maanantai 31. elokuuta 2015

Arkikuvahaaste 10

Kymmenes siloittelematon kuva arjestamme, äiti ja tytär.

Hahaa, oivoi! Tällä kertaa on jotenkin hirmu surullisen oloinen arkikuva, vaikka ihan normaalia tyytyväistä elämää tässä vietetäänkin. ^^' Taika katselee televisiota ja äiti vilkuilee molempia ruutuja. Tämä on aika yleinen näky meillä, sillä olen kuin olenkin vähän liiankin kiintynyt läppäriin. Taika viihtyy nykyisin melko paljon itsekseen. Hän tykkää leikkiä yksin, eikä useinkaan tarvitse ns. "opastusta" miten milläkin lelulla leikitään. Uusimpana hittinä mm. sellainen kaksipuolinen vasaran hakkuu -lelu, jossa ne pienemmät puiset osiot hakataan alas päin, kunnes pinta on tasainen, ja sitten käännetään koko komeus ylösalaisin ja aloitetaan hakkaaminen alusta.

Äidin tai isin luokse tullaan yleensä vain tuomaan kirjaa, mikä tosin on  hyvinkin suosittua toimintaa ja saattaa helposti tapahtua useaan kertaa päivässä, monta kirjaa samalta istumalta. :D Kuvien osoittelu sormella on vain niin kivaa, ja parasta on se kun äiti/isä kertoo kuvassa esiintyvän olennon nimen lisäksi vielä sen miten se ääntelee. "Lammas - Lammas sanoo BÄÄÄ!"

Tuleehan sitä toki joskus myös ihan vain leikittyäkin yhdessä. Varsinkin kun Taika löytää jonkun uuden tai unohtuneen lelun, hän usein toivoo ensin esimerkkiä mitä kyseisellä kapistuksella tehdään. :')

Muuten kuvassa näkyy hieman paremmin meidän olohuone-makkarin huonekalujärjestystä, pientä sotkua, sohvalle unohtuneita vaatekappaleita, housuttomia asukkaita, joista toisella päällä vain vaippa ja toisella sukkahousut sekä pöytälamppu ilman sitä itse lamppua. Viimeisin näistä johtuu siitä, että jokunen viikko sitten Taika hajotti tuon kauniin pöytälampumme lasikuvun, :< Harmiteltiin sitä aika kauan, sillä meistä molemmista Mikon kanssa tuo klaffipöytä ja pöytälamppu kuin kuuluivan yhteen juuri tuohon nurkkaukseen! Hetken aikaa pidettiin valaisimen rungossa pelkkää hehkulamppua, mutta jossain vaiheessa todettiin sen olevan vielä entistä vaarallisempaa, sillä hehkulampun lasiseinämät ovat  paljon kuvun paksuja lasiseinämiä ohuempia, ja tällöin luonnollisesti myös huomattavasti herkempiä rikkoutumaan sirpaleiksi.

Mutta sellaista arkijuttua tänään.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Zombie Walk 2015

Yeaah! Vihdoin minäkin pääsin osallistumaan jo monta vuotta haaveilemaani Zombie Walkiin! ^^ En edes muista milloin kuulin kyseisestä tapahtumasta ensimmäistä kertaa, mutta useana vuonna harmittelim etten taaskaan onnistunut saapumaan paikalle, sekä luvannut itselleni vielä jonain kertana pääseväni itsekin räyhäämään kalman kalpeana kuolemanjoukon kanssa pitkin kaupungin katuja! Tänä vuonna se sitten vihdoin toteutui!!

Ystäväni bongasi Turun Zombiewalk -facebooksivuston jokunen viikko ennen itse tapahtumaa, ja päätimme menevämme sinne tänä vuonna hinnalla millä hyvänsä. :) Valmistelut jäivät suunnitelmista huolimatta perinteisesti viimetippaan, ja aloimmekin miettiä asujamme vasta samana päivänä kun kaupungin valloituksen oli tarkoitus tapahtua. Meinasin ensin pukeutua viisi vuotta vanhaan (hui kauhia!) sisäkkö-asuuni ja muokata siitä zombie-version, mutta sitten laiskistuin lähteäkseni etsimään sitä halloweenkamojen seasta ja päädyin matchailemaan Tirpan party/casual -tyyliä. Päätettiin olevamme bileissä tartunnan saaneita zombeja, joiden aluksi niin siistit olemukset muuttuivat kuoleman jälkeen suttuisen sotkuisiksi. :'D Naamat valkeiksi, harmaalla luomivärillä silmänaluset tummiksi ja verta kaikkialle!

