sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kuulumisia videolla

Höhöö!

Päätin tässä ylittää itseni ja kuvata blogiin kuulumisvideo. :) Tässä sitä olisi, enjoy!




Kertokaa oliko kiva vai ihan blöö? :D
Ihka ensimmäiseen blogivideooni pääset tästä.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Uupunut kestittäjä

Heips! Olo on just nyt hieman väsynyt ja tokkurainen kestittyäni kokonaiset neljä päivää rakkaita sisaruksiani (kaksi päivää per sisko). Jotenkin vieraiden läsnäolo kodissaan uuvuttaa aina, vaikka kyseessä olisikin sukulaiset ja yhdessä vietetty aika mukavaa vaihtelua arjen yksinäiseen vauvahoitoon.

Tunti sitten vihdoin saatiin rauha myös marakatin itkuisesta viiroituksesta. Ensin Mikko yritti nukuttaa neitiä puoli tuntia, sitten minä kaksi tuntia, jonka jälkeen päätettiin järkätä kylpy ja vasta sitten Mikko sai väsyneen ipanan uneen saakka. Armoa pliis! T_T' Oma rauha, mitä se on??

Takki-Seppälä, paita+hame-H&M, sukkikset-Lidl(?), kengät-SkoPunkten
Kierreltiin eilen pikkusysterin kanssa Turkua, pääosin keskustan kauppoja joita osui matkamme varrelle. Sain viimein hankittua itselleni halloween-asun tulevia pippaloita varten! Kyseessä on melko erilainen hahmo tällä kertaa edellisvuosiin verrattuna. Vaikka eipä toisaalta mitään NIIN ihmeellistä. Nomutta silti, äää halloween !! Hiihh, alan olla bileistä jo melko innoissani! :'>

Lisäksi löysin reissullamme aivan ihanan mustan (köh, kuinkas muutenkaan) hameen sekä superpirteän oranssinpunaisen pipon H&M:lta. Tuntuu että nykyisin muita vaatekauppoja ei minun vaateostoksille olekaan, sillä muissa liikkeissä on joko a) liian kallista tai b) ei ollenkaan minun tyylisiä vaatteita. Itseasiassa useammin kyseessä on juurikin tuo jälkimmäinen vaihtoehto, vaikka melko monesti kyseessä on molemmat.

Voi että! Näitä Taikan kuvia katsellessa iski niin kova rakkauspuuska ettei mitään rajaa! ;___; <3 Meidän oma vauva! Maailman ihanin ja suloisin!<3 Vitsit kun saisi murusta otettua enemmän nauru-hymy -kuvia! Useimmiten sellaiselle tarvitsisi kuitenkin yhden (minun) lisäksi myös toinen aikuinen, sillä typy hymyilee vain yleensä jollekin henkilölle. Yksin hänen hymykuvaaminen on siksi hieman hankalaa. (Kokeiltu on..)

Jollekin kuvaajallekin vieminen voisi olla aivan mieletöntä, jolloin saataisiin murusta oikein kunnolliset ja laadukkaat ammattilaisen tekemät otokset! Mistä tulikin muuten mieleen, oltiin muutama päivä sitten valokuvauttamassa Taikalle ja minulle uudet passikuvat valokuvausliikkeessä! >.< Iik, olin tytöstä niin ylpeä kun tämä oli aivan superkiltisti ja kuva onnistui jo ensimmäisestä kerrasta! :'33

Eipä minulla tähän hätään muuta. Palaillaan paremmalla ajalla, moi!

tiistai 21. lokakuuta 2014

Kontrollifriikki

Olen aina naureskellut ajatukselle, että sauna olisi se paikka, jossa jöröt tuppisuiset suomalaiset osaisivat puhua toisilleen elämänsä todellisia kuulumisia. Toissapäivänä koin kuitenkin tämän omissa nahoissani, kun yllättäen huomasin vuodattavani Mikolle lauteilla miten vaikeaa elämää tämä vauva-arki on.

"Mua niin ärsyttää kun ollaan aina vaan kotona! Haluaisin niin käydä jossain, mutta ajatuskin siitä että olisin yksin vauvan kanssa kaupungilla hirvittää!

Mieti kun keskellä kauppaa Taika alkaa huutaa enkä millään saakaan sitä rauhoteltua? En pääse vaan turvallisesti tuudittamaan sitä tutulla kotisohvalla, vaan olen siellä vieraassa ympäristössä tuhannen tuijottavan ja tuomitsevan silmäparin alla! Sitäpaitsi, kaikissa paikoissa ei ole edes vauvahoitohuonetta! Me ei saatais MISTÄÄN yksityisyyttä ja rauhaa!

