Bloggaaminen on lähiaikoina maistunut hieman puulta. Vaikka toisaalta olenkin saanut aikaiseksi aloittaa jos minkälaista postausta luonnoksiin saakka, mitään niistä en saa työstettyä muutamaa riviä ja paria kuvaa pidemmäksi kokonaiseksi postaukseksi. u.u' Sorit siitä! Ehkä vielä jossain vaiheessa ryhdistäydyn ja pääsen vanhan kunnon tahtini pariin.
Mutta! Vaikka vuosikoosteiden tekeminen onkin ollut tunnetusti melko työlästä ja aikaavievää hommaa, tällainen koko vuoden aikana tapahtuneiden juttujen muistelu on oikeasti ihanaa ja virkistävää! :) Minusta itsestäni tuntuu usein vuoden päätteeksi, ettei taaskaan oikein mitään erikoista tainnut elämässäni viimeisen vuoden aikana tapahtua. Kun alan kuitenkin muistella kaikkia tapahtumia ja kommelluksia mitä näihin kuukausiin onkaan mahtunut (erityisesti vanhoja blogipostauksiani selailemalla), alkaa elämä sittenkin tuntua hyvinkin värikkäältä ja toiminnan täytteiseltä elämyspläjäykseltä. :'>
Aloitan tätä postausta uuden vuoden aattona, 31.12.-15 klo 13.54. Saa kuitenkin nähdä kauanko sen väkertämiseen menee aikaa, ja muuttuuko julkaisemispäivä kuitenkin ensi vuoden puolelle. Illalla nimittäin olemme menossa juhlimaan vuoden vaihtumista ystäväperheen luokse, ja se jos mikä on tärkeää ja erityistä. ^.^
Pitemmittä puheitta, aloitetaan!~
Tammikuu, helmikuu, maaliskuu:
Vuosi 2015 alkoi kaverin pippaloissa, ystävien ja kavereiden ympäröimänä. :) Oli huikeaa tuntea olevansa oma vanha itsensä samojen kamujensa keskellä, vaikka vasta puoli vuotta sitten olin synnyttänyt esikois-tyttären. Pelkäsin erkaantuvani kaikista ja kaikesta sosiaalisesta maailmasta, mutta niin ei onnekseni käynyt. :')
Tammikuussa ihmeteltiin miten meidän puolivuotias typy voikaan olla kaikesta vauvaisuudestaan huolimatta jo niin hurjan iso tyttö! Hän oppi istumaan ja sanoi ensimmäisen kerran äiti. Vaikka vauvavuosi oli yhä haastavassa vaiheessa, Taikasta alkoi hiljalleen kuoriutua hänen nykyinen itsensä, iloinen ja perustyytyväinen tyttö.
Tammikuussa minulle diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta, johon sain toistaiseksi voimassaolevan lääkityksen. Jatkoin kuntosaliharrastustani ryhmäliikuntatuntien muodossa ja päätin skarpata painon pudotuksen kanssa. Painoasia ahdisti kovasti, mutta vajaatoiminnan tuomista hankaluuksista huolimatta päätin, että aijon edetä sen kanssa hitaasti mutta varmasti, sillä suunta on vain ylöspäin.
Talvella vietimme Taikan kanssa paljon aikaa sisällä, suuren olohuoneemme matolla leikkien. Ulkona käyminen tuntui hankalalta (sillä Taika ei edelleenkään välittänyt vaunuissa istumisesta/makaamisesta), vaikka aina välillä onnistuimmekin käymään pulkkailemassa.
Helmikuussa Taikalla alkoi erittäin paljon huomiotani tarvitseva äiti-äiti-äiti -vaihe, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että jouduin olemaan tytön kanssa lähes täysin erottamattomissa 24/7. Oli kieltämättä melkoisen hermoa raastavaa, kun en päässyt käymään yksinäni edes vessassa, sillä tyttö alkoi heti huutaa ja itkeä jouduttuaan olemaan hetken omillaan tai jonkun muun kuin minun sylissä. Tunsin olevani kuin sidottuna vauvaan, sillä omaa aikaa ei vauvahoidolta pahemmin jäänyt. Noihin aikoihin Taika taisi myös kokea lievää vierastamista, vaikka kunnollista sellaista ei Taikan kohdalla juurikaan ollut.
