torstai 30. huhtikuuta 2015

Aarteita ja Aatteita

Kirjoitin juuri jokin aika sitten tekstin, miten kirpputoreilta ei koskaan löydy mitään järkeviä tai meidän tarpeisiin sopivia vauvavaatteita tai -tavaroita. Joudun kuitenkin (ainakin osittain) nyt syömään sanani, sillä pari päivää sitten kävimme aivan huipussa lastentarvike-kirpputorissa Seesamissa! 8) Tiesin kyllä lastenvaate-kirppareista ennestään, mutta kerran yhdessä (huonossa) sellaisessa käytyäni en jaksanut innostua asiasta sen enempää. Facebokin kautta törmäsin kuitenkin edellä mainittuun lupaavalta vaikuttaneeseen kirppikseen Kaarinassa ja päätin järjestää perheemme visiitille sinne.

Saavuttuamme paikalle aloin hihkua ilosta heti tultuamme sisään. Wou, niin paljon tilaa! Niin paljon vaatteita! Valinnanvaraa riitti ja jo ensimmäisestä vaatetangosta huomasin hintojenkin olevan pääosin kohdillaan. :) Pari euroa per vaate on minusta juuri oikea määrä kolikoita mitä käytetystä lasten vaatteesta voi minusta pyytää! Valikoimasta löytyi toki myös kalliimpiakin (merkki)vaatteita, mutta pääosin hinnat oivat edullisia. Mikko sanoi minun olevan kuin lapsi karkkikaupassa lappaessani hullun kiilto silmissä syliini kasoittain halpaa tavaraa. :'D Kassalla tuli kyllä pieni hupsista-fiilis kun yhteissummaksi tuli jopa 30 euroa, mutta kun loppujen lopuksi tätä tarpeellista tavaramäärää ajattelee, kyseinen luku ei ole yhtään paha. Tässä kaikkea ostettua.

Housut: 2e, punainen body: 1,5e, huppari: 3e ja tiikeripaita (taisi kyllä olla poikien puolelta, mutta who cares! :D) 1,5e.

Kaksi kevät-takkia. Alempi 2,5e ja vaaleanpunainen (Tommy Hilfiger!!) 7e.

Ihanan ihana tuleva synttärihame(!) 6e.

Sekä kirjoja: 2e/kpl, palapeli: 2e, pöllönaulakko: 1,5e ja Röllin parhaat laulut CD: 3e (Mikko halusi tämän :'D).

Olin jo pitkään toivonut löytäväni Taikalle lisää (hyvän hintaisia) lasten kirjoja ja nyt vihdoinkin sellaisia löytyi! :) Typy rakastaa istua sylissä ja kuunnella kun hänelle luetaan satuja! ^.^ Päivänsäde ja ihana aamu -kirjaa luettiin jo tänään ja kovasivuisen kirjasen kuvitus oli aivan ihanan valloittava väreineen ja keijukaispölyineen (glitteriä).

Erityisesti sydäntäni lämmitti kuitenkin tuo Pienen Harmaakanin kiireinen päivä -pop up kirja! Niin soma ja suloinen!<3 Ei ehkä vielä ihan ajankohtainen Taikalle, jos toivoo 3d-kuvituksen säilyvän ehjänä, mutta tulevaisuudessa varmasti hänkin osaa katsella sivuja nätisti. :)

Taika sensuroimassa nassuaan "Ei mitään yhteiskuvia äiti!"
Maanantaina oli kirpputori-reissun lisäksi muutenkin melko aikaansaava päivä, kun Mikolla oli vapaatakin. Saatiin vihdoinkin itsemme siistimään pikkuruinen takapihamme ylikasvaneista nurmikkoruohoista sekä kitkettyä pienistä "kukkapenkeistä" rikkaruohoja. Kyseinen projekti on ollut meidän to do -listalla siitä saakka kun olimme tänne viime kesän lopulla muuttaneet, mutta ikinä aika tai jaksaminen eivät tahtoneet riittää pihalle asti. Täällä sisätiloissakin on tarpeeksi paljon pintoja ja tavaraa siivottavana. Niin ja lisäksi vielä vauva...

Nurmikko siis pääsi melko huonoon kuntoon, kun sitä ei missään vaiheessa leikattu vaan annettiin rehottaa villisti koko loppukesän ja syksyn. Ruoho on siksi osittain mennyt huonoksi, mutta eiköhän se tuosta pikkuhiljaa palaudu. Pihamme pinta-ala on niin pikkuinen ettei olla raaskittu hankkia sinne mitään erityisiä ruohonleikkuu-välineitä. Tuota nurmikkoa siis lyhennettiinkin (melko alkeellisesti kylläkin) sellaisilla isoilla puutarhasaksilla. :D

Vähän sateisia kuvia, hehs. Tuon alemman otoksen oikeassa kulmassa oli järkyttävä oksaryteikkö kuihtuneen pensasläjän jäljiltä. Mikko pisti sen pieneksi ja aika tyhjältähän tuo pihapläntti nyt näyttää...


Samaisena päivänä päätimme myös lähteä koko perheen voimin vaunulenkille. Tai no "vaunu"lenkille, sillä olivathan ne vaunut kyllä mukana, mutta vauva kulki puolet matkasta sylissä. u___u' Taika ei vain sitten MILLÄÄN viihdy vaunuissa! Hetken aikaa ehkä, mutta jos reissu kestää yhtään pitempään hän alkaa itkeä ja rauhoittuu vain syliin päästyään. Ollaan yritetty huijata ja puijata, höpötellä, viihdyttää, lisätä vauhtia, tutittaa, antaa makupaloja, ottaa mukaan leluja sekä kääntää kasvot menosuuntaan päin. Mikään ei tunnu toimivan. :( Syliin on vain ihan pakko päästä tai muuten saamme nauttia raivona huutavasta kakarasta.

Ruokakaupassakin on nykyään ihan perus settiä että toinen päätyy jossain vaiheessa kantamaan muksua ja toinen työntää ostoskärryjä. Auta armias jos joskus mennään ajatuksissamme ottamaan mukaan kauppaan myös rattaat! ~.~ Silloin pitäisi olla mukana vielä kolmas käsipari joka työntäisi lopulta niitä rattaita... Huoh!

Vaikka suurimmalta osin Taikan kasvaessa myös hoitaminenkin helpottuu, niin jotkut asiat muuttivatkin yllättäen hankaliksi. Tyttö viihtyy nykyisin vallan loistavasti itsekseen lattialla lelujen parissa, kun taas ennen niin hyvin sujuneet kauppareissut ovat nyt täyttä soveltamista. Yksin ei ruokaostoksille voi vauvan kanssa ainakaan enää lähteä. :/


Mutta sellaista meidän elämään nyt kuuluu. Lähiaikoina on tapahtunut vähän muutakin kaikenlaista, mutta siitä en nyt jaksa tänne ainakaan tältä erää alkaa kirjoitella.