Enkä muutenkaan jaksaisi edes käydä sen kanssa koko ajan jossain kaupoissa. Mihinkään ei voi mennä ilman että koko ajan pitäisi kuluttaa rahaa?! Mannerheimin lastensuojeluliitto järjestäisi niitä kaikenlaisia ilmaisia tai puoli-ilmaisia vauvakahviloita sun muita jotka kiinnostaisi, mutta en minä nyt YKSIN vauvan kanssa sinne osaisi lähteä! Eihän mulla ole ees autoa käytössä! Enkä todellakaan lähde vaunujen kanssa julkisilla seikkailemaan epämääräiseen paikkaan X vielä niin tuntemattomassa kaupungissa!

Nii ja ne vaunulenkit... Muistat varmaan millasta huutoa se oli sillon kuukausikin sitten ku kävit sen kanssa? Viimeks kun mä olin, jouduin pysähtelemään 10 metrin välein korjaamaan pois-syljettyä tuttia takaisin suuhun ettei vaan huuto alkaisi. Sitäpaitsi, se ei TODELLAKAAN nukahda sinne! Ja sitten kun huutoitku lopulta alkaa, koko vauva on ihan kuumana ja hikisenä ja pitäisi vähentää vaatetta ettei se paahdu niihin ulkovaatteisiin muttakun ulkona on kylmä ja ähhh!! Tuntuu suorastaan vauvan kiusaamiselta lähteä päämäärättömästi kävelemään, aiheuttaen tietoisasti molemmille osapuolille vain stressiä ja ahdistusta!

Ahdistaa! Haluaisin tehdä kaikkea, enkä olla vaan naama kiinni koneessa kun se hetkeks aikaa nukahtaa. Tykkään ihan hirveesti jutella sille ja syöttää ja leikkiä ja kylvettää sitä, mut olis se kiva myös päästä tekemään jotain muuta. Mutta mitä muuta sitä niin pienen kanssa vielä edes tehdään? Minne tahansa lähteminen aiheuttaa niin suunnatonta stressiä että on vain sata kertaa helpompaa ja lepposampaa jäädä kotiin. Ja kun säkin oot niin paljon vaan iltavuoroissa ni ei edes ehditä kunnolla näkemään..."



Kaikki sanomiseni kyllä pitää paikkansa, mutta het-ko-nen.. Onko kaiken ongelmana todella se vauva-arjen hankaluus vai jokin muu tekijä - kuten vaikkapa minä itse? Tajusin yhtäkkiä olevani kaiken kokemani stressin alku ja juuri, eikä vauvan tai vauva-arjen olevan itseasiassa juuri ollenkaan raskasta tai mahdotonta. Tai raskasta kyllä, sillä vähäinen unen määrä ja toisinaan kitisevä vauva kieltämättä rasittavat niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mahdotonta kuitenkaan ei.

Todellisuudessa koko äitiyslomani voisi olla aivan erilainen, jos vain osaisin muuttaa oman asenteeni siihen. Apua en pärjää -ajatukset täytyisi kääntää kyllä se siitä -meiningiksi. Sillä jos oikeasti kaikkia hektisimpiäkin tilanteita näin jälkiviisaana ajattelee, hyvinhän ne ovat lopulta lutviutuneet! Todellisuudessa minulla on valtavan hyvät eväät ja selviytymistaidot tilanteeseen kuin tilanteeseen ja ainoa hidasteeni on oma pelkoni. Kaiken EI tarvitse mennä täydellisesti, vaan ihan perus hyvin on tarpeeksi! Kunpa osaisin rentoutua ja heittäytyä elämään täysillä jäämättää murehtimaan ja yrittämään saamaan kontrollini alle kaiken käsieni ulottuvilla olevan.

Eivät asiat ennenkään ole toki aina menneet toivomallani tai suunnittelemallani tavalla. Jotenkin kuitenkin nyt kun tehtävänäni on kantaa täysipäiväisesti vastuuta toisesta ihmisestä ja kasvattaa hänestä terve ja hyvinvoiva yksilö, paineet kasautuvat niskoilleni niin kovina, etten osaa enää luottaa kuin varmoiksi todettuihin ratkaisuihin. Ehkä yritän parantaa tapojani?

Näistä ajatuksista rohkaistuneena lähdettiin eilen Taikiksen kanssa 5km:n vaunulenkille. Ilman mitään päämäärää. Ja hyvinhän se meni, vaikkei muru nukkunutkaan. :'>

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ruokahömppää

Heippä lukijat!

Mitään yhteneväistä ja järkevää kokonaisuutta ei tästä(kään) tekstistä ole syntymässä, joten valmistautukaa henkisesti siihen sun tähän.

Kävin eilen kaupassa suorittamassa viikon ruokaostokset. Päivän kohokohta, heh. :D Joka käynnillä on aina napattava mukaansa tarpeellisten pakko-ostosten lisäksi jotain pientä kivaa itselle. Eilen sellaisena toimivat ruskea hiusväri, Big eye -ripsiväri sekä Kaksplus-lehti. Olen ajatellut kuvaavani tänne perus kauppareissumme ostoskassien sisällöt, mutta homma on aina unohtunut. Mitä jos luettelisin niitä tänne?