Helmikuussa onnistuttiin sisustamaan hieman kotiamme löydettyämme kirpputoreilta uusia ihania huonekaluja. Somistettiin eteistä ja keittiötämme myös tarrallisilla liitutauluilla.
Maaliskuun alussa Taika vihdoin oppi ryömimään! :)) Olimme tästä kehityspykälästä erittäin onnellisia, sillä viimein tyttö pääsi itse liikkumaan paikasta toiseen eikä ollut enää niin sidoksissa aikuisiin, mitä ennen. Jouduimme käymään kämppämme tavaroiden järjestelyt uusiksi, tekemällä siitä entistä vauvaturvallisemman. Sairastimme maaliskuussa karmivan noroviruksen ja tartutimme sen vahingossa viikon päästä tooga-bileisiin tulleisiin ystäviimme. (Sori!!) :''D
Kuun puolivälissä vietimme Mikon kaksipäiväisiä syntymäpäiviä kestimällä luonamme taas vieraita. Alkuvuosi oli todellista ystävä-aikaa! ^-^ Taika innostui tallustelemaan pitkin asuntoamme käsistä kiinni pitäen. Maaliskuussa myös alkoi parisuhteeni vaikea kausi, joka paheni ja parani aina tietyin väliajoin.
Huhtikuu, toukokuu, kesäkuu:
Huhtikuussa Taikan pakonomainen "vain äidin syli kelpaa" -käytös helpotti huomattavasti. Aloimme hiljalleen molemmat kelvata tytön tasapuolisiksi hoitajiksi, eikä hetkittäisestä äidin poissaolosta koitunut automaattista huutokonserttia. Tähän prosessiin vaikutti varmasti myös Taikan kehittyneet konttaustaidot, sekä tuesta kiinni pitäen nouseminen ja -seisominen. Hiljalleen Taikan liikkuminen alkoi onnistua päivä päivältä paremmin, ja loppukeväästä typy pystyikin jo melko taitavasti kulkemaan pitkin asuntoamme itsenäisesti konttaamalla ja tasoista kiinni pitäen kävelemällä.
Kevät oli minulle kummallisen väsyttävää aikaa. Vaikka Taikan yöunet alkoivatkin sujua ongelmitta, väsymys oli uuvuttavan voimakasta, eikä energiaa vain tuntunut riittävän mihinkään ylimääräiseem. :( Jälkikäteen ajateltuna kyseessä saattoi (vauvavuoden vaikeuksien lisäksi) olla kilpirauhasarvojeni heitteleminen, sillä lääkitys ei välttämättä ollut vielä kunnolla alkanut tehoamaan vasta parin kuukauden käyttämisen jälkeen.
Huhtikuussa vietimme "pääsiäistä" kaverimme vanhempien tyhjässä talossa, syrjemmällä maaseudulla, keskellä metsää. Oli taivaallisen rentouttavaa viettää pitkästä aikaa täysin lapsi-vapaa viikonloppu rakkaiden ystävien ympäröimänä ilman mitään kiirettä, stressiä ja hälinää! *-* Pelattiin pelejä, syötiin, saunottiin ja oltiin yhdessä. Kyseinen reissu oli ehkä yksiä lempparitapahtumiani, jota tulen aina haikeasti muistelemaan lämmöllä.<3 Vielä joskus uusiksi, vai mitä ystävät? Samassa kuussa pääsin myös kokemaan elämäni ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) sitsit, joiden teemana oli Masquerade. 8) Miten hauskaa olikaan pukea kasvoilleen naamio ja viettää hulvatonta iltaa ihanien tyttöjeni kanssa! n_n
