Keskiviikon Kiemuroita

Päädyin tässä Taikan päikkäriaikaan selailemaan blogini muutaman vuoden takaisia meininkejä. Ei vitsit, miten pieni tyttönen siellä kirjoittelee! Tuoltako mä oikeesti näytin? Ja miten ihmeessä elämä tuntui silloinkin niin kovin vaikealta ja monimutkaiselta? Sen ajan murheet tuntuvat nyt niin kaukaisilta, vaikka toisaalta osaan yhä osittain samaistua menneen minäni huoliin. Tavallaan olen tyytyväinen olevani nyt vanhempi ja viisaampi, kun taas samalla pieni osa minusta kaipaa niitä aikoja haikeudella takaisin.

Jos jotain silloiselta minulta haluaisin oppia (ainakin kirjoitustyylin kautta tulevan viestinnän mukaan), on tietynlainen aitous ja rehellisyys joka kumpuaa blogiin asti aivan eri tavalla kuin nykyisin. Luulen tämän saman ilmiön toistuvan monessa muussakin blogissa, kun ensin bloggaamisen aloittaessaan kirjoittaja purkaa ajatuksiaan hyvin päiväkirjamaisesti, vapaamuotoisesti ja oman itsensä tyylisesti. Sitten kuitenkin kun bloggaaminen on ehtinyt jo jatkua vuosia (ja blogi saanut mahdollisesti enemmän vieraita lukijoita), kirjoitustyyli muuttuu suurpiirteisemmäksi, laiskemmaksi ja ehkä myös henkilökohtaisia asioita vältteleväksi. Ymmärrettävää mutta surullista, sillä itse ainakin saan niistä rehellisistä arkipäivän blogeista niin paljon enemmän.

Vaikka minustakin joskus tuntuu ettei elämässäni yksinkertaisesti tapahdu mitään järin kummallista tai kirjoittamisen arvoista, se ei tarkoita että nämä ajatukset pitäisivät paikkansa. Eihän minulla silloinkaan nyt mitään mielettömän tähdellistä asiaa ollut, mutta siitä huolimatta osasin antautua näppäimistön vietäväksi nykyistä rohkeammin. Muttakun eihän se ketään kuitenkaan kiinnosta onko mulla paha mieli tai ollaanko me käyty eilen mattopyykillä... -No ei niin! Mutta onneksi tämänkään blogin tarkoitus ei ole kalastella lukijoita tai kasvattaa julkisuutta, vaan ihan yksinkertaisesti tallentaa muistiin elämää juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä on. Taltioida ylös sellaisia asioita mitä itse haluaisin lukea viiden tai kymmenen vuoden päästä. Jos joku muukin innostuu turinoistani, se on vain ja ainoastaan plussaa! ^-^

Tänään aamulla herätessäni ihka ensimmäisenä minua tervehti räkää vuotava nenäni. Atsiiiih! *Pftroooot!* Mahtavaa, taisin saada flunssan nukuttuani yöllä ilman peittoa. u_u' Kiitos vaan peiton varastamisesta Mikko, vaikka herra väittääkin muka minun itse heittäneen peittopuoliskoni päältäni... Taitaa TAAS jäädä jumpat välistä! :'< Nyyhh! Nenä tuntuu jo nyt yhden päivän jälkeen hiekkapaperilta ja nenäliinoja (wc-rullaa) kuluu kuin viimeistä päivää.

Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa minun alkoi taas ahdistaa henkeä. Tätä samanlaista hengenahdistusta alkoi ensi kerran Porissa kun olin viimeisilläni raskaana. Silloin syyksi epäiltiin raskauden lisäksi kissankarvan aiheuttamaa allergisuutta, koska yskin limaa ja hengitykseni muuttui vinkuvaksi. Emme silloin tehneet asialle mitään, koska tiesimme raskauden kohta loppuvan (no shit sherlock :D) ja suunnittelimme muuttoa rivariin jossa kissat pääsisivät ulkoilemaan ja viettäisivät tällöin sisätiloissa vähemmän aikaa. Näin siinä juuri kävikin, eikä katit oikeastaan viettäneet makuuhuoneessamme melkein ollenkaan aikaansa, lisäksi kun makuuhuone oli yläkerrassa. Nyt muutamana lähi-iltana hengenahdistus-oireet ovat kuitenkin palanneet yli vuoden jälkeen takaisin enkä oikein tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Täällä pienemmässä kämpässä kun aijotaan olla vielä jokusen tovin, ja kissankarvat tulevat jatkossakin leijailemaan kaikkialla huoneidemme ilmassa.