Taikan 3kk-neuvolassa


Nyt kun olen taas siirtynyt painoa pudottavaan vähähiilihydraattiseen (vhh) ruokavalioon, välttelen riisiä, pastaa, perunaa, leipää ja sokeria. Ruokakassissa tämä näkyy muun muassa kasvisten lisääntymisessä. Suosin kasvisten lisäksi paljon maitotuotteita, kanaa ja kananmunia. Lihan syöminen on meillä aika minimissään. Tällä hetkellä ei osteta edes leikettä tai makkaraa aamiaisleivälle (aamupalaleipä on minulla sallittuna<3) ja vain silloin tällöin syödään jauhelihaa.

Tätä meidän ostoskassit ruoan osalta nykyisin sisältävät:

- Kasviksia: tomaatti, kurkku, jäävuorisalaatti, kukka-/parsakaali, kesäkurpitsa, porkkana, paprika, avokado
- Hedelmiä: omenaa/banaania/mandariineja
- Kanaa, jauhelihaa, kananmunia
- Juustoa (Oltermanni 17%), fetaa, tuorejuustolevitettä, reajuustoa
- Maito, uht-maito, rahkaa
- Ruisleipää, kauratyynyjä
- Pakastevihanneksia (erinäisiä wokkivihanneksia), filee-kalapuikkoja
- Purkkijuttuja: sieniä, oliivia, aurinkokuivattua tomaattia, tonnikalaa, maissia, ananasta, pestoa
- Äidinmaitokorviketta, appelsiinituoremehua, pepsi max:ia
Joskus myös: Teetä, kahvia, siideriä, suklaata, purkkaa, oliiviöljyä, ketsuppia, sinappia, silliä, grillimakkaraa, jugurttia, mysliä, pakastemarjoja, aurajuustoa jne.

Paistettua mössöä, jossa mm. kesäkurpitsaa, kanaa ja paprikaa sekä kylkiäiseksi raejuustoa
Perus-salaattia fetalla, avokadolla ja paprikalla sekä gratvursti-makkara
Uskon vakaasti että tällä harrastamallani vhh-ruokavaliolla kilot todella alkavat tippua niinkuin viimeksikin muutama vuosi sitten. Toistaiseksi vaaka on näyttänyt vain pieniä muutoksia, ja aamupaino on pienentynyt "lähtökohdasta" (=eli 10kg vähemmän kuin painavimmillani raskaana) vasta kilon. Käyn vaa'alla joka aamu ja se on toiminut minulle hyvänä motivaattorina. Grammamäärät heittelevät milloin missäkin, mutta kirjaan lukemat orjallisesti joka päivä painopäiväkirjaani.

Vhh-ruokavalioon tottuu, jos vaan jaksaa nähdä ruokiensa eteen vaivaa ja käyttää hieman mielukuvitusta. Kun ajatus peruna-, pasta-, riisi- ja leivättömyydestä iskostuu päähän, sitä on helppo noudattaa. Tosin absoluuttisena en kuitenkaan aina tässä pysyttele. Esimerkiksi pieni herkuttelu on sallittua. Aurajuuston kanssa on pakko saada maustekeksejä, saunassa voi joskus ottaa siiderin, suklaata voi ottaa hieman illalla leffaa katsoessa ja piirakkaa voi maistella jos kaveri tulee kylään (niinkuin tänään, hehe). :'>

Vaikka varmasti tällainen löysäily-dieetti onkin hitaampi ja vähemmän tehokkaampi, siinä jaksaa pysyä pikadieettejä kauemmin! Kukaan ei takuulla suostu ikuisesti syödä kaalikeittoa tai elää jatkuvasti pelkillä laihdutusjauheilla.

Kappas, nuudeleita (ei niin suotava ruoka) paistettuna munan ja fetan kanssa. Lisäksi raejuustoa ja kasviksia.
Raskaana oleva omena, jolla hormoniviiva linea negra :D
Salaattia fetalla, paprikalla ja surimisuikaleilla lemppari curryn makuisen salaatinkastikkeen kera<3 Kastiketta ei sitten säästellä!
Munakasta juustolla sekä paprikaa ja avokadoa
Salaattia avokadolla, kesäkurpitsalla, oliiveilla, kanalla ja reajuustolla
Ainoa tämän ruoan huono puoli onkin sen vaikeus. Erityisesti vauva-arjessa huomaa arvostavan ruoanlaiton helppoutta, ja sitä tämä kasvis-salaatti -painotteinen ruokavalio ei kauheasti tue. : S Pilkkominen ja muu valmistaminen on usein hieman työläämpää sekä yllättävän äänekästä, jos samalla vauva vetelee vieressä päiväunia. Myös vihannesten syöminen on pehmeitä ruokia kovaäänisempää kun tavallisen mutustelun sijaan kuuluu *ROUSK ROUSK ROUSK*.