Toukokuussa löydettiin huoneistostamme luteita (joiden alkuperästä ei muuten vieläkään ole mitään hajua), josta seurasi koko perheellemme aikamoinen mylläkkä. Jouduttiin heittämään parisänkymme menemään, myrkyttämään asuntomme lattiat sekä saunottamaan tai pakastamaan kaikki omistamamme tekstiilit! Koko projekti oli aivan uskomattoman vaivalloinen homma, enkä voi vieläkään uskoa meidän lopulta todella päässeen niin karsean helvetin yli. Kroppani oli täynnä yöllisiä luteiden puremia, joita raapiessa muistutin kirppuista kattia. Onneksi ongelma saatiin ennen pitkää hoidettua ja luteet saivat kyytiä. -_-'
Vietettiin vappua ystäväpariskunnan grillijuhlissa, hyppien porukalla hyppynarua ja herkutellen grilliruokia. Juhlinnat jatkuivat seuraavana päivänä meillä, kun taloon tulvi yllättäen läjä ihania ystäviä, jotka alkuperäisistä esteistä huolimatta pääsivätkin kaikki paikalle! 8)
Toukokuussa kävimme ystäväni kanssa katsomassa uusia vuokra-asuntoja, ja onnistuimme löytämään niistä sen oikean! Vaikka Mikko ei ollut kertaakaan käynyt kyseisessä kämpässä, päädyimme siitä huolimatta hakea kyseistä paikkaa uudeksi kodiksemme. Kuten arvata saattaa, saimme kuin saimmekin tämän kyseisen asunnon itsellemme (jossa tälläkin hetkellä yhä asustelemme). ^^ Oltiin jo muutaman kuukauden ajan suunniteltu muuttoa, ja kun vihdoin uuden kämpän saaminen varmistui, alettiin ryhtyä tositoimiin!
Toukokuun lopussa käytiin venemessuilla ja kesäkuun alussa valmistujaisissa. :) Kesän alku innosti, mutta samalla kaipasin jo jotain vaihtelua ainiaisen kotiäitiyteni rinnalle. Ryhdyin villiksi ja leikkasin pitkästä tukastani polkan. Aloin toden teolla pohtia mitä asioita kaipaan elämääni ja mitä muuta sisältöä tarvitsisin äitiyden lisäksi. Lämpimien ilmojen myötä innostuin uudella tavalla pukeutumisesta ja asujen keksimisestä. Mikolla alkoi kesäloma, jolloin käytiin paljon ulkoilemassa sekä pulikoimassa maauimalassa. Lisäksi työstettiin muuttoa, pakkailtiin yötäpäivää laatikoita ja pussitettiin vaatteita. Juhlittiin ystävien kanssa suloista juhannus-juhlaa, ja yllätettiin ystäväni itse sanoittamalla ja kaikki yhdessä kuorossa lauletulla syntymäpäivälaululla. :')
11kk-ikäisenä Taika otti ensiaskeleensa! 8) Tyttö myös osasi jo ymmärtää useita sanoja sekä vastata mitä erinäiset eläimet sanovat. ^^ <3 Kesäkuun lopussa muutettiin uuteen asuntoon!
Heinäkuu, elokuu, syyskuu:
Heinäkuussa keskityttiin uuden kämpän sisustamiseen ja tavaroiden järjestelemiseen. Saimme kaiken kuitenkin yllättävän nopeasti kuntoon ja pääsimme nauttimaan kesästä ulkoillen ja rentoutuen kauniiden ilmojen helliessä.<3 Yksi vuoden kohokohtia oli ehdottomasti Taikan yksivuosis -syntymäpäivä, jota suunniteltiin ja järjestetiin huolella. :) Tyttöä juhlittiin kahtena pävänä, sukulaisten sekä ystävien ja perhetuttujen seurassa. Onneksi rakas pikkusiskoni kyläili samoihin aikoihin luonamme, ja autteli kestien järjestelyissä hurjan paljon!<3
Heinäkuussa treffattiin ystäviä hurmaavassa sushien teko -illallisessa, ulkoiltiin paljon, tutustuttiin uusiin naapureihin, kriiseiltiin Taikan uhmakasta käytöstä sekä sekoiltiin bussien kanssa.