Aivan mieletöntä miten hienoja asuja joillakin osallistujilla oli! *u* Jäi jopa vähän harmittamaan, miksei itse viitsinyt panostaa asuunsa tämän enempää, kun vaikka piilareillakin olisi saanut niin paljon riipivämmän lookin... Mutta ensi kerralla sitten! ^^ Oli myös ilo nähdä, että ne "pienemmän budjetin" zombitkin osallistuivat kävelyyn, sillä suurena laumana teimme vaikutuksen! Ja eihän tuo nyt muutenkaan mikään pukukilpailu ollut, vaan osallistuminen oli kaikkein tärkeintä. ^-^ <3 Laahustimme zombiejoukkona pisin Turun katuja tunnin ajan, Tuomiokirkolta kauppatorille, kävelykadun kautta jokirantaan ja sieltä takaisin kirkolle. Oli aivan mahtavaa nähdä ihmisten reaktiot, kun kuoleman joukot yllättivät heidät keskellä kirkasta päivää! >.<

Mutta nyt vihdoin niihin kuviin! Iik!!

Otoksia kertyi illan aikana niin paljon (kiitos niistä Akselille!), että oli pakko karsia niistä vain murto-osan blogiin ja muualle someen jaettaviksi.

Toisiksi viimeisessä kuvassa muuten näkyy, miten nappasin Taikan viime metreillä syliini! :'D Hän oli fiilistellyt koko tapahtumaa Mikon kanssa sivusta, ja seurasi meitä koko kulkueen ajan rattaiden uumenista. Tyttöä ei pelottanut sitten YHTÄÄN! Enintään nauratti ja ihmetytti "mitä se äiti siellä taas touhuaa?" x)

Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille! Sekä erityisesti ihanalle "bile-avecilleni" ja mainiolle kuvaajalle. Ensi vuonna uusiksi, eiks niin? ;)

perjantai 28. elokuuta 2015

Kuralan Kylämäessä

Paita-2nd hand (GT), Hame-H&M, Tossut-Tokmanni, Arskat-Tiger, Kaulakoru-E-bay
Vierailtiin eilen kaveriperheen kanssa Kuralan kylämäessä. Kyseinen paikka oli minulle täysin vieras, ja lähdinkin sinne aika avoimin mielin. Kohde oli pieni vanhanaikaisen idyllinen maalaistila, jossa on vuosia sitten kasvatettu lehmiä, lampaita sekä kanoja. Nykyisin rakennukset toimivat kaupungin alaisina museokohteina sekä lapsiperheiden virkistystoiminnallisina työpajoina. Paikalla oli myös lampaita ja kanoja sekä yhdessä talossa toimi kahvio.

Kiersimme porukalla kaikki tarjolla olleet tilat sekä hörppäsimme kahvit ja munkit kahviossa. Olin ehkä hieman pettynyt tarjolla oleviin virikkeisiin, sillä olin käsittänyt paikalla olevan enemmän eläimiä tai muuta toimintaa. Toisaalta, kyseessä oli arkipäiväilta ja paikan vetäjät sanoivat "oikean ohjelman" tapahtuvan viikonloppuisin. Lapsillekin olisi ollut jotain työpajoja, mutta meidän yks vee taaperot olivat sellaiseen arvatenkin vielä vähän liian pieniä. Noh, ehkä ensi vuonna sitten jos eksymme paikalle, voisi olla meille ajankohtaisempaa. Tyydyimme tällä kertaa vain ihailemaan maalaisidyllisiä maisemia ja haaveilemaan salaa maalle muutosta. Tai enhän minä nyt oikeasti minnekään maalle muuttaisi, mutta you know... Aina kun näkee jotain kaunista seutua, jännittävää sisustusta, upeaa luontoa, herkullista ruokaa, leppoisaa suurperhettä tai suloisia lemmikkejä, alkaa haluta samat asiat itselleenkin.

Ilma oli mukava, lämpimän ja viileän sekoitus ettei tullut hiki, mutta tarkeni olla ulkona ilman palelua. Kaipa sitä voisi viettää luonnossa ja ulkona aikaa enemmänkin. Ei sen aina tarvitse olla mitään ultimaattisen erikoista tekemistä.

Päivän asunani toimi ensimmäistä kertaa "oikeasti" päällä ollut, fb-kirpparilta metsästetty peplum-pitsipaita, joka ostotilanteen jälkeen potemastani tahra-ragetuksesta huolimatta osoittautui ihan onnistuneeksi ostokseksi. :> Alaosana henkkamaukan luottohame ja konteissa siveyttä tuovat läpikuultavan mustat sukkikset (ai että sukkahousuja olikin jo ikävä!!). Kaulassa pari päivää sitten postissa tullut e-baystä tilattu ysärikoru! XD Vähän nolo, mutta ihastuin noihin uudelleen tämän uuden muoti-ilmiön aiheuttaman nostalgiaryöpyn vuoksi. Ja eihäm tuo nyt maksanut euroakaan, joten  rahallinen menetys ei ollut kovin suuri. Itsekunnioitus on sitten asia erikseen, haha. :D

Onko muut Turkulaiset käyneet tuolla? Mahtaako jonain toisena ajankohtana paikalla olla enemmän tekemistä?

torstai 27. elokuuta 2015

UUSI TUKKA

Ja sitten vihdoin päivitystä uudesta tukasta! 8---) En ollut maininnut koko hiusprojektista täällä, koska totta puhuakseni kaikki tuli itsellenikin pienenä yllätyksenä. Tai olinhan minä toki muhiuttanut päässäni ideoita, mutta lopullinen tuumasta toimeen -päätös tapahtui yhdessä yössä.