Mutta joo, taidankin hippaista tästä sitten syömään. Ruokakuvien katselu kun ei ainakaan auta jo pitkään päälle hiipivää nälän tunnetta. >.< Mukavaa sunnuntaita!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Millaista oli ennen?

Väsynyt aamu taas (heh, koskas sitä ei nykyisin olisi?..) mutta koitetaan käynnistyä kahvin voimalla hieman ajattelemaan.

Luettuani ystäväni blogikirjoituksen innostuin tässä miettimään samaa aihetta omaa elämääni koskien. Millaista elämäni oli ennen nykyistä elämääni? Mitä oli ennen kaikkea tätä? Yksinkertainen kysymys kääntyikin yllättävän hankalaksi, ja menneisyyden muisteluja on pakko alkaa pilkkoa pienemmiksi osasiksi saadakseen edes jonkinlaisesta realiteetista kiinni. Kyllähän sitä pääpiirteittäin ehkä muistaakin "no toi aika oli ihan kivaa" ja "no silloin taisi ehkä olla vähemmän kivaa" ja niin poispäin. Mutta tarkempaa kuvaa menneistä hetkistä saadakseen aloin toden teolla muodostamaan konkreettisia kysymyksiä.


  • Millaista oli lukioaikoina? Mitä silloin tuli tehtyä? Millaista musiikkia kuuntelin? Kenen kanssa vietin aikaa? Mikä oli lempi ruokani? Minkä tyylisesti pukeuduin? Mitä harrastin? Millaisilla nettisivuilla silloin kävin päivittäin? Mitkä olivat tulevaisuudensuunnitelmani?
  • Millaista oli asua vanhempieni luona? Riideltiinkö me äitini kanssa paljon? Kuinka usein? Koinko kuuluvani perheeseen? Miksi halusin muuttaa omilleni jo 18-vuotiaana? Tapeltiinko me siskojeni kanssa? Tehtiinkö me pikkusiskoni kanssa paljon yhteisiä juttuja?
  • Millaista oli ennen päivittäistä yhteydenpitoa nykyisiin lähimpiin ystäviini? Koinko olevani yksinäinen? Enkö kaivannut läheisiä ystäviä joille puhua päivittäin? Kenelle purkasin sydäntäni kun mieltäni painoi jokin? Keneltä sain kallisarvoista vertaistukea milloin mihinkin tilanteeseen, kun puolison miehinen näkökulma ei siihen riitä?
  • Millaista oli olla ihastunut? Olinko jännittynyt? Miksi tunteistaan kertominen oli niin kamalan pelottavaa? Millaisia tuntemuksia ihastuneena koki? Mistä haaveilin?
  • Millaista oli entisessä parisuhteessa? Mitä yhteistä meillä oli? Mitä me tehtiin? Olinko onnellinen? Miksi me erottiin? Riideltiinko me paljon? Olinko rakastunut?
  • Millaista oli ennen vauvaa? Miten kulutin päivisin aikaani? Miten osasin valittaa väsymystä vaikka sain vapaasti nukkua kokonaisia öitä? Olinko erilainen mitä nyt? Olinko itsekeskeinen?
  • Millaista oli opiskella? Luinko tentteihin? Otinko opiskelusta stressiä? Kiinnostiko opiskelemani aihe minua? Olinko tyytyväinen alavalintaani? Mistä sain opiskelumotivaatiota?
  • Millaista oli asua Porissa? Miten viihdyttiin niin paljon kaksistaan ilman ystäviä? Miksei me käyty missään? Miten saimmekaan kaikesta huolimatta säilytettyä ystävyyssuhteemme kavereihin muilla paikkakunnilla? Miksi muuten me ei tykätty asua siellä?
Tässä näitä ihan muutaman mainitakseni. Osa kysymyksistä sijoittuu vuosien taakse ja osa aivan muutaman kuukauden. Kaikki nämä kysymykset ovat sellaisia, joihin on yllättävän vaikeaa vastata! Miten ihmeessä olen voinut unohtaa millaista oli silloin? Hassua miten esimerkiksi vauvattomaa aikaakaan ei tahdo enää oikein muistaa kunnolla. Puhumattakaan edes lapsuudesta! Kaikki lapsuusmuistot ovat päässäni vain yhtä suurta sumua, joista muistan vain satunnaisia kohtauksia randomeista tilanteista.

Olen itseasiassa äärimmäisen iloinen, että silloin jokunen vuosi takaperin päätin perustaa blogin! Siis tämähän on parasta aikamatkailua menneisyyteensä mitä ikinä kukaan voisi keksiä! Okei, videopäiväkirja voisi olla vieläkin tehokkaampi, mutta blogi!<3<3 Blogista pääsee lukemaan mitä silloin oli päälimmäisenä mielessä, kurkkaamaan miltä silloin näytin ja stalkkaamaan mitä silloin oikein tulikaan tehtyä! Ennen tätä blogia minullahan oli vielä toinen blogi, johon halutessaan pääsee klikkaamaan tästä.