Ollaan mietitty jopa niin radikaalia vaihtoehtoa kuin Nanan pois antamista, sillä allergisoivien syiden lisäksi (kun nimenomaan Nanasta sitä karvaa eniten lähtee) Nana ei ole oikein missään vaiheessa sopeutunut tänne. :( Se suorastaan vaatii ulospääsyä ja tuntuukin kurjalta olla päästämättä sitä ulkoilemaan itsenäisesti. Jos vain neidille löytyisi jokin rakastava koti, jonka ympäristössä tämä pääsisi seikkailemaan vapaasti luonnon helmassa, antaisimme sen luultavasti pois. Sydänhän toki siinä hieman särkyisi, mutta me niin tiedämme Nanan nauttivan ulkoilusta yli kaiken. :'(

Mikko siis epäili flunssaoireideni johtuvan karva-allergiasta, mutta minusta kyseessä on MOLEMMAT tekijät. Tunnen kyllä itseni välillä niin mummoksi, kun joka vikko löytyy jokin uusi oire tai ongelma mistä valittaa, hoho...

Päätin muuten taas alkaa venyttää korviani! Aijon päästä samaan 10mm:n mittaan mitä silloin aikaisemminkin. Hyvänä puolena on ainakin se, että venytyskorviksia ei tarvitse hankkia uusia, kun vanhat on vielä tallella, ja jos kuitenkin muutan vielä joskus mieleni, tiedän että reijät palautuvat 10mm:n venytyksestä tavallisten korvisten mittoihin muutamassa viikossa. Sillä kokemusta on. :D Mutta voih, miten kauniita pugeja sitä onkaan olemassa! <3__<3 En malta odottaa että saan 10 millin täyteen ja voin alkaa tilailla netistä niitä kaikkia kivoja koruja. ^^ Vielä kun Crazy Factory:lla ne ei ole mitenkään järkyttävän hintavia. (Paitsi tietysti silloin kun niitä innostuu tilaamaan aiiivan liikaa, hehe)


Päädyin myös tänään kuvailemaan hieman palasia uudesta kodistamme. Olkaa hyvät!

Kehyskokoelma pysyy uskollisesti saman tyylisenä kuin aina ennenkin

...vaikka muutama onkin päätynyt eri seinälle. Rakastan muuten tuota "yöpöytää"! Sen kokonaisuus olisi täydellinen ilman tuota valkoista scifi-kelloa, jonka hankimme joskus ajat sitten muutettuamme vasta ensi kertaa yhteen. Mutta kun sen digitaaliset numerot ovat niin näppärät pimeässä ettemme millään raaskisi luopua siitä!

Keittiössä on uudet verhot sekä vanha astiakaappi, joka on aina ennen tosin ollut meidän makuuhuoneessa.

Ja jotta en olisi tekopyhä puhuessani kauniista realismista, pistetäänpä vielä yksi kuva (jonka tosin toivoisin olevan erilainen) keittiömme ihanista puun värisistä tasoista. Ja noh, sotkusta. =___=' Oikeasti, niin ärsyttää tuo pieni tiskikone, johon mahtuu ehkä puolet siitä mitä vanhaan tiskikoneeseemme mahtui! x( Mutta kun se oli täällä valmiina sisäänrakennettuna, niin eipä asialle oikein voinut mitään tehdä.

Yeah... Ja uskokaa tai älkää, minusa tuntuu että olen tästä sotkusta huolimatta siivoamassa noita tasoja aivan koko ajan!

Katsotaan saanko aikaiseksi ottaa asunnostamme enemmänkin kuvia jossain välissä, mutta tähän hätään esittelykuvat olivat tässä.

Samoin tämä postaus, joka tuntuu paisuneen aivan jäätävän pitkäksi! Jaksoiko joku teistä oikeasti lukea tänne saakka? :D

Moikka!