Sain jokin aika sitten huvittavan päähänpistoksen, että nyt kun minulla on tällainen melko lyhyt tukka minun on pakko kokeilla päähäni jotain kauan havittelemaani shokkiväriä. Värin saisi helposti pois, eikä operaatioon liittyisi suurta pelkoa ihanan pitkän tukkani pilaamisesta, koska noh, sellaista ei tällä hetkellä muutenkaan ole. :D Selailin pinterestiä ja googletin eri värivaihtoehtoja. Kaikista niistä löytyi upeita kuvia, mutta mietin pitkään mikä niistä sopisi minulle vai sopisiko oikeastaan mikään. Vahvimmiksi vaihtoehdoiksi valikoituivat tumman vihreä ja tumman violetti.

Vihreässä sävyssä on todella tarkka raja. Se ei saisi olla liian kirkas, ei liian vaalea, ei liian vihreä (haha), eikä saisi kulahtaa sellaiseksi ällöttäväksi sairaala-minttu -vihreäksi. Sävyn pitäisi olla syvä ja tumma, mutta silti selkeästi vihreä eikä esimerkiksi sinertävä tai mustaan taittava. Tuo kuvissa näkyvä vihreä on ihana! Sen ylläpitäminen tosin saattaisi olla vaativaa sekä oikean sävyn löytäminen hankalaa. Otettuani asiasta selvää, paras hiusväri tähän tarkoitukseen olisi Special Effects:in kahden eri värin sekoitus. Kyseistä merkkiä ei tosin käsittääkseni myydä Suomessa, mutta netistä tilaamalla sen saisi kotiinsa parissa viikossa. Vihreään väriin (tai oikeastaan mihin tahansa shokkiväriin kai) tosin liittyy se inhottava osuus, eli hiuksille tehvätä värinpoisto. Yöh.. Kyseinen toiminto ei sitten kiinnostanut yhtään, joten päätin harkita asiaa vielä pidemmän aikaa.

Toinen vaihtoehtoni oli tumman/syvän violetti hiusväri. Kyseinen sävy kuulosti heti vihreää "turvallisemmalta", sillä monta vuotta punapäänä oltuani olen joskus kokeillut myös violetimpaa sävyä. (Esim. tässä.) Koskaan tukkaani ei silti voinut kutsua kunnolla violetiksi, vaan kutsumavärit ovat aina olleet joko blondi, oranssi, punainen tai ruskea. Violetin kanssa kynnys oli siis selkeästi vihreää väriä matalampi. Lisäksi kun tajusin löytäväni violettia sävyä ihan perus marketin hyllyltä, päätös oli aika lailla siinä. Värjäisin tukkani violetiksi vaalentamatta nykyistä ruskeaa pohjaväriäni pois, ja katsoisin miltä lopputulos näyttää. Jos pidän violetista, tilaan netistä shokkisävyä ja vaalennan osan tukastani ennen sen laittamista, saadakseni reuhkasta monivärisemmän ja vivahteikkaamman.


Seuraavana päivänä lähdin markettiin. Harmikseni visiteeraamassani Prismassa ei ollut erityisemmin merkkien välisiä violetin sävyn vaihtoehtoja. Yleisestikään violetteja värejä EI VAIN OLLUT, enkä tiedä johtuiko tämä kaupan omasta päätöksestään vetää kyseinen sävy pois hyllyiltä vai siitä että väri vain sattuu nyt olemaan tällä hetkellä "muodissa". Epäilen ensimmäistä syytä, sillä kaupassa ei myöskään näkynyt mitenkään silmiinpistävästi tyhjiä hyllykoloja, joiden edessä olisi lukenut violetin värin kuuluvan sinne...

Noh, anyway. Semi kiireisenä ja malttaamattomana tyyppinä sitten nappasin matkaani tarjoilla olevista vaihtoehdoista sopivimman, joka sattui olemaan Schwartzkopfin Live Color XXL:n Purple. Paketin kuvassa sävy näytti hieman liian vadelmaiselta, mutta toisaalta mielestäni sekin on ihan kivan värinen. 8) Mietiskelin myös että jälkikäteen voisin kokeilla "jälkikäsitellä" tukkaani saman merkin Ultra Brights -värillä, jota minulla on ollut tukassa (hiusten latvoissa) pariin kertaan ennenkin. (mm. tässä.) Kassan kautta kotiin ja värit päähän!

Olin jopa niin reipas, että tajusin tällä kertaa ottaa ennen-jälkeen -kuvat! 8D Joten, tässä kuvat ennen värjäystä, olkaapa hyvät!