Näissä mietteissä tänään. Hyvää viikon alkua sinne! VISKI.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Scary Music 2

Kuva
Olimme perjantaina rakkaan ystäväpariskuntani kanssa kolmistaan katsomassa huikeeta Scary Music 2 -kauhuelokuvamusiikki konserttia Turun Kårenin isossa salissa. Bongasin tapahtuman muutama viikko sitten facebookista, ja onneksi sen tein. Kokemus oli näin synkän musiikin ystävälle ja kauhuelokuvien suurkuluttajalle niin mieluinen, etten heti edes keksi minne parempaan kohteeseen olen viimeisten kuukausien aikana tuhlannut rahani.<3

Paikalla oli yhteensä seitsemän "vakimuusikkoa", joista suurin osa soitti puhaltimia ja kaksi pianoa sekä rumpuja. Näiden lisäksi lavalle kutsuttiin myös muutama muu erityisosaaja sähkäkiraran sekä viulun kesyttämiseen. Muusikot samoin tarvittaessa vaihtoivat soittimia ja siirtyivät hetkeksi esimerkiksi kellopelin, marakassin, tamburiinin tai muun erikoisemman soittimen äärelle. Tunnelma oli kauhuelokuvien omainen, mutta samalla kepeän humoristinen hauskoine ja hienosti suunniteltuineen välispiikkeineen.




Illan asuna toimi musta hame sekä uusi, H&M:lta ostamani ruusupaita. Minusta paidan kangas oli aivan ihana ja löydettyäni kaupan vaatetangon syöväreistä ainoan oikean kokoisen yksilön, tarrauduin siihen kynsin ja hampain, Hieman tosin masensi kun seuraavana päivänä törmäsin tismalleen samanlaiseen paituliin vastaan tulevalla mummolla... Noh, ei voi mitään. : D



Konsertti oli aivan uskomattoman energisoiva! On vaikeaa sanoin kuvailla miten mahtavalta tuntui kuulla livenä niin kauniita ja surumielisen melankolisia sekä toisaalta myös voimakkaita ja suurenmoisia kappaleita riipivistä kauhuelokuvakohtauksista.

Oltiin kaikki kolme illan päätteeksi niin fiiliksissä, että sovimme menevämme tulevaisuudessa enemmänkin tämän kaltaisiin kiinnostaviin kulttuuritapahtumiin! Jotenkin konsertit, teatteriesitykset ja muut näytökset vain tuntuvat aina niin kalliilta, että niistä pihistäminen on kaikkein helpointa :'S Kun rahaa on vain rajoitettu määrä, vaikuttaa elämyksen ostaminen materiaalista asiaa turhemmalta, sillä lopulta mitään ei tavaran ostamisen tavoin "jää käteen". Aina harvoin kun keikalla tai missä tahansa hyvässä live-esityksessä tulee käytyä tulee todettua, ettei tätä parempaa rahojen tuhlausta olekaan!

torstai 9. lokakuuta 2014

Torstain tuntemuksia, avautumista imetyksen epäonnistumisesta ja Taika 3kk

Kahvi on paras ystävä ja h&m:n seitsemän euron neule jo melkein erottamaton osa kehoani. Aamulla väsytti aivan suunnattomasti (kidnappaaja-uni ei auttamut asiaa), ja tällä kertaa aamupalakaan ei kyennyt herättämään minua virkeäksi uuteen päivään. Isi meni töihin kello yksi päivällä, ja äiti sai näin armoaikaa hetkelliselle välikuolemalle makkarin sängyssä. Kiva isi.<3

Jotenkin päiväunien ottaminen ei ollenkaan tahdo onnistua, vaikka tiedänkin Taikan nukkuvan vieressä sikeästi. Jokin siinä vain jatkuvasti painaa mieltä enkä pysty rentoutumaan tarpeeksi vaipuakseni uneen asti. Vaikka väsyttäisi. Valtavasti...

Vasemman alaleuan viisaudenhammasta särkee. Vastaavia hammassärkyjä on minulla ollut ennenkin, enkä siksi tiedä mikä niistä olisi se "hälyttävä" jolloin pitäisi varata aika lääkärille hampaan poistoon. Kyllä ne ovat aina ennenkin loppuneet muutaman päivän jälkeen. Ehkä tästäkään ei siis tarvitse huolestua. Toivottavasti...

Pidettiin kotona kahdestaan Taikan photoshootsit. Kaikki sujui hyvin, kunnes kuvaaja-äiti päätti tunkea mukaan kuvaan.