Elokuussa valloitettiin Mikon kanssa Nastaa Metsää, jolloin pääsin myös ensi kertaa elämässäni telttailemaan! Koko reissu oli muutenkin erittäin jännittävä ja maaginen, enkä tule unohtamaan moista kokemusta koskaan! 8) Kesän viimeinen kuukausi sisälsi myös Nana-kissan protesteja, hengenahdistuskohtauksia, Taikan vauvavuoden muistelua, korvien venyttämistä, pöytä-pingiksen pelaamista sekä keittodieettiä.
Huijasin kalenteria ja järjestin syntymäpäjuhlani jo elokuussa, yhdistettyämme ne samalla tuoreen kämppämme tupareihin. :') Oli aivan mahtavaa viettää ennenaikaista merkkipäivääni ensi kertaa ulkona, grillaten ja nautiskellen auringosta! Elokuussa päätin myös, ettei pelkkä polkka-mallinen tukka riitä, vaan että haluan tehdä hiuksistani luonnottoman väriset, aloittamalla ensimmäisenä violetin väsystä. :D Nana-kissamme pääsi uuteen kotiin vanhempieni luokse, jossa tämä sai vapaasti ulkoilla ja elää paljon vähemmän stressaavaa elämää ilman toista (pientä asuntoa jakavaa) kissa-asukkia. :'< Kyseinen muutos tuntui aluksi minusta todella pahalta, mutta samalla ainoalta järkevältä ja toimivalta ratkaisulta Nanan viihtyvyyden kannalta. Onneksi kissaneiti on viihtynyt uudessa kodissaan todella hyvin.<3
Elokuun lopussa käytiin Kuralan kylämäessä katselemassa eläimiä sekä osallistuttiin ystäväni kanssa karmaisevaan Zombie Walkiin! :D Jälkimmäinen tapahtuma oli niin siisti, että olen vieläkin aivan täpinöissäni muistellessani elävien kuolleiden -kävelyämme! >-<' Syyskuun alussa päätin aloittaa uuden harrastuksen. Kävin kokeilemassa roller derbyä, mutta päädyinkin lopulta puoliksi läpällä hakemaan laulajaksi bändiin! :''D Sain lukuisia yhteydenottoja, mutta osasin onnekseni valita kaikkien tarjousten joukosta the bändin, jonka kanssa päätimme aloittaa uuden yhteisen taipaleemme! *u* Bändikuvioiden myötä pääsin jälleen innostumaan ja inspiroitumaan elämästäni! :>
Syyskuussa juhlittiin ystäväperheemme yksivuotiasta pikkumiestä, kutsuin kesteille oikeana syntymäpäivänäni perheenjäseniäni, kävimme Mikon vanhempien kanssa Naantalin kylpylässä sekä ulkona syömässä, innostun pitkästä aikaa kutomisesta, kirppistelin paljon ja otin huiman määrän asukivia.
Lokakuu, marraskuu, joulukuu:
Lokakuussa kutsuimme luoksemme ystäviä viettääksemme heidän kanssaan rentoa chillailu-päivää pelaen konsolipelejä, loikoillen ja syöden.<3 Seuraavana päivänä päädyimme lähtemään samalla porukalla kympin burgeri -päiville Morrisonssiin. ^^ Lokakuussa huomaan kärsiväni lievää syysmasennusta, josta huolimatta hykertelen onnesta uuden bändini kuherruskuukauden pauloissa. :D Minut julistetaan kokoonpanon virallisesti laulajaksi, enkä voisi olla innostuneempi tästä jännittävän kutkuttavasta tittelistä!
Syksyn mittaan laiskistun kuntoilujeni suhteen totaalisesti, ja jätän salikorttini pölyyntymään lompakkoni syöväreihin ikiajoiksi. Tieto siitä, että jäsenyyteni on aivan kohta päättymässä, ei motivoi minua käyttämään viimeisiä tilaisuuksiani hyväksi. Stressaan laihdutus-operaationi etenemistä, mutta huomaankin laihtuneeni vuoden aikana kahdeksan kilon verran! 8) Lokakuussa seikkailen Pokemon-bileissä ja teen ensimmäisen oman "kunnon" biisini, josta bändiläiseni tuntuivat tykkäävän! ^^
Marraskuussa myönsin myös itselleni viettäneeni koko syksyn epämääräisen sumuverhon takana. Vaikka toisinaan olikin myös niitä parempia päiviä, muu aika meni syvissä vesissä möyrien. Parisuhteessa meni heikosti, ja meidän tulikin usein keskusteltua millainen tulevaisuus meitä saattaisi odottaa. Ongelmista huolimatta pyrimme vaalimaan kaikkea hyvää mitä meillä on yhä tallessa ja kävimme yhdessä treffeillä sekä rock-keikalla.