Viettäkäähän mukavaa vappua! Meillä ainakin on suunnitelmia vaikka millä mitalla, moi!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Ruohon vihreydestä ja elämän aidoista

Luin juuri Kiljuva Pikkunälkä -blogin Demin kirjoituksen vastuuttomuuden kaipuusta ja samaistuin siihen niin, että lähes joka sana olisi voinut olla minun sanomani.

Välillä niiiin tekeisi mieli vain lähteä. Vaihtaa elämiä päittäin jonkun huolettoman opiskelijan kanssa ja siirtää omat äidilliset velvollisuuteni toisen harteille. Soittaa kaverille, sopia ex-tempore tapaaminen ja lähteä vaeltamaan pisin kaupungin katuja. Eksyä vieraisiin mestoihin, päätyä uusiin tilanteisiin, tutustua tuntemattomiin ihmisiin. Kukkua aamuyöhön saakka jatkojen jatkoilla ja muistella aamulla mitä kaikkea hullua tulikaan taas tehtyä. Löhöillä koko vapaapäivän kaverin leffaillassa ja järjestää monta tuntia kestävät brunssi-kestit.

Kaikkea tätä ajatellessani iskee kuitenkin järkyttävä häpeä. Miten voin edes haaveilla moisesta? Minulla on maailman ihanin lapsi ja elämäni on hyvää ja onnellista näin.

Ymmärtäisin vielä näitä ristiriitaisia ajatuksiani, jos olisin tullut vaikkapa vahingossa raskaaksi ja/tai olisin saanut esikoiseni alaikäisenä. Minulta oltaisi salakavalasti "ryöstetty" nuoruusvuoteni ja huijattu aikuisten elämään ennen aikojaan. Lapsen synnyttyä olin kuitenkin jo 21-vuotias ja raskaus oli erittäin toivottu ja odotettu. Pitkään ja hartaasti tehty, minun ja miehen yhteinen päätös.

Ja miten hartaasti sitä vauvaa toivottiinkaan! Ostelin Vauva-lehtiä kaupasta ja hyvään hintaan löytyneitä potkupukuja kirppareilta ennen kuin tikulla oli edes ollut kahta viivaa. Olin onneton ja masentunut kun ehkäisyn pois jättämisestä kului kuukausia eikä vauvaa kuulunut. Olin maailman onnellisin ihminen kun eräänä syksyisenä iltana testiin ilmestyi kauan odottamani hento ja vaalea haamuviiva. Tiesin aina haluavani äidiksi ja sopeuduin kyseiseen rooliin jo synnytyslaitoksella. Yhteys vauvaan syntyi heti ensikohtaamisella ja koin olevani kuin kala vedessä alusta saakka.

Kaikesta tästä suuresta rakkaudesta huolimatta toisinaan kaipaan menneisyyttä. Kaipaan vastuuntunnottomuutta, kaipaan epäjärjestelmällisyyttä, kaipaan hetkiä jolloin vasta mietin mikä minä oikeastaan olen? Joskus myös mietin millaista elämäni voisi nyt olla, jos olisin vain silloin tehnyt muutaman valinnan toisin.

Ajeltiin eilen Mikon ja Taikan kanssa kotiin ja puhuttiin juuri miten tärkeänä pidämmekään niitä vapaita ja huolettomia hetkiä ilman lasta. Tai ainakin minä pidän. Mulle on suoranainen henkireikä päästä välillä kavereiden bileisiin tai mennä yksin viettämään iltaa tyttöjeni kanssa. Joskus haluan olla vain minä Maria, jutella höpsöjä ja heittää herjaa ronskista jutuista pervoilla vivahteilla. Pohtia tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa elämän tarkoitusta tai vaipua ajatuksiini ilman että kukaan tai mikään katkaise sitä tarvitsemaani intensiivistä hetkeä.

Yksittäisiä asioita, jotka pitää mua järjissäni ja säilyttää ne vanhat rippeet sitä 21-vuotta kasvattamaani persoonaa, joka tahtoo toisinaan tukahtua uuden äitiys-nimikkeen jyräämänä.

Vaikka itse niin teenkin, minusta kenenkään ei kuuluisi potea syyllisyyttä siitä, että omistaa joitakin henkilökohtaisia tarpeita jotka ovat tärkeitä juuri itselle. Yksi äiti hurahtaa vauvamaailmaan sukeltamalla siihen nilkkoja myöten, kun taas toinen tarvitsee lapsen rinnalle enemmän omaa aikaa ja -tilaa. Siitä huolimatta kumpikaan ei ole toistaan parempi tai huonompi äiti.

Jokaisella meistä on erilaiset lähtökohdat, persoonallisuudet sekä eväät elämään, emmekä voi olettaa kaikkien tarvitsevan samoja asioita tai pärjäävän yhtenevillä toimintaohjeilla. Kuten vaikkapa vauvavuonna, jolloin perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttaa niin moni eri tekijä: äidin vointi, isän vointi, vauvan vointi, perheen yhteinen dynamiikka, parisuhteen tilanne, suuritarpeinen vs. "heppo" vauva, äidin/isän psyykkinen sekä fyysinen terveys, elämäntilanne, voimavarat, tavoitteet, tukiverkko, asenne, menneisyys ja niin edelleen loputtomuuteen asti.

Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen; kadunko minä sitten lapseni hankintaa? - EN TIETENKÄÄN KADU! Taikan saaminen on yksiselitteisesti parasta, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut. En voisi olla tyytyväisempi itseeni ja päätökseeni olla äiti ja kasvattaa tätä ihanaa tytärtä osaksi elämääni.

Siitä huolimatta haaveilen joskus muusta.

Onko se väärin?

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Arkikuvahaaste 6

Kuudes siloittelematon kuva arjestamme. Äiti ja lapsi.



- Tässä olemme matkalla lähikauppaamme ostamaan muutaman pakollisen jutun, joiden vuoksi ei viitsitä raahautua isoon markettiin asti. Ostoskoriin päätyy Hipp-merkkisiä pilttejä, raejuustoa (jota Mikko oli kyllä jo edellisenä päivänä minulle ostanut, mutta joka oli salakavalasti päätynyt samalla Lidl-reissulla mukana olleen kaverin kauppakassiin), munia, Skyr-rahkoja sekä pakastettuja ruoka-annoksia Mikolle työeväiksi.

Seisoskellaan hetki myös sushi-tarvikkeiden hyllyn edessä ja verrataan merileväpohjien eli nori:en huimaa hintaeroa kahden eri tarjolla olevan merkin välillä. Hipelen myös rakastamaani wasabi-tahnaa ja haaveilen pitävämme vielä joskus lähitulevaisuudessa ystävien kesken sushi-illan.



- Kaupan lisäksi käydään myös viereisellä R-kioskilla, jonne on saapunut hämmentävä paketti minulle. Haen paketin ja avaan kääreen heti ulos päästyäni.

Hmm, mystinen kuvioitu laatikko. Tällaista en oo kyllä varmana tilannut. Laatikon avattua huomaan taas saaneeni ilmaisia tuotteita testattavaksi. "Basiderm Oil Control, ihotautilääkäreiden kehittämä sarja rasvaiselle ja aknelle alttiille iholle." Ei mulla aknea onneksi ole, mutta kaipa sitä sitten tuohon rasvaisuuteen voisi kokeilla.