Käytiin eilen päivällä 3kk-neuvolassa (Taika täytti tänään 3kk!) ja saatiin rokotteet. :''( Voi apua miten muru itki! Vaikka en silti osaa sanoa kummalle teki oikeasti enemmän kipeää, vauvalle vai äidille. </3 Neukkutäti kehui kasvua kovasti, viime kerralla otetut mitat, paino: 5,480kg ja pituus: 57,8cm olivat nyt 6,210kg ja 62,0cm. Ei ihme, että 62-kokoiset bodyt alkavat olla vähän ahtaammanpuoleisia! Ihan kohta jo 68:n vaatteet siirtyvät jokapäiväiseen käyttöön. Voi että miten nopeasti se kasvaa! Q__Q

Taas piti selittää uudelleen miksi meillä ei enää imetetä. Ja vaikka viimeksi sama henkilö vaikutti ymmärtäväiseltä, tällä kertaa kaikki piti aloittaa alusta ja moneen kertaan hokea "olisin kyllä halunnut, mutta meillä kävi nyt näin". Ei minua varsinaisesti tuomittu, mutta kieltämättä olo oli kuin kuulustelussa. Ärsyttävää miten itseänikin harmittavaa asiaa joutuu jokaiselle "pahoittelemaan", vaikka mitenkään tilivelvollinen en kenellekään elämästämme ole! Imetin kuitenkin enemmän tai vähemmän kaksi kuukautta ja tein kaikkeni jotta imetys onnistuisi. Jossain vaiheessa on vain annettava elämälle periksi ja mietittävä sekä äidin että vauvan henkistä hyvinvointia ja jaksamista. Kun Taika hylkäsi rinnasta syönnin, aloin pumpata hänelle maidot pumpulla. Totuus vain kuitenkin on se, että jo muutenkin luonnostaan heikko maidonnousu ei pumppaamalla ainakaan parane.

Herumis-refleksin tekee parhaiten itse vauva, mutta miten ihmeessä voisin pakottaa vauvani rinnalle, kun tämä ei selvästikään sitä halua? Tiedä sitten kenen "syy" tämä kaikki on, mutta sanonpahan vain että jo synnärillä minulle taottiin päähän että vauvan on sitten erittäin tärkeää saada tarpeeksi nesteitä. Kai teillä sitten on sitä korviketta varmasti kotona valmiina?! Rintamaito ei todellakaan riitä näillä helteillä. Sitten sitä korviketta alettiin antamaan alusta saakka aina rintaruokinnan jatkeeksi. Ja hiljalleen vauvalle ei kelvannut kuin pullo. Loogista. Mutta teimme parhaamme ja koitimme noudattaa kaikkia annetuja ohjeita. Ja silti teimme nähtävästi väärin.

Huh, tulipas sitten purettua tätäkin aihetta ja kadotettua se tämänkin tekstin olematon punainen lanka. Heh. :'D

Otin Taikasta kotona muutamia "nätimpiä" otoksia, pitäen silmällä nimiäislahjaksi saatuja vauvakehyksiä. Jostain kumman syystä osa kuvista jäi ärsyttävän suttuisiksi, vaikka hyvällä järkkärillä niitä otinkin. Vauvan kuvaaminen on kyllä haastavaa! Katsotaan päätyykö yksikään kuva tilaukseen saakka vai päätämmekö hylätä kaikki.

Tällaisia kuulumisia meillä. Vauvajuttujen lisäksi ollaan nähty kavereita, siemailtu punaviiniä, katsottu koti-leffateatterissa 3d-elokuvia ja syöty terveellisesti. Viimeinen näistä ei muuten ollut sarkasmia! Ollaan (=minä) oikeasti ostettu ahkerasti kaupasta kasviksia ja tehty paljon vihannespainotteista ruokaa! Paprika, kesäkurpitsa, parsakaali, kukkakaali ja avokado niiden perinteisten salaatinainesten lisäksi. Nams! Ja ostin tässä pari päivää sitten jopa lohta! Voi että miten luksukselta sitä tuntuikaan syödä.<3 Toivottavasti painokin alkaisi todella tämän myötä tippumaan, vaikka erityisemmin en kaiken muun hulabaloon ohella siitä ole jaksanutkaan stressata.

Palaillaan ensi kerralla!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Ajatuksia tältä aamulta

"Mmmm... 

Aamupala on kyllä ehdottomasti päivän paras ruokailu! Jos muuten joudun vähähiilihydraattisen laihdutuskuurini vuoksi rajoittamaan leivän käyttöä, niin aamupalalla yksi kokonainen ruisleipä on sallittu. 

Ahh, ruisleipä, rakastan sinua!<3

Mutta aivan parasta on saada aamupalaksi paahdettu ruisleipä juustolla ja avokadolla! Sitä täydellisempää yhdistelmää ei olekaan! Ehkä lemppari ruokani! Paitsi että vuohenjuusto... Ja pesto... Ja paholaisen hillo... Ja se uusi lemppari aurajuusto... No mutta anyway!