Olin jatkuvasti hermostunut, eikä pinnani tahtonut kestää pieniäkään Taikan kiukutteluja (puhumattakaan niistä hetkistä, jolloin taapero tietoisasti ärsyttää ja uhma-tuhmailee ilman minkäänlaista näkyvää syytä). Harkitsin myös vakavasti kouluun paluuta, mutta päätin lopulta kuitenkin viedä alkuperäisen suunnitelmani kaksivuotisesta kotiäitiydestä loppuun saakka. Pakenin arjen huolia uppoutuen korviani myöten musiikin ja uuden bändiyhteisöni maailmoihin. Tein vimmatusti käsitöitä, lieventääkseni stressiä ja purkasin päivittäin pakkautuneet vollotukseni ystävilleni. Mitä tekisinkään ilman heitä?
Loppukuusta vaihdoin tumman tukkani vaaleaksi ja muutuin muutaman päivän päästä merenneito-tukkaiseksi vihreäpääksi. Matkustin Jyväskylään tyttöjeniltaan ja jorasin bändimakujen kanssa pikkujouluissa. :')
Joulun odotuksen myötä myös oma mieleni kirkastui. Joulukuussa alkoikin taas loppuvuoden rauhallisempi ja onnellisempi kausi. Koristeltiin kotia ja nähtiin ystäviä. Suunniteltiin joulua ja metsästettiin lahjoja. Herkuteltiinn lähes päivittäin aurajuustolla ja pipareilla, ja otettiin kaikin puolin elämän kanssa rennommin.<3
Ennen aattoa päälle tahtoi kuitenkin pukata pientä lahja-stressiä, mutta selätettiin se järjestämällä viime hetken kavereiden keskeiset pikkujoulut ja lähtemällä joulun viettoon sukulaisten luokse ajoissa ennen joulua. Laitettiin yhdessä ruokaa, pelattiinn pelejä ja rentoiltiin Vietettiin ihana joulu ja palattiin kotiimme pikkusiskoni mukanamme viettämään välipäiviä. Uudenvuoden-aatto vierähti ystäväperheen luona juhlinnoissa, kaikkia edeltäviä aikuisvuosia hillitymmissä merkeissä, mutta ensi kertaa koko pienen perheemme kanssa yhdessä. :)
Sellainen oli vuosi 2015.
Tuntuu haikealta ja samalla uskomattomalta, miten paljon kaikkea yhden vuoden sisällä tapahtuikaan! Toivottavasti tulevasta vuodesta tulee jännittävä ja toiminnan täytteinen. Toisaalta myös rauhallinen ja tasapainoinen. Kiitos.<3
Mutta! Vaikka vuosikoosteiden tekeminen onkin ollut tunnetusti melko työlästä ja aikaavievää hommaa, tällainen koko vuoden aikana tapahtuneiden juttujen muistelu on oikeasti ihanaa ja virkistävää! :) Minusta itsestäni tuntuu usein vuoden päätteeksi, ettei taaskaan oikein mitään erikoista tainnut elämässäni viimeisen vuoden aikana tapahtua. Kun alan kuitenkin muistella kaikkia tapahtumia ja kommelluksia mitä näihin kuukausiin onkaan mahtunut (erityisesti vanhoja blogipostauksiani selailemalla), alkaa elämä sittenkin tuntua hyvinkin värikkäältä ja toiminnan täytteiseltä elämyspläjäykseltä. :'>
Aloitan tätä postausta uuden vuoden aattona, 31.12.-15 klo 13.54. Saa kuitenkin nähdä kauanko sen väkertämiseen menee aikaa, ja muuttuuko julkaisemispäivä kuitenkin ensi vuoden puolelle. Illalla nimittäin olemme menossa juhlimaan vuoden vaihtumista ystäväperheen luokse, ja se jos mikä on tärkeää ja erityistä. ^.^
Pitemmittä puheitta, aloitetaan!~
Tammikuussa ihmeteltiin miten meidän puolivuotias typy voikaan olla kaikesta vauvaisuudestaan huolimatta jo niin hurjan iso tyttö! Hän oppi istumaan ja sanoi ensimmäisen kerran äiti. Vaikka vauvavuosi oli yhä haastavassa vaiheessa, Taikasta alkoi hiljalleen kuoriutua hänen nykyinen itsensä, iloinen ja perustyytyväinen tyttö.