Hassua saada tuolla tavoin yllätyspaketteja (tämä tuli Shesocial:in kautta, jonne olen liittynyt muutama vuosi takaperin), joiden sisällöstä postista hakiessa ei itselläni ole vielä mitään hajua. :'D



- Ulkoilu tai pikemminkin vaunulenkkeily on kieltämättä ollut meidän perheessä vähän laiskemman puoleista. Alkuvaikeuksien jälkeen homma alkoi onneksi helpottua, mutta vieläkään meillä ei ole mitään varsinaista säännöllistä ulkoilurytmiä. En oikeastaan tiedä pitäisikö sitä edes olla?

Ensisijainen ajatus perheessämme on se, että halutaan viettää niin paljon aikaa yhdessä kuin suinkin Mikon vuorotyöt ja muut yleiset yksilömenot sen sallivat. Päivien tekemiset yleensä määräytyvätkin nimenomaan isin tyovuorojen mukaan ja kun meillä kaikilla on yhteistä aikaa, tehdään vaihtelevasti eri asioita. Joskus mennään autolla kauppaan, joskus vaunuilla, joskus bussilla+vaunuilla. Joskus mennään ulkoilemaan pihalle kävellen+sylissä ja joskus ajetaan lastenmaalima Mehukattiin, jossa Taika saa telmiä itsenäisesti niin paljon kuin haluaa. Toisinaan myös saatetaan ottaa vaunut matkaan, hypätä bussiin ja lenkkeillä pitkin keskustan katuja ja aurajoen vartta.

Joskus Mikon ollessa töissä lähden Taikan kanssa ulkoilemaan myös minä yksinäni. Tykkään kuitenkin lähteä liikenteeseen vain, jos minulla on jokin selkeä missio tai tavoite matkalleni, kuten kauppaan tai postiin meno. Taika ei vieläkään erityisemmin nauti vaunuissa istumisesta ja haluaakin paljon mieluummin päästä itse liikkumaan paikasta toiseen ryömien.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Toimintatäpinää

No terppa! :) Tänne kuuluu pitkästä aikaa melko kokonaisvaltaisen hyvää. Arki rullaa ja asiat ovat jotakuinkin järjestyksessä. Ainakin hallinnassa, siltä osin mitä niihin pystyy vaikuttamaan.

Viikonlopusta lähtien päivät ovat olleet kovin toiminnantäytteisiä. Se on kovin mukavaa, sillä sellaisina hetkinä koen olleeni aktiivinen ja saatuani aikaiseksi jos vaikka ja mitä. :D Käytiin äänestämässä, Skanssiaisissa, ostoksilla, kevätmarkkinoilla sekä sushiravintolassa. Siivottiin, pistettiin kirjeitä postiin, vaunulenkkeiltiin, grillattiin herkkusapuskat, käytiin Taikan kanssa kavereiden kera puistossa ja pääsin eilen (ja vielä tänään illallakin) salille! n_n

Katsottiin myös pari päivää sitten pitkän tauon jälkeen rakastamaani Game Of Thrones:ia ja olen nyt aivan täpinöissä seuraavista jaksoista! Lisäksi olen päässyt pelaamaan taas hieman enemmän 3DS:lläni ja edennyt Zelda-pelissä kovaa vauhtia! Jummasin aivan törkeän kauan, saatuani kerättyä vain yhden taulun (yhteensä kerättävänä seitsemän), ja yhtäkkiä pienen ajan sisällä onnistuin löytämään ja voittamaan jopa kaksi sellaista lisää! 8---) Nyt olen taas hieman jämähtänyt erääseen linnaan enkä millään meinaa löytää yhtä salaista huonetta!! Ääää, jännää! >.<'

Sunnuntain äänestysasu: Kauluspaita-2nd hand (H&M), Housut-Vero Moda, Kaupakoru-H&M, Vyö-Sittari.

Mainitsemistani skanssiaisista vielä hieman. Minua nimittäin aina ihmetyttää miten tuollaisilla tietyn kaupan tai kauppakeskuksen erikoispäivillä oikein pitäisi käyttäytyä. Hullut päivät, pimeät hinnat, mammuttimarkkinat, myllytys ja mitä näitä nyt on... Tälläkin kertaa ennen skanssiaisiin menoa kävin oikein erityisesti netissä katsastamassa heidän mainoskuvastoa, mutta en huomannut oikein mitään uuuuu niin mieletöntä tarjousta mistään tuotteesta. Converseja olisi ollut viidellä kympillä, mutta vain perus mustassa tai valkoisessa värissä. Ja korvapuusteja olisi vissiin saanut kympillä laatikollisen jostain kahvila-puljusta.

Mentiin kuitenkin paikan päälle koska kiinnosti josko paikalla olisi ollut jotain kivaa lastenohjelmaa mitä Taika olisi tykännyt katsella. Ja olihan siellä, kuulemma! :D Pyörittyäni itse Hennesillä, Mikko ja Taika kävivät hakemassa tytölle pinkin ilmapallon. Lähistöllä oli samoin skanssiais-pingviini, mutta Mikon vietyä Taikaa lähemmäs pehmeää hahmoa, tytön naama vääntyi väärin päin ja naurun tilalle tuli poru. :''D Oivoi äidin muru!<3

Entäs sitten ne skanssiaisten "ale-kyltit"? Sorruin itsekin shoppaamaan Taikalle kato nää on vaan viis euroo kappale -mekkoja H&M:n porttien ulkopuolella olleesta tangosta pinkkikehyksisen skanssiaiskyltin houkuttamana. Todellisuudessa viisi euroa/kpl on näiden aivan normaali hinta, eikä kyseessä ole mikään erityinen tarjous, puhumattakaan siitä että se liittyisi mitenkään skanssiaisiin... Noooh, mutta ääää kattokaa nyt miten mielettömän suloisia kuoseja noissa on!!! Ja kun kyseessä on trikoomekko, tuo 92-kokoinen näytti jo nyt melko sopivalta 74-kokoisen Taikan päällä. ^^ Mutta kun pienempiä kokoja ei ollut, ja kuosit vain olivat niiii-iiin ihania!<3

Ostin samasta liikkeestä samalla reissulla itselleni myös uudet mustat farkut ja sain kokonaissummasta (joka ylitti 50e) 10 euron alennusta! :) Jea! Olikohan se sitten skanssiaisten "syytä" vai sattuiko H&M:llä vain olemaan taas vaihteeksi kyseinen kampanja päällä?