Täydellisen aamupalan kruunaa täydellisten leipien lisäksi iso saavillinen kahvia! Maidolla! Ahh, tämä uusi Indiskan jättimuki on tähän tarkoitukseen aivan täydellinen! Ja uht-maito on kyllä kahvimaidoksi tavallista kevytmaitoa parempaa.

Pitihän sitä maitoa vielä olla jääkaapissa? Kyllä siellä nyt sen verran on, että se riittää aamukahviini. *Lori-lori-lori-...* Täh? Se loppui sittenkin kesken?! Ja minun täydellinen aamupalahetkeni on pilalla!? Ei käy! Eikö täällä jääkaapissa olisi edes JOTAIN mikä voisi korvata puuttuvan maitomäärän? Kermaa... Vaniljakastiketta... Hmmm.. ÄIDINMAITOKORVIKE! Tuutin 1. -maito saa luvan kelvata tähän tarkoitukseen!

*Lori-lori-lori* Noin! Maistetaanpas... Ei hassumpaa!"



"Hei mikäs muuten sitten olikaan se Taika-sarjan kaltainen jättimuki, jossa on se upea peura tai joku? Se muki kun olisi vieläkin täydellisempi mitä ne Taika-mukit, vaikka ihan kivojahan nekin on. 

Mutta se sininen peura, hmmm... Oliko se joku.. Satu...Metsä? Joo, Satumetsä se taisi olla! Googletan vielä! Hmm.. Joo tämä se on! Hiih, ihana! On kyllä niin kaunis ja minun näköinen tämä! Pitäisikö ruveta keräilemään tätä sarjaa? Joo, kerrankin sarja josta oikeasti tykkään! Tämä se on!

Maksaakohan sellanen muki saman verran kuin Taika-sarjan mukikin? Kurkataanpas täältä Iittalan verkkosivuilta... *Skroll, skroll, skroll, töks* Täh? Missä se täällä on?? Googletan uudestaan... 

EI OLE TODELLISTA! Tuote on poistettu valikoimasta?! ARRGGHH!! Tää on NIIN MUN TUURIA! Kun kerrankin ihastun johonkin, sitä ei ole enää saatavilla! Siis just tätä....."

perjantai 3. lokakuuta 2014

Blääh! Ja kuulumisia.



Jotenkin energia tuntuu olevan nyt niin hiton kortilla, että rakas (ja helppo!) harrastukseni bloggaaminen tahtoo jäädä aivan unohduksiin. Tai eihän se nyt unohdu, mutta siirtyy prioriteettilistalla aika loppupäähän. Vaikka lähes joka päivä ajattelen haluavani tänään kirjoitella, jokin menee suunnitelmissani aina pieleen.


Taika on nukkunut nyt mystisen huonosti taas. Tai siis, eivät ne nukkumiset koskaan erityisen tähdellisiä olleet, mutta nykyisin neiti heräilee päikkäreiltä (ja eilen illalla jopa yöunilta, mitä ei ikinä normaalisti tapahdu) aivan liian aikaisin ja on pirteänä kuin peipponen vaikka vielä pitäisi tuhista tai enintään hörpätä unenpöpperöisenä pikamaidot tai haalia tutti. Nytkin muru juuri heräsi päikkäreiltä, vaikka normaalisti näihin aikoihin (klo 11.30) olisin saanut syödä rauhallisen aamupalan koneen äärellä. In your dreams, mom! I wanna play now! Siinä se marjainen rahka vieläkin nököttää edessäni. Katsotaan milloin saan sen syödyksi. Nyt oli pakko päästä kirjoittamaan.

Asukuviakin on kertynyt kameraan viikon aikana tasan NOLLA, niin hehs, tyydyn esittelemään näitä satunnaisia puhelinkuvia siis. Muutes meille kuuluu kyllä ihan hyvää. Viikonloppuna olimme koko perheen voimin Raumalla ja käytimme Mikon kanssa viime jouluna lahjaksi saamamme ravintolalahjakortin. KAHDESTAAN, ah-mitä-luksusta!! Bebe oli sillä välin hoidossa famulassa ja me ketkut päätimme vielä ottaa tilaisuudesta kaikki ilo irti. Soittelimme vanhalle kaverille ja kysyimme haluaisiko hän tulla istumaan iltaa jonnekin kuppilaan. Ja halusihan se! Oli niin outoa, tietyllä tapaa nostalgista ja ennen kaikkea vapauttavaa päästä yhdessä kiertämään vanhan kotikaupungin pubeja, vaihtaen samalla kuulumisia pitkän ajanjakson jälkeen yhteisen tuttumme kanssa! Sellaiset illat piristävät ja antavat puhtia jatkamaan!

