Hipsu-hapsu

Ai että mä en kestä miten ihanan raikkaita näistä ulkoilmassa otetuista asukuvista tuleekaan! Siis niii-iiin eri meininki kuin kämäisessä keinovalossa tai muuten sisätiloissa otetuissa! :'o

Meikä on nyt innostunut asujen kuvaamisesta oikein olan takaa ja tekisi mieli ikuistaa päivän pukineet vaikka joka päivä. 8) Paitsi tietysti silloin kun hengailen koko päivän kotona verkkareissa ilman meikkejä, hehe. Meikkaaminenkin on oikeasti pikkuhiljaa alkanut sujua! Tai mitä nyt omalla mittapuullani vertailen taitojani aikaisempiin. :'D Suuri osa on kiinni myös ihan vain siitä viitsimisestä ja jostain kumman syystä olen lähiaikoina viitsinyt nähdä vaivaa laittautumisiini oikeasti lähes joka kerta kun jonnekin ulos kotoa lähdetään.

Meikkaamisesta on jopa muodostunut mulle eräänlainen harrastus! Innostun kokeilemaan uusia juttuja ja haluan kehittyä siinä entistäkin enemmän. Kovin kummoisiin kasvotaiteisiin en kuitenkaan ole osannut vielä ryhtyä, vaan olen pysytellyt visusti siinä tutussa ja turvallisessa peruslookissa. Pyrin kuitenkin parantelemaan sitä aina eri tilanteeseen "sopivammaksi" lisäillen syvyyttä tai yksinkertaistamalla ja tekemällä siitä toisinaan hillitympi. Vaikka perusjutuissa tässä vielä kohdallani mennäänkin, niin silti olen nauttinut suuresti saatuani näyttää just siltä miltä musta on milloinkin tuntunut! Pikkuhiljaa myös vaatetyyli alkaa palautua takaisin normaalin, "vanhan" Marian juttuihin, raskaudenaikaisen- ja löllömahan-peittämis -tyylin tilalle. :D

Tämä edellispäivän asu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan musta valtavan kiva ja todella mun näköinen! Tuntui just eikä melkein oikealta kulkea tuon näköisenä kaupungilla, vielä kun päässä komeili juuri värjätty oranssi tukkakin. :) Edellisissä hiuksissa alkoi jälleen paistamaan alta vanhat vihreän sävyt ja olen kyllä suoraan sanoen totaalisen kyllästynyt ettei tuo väri meinaa millään lähteä pois! =__=' Varsinkin kun sitä alkaa ilmestyä ensin vain tietyistä kohdista reuhkaa, jonka jälkeen koko pää alkaa kylmemmän lampun valossa selkeästi vihertää, aargh! Toisinaan on tehnyt mieli jopa leikata joku superlyhyt polkka tai vetää koko tukka tylysti mustaksi... Jälkimmäinen tosin sotisi pahasti sitä vastaan, että saisin vielä joskus lähitulevaisuudessa kasvatettua luomutukkaani takaisin. :'D Paras tapahan olisi vain jättää hiusparat rauhaan ja antaa niiden kasvaa omaa tahtiaan eteenpäin. Mutta en minä epämääräisenä hometukkanakaan halua kuukausitolkulla hengailla! D: Huoooh!

Itseasiassa näistä juuri värjätyistä oransseistakin näkyy yhä paikoittain vihertävyyttä. Tuntuu ettei sitä saa kunnolla irrotettua tai vaihtoehtoisesti taitettua pois oikein millään. T_T' Nimimerkillä Marian ikuinen tukkakriisi.

Asusta vielä sen verran, että tuo uusi punainen hapsupaita on viimeisimpiä löytöjäni kirpparilta. Ostin sen vähän sellaisella leikkimielisellä tää on ihan hauska, mutta katotaan nyt tuleeko oikein käytettyä -asenteella, mutta kappas, siinähän se jo komeilee osana tavallista päivän asua. Eikä tuntunut edes hassulta tai oudolta, vaiken tuollaisia hapsullisia vaatteita juuri omistakaan.

Eräs ärsyttävä piirre paidassa kuitenkin on. Sen hapsut nimittäin purkautuvat aivan liian herkästi ja alkavat levitä sellaisiksi epämääräisiksi lankasuiruiksi, erityisesti kun paita on käynyt pesukoneessa. @__@' Mitäköhän niille oikein voisi tehdä? Typistää jokainen erikseen sytkärillä, pistää jokaisen pää solmuun?.. Muuten hyviä ideoita, mutta noita naruja vain on niin älytön määrä että ihan pelkässä erottelussakin menisi jo ikuisuus... Möh. Saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn.



Tänään käytiin koko perheen voimin kylässä kaveriperheen luona. Jutusteltiin ja leikittiin lasten kanssa. Illan päätteeksi mentiin myös hieman ulkoilemaan lähimetsän kukkulalle. Ei ollakaan itse omin päin vielä osattu lähteä Taikan kanssa leikkimään metsään. Ehkä tästä lähtien sitä voisi pitää ihan oivana ulkoiluvaihtoehtona. ^^

Näkyillään!