Alennuksista puheenollen, ostettiin minulle muutama päivä sitten myös uudet talvikengät! Prismassa alekenkiä katsellessa huomattiin tuollaisten super lämpimien ja pulkkamäki-kelpoisten Viking-talvikenkien olevan hyvässä alessa ja vieläpä oikeassa 37-koossa. Päätin kokeilla saapikkaita jalkaani ja mukavathan ne niissä olivat, sopivasti pikkuisen tilaa villasukalle ja niin poispäin. Alkuperäinen hinta oli yli sata euroa, mutta nyt huhtikuun lopulla näitä kaupiteltiin -70%:n tarjouksessa, vain reilulla kolmella kympillä! 8)

Kerrankin järkevää shoppailua, ostaa tulevan talven kengät jo nyt, noin hyvässä alennuksessa! Lisäksi minusta nuo olivat myös aika nätit tuollaisiksi moloiksi lumileikki-saappaiksi. Nauhat vain koristavat kengät kuin kengät.<3

Mmmm, grilliruokaa! Siitä vain tulee niin kesäinen olo!<3 En muuten ymmärrä miksi jotkut väittävät grilliruoan olevan epäterveellistä? Esimerkiksi tuossa yllä näkyvässä annoksessa on paljon salaattia (joka siis ainakin minun mielestä on olennainen osa grilliruokaa, vaikei sitä varsinaisesti grillatakaan), pihviä, maissia sekä Kivivylän lihapitoista makkaraa. Melkeinpä täydellinen fitness-urheilijan lautanen?

Ainiin muuten! Eilisen pilates-tunnin jälkeen pääsin salillamme ilmaiseen kehonkoostumus-mittaukseen! 8) Vähän jännitti kyllä, sillä kuka nyt erityisemmin haluaa kuulla kroppansa rasvaprosenttia kun raskauskilojakin on päällä vielä reilut kymmenen. Olin kuitenkin positiivisen yllättynyt saatuani kuulla lihasprosenttini olevan jopa 45% kehoni painosta! NELKYTVIIS?! :'O Really?! JA lisäksi lihasmassani oli kehoani nähden selkeästi yli nollan (sellaisella janalla katsottuna), mikä siis tarkoittaa kroppani olevan selkeästi "normaalia" kehoa lihaksikkaampi! Wou! :''D

Olen aina kuvitellut olevani vain ihan sohvaperunaa paremmassa kunnossa, mutta näköjään aliarvioin itseäni. Tiesin kyllä lihasteni kasvaneen ja kehittyneen hankittuani loppusyksystä ensimmäisen salikorttini. Mittauksen tulokset nähtyäni tuntui kuitenkin hyvältä tietää että kehoni on ihan oikeasti tullut lihaksikkaammaksi ja se näkyy varmasti myös hitaammassa painon pudotuksessa. Tavallista vaakaa on siis turhaa tuijotella liian orjallisesti, sillä todeliset läskiprosentit tulevat esiin vasta tuollaisessa perusteellisessa testissä. :)

Kivaa päivänjatkoa teille! ^.^

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Masquerade!

Viime torstaina olin elämäni ensimmäisillä sitseillä! :) Ei, en vieläkään ole palannut opiskelijaksi, puhumattakaan siitä että olisin aloittanut yliopiston. Kävi onnekas tuuri, että yliopistolainen ystäväni kutsui minut avecikseen heidän järjestönsä järjestämiin kemuihin ja minä tottakai innostuin siitä heti. ^^

Sitsien teema oli arvatenkin Masquerade, jonka vuoksi kaikilla osallistujilla oli otava kasvoillaan naamiot. Pukukoodiksi nimettiin smart casual, mutta ainakin omalta osaltani se taisi taittua enemmän fancy:n puolelle. Moni muukin oli tosin pukeutunut nättiin juhlamekkoon, joten peloistani huolimatta en erityisemmi erottunut joukosta. :') Jotenkin tuon valitsemani koristeellisen naamion kaveriksi ei vain millään mielestäni sopinut kauluspaita tai jakkupuku (joista jälkimmäistä en tosin edes omista :'D).

Päälläni oli alkusyksystä hankkimani H&M:n mekko, jota käytin mm. Taikan nimiäisissä, Andiamon viisi(?!) vuotta vanhat kengät ja kaulassa keskustan pihakirppikseltä löytämäni kehys-kaulakoru.

Naamion hankin muutama päivä ennen sitsejä Turun Punanaamiosta. Jos joskus tarvitsette vastaavanlaista kapistusta, suosittelen edellämainittua liikettä lämmöllä.<3 Vaihtoehtoja oli niin huikea määrä (joista oli myös äärimmäisen vaikeaa valita), että aivan varmasti jokainen löytäisi jotain juuri itselleen sopivaa. Olin itse ajatellut käyväni pikaisesti valkkaamassa yhden, mutta lopulta seisoin hyllyjen edessä ainakin puoli tuntia. :'D Jos siis joskus menette kyseiseen kauppaan samalla tarkoituksella, varatkaa päätöksentekoon reilusti aikaa!

Itse tapahtumassa oli kyllä todella kivaa! 8---) Semi virallista, sääntöineen ja rangaistuksineen, ja samalla hirmu rentoa ja opiskelijahenkistä. Tuntui jännältä kokea "kuuluvansa" johonkin suurempaan kokonaisuuteen ja tutustua uusiin ihmisiin. Sh-kouluni luokan kanssa ei erityisemmin järjestetty mitään koulun ulkopuoisia tapahtumia tai juhlia, joten tuon kaltaista opiskelijoiden välistä ryhmähenkeä olin jopa kaivannut! :') Osallistuimme kaveriporukallani tietysti myös after partyihin ja oli hassua riisua lopuksi päältään naamiot ja nähdä kaikkien uusien tuttavuuksien todelliset kasvot! >.< Ai tuollaisen tyypin kanssa mä olin koko illan jutellut!

Ystäväni opiskelijajärjestön lisäksi paikalla oli myös toinen järjestö, jonka tietyt miespuoliset jäsenet tosin olivat hieman ärsyttäviä. He tietoisasti ajoivat koko illan aikana omaa lapsellista juttuaan ja hieman pilasivat näin tapahtuman kokonaistunnelmaa. Tämä oli kuitenkin onneksi ainoa mälsä juttu koko illanvietossa.

"Heippa kulta, äiti lähtee nyt!"

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Kaikenlaista karkeloa

Viikonloppu ja sen tuoma irtiotto arjesta oli mukavaa.<3 Vietettiin aikaa suurella kaveriporukalla luonnon keskellä ja luotiin pieni oma maailmamme unohtaen hetkeksi velvollisuutemme, taakamme ja sen keitä oikeasti olemme. Oltiin vaan ja jätettiin arjen roolimme taka-alalle. Ainakin minulle se tuli juuri eikä melkein tarpeeseen kun elämä on tuntunut olevan vähän poissa raiteiltaan.

Harmittaa oikein ettei viikonlopusta ole muutamaa otosta enempää kuvamateriaalia, sillä vaikka muistinkin ottaa mukaani kameran, akku oli sattunut juuri silloin tyhjentymään lopullisesti. Ja laturi tietysti jäi kotiin. Argh. Miljöön mielettömät metsämaisemat ja isännöineen ystävän tarjoamat tilat oliva niin kauniit, että olisin ehdottomasti halunnut tallentaa ne mieleni muistisolujen lisäksi myös kameran muistikortille. :'( Ehkä ensi kerralla osaan olla fiksumpi.