Ravintolan ruuat. Otettiin alkupaloiksi molemmat jotain (kesä?)kurpitsakeittoa ja pääruuaksi otin vuohenjuustosalaattia. Oi NAM oli niin hyvää!!!<3 Mikko otti burgerin, jotta olin aluksi vähän kade, mutta salaattini olikin ihan täydellistä!<3


Okei, huijasin! Tällaiset teinipeili-asukuvat tuli raflan vessassa napattua. Mekko-KappAhl.
....jatkamaan ensi viikonloppuun! XD (Kyllä nyt menojalka vipattaa..) Lähdemme nimittäin rakkaan ystäväpariskuntamme luo juhlistamaan heidän suurta päivää!<3 Äää, olen niin julmetun innoissani etten osaa edes keskittyä!!! x3 Taikis lähtee silloin minun vanhemmilleni, eli babulan luokse. (Babula= venäjäksi mummunen, jollaiseksi äitini itsensä nimitti jo isosiskoni synnyttäessään tyttärensä) Tuntuu jotenkin kamalan kurjalta jättää pikkuinen vauvamme taas hoitoon ja vieläpä muutaman hassun tunnin sijaan reiluksi vuorokaudeksi! Q_Q</3 Lauantaipäivästä sunnuntai-iltaan. Huh huh...

Lähiaikoina perheemme velvollisuudet ovat jotenkin jakautuneet niin, että minä hoidan nykyisin lähes poikkeuksetta kaikki kauppareissut ja ruokaostokset. Tämä tapahtuu ensinnäkin siksi, että Mikko tulee töistä väsyneenä ja kaipaa kotona oloa, kun taas minä koko päivän kotona olleena kaipaan vaihteeksi muita maisemia. Oho, aika loogista... Ja toiseksi, minun kauppareissuni ovat yleisesti ottaen aina tuhannesti onnistuneempia kuin isännän, sillä (ei millään pahalla muru<3) Mikolla on aina tapana unohdella tyyliin PUOLET kauppalapun ostoksista kauppaan! XD Jotenkin kauppakasseja puratessa minä vain satun aina huomaamaan "Etkö ostanutkaan tätä? Eikö tuotakaan ollut kaupassa vai etkö vain muistanut?"


Uusi heikkouteni: aurajuusto ja punaviini
Noh, anyway! Eilen kävin taas perinteisellä kauppareissullani, ja sillä tarvetta oli ruokakaupan lisäksi käydä mm. apteekissa, alkossa, lahjaostoksilla ja vaateostoksilla, raahauduin jätti-ruokakaupan sijaan kauppakeskukseen. Noin viikko sitten huomasimme Taikan vaatekokon todella siirtyneen kaikista 50-alkavista 60-Alkavien puolelle ja jo nyt 62-kokoiset bodyt loppuvat aivan liian nopeasti (vaikka minusta tuntuukin että pesukone pyörii meillä 24/7). Samoin huomattiin, että seuraavaa kokoa, 68:aa ei ole juuri muuta kuin muutaman hassun bodyn verran, joten pikaisesti eilen päätin käväistä H&M:lla shoppaamassa neidille lisää pukinetta.

AI ETTÄ miten kivaa oli katsella ihan söpöjä ja suloisia vauvavaatteita ja valita niitä tyttärelleni ITSE!<3 Lähes kaikki vaatteemme kun ovat joko a) äitiyspakkauksesta saatuja, b) innokkaan äitini, eli babulan ostamia (ja joitakin muiltakin lahjaksi saatuja) tai c) satunnaisesti kirpparilta löydettyjä muutaman kymmenen sentin ihan-kiva -löytöjä. Tajusin, että ennen eilistä olin ostanut tyttärellemme tasan yhden vaatekerran kaupasta uutena (tämän), jolloin en edes tiennyt vielä onko lapsemme tyttö vai poika. En tarkoita että vauvavaatteiden (tai vaatteiden yleensäkään) täytyisi olla mitenkään sukupuolisidonnaisia, mutta AI ETTÄ miten maailman suloisimpia violetteja, sydämellisiä, pilkullisia ja kukallisia tyttöjen vaatteita ostinkaan!!!<3<3<3 Voisin ostaa samanlaiset vaikka itselleni!

Ja tiedättekö mitä, EI TUNTUNUT EDES PAHALTA jättää H&M:n kassalle lähes viisikymmentä euroa, koska tiesin että ne ovat käytetty minun rakkaalle tyttärelleni! Voi hitsit miten taisin hurahtaa lasten vaatteisiin... Ja voi että, miten lellitty pirpana meidän Taikasta kasvaa..... Äidin heikkouksia.



Nyt taidan siirtyä pikkumuruni ruokintaan. Hän nimittäin maisteli pari päivää jo ensimmäistä kertaa perunaa! (noniin, hus sitten täältä kaikki vauvapalstojen kukkahattutädit, jotka väitätte lähes kolmikuukautisen vauvan olevan aivan liian nuori teelusikallisen määrän perunan maisteluun) Potaatit hiekuu nyt kattilassa, ja taitavatkin juuri olla valmiita. Heippa, ja kivat viikonloput kaikille! : )