Hiusten sävy näytti melko luonnolliselta, mutta samalla aika harmaalta ja tylsältä. Mutta eipä mitään, sillä nykyisin ne näyttävät erilaisilta. Tässä nimittäin jännittävä lopputulos!
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
TA-DAAAH!

Hahaa! Mitäs tykkäätte?? 8)) Vaikka väristä tulikin aika paljon tummempi, ja se herää kunnolla henkiin vasta kunnon valossa, minusta se on kuitenkin paljon entistä tukkaa kiinnpstavampi. ^^ Ja näytänkö teistä jotenkin hirveän paljon nuoremmalta?? Voi kyllä johtua siitä että kuvat on otettu eri valaistuksessa, toinen iltamyöhään vessan valossa ja toinen päiväsaikaan luonnonvalossa, mutta kuitenkin. (ohoh, huomasin juuri jälkeen-kuvissa olevan rinnuksissa vielä leikkelemiäni otsatukan palasia, hihih >.<)

Pelkäsin hieman että oudon värin laittaminen tekee minusta jotenkin liian teinimäisen ja alan häpeämään tukkaani mennessämme jonnekin "virallisempaan" paikkaan. Nyt kun homma on kuitenkin tehty, en jaksa erityisemmin välittää moisesta. Keskitytään siihen "aikuisten tukkaan" sitten joskus keski-ikäisenä, nuoriahan tässä sitä vielä kuitenkin ollaan! :----)

Jää vielä nähtäväksi päädynkö kirkastamaan tätä väriä shokkiväreillä, ja jos kyllä niin milloin, mutta ainakin toistaiseksi pysyttelen tässä. Vaikka halusinkin sävyn alunperin olevan juurikin voimakkaan violetti, toisaalta myös tykkään tästä tummaan taittavasta väristä joka ei pomppaa silmiin heti ensi kättelyssä.

Mitä te sanotte sävystä? Kirkkaammaksi vaan vai onko se hyvä juuri tällaisena?

maanantai 24. elokuuta 2015

Tupari-synttärit ja muita kiemuroita

Mekko-2nd hand (Lindex), vyö-H&M
Äääh! Miten epäonninen voi ihminen tietokoneiden kanssa olla? Aika epäonninen, sanonpahan vaan. Kun juuri viime merkinnässä narisin läppärimme virtapiuhan menneen tuhannen pullan päreiksi (estäneen siten myös läppärin käyttöämme), eilen alta pimahti sitten pöytäkone! =__=' Se on sekoillut ja bluescreenannut jo aikaisemmin, mutta nyt sitten korjailu- ja puhdistustoimenpiteistä huolimatta se vain sanoi sopimuksensa irti. Asiaan saattaa vaikuttaa toki myös Taikan lähiaikoina ilmennyt innostus rämplätä koneen käynnistysnappia, käynnistellä ja sammutella sitä vuoron perään. Kun lopulta sain viritettyä siihen jesarista "turvalukon", kone on jo niin sekaisin ettei koko toiminnolla olisi kai enää mitään väliä.

Onneksi saatiin sentään mun isältä tämä vanha läppäri käyttöömme. Ylikuumenemisestaan huolimatta se taitaa olla talomme uusinta vuosimallia, ja muutenkin fakta että tämä oikeasti toimii, on melko kunnioitettava asia. En siis valita! :')

Tämän postauksen tarkoitus oli alunperin hehkuttaa viikonloppuisia bileitämme ja esitellä luonnollisesti myös harvinaisen onnistuneita asukuviani (ottaen huomioon että promillejakin taisi tuossa vaiheessa jo veressä olla). Edellämainitun konesekoilun myötä kaikki illan kuvat ovat kuitenkin siellä pöytäkoneen uumenissa, joihin en sattuneista syistä enää pääsekään käsiksi. Muuta kuin sellaisiin, joita ONNEKSI menin (tätä tilannetta ennustustaidottomana tajuamattani) lisäämään facebookiin, joita voin siis poimia postausta varten sieltä! Niiden laatu ja kuvakoko ovat vähän kökköjä, mutta parempi se kuin ei mitään, once again.

Asukuvia on kuitenkin vain yksi, joten löpistäänpä sitten tuosta ylimmästä otoksesta heti alkuun alkuselityksen päätteeksi. Mietin pitkään mitä laittaa synttäri-tupareillemme päälle, sillä halusin asun olevan mekkokeskeinen, kesäinen sekä jollain tavalla uuden raikas. Lopulta päädyin virittelemään päälleni tuon viimeisimmän kirpparireissuni saaliin, sinisen pitsikuviomekkosen.