Yhdellä porukan kavereista oli reissun aikana myös synttärit ja leivoimme Tirben kanssa sankarille kakun! Siitä tuli niiiin hieno ja valokuviakin otettiin, mutta harkitsen vielä niiden julkaisemista tänne asti. Ulkomuoto kun kröhöm ei ollut ihan perinteisemmästä päästä ja mietinkin meneekö se hieman ohi tämän blogin perinteisestä "asiallisesta" aihepiiristä. :'D Ehkä joku blurri-kuva? xD Hahaa, katsotaan mitä keksin...


Olenko muuten jo kertonut Taikan osaavan taitavasti nousta itse seisomaan tuesta pitäen? Sitä hän kuitenkin tekee, jatkuvasti ja koko ajan paremmin ja paremmin. :') Pyllähdyksiä toki sattuu aina vähän väliä ja pääkin on kolahtanut pöytään muutamia kertoja, mutta kaikkea ei varjeluyrityksistäni huolimatta vain voi välttää. Niin sitä oppii kun tekee ja harjoittelee. :>

Myös lastenhoitaja-kissa Kiki on innostunut Taikan uudesta taidosta ja tykkääkin tulla kiehnäämään tytön jalkoihin aina kun tämä seisoskelee tai kävelee tuesta pitäen. :'3 Ainoa "ongelma" onkin, että Taika tykkäisi silitellä kissan turkkia samaan aikaan kun hän seisoo, mutta se tuottaakin vielä vaikeuksia. Yhden käden varassa seisominen kyllä onnistuu, mutta kun samaan aikaan pitäisi toisella kädellä ylettyä kissaan, hommaan tulee melkoisesti lisää haastetta. ^^ Oivoi, kohta hän oppii senkin, ennen kuin ehdin huomata.<3

Huomenna tapahtuu muuten jotain aivan uutta minulle! Olen nimittäin menossa ystäväni avecina SITSEILLE! 8)) Illan teemana on masquerade ja kaikkien on pidettävä kasvoillaan naamiota, jännää! ^^ Ostin omani edellispäivänä naamiaisliikkeestä ja harkitsen vielä millaista mekkoa aion illaksi pukea. Olen kuitenkin tästä niin innoissani etten malta pysyä nahoissani. :D Toivottavasti saadaan aikaiseksi napata asustani kuva ennen lähtöä! :33

Palaillaan!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Positiivisuus-listaus

Vä-syt-tää! Aivan hitosti ja koko ajan. Vaikka nukun paljon ja hyvin. En tiedä enää mikä auttaisi, kun tuntuu ettei energiaa vain ole tekisin sitten mitä tahansa. =___=' Mutta minäpä päätän just nyt keskittyä vain positiivisuuteen ja listaan tänne kaiken parhaan juuri tällä hetkellä.

- Muutama päivä sitten mulla oli kerrankin hyvä naama-päivä! Onnistuttiin saamaan mielestäni harvinaisen onnistuneet asukuvat kun valoakin oli kerrankin riittävästi. Tässä postauksessa teille siis minun pärstääni oikein olan takaa!

- Käytiin eilen Taikan kanssa vauvatreffeillä!! *u* Tutustuttiin jokin aikaa sitten Korinnan kanssa netin välityksellä ja eilen nähtiin lisäksi yksi Miira. Leikittiin ja riehuttiin useampi tunti vauvoinemme Lastenmaailmassa Mahukatissa. Oli niin kivaa ja virkistävää! :'> Toivottavasti tavataan samanlaisissa merkeissä vielä monta kertaa jatkossakin.<3

Neule- H&M, Hame-Lidl, Sukkikset-H&M, Kengät-SkoPunkten, Helmet-Ikivanhat
- Eilen postissa tuli ebay:sta tilaamiani hömpötyksiä! Kaksi leikkikirjaa Taikalle, valoa heijastavia tähtiä ja kuu lastenhuoneeseen, dino-muotoinen leipäleikkuri, kiharrinpötkylöitä hiuksiin sekä "hot shaper" -vyö (sellainen halpisversio). Viimeisin näistä on tälläkin hetkellä päällä, katsotaan mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Edellisyönä kokeilin myös ensi kertaa vatsan kelmuttamista (josta voi lukea lisää esim. täällä tai muuten vain googletella stomach wrap:ia) ja olihan se hemmetin epämukavaa ja kutittavaa... Otin kyllä "varmuuden vuoksi" vatsastani ennen-kuvat ja toivottavasti jälkeen-kuvissa, sitten joskus jos/kun huomaan jotain muutosta tapahtuneen, on huomattava ero. Mikko sanoi että on kyllä aika epätoivoisen oloista touhua kääriytyä yöksi johonkin kelmuun! Mutta noh, aika epätoivoinen mä vatsani suhteen taidankin olla. :'D Ei siinä mitään uutta... Hups, taas meni ohi aiheen. Tämän piti olla positiivinen postaus. Jatketaas listaa!

- Huomenna on bileeeet!!! ^w^ Wihii! Olen ollut tästä niin järjettömän innoissani, etten anna MINKÄÄN pilata sitä! Oltiin jossain vaiheessa jo totaalisen varmoja että kyseiset kekkerit jää meidän osalta välistä Mikon työvuorojen vuoksi, mutta TA-DAA ihana työkaveri suostuikin vaihtamaan vuoroja!!! 8----) Taika menee pariksi päiväksi babulalle (=mun äiti, venäjäksi mummu) hoitoon ja on ihanaa että hekin vaikuttivan olevan asiasta melko ilahtuneita. ^.^ Tyttö onkin ollut siellä melko vähän, vain kerran ennen tätä yökylässä sekä muutaman tunnin silloin kun matkustimme Porista Turkuun allekirjoittamaan vuokrasopimusta ja hakemaan uuden asuntomme avaimet. Äitini on paljon harmitellut että he näkevät välimatkan vuoksi lapsenlastaan aivan liian vähän ja toivoisikin pääsevän hoitamaan tätä enemmän. Toivottavasti heillä on mukavaa yhdessä! Varsinkin kun paikalla on niin innokas tätikin (=pikkusiskoni).<3<3 Ja meillä on BILEEET! Woohoo! \o/

- Edelliseen kohtaan liittyen myös tämä on vallan ilahduttava ja erityismaininnan arvoinen asia. Nimittäin, minun olisi alunperin pitänyt huomenna lähteä kuskaamaan Taikaa Raumalle YKSIN, Mikon tehdessä kahdeksaan asti kestävää iltavuoroa. Stressasin matkaa mielessäni moneen kertaan, sillä vaikka pienet kuskaamiset onnistuvatkin Taikan kanssa kahdestaan ongelmitta, niin tuollainen parin tunnin kaupunkien välinen ajelu kyllä jännittää! :< En muutenkaan koe vielä olevani erityisen kokenut kuski, ja lisäksi mahdollisesti huutava tai kiukutteleva vauva takapenkillä (jolle en siinä tilanteessa kuskina voi tehdä yhtään mitään) olisi melko järkyttävä tilanne! Asiaan tuli kuitenkin muutos! Auttavan enkelin tavoin ihanaihana ystäväni Tira suostuikin tulemaan mukaani kuskiksi ja nyt voin huokaista helpotuksesta saadessani olla Taikan tukena takapenkillä ja rauhoitella tätä mahdollisen hepulin hetkellä tai vaikkapa siirtää silmille valahtaneen pipon reunan takaisin otsalle!<3 Kiitos kiitos kiitos!!<3<3