Tammikuussa minulle diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta, johon sain toistaiseksi voimassaolevan lääkityksen. Jatkoin kuntosaliharrastustani ryhmäliikuntatuntien muodossa ja päätin skarpata painon pudotuksen kanssa. Painoasia ahdisti kovasti, mutta vajaatoiminnan tuomista hankaluuksista huolimatta päätin, että aijon edetä sen kanssa hitaasti mutta varmasti, sillä suunta on vain ylöspäin.
Talvella vietimme Taikan kanssa paljon aikaa sisällä, suuren olohuoneemme matolla leikkien. Ulkona käyminen tuntui hankalalta (sillä Taika ei edelleenkään välittänyt vaunuissa istumisesta/makaamisesta), vaikka aina välillä onnistuimmekin käymään pulkkailemassa.
Helmikuussa Taikalla alkoi erittäin paljon huomiotani tarvitseva äiti-äiti-äiti -vaihe, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että jouduin olemaan tytön kanssa lähes täysin erottamattomissa 24/7. Oli kieltämättä melkoisen hermoa raastavaa, kun en päässyt käymään yksinäni edes vessassa, sillä tyttö alkoi heti huutaa ja itkeä jouduttuaan olemaan hetken omillaan tai jonkun muun kuin minun sylissä. Tunsin olevani kuin sidottuna vauvaan, sillä omaa aikaa ei vauvahoidolta pahemmin jäänyt. Noihin aikoihin Taika taisi myös kokea lievää vierastamista, vaikka kunnollista sellaista ei Taikan kohdalla juurikaan ollut.Helmikuussa onnistuttiin sisustamaan hieman kotiamme löydettyämme kirpputoreilta uusia ihania huonekaluja. Somistettiin eteistä ja keittiötämme myös tarrallisilla liitutauluilla.
Maaliskuun alussa Taika vihdoin oppi ryömimään! :)) Olimme tästä kehityspykälästä erittäin onnellisia, sillä viimein tyttö pääsi itse liikkumaan paikasta toiseen eikä ollut enää niin sidoksissa aikuisiin, mitä ennen. Jouduimme käymään kämppämme tavaroiden järjestelyt uusiksi, tekemällä siitä entistä vauvaturvallisemman. Sairastimme maaliskuussa karmivan noroviruksen ja tartutimme sen vahingossa viikon päästä tooga-bileisiin tulleisiin ystäviimme. (Sori!!) :''D
Kuun puolivälissä vietimme Mikon kaksipäiväisiä syntymäpäiviä kestimällä luonamme taas vieraita. Alkuvuosi oli todellista ystävä-aikaa! ^-^ Taika innostui tallustelemaan pitkin asuntoamme käsistä kiinni pitäen. Maaliskuussa myös alkoi parisuhteeni vaikea kausi, joka paheni ja parani aina tietyin väliajoin.
Huhtikuu, toukokuu, kesäkuu:
Kevät oli minulle kummallisen väsyttävää aikaa. Vaikka Taikan yöunet alkoivatkin sujua ongelmitta, väsymys oli uuvuttavan voimakasta, eikä energiaa vain tuntunut riittävän mihinkään ylimääräiseem. :( Jälkikäteen ajateltuna kyseessä saattoi (vauvavuoden vaikeuksien lisäksi) olla kilpirauhasarvojeni heitteleminen, sillä lääkitys ei välttämättä ollut vielä kunnolla alkanut tehoamaan vasta parin kuukauden käyttämisen jälkeen.