Värin ja koon (joka on tällä mekolla XXL) tuomasta hämmennyksestä huolimatta rakastuin mekon yläosan ihanan koristeelliseen pitsimäiseen kuviointiin. <3__<3 Läpikuultavat olkapäät sekä pieniä aukkoja sisältävä vyötärökaistale, joka tosin kuvassa peittyy hieman vyöllä, ovat mielettömän naisellisia ja kauniita. Hihojen suuta sekä kaula-aukon reunoja koristavat pallolliset reunakaistaleet ja rintakehällä koreilee mummon sinivalko-astiastoa muistuttava kirjailu. Mekon alaosa on hyvin yksinkertainen ja ehkä jopa vähän pliisu verrattuna yläosan taidepläjäylsen omaiseen koristelupaljouteen. Siitä huolimatta en voinut jättää tuota neljä euroa maksanutta kangaspalaa hyllylle, vaan päätin roudata sen mukanani kotiin. Ja onneksi niin teinkin, sillä mekko näytti vyön tuoman särmän kanssa aika ihastuttavalta.<3

Asun muut elenemtit, kuten vyö, kaulakoru ja verkkosukkahousut tekivät kokonaisuudesta enemmän minun näköisen. Hiuksiin päätyi aikoja sitten hankkimani musta ruusuke-klipsi, jonka käyttöä en vain vieläkään ole onnistunut kunnolla omaksumaan. Kaiken kaikkiaan asu oli kuitenkin mielestäni onnistunut ja oli kaiken juhlavuutensa lisäksi myös mukava ja rento! :)

Juhlat olivat hirmu mukavat!! Jotenkin aina kaveriporukkamme kokoonnuttua jälleen pitkästä aikaa yhteen illanistujaisten merkeissä, tulee aina sellainen tätä pitäis tehdä niin paljon useammin -olo. Tilanteesta ei vain tunne saavan sitä kaikkea haluamaansa irti, samalla kun yrittää myös ihan vain rentoutua olemaan ja ottamaan easysti. Samalla pitäisi jutella ihan kaikesta ja tehdä miljoonaa eri juttua yhdessä, kun taas toisaalta olla aivan rauhassa juuri siinä hetkessä kiirehtimättä yhtään mihinkään. Niin minua ja niin ristiriitaista, haha! x)

Bileet sijoittuivat sekä meille, eli kämpän sisätiloihin, että taloyhtiömme grillikatoksen alle ilta-auringon paisteeseen. Tarjoilimme vieraille ulkona itsetehtyjä purilaisia, joita sai täyttää mieleisillään täytteillä. Lisäksi osa ihmisistä toi mukanaan grillattavia vartaita ja vaahtokarkkeja, joita sai lämmittää paikalle tuomallamme grillillä.

Syömisen jälkeen pojat menivät saunaan ja loput jäivät vielä nautiskelemaan laskevasta auringosta ja luonnosta. Illan hämärtyessä lähdimme kaikki sisälle ja juhlat jatkuivat siellä. Tein kahta eri kakkua (joista en tajunnut ottaa yhtään kuvaa, yhyy!) New York:ilaista cheese cakea sekä minttusuklaa-juustokakkua. Yksi kavereista toi samoin herkullista iitsetehtyä mustikkapiirasta. Jälkiruokapöytä oli siis harvinaisen massiivinen ja vieraat saivat paljon erilaista maistettavaa. 8) Naaaam!!

Lisäksi pidimme boolimaistajaiset kyhäiltyäni pikaisen tee-se-itse "ohjeen", eli toisin sanoen sekoitellen vain kaikkea yhteen isoon kulhoon yrittäen samalla muistella mitä elementtejä boolissa pitikään olla. Viiniä, likööriä, kirkasta, limppaa, vichyä... Joojoo, hyvä tästä tulee kun vähän silmämääräisesti sinne päin laittaa! Ystävä kommentoi että maistuu liikaa viinalle. No eei kai nyt! Kunnes seuraavana päivänä tajusin että unohdin täysin sen mehu-osuuden. Huups.. Ehkä ensi kerralla paremmin. :''D

Loppuilta meni rattoisasti pelatessamme kaikki yhdessä pantomiimia. ^^ Jostain kumman syystä minun kirjoittamani lappuset olivat aina muiden mielestä aivan liian sairaita/pervoja, vaikka loppujen lopuksi niiden esittämisestä sai aina parhaat naurut! XD Okei, ehkä mun on sitten myönnettävä niiden olevan sellaiset, mutta toisaalta myös hyväksyttävä sen porukan rivoimman tyypin -roolin. Täytyyhän sitä nyt jonkun uhrautua yhteisen hyvän vuoksi, eikö? >:'3

Lopulta suurin osa kavereista hilpaisi koteihinsa viimeisellä kulkevalla bussilla, ja muutama ihana jäivät meille yöksi. : > Niin kivat kekkerit että mietin jo milloin kokoonnutaan uudelleen?!?