- Samaisen edellämainitun ladyn kanssa meillä olisi tänään ohjelmassa kakun leivontaa! Eräs huomisten bileiden vieraista täyttää samana päivänä vuosia ja päätettiin porukalla yllättää hänet synttärikakun merkeissä! :-----) Kakun ulkonäön suunnitelmat ovat ainakin vielä toistaiseksi melko mahtipontiset, mutta katsotaan mihin ratkaisuihin työn touhussa oikein päädymme. >.<

- Taika on ollut lähiaikoina aivan ihanan valloittava pikkuneiti!<3 Jokunen päivä sitten Mikko opetti hänelle lamppu-sanan merkityksen (aina kun kysytään missä lamppu, Taika osoittaa sormella ylös katon valaisinta) ja pari päivää sitten typy aivan odottamatta toisti sanan TÄYDELLISESTI perässä! LAM-PPU! Oih! ;___; Ihmelapsi!<3 Lisäksi hän myös otti eilen leikkitreffeillä ensimmäisiä konttausaskelia! Taika konttasi ainakin parin metrin verran, mutta pötkähti sitten takaisin hylkeenomaiseen mato-ryömintään. Hassu! >___< Ainiin, ja tänään huomasin alaikenessä kahdeksannen hampaan alun! Hurjaaa. :D

- Painoni on alkanut tippua! *___* En ole uskaltanut tuulettaa tätä vielä kovin äänekkäästi, sillä edistyminen on toistaiseksi ollut hyvin hidasta, mutta useita kuukausia kestänyt jummaus on nyt takana päin! Käyn vaa'alla joka aamu ja jo viikon ajan kilo-lukeman jälkimmäinen luku (sori, en halua mitään konkreettisia painolukemiani tänne kirjoitella) on ollut kaksi numeroa jumi-lukua pienempi!! Q_Q<3 Ehkä tämä siis vielä tästä!!~

Heh, tulipahan heti parempi mieli näitä kivoja asioita ajateltuani. :) Täytyisi harrastaa tällaisia positiivisuus-listoja useamminkin... Kivaa viikonloppua teille!<3

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Witchy Outfit

Hyvää pääsiäistä. Tai jotain... :'D Meillä sitä kun ei erityisemmin vietetä, muuta kuin ostaen kaupasta paketillisen mämmiä, jota uitettiin Flora vanilla -kastikkeessa sekä muutamat suklaamunat. Omnomm. Jokavuotiset suklaaähkyt mignonista ja niin pois päin. Mämmikin oli Mikon idea, ja ihme kyllä makean kastikkeen kanssa se oli jopa ihan hyvää! O__o

Herra on ollut aika pitkälti töissä, ja tänään tämän ainoana vapaapäivänä kävimme alkupäivästä Kaarinan kirpparilla (jee, onneksi pyhäpäivien lait kauppojen aukioloajoista eivät koske kirppareita!) ja löysin kerrankin kaikkea mukavaa ostettavaa. 8) Kiilakorkoiset tennarit, mustan sugar skull-koristeisen pipon sekä Pieni suklaapuoti -pokkarin. Mikko kävi aamulla myös hakemassa tori.fi:n kautta löytämämme rattaat ja ne olivat ihan huiput! Graco-merkkiset, eli sama kuin vanha vauvakaukalomme, ja maksoivat vain nejäkymppiä. :)) Ja ovat vielä lähes moitteettomassa kunnossa, meitä lykästi kyllä ihan toden teolla.<3

Illalla saimme kylään ihania ystäviä! ^-^ Syötiin pannaria, juotiin herkkukahvia ja pelattiin lautapeliä, mmmm!<3

Jos nyt jotain "pääsiäismäistä" tässä on herkkujen lisäksi ollut, niin se on ehkä tuo pari päivää takaperin päällä ollut asuni. Kokomusta hameellinen kokonaisuus on aina hyvä.<3 Jos kylkeen tosin liittää luudan, asun voisi hyvin sekoittaa noitamaiseen naamiais-meininkiin. :D

Muutama vuosi takaperin omistin useamman korkeavyötäröisen hameen. Käytin niitä niin paljon, että alkoi melkein oksettaa. Sitä seurasi moisten kellohameiden boikotti, kunnes pari kuukautta takaperin ostin H&M:lta uuden. Tämä hame vain on niiiin täydellinen kaikin puolin! En keksi siitä mitään pahaa sanottavaa kuin ehkä sen, että vyötärö-osan kiivetessä käytössä hieman liian ylös, helma huitelee hieman liian ylhäällä muistuttaen siten nukkemaista alushousujen vilauttelu -lookia. :'D

Oliko teidän pääsiäinen enemmän perinteisiä sukulointeja, pastellisävyjä ja rairuohoja vai menikö meidän tavoin vain ohi ilman suurempia erikoisuuksia? :D

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Arkikuvahaaste 5

Muokkaamaton ja elämän makuinen arkikuva numero viisi tulee tässä! :)

Kauppaan lähtijät pukemassa. Vaipan vaihto ja pukeminen ovat syöttämisen lisäksi kaikkein rasittavimpia juttuja meidän vauvahoidossa juuri nyt. Kaikki nämä ovat pikkuneidin mielestä ärsyttäviä ja elämä olisi paljon hempompaa jos ne voisi vain skipata kokonaan.

Ulkovaatteiden pukeminen on ihan oma lukunsa, koska lämpimissä tamineissa tulee lisäksi kuuma. Onneksi ulos lähtiessä tutti on kuitenkin perus varustoa. Sen käyttöä meillä ei varsinaisesti pelätä, mutta koitetaan kuitenkin jättää minimiin hampaiden muotoutumisen ja kaikenkaltaisen riippuvaisuus-suhteen muodostumisen vuoksi. Tutti on kuitenkin aivan ehdoton nukutustilanteissa ja sallittu silloin kun lähdetään ulkoilemaan, autoilemaan tai kauppaan. Aina kun täytyy olla "nätisti".

- Mikko passittaa mulle helposti pukemisen kaltaiset vaativammat hommat, kuten tässäkin todettiin että alkaa olla kiire ja päästään lähtemään nopeammin jos minä hoidan Taikan äkkiä valmiiksi.

