Energinen Ameeba

Vau, kylläpäs tuntuu mahtavalta! Kello on vasta kaksitoista ja mä oon saanu tänään aikaiseksi jo vaikka mitä. :'O Kaikki lähti siitä, kun sain aamulla viestin kaveriperheen muijalta, jossa hän vastasi myöntävästi eilen lähettämääni kysymykseen. Olin ehdottanut keskiviikkoillaksi puistotreffejä ja vasta nyt tajusin, että het-ko-nen meidänhän piti lähteä silloin koko perheen kera isolle ruokakauppareissulle?.. 

Ollaan jotenkin onnistuttu keräämään koko alkuviikoksi ohjelmaa ja vasta eilen illalla tajuttiin että pitäisi itseasiassa justiinsa käydä ruokakaupassa. Kauppareissut ovat yleisesti ottaen suhteellisen raskaita, joten sellaisille koitetaan yleensä varata muuten toiminta-vapaa ilta sekä mielellään kaksi aikuista + muksu -combinaatio. Hätätapauksessa viikon ruoat voi lähteä hakemaan myös jompi kumpi meistä yksinään ilman lasta, jolloin kantamusten tuominen ja niiden roudaaminen toiseen kerrokseen (portaissa) on helpompaa. Tänään minä kuitenkin tajusin että aikaisin yhteinen kauppareissu-päivämme tulisi kaiken logiikan mukaan olemaan vasta perjantaina, johon on vielä suhteellisen pitkä aika. Hetken aikaa pohdittuani päätin lähtevämme Taikan kanssa kauppaan kaksistaan tänään. Perskeles, ollaanhan me ennenkin pienemmillä kauppareissuilla näin käyty! Kyllä ne isot ruokakassit sitten jotenkin sieltä roudataan! Vaatteet niskaan ja ulos!

Kaupassa sujui äärimmäisen hyvin! Pienet kitinät saatiin ratkottua puhumalla ja muutenkin olen todennut taaperon keskittymisen ja jaksamisen säilyvän parhaiten silloin, kun kerron hänelle jatkuvasti mitä ollaan milloinkin ostamassa. "Sitten tarvisi löytää omenat.. Missäs on omenat? No katopa, tuolla! Otetaan yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi omenaa pussiin, noin! Sitten mennään vaa'alle ja painetaan numero 57. Laitatko sä omenat kärryyn? Hyvä, kiitos!" Kun pienestä riiviöstä tekee kauhukakaran sijaan äidin pikku apulaisen, jutellen hänelle ja antaen tälle jatkuvasti pieniä tehtäviä, lopputuloksena syntyy (ihannetilanteessa) reissu-riesan sijaan joukkoetiimiläinen! ^.^

Paluumatka autolta kotiovelle oli arvatenkin koko seikkailun koettelevin osuus. Miten jaksaa kantaa kotiin kaksi jäätävän kokoista ja -painoista kestokassia SEKÄ ohjata samanaikaisesti päämäärättömästi säntäilevää 13-kiloista naperoa? Tämä yhtälö ratkesi niin, että annoin Taikalle jälleen yhden tärkeän vastuutehtävän! "Voi kulta, tuutko sä auttamaan äitiä kantamaan tätä painavaa kassia? Ota tästä kahvasta kiinni ja kanna sitä yhdessä äidin kanssa jooko? Pidä lujaa kiinni, tosi kovasti kiinni!" Halleluja, miten nerokasta oli ommella S-ryhmän isoihin kesto-ostoskasseihin KAKSI paria eripituisia kantokahvoja! Sen lisäksi että kassia voi kantaa joko olalla tai ojennetussa kädessä (joihin ne ovat oletettavasti tarkoitettu), toista kahvaa voi hyödyntää taaperon turvalliseen taluttamiseen parkkipaikalta kotiin! *u* Tietenkään moinen tapa liikkua autojen keskellä ei ole lapsen kanssa se turvallisin, enkä käyttäisikään tätä silloin jos läheisyydessä on paljon liikkuvia autoja tai muita vaaroja, mutta hiljaisella ja tyhjähköllä parkkiksella kyseinen suunnitelma toimi loistavasti. Sen avulla sain samanaikaisesti sekä kannettua raskaita kauppakasseja molemmissa käsissäni, että ohjattua (ja tarvittaessa hidastettua) taaperon menoa ja liikkumista. :) Eikä likka muuten päästänyt hihnasta irti kertaakaan! Ei edes silloin kun jalat menivät solmuun ja hän onnistui vähän kompuroimaan epätasaisen asfaltin vuoksi. ^^' Awwws!<3