Muuten tänne kuuluu aika normaalia arkea. Käytiin eilen ensimmäistä kertaa ystäväpariskunnan luona, heidän uudessa kodissaan Turussa. Lapset leikkivät yhdessä ja oli hirmu ihanaa kahvitella yhdessä! ^-^

Lisäksi eilen illalla tapahtui eräs hiuksiani koskeva muodonmuutosasia!! Mutta siitä lisää oman merkinnän muodossa! >:3 Adios!

torstai 20. elokuuta 2015

Kreisiä Kesäilyä

Paita, hame - H&M, legginssit - Lidl, sandaalit - pikkusiskon vanhat, huivi,aurinkolasit - Tiger
No hei! Meillä pimahti eilen läppärin virtajohto tuhannen piparin päreiksi, joten bloggaaminen hieman hankaloituu, kun sen joutuu nyt tekemään tällä isolla koneella joka on kytköksissä telkkariin. Ei enää onnistu näpytellä "huomaamattomasti" sohvan nurkassa postausta samalla kun Taika katselee telkkarista Mimiä ja Kukua, vaikka onhan Mikko jo pistänyt asioita järjestymään saadaksemme piakkoin uuden läppärin (käytetyn toki) tai sitten sen virtajohdon.

Täällä ollaan taas eletty aika hulinaista arkea. Päälimmäisinä ajatuksina ovat olleen tulevan viikonlopun tuparisynttärit, Nanan lähteminen toiseen kotiin sekä Taikan kiukkujen selättäminen. Poskihampaita pukkaa kovaa vauhtia, ja niiden myötä ollaan heräilty öisin ja nukahdettu huonosti iltaisin. Panadoliakin on kulunut, sekä jännittänyt miten neidin kyläily isovanhemmilla mahtaa sujua. Tai hyvinhän se toki sujuu, kun on aina ennenkin sujunut. Viime kerrasta on tosin hetki aikaa, mutta kyseessä onkin vain yhden päivän ja kahden yön keikka.

Kaikkeen edellämainittuun ollaan yritetty valmistua huolella, miettiä ja puntaroida kaiken mahdollisen valmiiksi ja tehdä hankinnat etukäteen jotta hommat hoituisivat mutkitta. Listaneurootikko-Maria on päässyt jälleen valloilleen kirjoittamalla ylös kaikkea mahdollista mitä ei missään nimessä saisi unohtaa.

Kaiken hääräämisen ohella olen myös jumpannut, kutonut sekä soittanut pitkän tauon jälkeen koskettimia! Niiden roudaaminen olohuoneeseen oli todellinen jymy-juttu, koska näin ollen koskettimien ääreen on helppo istahtaa pimputtelemaan toviksi jos toiseksikin. :> Ollaan myös ulkoiltu jonkun verran ja koitettu ottaa "kaikki irti" näistä intiaanikesäisistä helteistä! Yksi päivä päätettiin lähteä jopa uimaan maauimalaan vielä viimeistä kertaa kesössö. Pistimme vaatteiden alle uikkarit ja raahauduimme koko lössin kanssa paikalle. Porttien edessä saatiin kuitenkin kokea lievät turhautumiset huomatessamme paikan vetäneen ovensa lukkoon. Kesä on vissiin sitten ohi, vaikka juurihan se vasta alkoi näin ilmojen sun muiden puolesta?

Eilen sentään saimme ex-tempore kutsun Ruissaloon (postauksen kuvat ovat juurikin sieltä!) Mikon vanhempien tultua sinne veneensä kanssa levähtämään. Nautittiin ihanasta meri-ilmasta ja aurinkoisesta säästä. Istuskeltiin jokin aika veneessä, kunnes lähdettiin ravintolaan syömään. Otin herkullista vuohenjuustosalaattia, josta osan (tuoreet mansikat ja kirsikkatomaatit) jouduinkin tosin luovuttamaan perheemme pienimmälle, lievän painostuksen alaisena. Neiti sai tällä reissulla ihan ensi kertaa oman annoksensa, joka oli suolattomat maalaisranskalaiset. Tarjoilian tuotua annoksen ja laitettua sen Taikan eteen tyttö oli niin häkeltynyt, että tuijotti vain ranskiskoria suurilla ihmettyneillä silmillään! "Tuo kaikkiko on MINULLE!?" Sitten alkoi kuulua onnen kiljahtelua ja riemukasta hyppelyä syöttötuolin penkissä. Tarjoilia-neidillekin vielä vilkuteltiin perään, vaikka tämä olikin jo siirtynyt jo toisiin pöytiin. x)) Aww, niin hellyyttävä näky!<3

Taikan kanssa muutenkin menee aika kivasti, mitä nyt nuo hampaat vaivaavat. Nautin tästä nykyhetkestä niin paljon enemmän neidin ollessa jo vähän vanhempi ja itsenäisempi ja päästessäni nyt touhuamaan hänen kanssaan vähän kaikenlaista. Tyyppi höpöttelee paljon, sanoo useita sanoja, oppii niiden tarkoituksia, osaa sanoa mitä pöllö sanoo, mitä lehmä sanoo sekä vanhat kissan ja koiran sanomiset tietysti myös. Tuntuu kyllä tosi kivalta että koko ajan pikkuhiljaa tytöstä tulee "yksi meistä" eikä hän ole enää mikään "pelkkä ulkopuolinen vauva". Onhan siinä vauva-arjessa ne omat ihanat juttunsa joita tulee joskus ikäväkin, mutta en kyllä palaisi ajassa taaksepäin, haha. :D

Sellaista meidän arkeen kuuluu. Mitäs teille? ^^

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kilpailuhullun mutsin selityksiä

No hei!