- Alalokerossa lojuvat mangat ovat sekaisin kenenkäs muunkaan, kuin pikkuriiviön jäljiltä. Juujuu, antaa olla siellä! Ei se sieltä niitä saa jos ne ovat tiukasti rivissä. Sanoin joskus minä, kun Mikko ehdotti pienten esineiden siirtämistä ylemmäs. Noh, väärässä olin. Pikkuhiljaa ne ovatkin tuolta siirtyneet ylemmille hyllyille aina kun Taikis kaivaa (ja haukkaa, ärrr) yhden pois paikoiltaan.

- Iso peltirasia takanani, jossa meillä säilytetään tuikkuja, on sekin typyn siirtämä. Vaipanvaihtoalusta, voide sekä wipes-paketti sen sijaan majailevat meillä vähän missä sattuu. Ehkä vielä joskus meilläkin on lattiapintaa näkyvillä. :'D

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Paljonko tavaraa vauva tarvitsee?

Pikkuinen tipunen 20.3.2015.
Mietin joskus raskaana ollessa että meillä yritetään sitten AINA pitää koti siistinä leluilta ja niillä tullaan leikkimään AINOASTAAN lastenhuoneessa. Sitten muutimme tänne Turun ihanaan kaksikerroksiseen rivariin ja tajusin kaiken edellä mainitseman menevän melko automaattisesti pieleen. Iso ja avara alakerran olohuone on tuhannesti kivempi paikka leikkiä sekä lapselle että häntä valvovalle aikuiselle. Yläkerran lastenhuone taas on pikkuinen ja sinne mahtuu juuri ja juuri vaatekaapin ja sängyn lisäksi vain muutama lelulaatikko.

Okei, ehkä me sit voidaan joustaa siihen että olohuoneessa SAA leikkiä. Ainakin ensimmäisten vuosien ajan kun lasta täytyy vielä seurailla vierestä eikä sen ikäisenä portaidenkaan käyttö ole lapselle suotavaa.

Olin myös vakuuttunut ettei meille sitten OIKEASTI hankita tsiljoonia turhia leluja ja vauvahärpäkkeitä, jotka kuitenkin olisivat käytössä vain pienen ajan lapsen elämästä. Tämä tavoite on tavallaan pitänyt, mutta mieleni on kieltämättä alkanut punnitsemaan asiaa uudelta kantilta. Millainen lelu ON turha? Millaisilla leluilla minä tykkäsin pienenä leikkiä? Paljonko leluja lapsi tarvitsee viihtyäkseen? Entäs sitten ne jokaisen lapsen must-have jutut?


Ajattelin jossain vaiheessa välttyvämme lelujen ostamiselta kokonaan, koska ihan varmana niitä annetaan kilokaupalla lahjaksi koko ajan. Sitten lapsi syntyi ja ohoh, ei niitä niin paljon tullutkaan. Joululahjaksikin tuli vain muutama hassu lelu, ja loput lahjat olivatkin sitten autoistuinta, pulkkaa ja vaatteita. Hmm, ehkä sittenkin meidän on aika hankkia tyttärellemme leluja?

Ensiksi ostimme rakennuspalikoita, sitten puisen laatikon, jonka eri muotoisiin aukkoihin saa tiputeltua eri mallisia palikoita. Lisäksi hankimme kumisia kylpyeläimiä, muumipallon, puhuvan vauvanuken, pari muovista autoa, purulelun, autossa roikutettavan virike-kirahvin sekä hiekkaleluja. Pari päivää sitten innostuin ostamaan kaksi puista ensi-palapeliä, jollaisia tehdään käsittääkseni yksivuotis(?)neuvolassa. Niin, ja sitten jokin aika sitten hankimme murulle myös kävelykärryn. Uutena kaupasta, vaikka vannoinkin aikoinaan jättävämme tuollaiset isot ja kalliit turhakkeet kauppaan tai enintään ostavamme ne käytettyinä.

Tämä viimeisin mainitsemani hankinta on kuitenkin ollut aivan huippu juttu! Taika ra-kas-taa sitä, ja paketissa likemasta 12m+ -merkinnästä huolimatta se on ollut meille erittäin ajankohtainen jo nyt! Tyttö harjoittelee sillä kävelemistä, tykkää olla itse kyydissä ja asettelee sinne hienosti erinäisiä leluja. Sitä paitsi, kärryä pystyy käyttämään vielä pitkään, sillä kyseessä ei varsinaisesti ole mikään vauvalelu. Oliko siis tämä hankinta sittenkään turhake vai juurikin sellainen tärkeä ja kehittävä lelu pidemmälle ajalle?



Saatiin vanhemmiltani Taikan kolmekuukautis-lahjaksi kävelyteline ja puolivuotis-lahjaksi pinkki Minnihiiri-auto. Ajattelin kummankin näiden olevan melkoisia hömpötyksiä, mutta ainakin kävelyteline on kävelyvaunun tavoin ollut kovassa käytössä, ehkä jopa vielä ahkerammassa. Sen hyödyntäminen aloitettiin itse asiassa jo kuukausia sitten, heti kun Taika alkoi ottamaan hieman jaloilleen. Ja voi, mikä onkaan näppärämpää saada hetkeksi vapaat kädet esimerkiksi ruoan laittoon, kun vauvan saa lattialle "hylkäämisen" sijaan laitettua virikerikkaaseen ja pystyasentoa mahdollistavaan kävelytelineeseen! Eli siis melko kiva kapistus sekin, vaikka vannon etten itse olisi ikipäivänä sellaista "turhaa" vempainta suostunut hankkimaan kotiimme vapaaehtoisesti.

Kirjat ovat muuten vallan mainioita 9-kuisen vauvan viihdyttimiä! Lähinnä sellaiset paksu-pahvisivuiset ja värikkäästi kuvioidut. Sellaisia meidän taloudessa on kolme, yksi äitiyspakkauksesta saatu, yksi minikokoinen koukkukiinnityksen omaava muumikirja (joka roikkuu aina syöttötuolin pöydänreunasta ja harhauttaa vastahakoisen ruokailijan avaamaan suutaan lusikalle) ja yksi Libero-vaippojen pisteillä tilattu lorukirja Taikakissan värit. (<-Vähänkö makee nimi! Oikeastaan siksi mä sen tilasinkin x3)

Taika jaksaa hienosti istua useita minuutteja paikallaan ja kuunnella äidin lukemia loruja. Sivuilta on myös mitä jännittävintä osoitella sormella erilaisia kuvia äidin perässä ja taputtaa niitä koko kämmenellä. Jos lopetan hetkeksi lukemisen, Taika alkaa taputtaa kirjaa vaativammin ja sanoa kovaäänisesti "Äita! Äita!"

Sorruin viikko sitten tilaamaan Taikalle e-baysta kiinalaisia kangaskirjoja, joissa kussakin kirjassa on oma aihe. Minun valitsemissani on kuvia eri hedelmistä ja toisessa vihanneksista.