Huhtikuussa vietimme "pääsiäistä" kaverimme vanhempien tyhjässä talossa, syrjemmällä maaseudulla, keskellä metsää. Oli taivaallisen rentouttavaa viettää pitkästä aikaa täysin lapsi-vapaa viikonloppu rakkaiden ystävien ympäröimänä ilman mitään kiirettä, stressiä ja hälinää! *-* Pelattiin pelejä, syötiin, saunottiin ja oltiin yhdessä. Kyseinen reissu oli ehkä yksiä lempparitapahtumiani, jota tulen aina haikeasti muistelemaan lämmöllä.<3 Vielä joskus uusiksi, vai mitä ystävät? Samassa kuussa pääsin myös kokemaan elämäni ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) sitsit, joiden teemana oli Masquerade. 8) Miten hauskaa olikaan pukea kasvoilleen naamio ja viettää hulvatonta iltaa ihanien tyttöjeni kanssa! n_nToukokuussa löydettiin huoneistostamme luteita (joiden alkuperästä ei muuten vieläkään ole mitään hajua), josta seurasi koko perheellemme aikamoinen mylläkkä. Jouduttiin heittämään parisänkymme menemään, myrkyttämään asuntomme lattiat sekä saunottamaan tai pakastamaan kaikki omistamamme tekstiilit! Koko projekti oli aivan uskomattoman vaivalloinen homma, enkä voi vieläkään uskoa meidän lopulta todella päässeen niin karsean helvetin yli. Kroppani oli täynnä yöllisiä luteiden puremia, joita raapiessa muistutin kirppuista kattia. Onneksi ongelma saatiin ennen pitkää hoidettua ja luteet saivat kyytiä. -_-'
Vietettiin vappua ystäväpariskunnan grillijuhlissa, hyppien porukalla hyppynarua ja herkutellen grilliruokia. Juhlinnat jatkuivat seuraavana päivänä meillä, kun taloon tulvi yllättäen läjä ihania ystäviä, jotka alkuperäisistä esteistä huolimatta pääsivätkin kaikki paikalle! 8)
Toukokuun lopussa käytiin venemessuilla ja kesäkuun alussa valmistujaisissa. :) Kesän alku innosti, mutta samalla kaipasin jo jotain vaihtelua ainiaisen kotiäitiyteni rinnalle. Ryhdyin villiksi ja leikkasin pitkästä tukastani polkan. Aloin toden teolla pohtia mitä asioita kaipaan elämääni ja mitä muuta sisältöä tarvitsisin äitiyden lisäksi. Lämpimien ilmojen myötä innostuin uudella tavalla pukeutumisesta ja asujen keksimisestä. Mikolla alkoi kesäloma, jolloin käytiin paljon ulkoilemassa sekä pulikoimassa maauimalassa. Lisäksi työstettiin muuttoa, pakkailtiin yötäpäivää laatikoita ja pussitettiin vaatteita. Juhlittiin ystävien kanssa suloista juhannus-juhlaa, ja yllätettiin ystäväni itse sanoittamalla ja kaikki yhdessä kuorossa lauletulla syntymäpäivälaululla. :')
11kk-ikäisenä Taika otti ensiaskeleensa! 8) Tyttö myös osasi jo ymmärtää useita sanoja sekä vastata mitä erinäiset eläimet sanovat. ^^ <3 Kesäkuun lopussa muutettiin uuteen asuntoon!
Heinäkuu, elokuu, syyskuu:
Heinäkuussa treffattiin ystäviä hurmaavassa sushien teko -illallisessa, ulkoiltiin paljon, tutustuttiin uusiin naapureihin, kriiseiltiin Taikan uhmakasta käytöstä sekä sekoiltiin bussien kanssa.