Onpas ollut taas jotenkin hirmu toiminnantäytteistä elämää lähiaikoina, vaikka toisinaan onkin tuntunut etten tee juuri muuta kuin lahnaa taaperon kanssa kotona. :'D Ensinnäkin olen petrannut kuntoilujen kanssa!  Olen saanut itseni niskasta kiinni lähtemään salille kahdesti viikossa (mikä on siis minulle paljon!) sekä lisäksi touhuta kaikennäköistä toiminnallista myös muuten.

Keskiviikon latinotanssitunnin jälkeen muuten tapahtui jotain ennenkuulumatonta! Normaalisti olen kyseisen tunnin jälkeen aivan puhki. Vedän itseni joka kerta totaalisesti piippuun, sillä nopeatempoinen tassilaji kuormittaa sekä lihaksia että yleistä jaksamista sen lisäksi että pyrin aina tekemään kaiken täysillä ja suorittaa liikkeet "puhtaasti". Myöskin ainiaisesti valitsemani eturivipaikka aiheuttaa tietynlaisia paineita olla muille (erityisesti vasta-alkajille) hyvänä esimerkkinä sekä lisäksi tietysti onnistua ja olla nolaamatta itseäni ohjaajan edessä. Olen muuten varma tunnin rankkuudesta myös siksi, että latinomies-ohjaajamme on aina sen päätteeksi aivan läpimärkä hiestä! Pisarat oikein tihkuvat tämän leuasta jo tunnin puolessa välissä, vaikka hän onkin arvatenkin melkoisen hyvässä kunnossa. Mutta niin, se ennenkuulumaton osuus!! Viime tunnin jälkeen olin aivan häkeltynyt. Samalla kun toiset ryhmäläiset puuskuttivat uupuneina ja punakasvoisina väsymystään, itselläni oli lähinnä vain pieni hiki pinnassa ja "ai, joko tämä oli tässä?" -ajatus mielessä. Ei oikeasti tuntunut oikein missään ja olinkin jopa hieman pettynyt miten tylsä tunti olikaan! Tai ei nyt ehkä tylsä, mutta tehoton. Tai sellainen että minusta olisi riittänyt vielä enemmänkin annettavaa. :'DD Siis whaat, oikeesti? xD

Aloitettuani viime syksynä saliharrastuksen (lähinnä jumppien sun muiden cardio-tyyppisten ryhmätuntien muodossa) totuin siihen että tunnin jälkeen olen aina aivan kaikkeni antanut. Saavutin tunneilla aina totaalisen sykepiikkini ja vähintäänkin kerran tunnin aikana koin ultimaattista voimattomuutta, jonka kuitenkin ylitin ja pakotin itseni jatkamaan loppuun saakka. Siksi tuo viimeisin latinotunti tuottikin hämmennystä oltuani vielä tunnin jälkeenkin melko energinen ja jaksavainen kuntoilemaan. Mietin ensin jääväni tunnin jälkeen vielä salin puolelle treenaamaan crosstrainerilla tai hölkkäämään juoksumatolla. Hylkäsin kuitenkin kyseiset ajatukset melko nopeasti, tajuttuani bussilippuni vanhentuvan puoli tuntia tunnin loppumisen jälkeen (eikä nyt tietenkään toista kolmea euroa voi nyt uuden lipun ostoon törsätä! Lol xD). Tämän myötä sainkin uuden idean. Hain tavarani pukukaapista, mutta en vaihtanutkaan converseja salilenkkareiden tilalle. Soitin Mikolle etteihän häntä haittaisi hoitaa Taikaa hieman pitempään, jos minä lähdenkin tästä kotiin bussin sijaan juosten. "Siis täh, JUOSTEN? Ooksä ihan hullu? Eksä sanonu et ne latinotunnit oo aina ihan tappoväsyttäviä??"  Ja niinhän minä sitten lähdin kotiin jalkaisin. Matkaa ei toki ollut kuin "vain" viitisen kilometriä, mutta onhan se kieltämättä jonkin verran ajatellen käytyäni juuri tehojumpassa.