Rappusissa tytön kävely onnistui tänään mutkattomasti ja omatoimisesti. Sen sujuminen riippuu vähän päivästä ja mielialasta, mutta onneksi tänään kumpikin näistä näytti olevan kunnossa. :) Kotiovelle päästyämme huokaisin helpotuksesta, sillä painavat kauppakassit veivät veronsa myös minun jaksamisessani, eivätkä käteni meinanneet jaksaa kantaa niitä (hidastetulla temmolla tietysti, sillä taaperon kanssa liikkeellä) viimeisiä rappuja ylös saakka. Avaan oven, jonka takana kissa on tulossa tarmokkaasti tutkimaan rappukäytävämme saloja. "Kikii! Pliis, ei nyt!" Mutta katti ehti kipuamaan jo ylempään kerrokseen, pois näkyviltä. Kannan ostoskassit sisään ja riisun nopeasti taaperon. Nappaan kaapista kissanherkku-pussin ja palaan ovelle houkuttelemaan karvaotusta takaisin huoneistoon. Kiki kiinnostuu herkuista, muttei suostu tulemaan sisälle saakka hakemaan niitä. Jätän herkkupussin lattialle ja hiivin kaappaamaan kissan syliini. Jes, onnistui! NYT kotiin! Saatuani viimein oven kiinni huomaan sisällä odottavan yllätyksen. Hetkeksi yksin jätetty riiviö on levittänyt eteisen lattiamme täyteen kissan herkku-raksuja ja mutustelee niitä parhaillaan itse. "Aaargh, Taikaaa!"

Lähden purkamaan kasseja ja päätän siivota kissanruoat sen jälkeen. Haluan saada äkkiä Mikon synttäriylläriksi ostetun Toblerone-makuisen pakastekakun kylmään, ettei se vain sula enempää. Synttäripäivä kun on vasta torstaina, jolloin olemme menossa Mikon vanhempien kanssa kylpylään ja ravintolaan syömään. Taikaa ei oikein kiinnosta tällä kertaa auttaa tavaroiden antamisessa, joten yritän olla nopea ja tehokas päästääkseni äkkiä lakaisemaan eteisen lattiaa. Saatuani hommat hoidettua syötän Taikalle riisifruttia ja vaihdan tämän vaipan. Sitten onkin päiväunien aika. Saatuani vihdoin käden vapaiksi tekisi kovasti mieli vain istahtaa läppärin ääreen, mutta pakotan itseni vielä tyhjentämään pyykkikoneessa majailevat märät vaatteet kuivumaan. Lopulta nappaan mukaani banaanin ja aloitan tämän tekstin kirjoittamisen. Huh, miten paljon kaikkea olenkin saanut tänään aikaiseksi! Ottaen vielä huomioon, että tyhjensin ja täytin astianpesukoneen ennen kauppaan lähtöä ja vein lähdettyämme roskapussin. Hyvä minä! (Huomenna voinkin sitten suosiolla palata normaalin kotona köllöttämisen ja ameebailun pariin, haha xD)

Mekko-2nd hand, Vyö-Seppälä, Kaulakoru-Viikinkitorilta, Tennarit-Nelly.com

Postauksen asukuvat ovat viime perjantailta, jolloin Taika lähti mummilaan hoitoon ja luoksemme tuli ystäviä viettämään iltaa. Päälle pääsi uusi kirppikselta löytämäni avainmekko, joka on väriltään poikkeuksellisen omituinen, kunuskin ruskean sävyinen yksilö! :'D Ihastuin sen kuviointiin sekä malliin, eikä puolentoista euron hintakaan ollut tälle yhtään pahitteeksi. >.<' Minä niiiin toivon, että tulevaisuudessa kirppismuijailu onnistuisi minulta entisten vuosien tavoin, jolloin tuli löydettyä vaikka millaisia huippuja vaatelöytöjä halvallla! Porissa asuessamme löysin jatkuvasti ihania kamppeita vaatekaappiini, eikä perus vaatekaupoilla tarvinnut enää edes käydä. ^^ Kunpa vain sitä kirpputorin kiertelyä jaksaisi harrastaa useammin kuin kerran kuussa.

Tänään ollaan menossa illemmalla ystäväperheen luokse kylään. Olisi tarkoitus jälleen pelailla lautapelejä ja saada muksuille vähän toisistaan leikkiseuraa. :'3

Toivottavasti teilläkin on tulossa kiva päivä, moi! ^^