Taikis kävelytelineessä tammikuussa 2015.
Kirpputorien hyödyntäminen ja tuttavien vanhojen esineiden kierrättäminen on hienoa! Erityisesti se pätee lasten tarvikkeissa, joiden käyttöaika jää uutena ostettua kauppahintaa nähden yleensä mitättömän lyhyeksi. Ostimme monet isommat hankinnat Taikalle käytettyinä: vaunut, kaukalon sekä pinnasängyn, jonka maalasimme uuden väriseksi itse. Aina sitä etsimäänsä esinettä ei kuitenkaan nettihauista ja kirppispöytien kiertelyistä huolimatta löydy, tai tarjolla on vain lähes uuden tavaran hintaisia puhkikulahtaneita juttuja. Tai sitten käy niinkuin meidän käytetyille vaunuille pari viikkoa sitten. POKS ja työntöaisan muovinen osa halkesi kahtia. Kiva, nyt tarvitaan sitten TAAS uudet vaunut, kun ei superliimallakaan tehdyistä korjausyrityksistä tullut yhtään mitään.

Vaatteitakin halusin ostaa pelkästään 2nd hand:na, kunnes jo raskaana totesin hyväkuntoisten ja -näköisten sellaisten olevan todella vähissä. :< Ne ovat aina joko rumia, rikkinäisiä, kulahtaneita, väärän kokoisia tai ylihintaisia! Kaupan aletangosta (tai ihan vain H&M:sta) saa uusia lähes samaan hintaan, mutta koon ja värin voi valita itse.

Entäs sitten se syöttötuoli? Selasimme kyllä tori.fi:n tarjontaa, mutta lopulta löysimme uuden ja hienon tuolin samassa hintaluokassa pöytineen kaikkineen Ikeasta. Ei ehkä kovin ympäristöystävällistä, mutta mieluummin ostan uuden, hyvänkuntoisen ja meidän tarpeisiin vastaavan tavaran uutena, kuin pyrin väkisin tyytymään huonoon ja loppuunkulutettuun ihan vain maailmanpelastamis-mielessä.

Viimeisin hankinta, jota vastaan yritin kovasti ja pitkään taistella, on uudet ensikengät. En KÄSITÄ miten vauvojen piiikkuruisista kengistä voidaan pyytää niin paljon! Uudet Ecco:t maksavat jopa KAHDEKSANKYMMENTÄ euroa!! En osta edes itselleni niin kalliita kenkiä, puhumattakaan vauvasta, joka tulee käyttämään niitä enintään muutaman kuukauden. Olin satavarma, ettei uusia kenkiä meille hankita, ja löysinkin kirpparilta käytetyt Ecco:n sandaalit vain kuuden euron hintaan. Heei, just hyvä -ajattelin, kunnes tajusin että ne sopivat meille (sekä koonsa että mallinsa puolesta) vasta kesällä. Mutta entäs nyt kun Taika osaa jo tosi hyvin tallustella käsistä pitäen ja nousee sujuvasti seisomaan tukea vasten? Selasin taas tori:n tarjontaa, mutta MITÄÄN järkevää ei taaskaan löytynyt. Joko puhkikäytettyjä tai 20-30 euroa (!!??) maksavia.

Kyllästyin niiiiiin suunnattomasti näihin turhauttaviin ekologis-rahansäästö-yrityksiini, että pari päivää sitten marssimme Click Shoes:iin ja ostettiin Taikalle 36 euroa maksaneet ensikengät. Ei sentään kahdeksaakymppiä, mutta iso raha tuo minusta kuitenkin oli. Noh, voidaanpahan sitten ainakin lähteä murun kanssa kunnolla ulkoilemaan!

Nätit kuin sika pienenä<3 Vai miten se meni?
Mitä mieltä te olette lasten tavaroihin kohdistuvasta materialismista? Ostatteko kaiken uutena tai vaihtoehtoisesti pelkästään käytettynä? Oletteko te joutuneet kääntämään periaatteenne nurin, kun hommat eivät vain ole toimineet toivomallanne tavalla?

torstai 2. huhtikuuta 2015

Parisuhde on vaikeaa

Hieman sekavat tunnelmat täällä päässä alkavat vihdoin normalisoitua. Oli oikea päätös jättää blogin päivittely vähemmälle, sillä väkinäisistä postauksista tulee vain huonolle tuulelle sekä kirjoittaja että lukija.

Kuten aijemmasta merkinnästä saattoi päätellä, syy hiljaisuudelle löytyy kotiseiniemme ja pääkoppani sisältä. Kovin yksityiskohtaisesti en ala asioitani tänne erittelemään, vaan keskityn selittämään kaiken puolisoni yksityisyyttä kunnioittaen ainoastaan joitakin pääpiirteitä.

Miksi parisuhteessa on toisinaan niin vaikeaa? Vaikka yleisesti ottaen ollaankin miehen kanssa hyvinkin tasapainoinen, samaan hiileen puhaltava ja easy going -pariskunta, välillä tulee huonompia kausia. Lähiviikot ovat olleet vaikeita syystä ja toisesta meille molemmille. Kun asiat kasautuvat lumivyöryn lailla, ennemmin tai myöhemmin ne kaatuvat niskaan. Mitään yksittäistä juttua ei ole tapahtunut, mutta päivittäiset negatiivisuudet puolin ja toisin muuttuivat liian arkipäiväisiksi ja lopulta kumpikaan ei jaksanut enää petrata ollakseen toiselle kiltti.

En osaa sanoa mistä kaikki sai alkunsa, mutta osasyyksi voin ainakin omalta osaltani nimetä mahdollisista kilpirauhasarvojeni heittelystä johtuvia hormonimyrskyjä. Toisinaan olen ollut totaalinen hirviö, kiihtynyt pienistäkin asioista nollasta sataan ja valittanut, valittanut, valittanut. Vaikka tiedostin tekeväni niin, itseni hillitseminen tuntui mahdottomalta ja varsinkin näin jälkikäteen ajatellen (kun ainakin suurimmat mielialavaihtelut ovat onneksi takana päin) tuntuu että niinä hetkinä menetin täysin kontrollini ja olin joku muu, kuin tuntemattoman voiman riivaama olento.

Yksi asia johtaa toiseen ja yhtäkkiä olimme jatkuvassa riitojen kierteessä, jolle ei tuntunut olevan loppua. Vaikka lähes jokaisen päivän päätteeksi yritin puida tilannetta ja puhua asioista rehellisesti niiden oikeilla nimillä, seuraavana päivänä oltiin taas samassa lähtöpisteessä. Sitten päätin että näin ei voi jatkua ja asialle on todellakin tehtävä jotain radikaalia. Muutaman päivän intensiivisen työstämisen jälkeen tunnelma alkaa vihdoin olla kevyempi.

Viimeksi taas eilen kränät puhkesivat tottuneeseen tapaan typeristä arkisista jutuista, mutta asia saatiin selvitettyä joten kuten ilman että se olisi jäänyt kummittelemaan mielen perukoille. Eihän tämä vieläkään ole helppoa, varsinkin kun nykyisin kelkka on kääntynyt riitaputken alkuaikoja ajatellen toisin päin. Olen varmasti ansainnut oman osuuteni, mutta jossain vaiheessa kaikelle on pistettävä loppu.

Työstäminen siis jatkuu ja toivottavasti hyvin tuloksin.