Juoksu oli kyllä hieman kunniahimoinen ilmaisu kuvailemaan siirtymistäni salilta kotiin, sillä suurin osa matkastani oli ihan vain reipasta kävelyä. Juoksupyrähdyksiä tuli toki aina välillä tehtyä, mutta väsyin kyllä aika nopeasti ja siirryin viimeistään sadan metrin jälkeen takaisin kävelyyn. En ole vieläkään oikein kunnolla päässyt entisen minäni juoksu-taidon leveleille, mutta kieltämättä olen kuitenkin melko ylpeä uuden kuntoni kohenemisesta! \o/ Mukavaa huomata, että äärimmäisen hitaasta painonpudotuksesta huolimatta edes jokin tässä kropassa oikeasti kehittyy. :')

Mainitsemani "muut jutut", joita olen tässä vapaa-ajallani tehnyt, ovat olleet mm. pingiksen pelaaminen kahtena menneen viikon iltana sekä vatsalihasten tekeminen kotona. Saatuamme postista tilaamamme pingismailat minusta kuoriutui suoranainen pingis-hai päästyäni, hyvin samoilla taito-tasoilla olevan, Mikon kanssa kunnolla kilpailuhenkisen pelin makuun! Voi kauheeta kun pääsisitte katsomaan meidän matseja, joista leikkimielinen rentoutuminen ja hyvässä helgessä hauskan pitäminen on jossain hyvin kaukana ja palloa jahdataan melkeinpä veren maku suussa! XD Onneksi tuo toinen taitaa olla aivan yhtä kilpailuhullu kuin minäkin! ;D Hahaa! Mutta voi että miten hyvää liikkuminen oikeasti tekeekään keholle ja mielelle. 8) Muistaisipa aina sen kuntoilun jälkeisen fiiliksen myös niinäkin päivinä kun laiskottaa aivan vietävästi ja roskien kantaminen pihallekin tuntuu jäätävältä uroteolta.

No mitäs muuta tänne sitten kuuluu... Ollaan lähinnä siivoiltu kämppää, käyty ruokaostoksilla, saatu aiheeton kuudenkympin parkisakko (!!!! Vaikka meillä edelleenkin on se taloyhtiömme antama parkkilupa ajattomaan parkkeeraamiseen p-alueemme vieraspaikoilla!), tehty asiasta reklamaatiota, käyty kirpparilla, missattu Turku pride ;__;', suunniteltu ensi viikon tupareita, käyty leikkipuistoilemassa, pelattu Teraa (no okei, lähinnä MINÄ olen pelannut), katsottu elokuvia sekä pidetty eilen herkutteluilta syötyämme SIPSIÄ! Omg.. Vähän kaduttaa tuo viimeisin, sillä olen juuri lähiaikoina päättänyt kokeilla keittodieettiä. :'D Kyseessä ei siis ole mikään oikea dieetti, mutta ajattelin yrittää syödä nyt joka päivä jotain keittoa. Ne kun ovat ainakin itse tekeminä aika terveellisiä, jos niihin ei ala tunkea kilokaupalla tuorejuustoa tai vedä niiden ohella leipää. Ne sisältävät paljon vettä ja kasviksia (en tosin laita perunaa) ja ovat tällöin kevyitä, mutta kuitenkin melko täyttäviä. Lisäksi keitot ovat suhteellisen edullisia valmistaa, varsinkin näin kesällä kun vihannesten hinnat eivät huimaa päätä, ja yksi kattilallinen voi kattaa kahdelle hengelle ainakin puolentoista päivän ruoat. : > En ole myöskään ennen erityisemmin tehnyt keittoa, joten  tämän kaltainen "itsensä haastaminen" on jännää ja tuo samalla hieman vaihtelua perinteisten wokkien ja salaattien rinnalle.

Jauhelihakeitto
Laitan keittoon yleensä kaalia, kukkakaalia, porkkalaa, sipulia pakastealtaan keittojuureksia, herne-maissi-paprikaa, tuoretta paprikaa, kevätsipulia, kanaa, soijarouhetta tai jauhelihaa. Liemikuutiota ja mausteita antamaan makua ja oliiviöljyä. Siinä se "resepti" aika pitkälle on, muokkaillen tietysti valitsemiaan aineksia aina sen mukaan mitä kaapeista löytyy ja mitä sinä päivänä tekee mieli. Toistaiseksi olen tehnyt kasvis-soijakeittoa, kanakeittoa ja eilen tein ensi kertaa jauhelihakeittoa. Maustaminen tuottaa vielä hieman haastetta, mutta muuten keitot ovat olleen mielestäni hyviä, nam! ^^

Ja vielä viimeisempänä juttuna kissaamme Nanaa koskeva uutinen. Neiti nimittäin lähteekin meidän vanhempiemme luokse asustelemaan, jippii! 8---)) Olen niiiin innoissani että muru saa ihanan rakastavan kodin luonnon läheltä, ja vieläpä omien vanhempieni luota! :') En voisi keksiä parempaa skenaariota tilanteen ratkeamiseen, sillä tällä tavoin pääsemme näkemään pörröpalleroa aina visiteeraessamme vanhempiani, jeei!<3 Viemme neidin tämän uuteen kotiinsa ensi perjantaina, mutta sitä ennen pakkaillaan vielä hänelle kaikkia ruokakuppeja, ruokia ja kaulapantoja mukaan viemiseksi. Ihanaa että neidille löytyi uusi koti!! n_n <3