Elokuussa valloitettiin Mikon kanssa Nastaa Metsää, jolloin pääsin myös ensi kertaa elämässäni telttailemaan! Koko reissu oli muutenkin erittäin jännittävä ja maaginen, enkä tule unohtamaan moista kokemusta koskaan! 8) Kesän viimeinen kuukausi sisälsi myös Nana-kissan protesteja, hengenahdistuskohtauksia, Taikan vauvavuoden muistelua, korvien venyttämistä, pöytä-pingiksen pelaamista sekä keittodieettiä.Huijasin kalenteria ja järjestin syntymäpäjuhlani jo elokuussa, yhdistettyämme ne samalla tuoreen kämppämme tupareihin. :') Oli aivan mahtavaa viettää ennenaikaista merkkipäivääni ensi kertaa ulkona, grillaten ja nautiskellen auringosta! Elokuussa päätin myös, ettei pelkkä polkka-mallinen tukka riitä, vaan että haluan tehdä hiuksistani luonnottoman väriset, aloittamalla ensimmäisenä violetin väsystä. :D Nana-kissamme pääsi uuteen kotiin vanhempieni luokse, jossa tämä sai vapaasti ulkoilla ja elää paljon vähemmän stressaavaa elämää ilman toista (pientä asuntoa jakavaa) kissa-asukkia. :'< Kyseinen muutos tuntui aluksi minusta todella pahalta, mutta samalla ainoalta järkevältä ja toimivalta ratkaisulta Nanan viihtyvyyden kannalta. Onneksi kissaneiti on viihtynyt uudessa kodissaan todella hyvin.<3
Lokakuu, marraskuu, joulukuu:
Syksyn mittaan laiskistun kuntoilujeni suhteen totaalisesti, ja jätän salikorttini pölyyntymään lompakkoni syöväreihin ikiajoiksi. Tieto siitä, että jäsenyyteni on aivan kohta päättymässä, ei motivoi minua käyttämään viimeisiä tilaisuuksiani hyväksi. Stressaan laihdutus-operaationi etenemistä, mutta huomaankin laihtuneeni vuoden aikana kahdeksan kilon verran! 8) Lokakuussa seikkailen Pokemon-bileissä ja teen ensimmäisen oman "kunnon" biisini, josta bändiläiseni tuntuivat tykkäävän! ^^
Olin jatkuvasti hermostunut, eikä pinnani tahtonut kestää pieniäkään Taikan kiukutteluja (puhumattakaan niistä hetkistä, jolloin taapero tietoisasti ärsyttää ja uhma-tuhmailee ilman minkäänlaista näkyvää syytä). Harkitsin myös vakavasti kouluun paluuta, mutta päätin lopulta kuitenkin viedä alkuperäisen suunnitelmani kaksivuotisesta kotiäitiydestä loppuun saakka. Pakenin arjen huolia uppoutuen korviani myöten musiikin ja uuden bändiyhteisöni maailmoihin. Tein vimmatusti käsitöitä, lieventääkseni stressiä ja purkasin päivittäin pakkautuneet vollotukseni ystävilleni. Mitä tekisinkään ilman heitä?
Loppukuusta vaihdoin tumman tukkani vaaleaksi ja muutuin muutaman päivän päästä merenneito-tukkaiseksi vihreäpääksi. Matkustin Jyväskylään tyttöjeniltaan ja jorasin bändimakujen kanssa pikkujouluissa. :')
Ennen aattoa päälle tahtoi kuitenkin pukata pientä lahja-stressiä, mutta selätettiin se järjestämällä viime hetken kavereiden keskeiset pikkujoulut ja lähtemällä joulun viettoon sukulaisten luokse ajoissa ennen joulua. Laitettiin yhdessä ruokaa, pelattiinn pelejä ja rentoiltiin Vietettiin ihana joulu ja palattiin kotiimme pikkusiskoni mukanamme viettämään välipäiviä. Uudenvuoden-aatto vierähti ystäväperheen luona juhlinnoissa, kaikkia edeltäviä aikuisvuosia hillitymmissä merkeissä, mutta ensi kertaa koko pienen perheemme kanssa yhdessä. :)
Sellainen oli vuosi 2015.
Tuntuu haikealta ja samalla uskomattomalta, miten paljon kaikkea yhden vuoden sisällä tapahtuikaan! Toivottavasti tulevasta vuodesta tulee jännittävä ja toiminnan täytteinen. Toisaalta myös rauhallinen ja tasapainoinen. Kiitos.<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti