Kukkia kaikkialla! | Kasvitieteellisessä puutarhassa +VLOGI

Menkääpäs kurkkaamaan meidän kasvitieteellisen puutarhan -reissun vlogivideoon! n_n

Kuulumisia ja Ahvenanmaan reissun video

Moikka-moi! :)

 Me palailtiin vihdoin eilen takaisin kotiin lähes viikon kestäneeltä Ahvenanmaan matkalta. Huh, tuntuupas hyvältä olla taas vaihteeksi kotona. ^^' Vaikka reissaaminen ja veneily olikin huippukivaa ja ihanaa vaihtelevuutta perus kotielämään ja arkeen, pakko myöntää että kahden eri talouden perheiden asuessa useamman päivän tiiviisti pienessä tilassa, alkaa jossain vaiheessa väistämättäkin ottamaan tietyt asiat toisien tekemisessä päähän. :'D Eikä matkalla nyt sentään tullut mitään riitoja tai muuta, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan... Sellaiset jokaisen perheen sisäiset omat "kulttuurikuviot" miten tietyt hommat hoidetaan ja miten mihinkin seikkoihin suhtaudutaan.

No jooh, kivaa oli kumminkin ja kiitos valtavasti Mikon vanhemmille meidän kestimisestämme! :) <3 Söin reissun aikana muuten elämäni parhaimpia pizzoja!! Yhdet puokkiin ja puokkiin Mikon kanssa Maarianhaminassa, jotka olivat kumpikin hyvin samanlaisen kuuloisia, mutta kuitenkin hieman erilaisia. Molemmissa oli valkosipulia, creme fraihe:a sekä pinaattia, joiden lisäksi ensimmäisessä pizzassa oli mm. saksanpähkinöitä ja toisessa katkarapuja. Naaam! Paluumatkalla laivalla menimme myös syömään Katarina's Kitchen -nimiseen ravintolaan, jossa nappasin listalta hyvältä kuulostaneen avokado-pizzan. Voi ETTÄ miten herkullista se oli! <3_<3 Avokadon lisäksi siinä oli myös artisokkaa ja jotain juustoa, mutta lisäpointsit vielä erillisestä kupista, EXTRAjuustoa ja öljyisiä pikkutomaatteja, nooom!!

(Ollaan kyllä laihdutusblogista nyt aika kaukana, hehs.. xD)

Tänään oltiin koko perhe pikkusysterini rippijuhlissa, joissa tuli taas syötyä kaikkia ihania herkkuja. :) Leivoin sinne jälkkäriksi mokkapaloja sekä porkkanakakkua kahvin ja teen kaveriksi. (Ohhoh, näemmä nämä pari viimeistä viikkoa on ollut pelkkää syömistä, hehs.) Sisko sai meiltä synttäri- ja rippi(yhdistelmä)lahjaksi kauan himoitsemansa punaisen Fjällravenin Kånken -repun, josta toivottavasti tykkäsi. :3 Vaikutti ainakin sen verran innostuneelta lahjastaan, että olen melko varma sen olleen kerrankin oikeasti mieluinen. ^^

Tuntuupas valtavan kummalta että taas huomenna Mikolla alkaa työt ja kesäloma todellakin loppuu! 8( Reilun kuukauden päästä minäkin jo lähden takaisin koulun penkille (kahden vuoden tauon jälkeen, äääk!!) ja pelkäänkin miten ihmeessä se elämä muka jatkuu taas sellaisena? Ihan erilaisena?! On tulossaa kauheasti muutoksia ja uusia tuulia meidän perhearkeen ja toivon vain että kaikki onnistuisi jotenkin lutviutumaan edes suhteellisen kivuttomasti. Jännittää aivan jäätävästi palata takaisin kouluun ja tuntuu että kaikki oppimistekniikat sun muut opiskelusysteemit ovat tässä ajassa jo pahasti unohtuneet. D: Iskee pienimuotoinen paniikki miten ihmeessä minä muka taas osaan keskittyä tentteihin ja harjoittelujaksoihin, erityisesti nyt kun kotona temmeltää lisäksi vielä tällainen viimeisiäkin voimia ja jaksamista vievä riiviö. Taikalla on nimittäin tässä parin viikon sisällä alkanut taas erittäin mielenkiintoinen EI, EI, EI -vaihe, eikä tosiaankaan mikään tunnu nykyään hänelle enää kelpaavan. -___-'

Ääh. Just nyt tapahtuu niin paljon kaikkea, että toisinaan tuntuu ettei omakaan pääkoppa tahdo pysyä kaiken sen perässä...

Mutta hei, jos ette vielä YouTube:n puolelta huomanneet, tässä olisi teille taas yksi videokooste, jonka kuvasin mAhvenanmaan reissussamme. :) Nähdään taas ensi kerralla, moi!

Hattarapään kesäfiilistelyjä

Vappuilua Raumalla.

Heips.

Täällä on ollut kirjoittamisen ja normaalin postausmeiningin puolesta melkoista hiljaiseloa. Mitä nyt satunnaisia videoiden tynkiä olen pudotellut silloin tällöin. Selittelin jo jokin aika sitten kärsiväni pienehköstä kirjoitusblokista, mutta en tiedä johtuuko tämä horrostilani oikein kunnolla siitäkään. Vapun jälkeisten ilmojen lämpenemisten myötä koko kroppani meni kummalliseen kesämoodiin. Nyt vaa rentoudutaan ja nautitaan tästä lämmöstä ja tunnelmasta täysillä! Minua ei ainakaan houkutellut takaisin maanpinnalle tieto siitä, että Mikko oli jäämässä heti äitienpäivän jälkeisenä maanantaina isyyslomalle pariksi viikoksi (joista ensimmäinen lähenee nyt loppuaan), ja kesäkuussa samaisella herralla on myös kesäloma.<3

Lomien ajaksi meillä ei ole ollut sen erityisempiä suunnitelmia. Kaikki kuukausia sitten tehdyt ideoinnit jäivät taka-alalle ja löysimme itsemme siitä pisteestä, että päälimmäisin tarkoituksemme on ja tulee olemaan vain chillailu ja hetkessä eläminen. Aivoni ovat hiljattain muuntautuneet hattaraiseksi vaahdoksi ja toivon vain, ettei tässä kesäfiilistelyn keskellä tule unohdettua jotain tärkeää, kuten laskujen maksamista tai päiväkotihakemuksien tekemistä. Olen puoliksi tiedostamatta antanut itselleni luvan kellua tässä huolettomuuden pilvessä ja antaa päivien virrata leppoisasti itsekseen eteenpäin. Toisaalta "päätös" on ollut hyvinkin tietoinen, pohdittuani lähiaikoina paljon sitä, miten typerän suorituskeskeistä ja tavoitteellista elämää me ihmisyksilöt täällä maapallolla oikein elämme. Mitä jos maailmankaikkeus loppuukin huomenna, olenko saanut nauttia tähän astisesta elämästäni täysillä? En jaksa enää murehtia turhista, vaan sen sijaan tahdon panostaa jokaiseen hetkeen ja innostua arjen pienistäkin asioista, antamatta suurien tavoitteiden olla painolastina harteillani ja sydämelläni.

Pihahengailua, pyöräreissua sekä maisemakuvaa ex-temporeilta pussikalja-istujaisilta kaupungin yllä.

Nojaa, en tiedä onko tässä lähiaikoina elämäni joka hetki niin järjettömän ruusuinen ollut, mutta olen yrittänyt keskittyä lähinnä siihen ettei stressaisi tarpeettomista tai murehtisi sellaisesta, mikä ei murehtimalla parane. Muutamaa viimeisintä sadepäivää lukuunottamatta ollaan oltu paljon ulkona. Vietetty aikaa leikkipuistoissa ja pihalla sekä käyty toisinaan ihan vain kävelemässä luonnossa. Hankittiin Taikalle noin viikko sitten oma, pyörän takaritsaan asennettava lastenistuin ja harjoiteltiin pyöräilyä kolmestaan pieniä matkoja. :) Ensimmäinen tämän vuoden rannalla käyntikin tuli kuitattua, vaikei tietenkään uimaan tai bikinöitymään vielä uskaltanutkaan, hihi. ^^

Ollaan myös vierailtu jonkin verran sukuloimassa, viimeksi alkuviikosta vanhempieni luona grillaamisen ja pihalla oleskelun merkeissä. :) Samaisella kerralla käytiin myös kotikaupunkini "ankkalammella", eli paikallista sairaalaa vastapäätä olevalla järvellä, antamassa sorsille ja lokeille leipää. Oli niin liikuttavaa, miten innoissaan ja osittain jännityksissään Taika tästä ensimmäisestä lintujen ruokkimisreissusta oli! :') Kun kaikki leipä oli jo loppunut ja ehdotimme hänelle, että menisimmekö nyt viereiseen leikkipuistoon keinumaan, tyttö sanoi "ei" ja istuutui nurmikolle katselemaan vielä vähän lisää järvessä uiskentelevia lintuja. ^^'<3 Hänestä lintujen katseleminen oli niin mielenkiintoista, että päätimme jäädä kaikki vielä hetkeksi vain istuskelemaan ja ihailemaan maisemia ennen puistoon siirtymistä. :3

Samalla Rauma-reissulla tapahtui myös toinen huvittava tapahtuma, aika pian edellisen sorsakohtauksen jälkeen. Olin ajatellun, että puistoilun jälkeen menisimme kaikki yhdessä vielä käymään sikäläisessä eläinliikkeessä, jossa tyttö pääsisi katselemaan lemmikkihiiriä, -kaneja ja kaloja, ja josta voisimme ostaa jotain pientä tuliaista myös vanhemmillani asuvalle Nana-kissallemme (joka siis muutti heille noin vuosi sitten) ja jota olisimme menossa katsomaan myöhemmin päivällä. Taika ihaili innostuneena lemmikkejä, jonka jälkeen valitsimme Kikille ja Nanalle kummallekin omat leluhiiret ja herkkupussit ja suuntasimme kassalle. Lähdettyämme kaupasta ehdotin, että mentäisiinkin autolle eri reittiä mitä tulimme. Kävelimme kirkon vierestä, kun yhtäkkiä eteemme tulikin kissa. "NANA! NANA!" -Taika huusi, vaikka kyseessä olikin tuiki tuntematon musta lyhytkarvainen kissa (Nanalla on pitkät ruskeat karvat), jota ei olla koskaan ennen nähtykään. Olimme juuri puhuneet pitkään miten myöhemmin lähdetään vanhempieni luokse kylään ja annetaan Nana-kissalle leikkihiiri sekä herkkuja ja Taika piteli Nanan leikkihiirtä kävelymatkan ajan kädessään. :'D Kun tielle putkahtikin hellyyttä puhkuava musta kissa, tyttö meni aivan tolaltaan! Hän ei osannut millään ymmärtää, etteikö tämä katti muka sitten olisi se kuuluisa NANA, josta tässä ollaan koko ajan puhuttu! >.<' Kun tyttö alkoi onneissaan silitellä tuntematonta (kylläkin kiltin oloista) kissaa, yritimme sanoa hänelle että tuo ei kyllä kulta ole Nana, vaan Nana asuu siellä babulan luona. Jatkoimme, että mennään rakas vaan, kun ei tämä ole meidän Nana, vaan joku ihan toinen kissa. Ohi sattui kävelemään myös rakkauskohtauksen huomannut, chihuahua:ta ulkoiluttanut mummo, joka sanoi että kyseinen kissa asuu aivan tuossa viereisessä talossa ja ulkoilee näillä alueilla päivittäin. Katselimme kaikki miten ihanasti tyttö paijasi kisua ja olisi halunnut meidän ottavan sen mukaamme kotiin. Mutta katsos Taika, kun tällä kissalla on ihan oma koti tuossa vieressä. Katsos kun, kissoja on paljon erilaisia: meidän kotona on Kiki-kissa, babulan luona on Nana-kissa, iso-mummun luona asuu Osku-kissa ja tällä kissalla on oma koti tässä, selitin vuolaasti. "Eiii, Nana! Nana!" -Taika itki. Lopulta onnistuimme kuin onnistuimmekin vakuuttamaan tytölle, että sanotaan kissalle heippa, koska kissa lähtee kohta kotiinsa nukkumaan, ja meidän pitää lähteä syömään. Kyseistä insidenttiä tosin keskusteltiin läpi vielä monen monta kertaa, ja kerrattiin miten eri kissoilla on eri kodit ja eri nimet. :'3 Oli kyllä melko sydäntä raastavaa erottaa niin kauniisti toisiaan hellivät kaverukset, kun selkeästi kumpikin olisi halunnut jäädä toistensa seuraan paijattavaksi pidemmäksikin aikaa. T_T<3

Rantaelämää, perheaikaa ja meikkausharjoituksia.

Niin juu, ja äitienpäivänä tosiaan kävimme Naantalissa! Ollaan perinteisesti yleensä vietetty kyseistä päivää jomman kumman vanhempiemme luona, parhaimmassa tapauksessä käväisten samana päivänä molempian äitien kodeissa onnittelemassa. :') Tänä vuonna äitienpäivänä toinen äideistä (tai mummoista, heh) onnistui kuitenkin liukenemaan lomalle Espanjaan ja toinen sairastumaan vatsatautiin, joten kumpaakaan ei tullutkaan poikkeuksellisesti nähtyä. Sen sijaan lähdimme kolmistaan Mikon ja Taikan kanssa juhlimaan minua Naantaliin, nauttien kauniin lämpimästä kesäpäivästä ja ihanista merimaisemista. :3 <3

Käppäilimme siellä luonnon ja meren helmassa ja kävimme hehkutetuilla megasuklaajätskeillä Merisali-ravintolassa. Katselimme kun Taika leikki hauskasti muiden lasten kanssa kirkon läheisellä leikkipaikalla ja pyyhimme lopulta ulkopenkillä vaippaan tulleet yllätyskakat. :''DD Onneksi tytön päällä oli sentään mekko, eikä taktisia paikkoja tullut "vilauteltua" julkisella paikalla kovinkaan pahasti, ja onnistuimme lisäksi löytämään kyseistä hommaa varten melko suojaisan paikan pensaiden takana, haha! x) Ihan täydellinen äitienpäivä kommelluksineen kaikkineen!<3

Naantalii<3

Tylsää, että blogin puolella on tosiaankin ollut lähiaikoina näin hiljaista. :( Mulla olisi edelleenkin jemmassa muutamakin asu esittelemättä, odottamassa milloin sitä vihdoin saisi itseään niskasta kiinni nakutettua kuvat ja tekstit postaukseksi asti. Mutta toisaalta, kyllähän te tiiätte. Kun ei vaan blogita, niin on turhaa ja typerää pakottaakaan itseään siihen touhuum, vaikka myöhemmin niistä väkinäisemmistäkin postauksista saattaisi vuosien päästä irrota iloa katsella millaista silloin on ollut.

Eli siis, bloggaaminen ei vieläkään ole jäämässä minulta pois, mutta suhtautumiseni siihen on ehkä nykyään hieman muuttunut. Ainakin toistaiseksi.

Instagramista touhujani voi seurata niminerkillä @mariahannolainen, jonne päivittelen kaikenlaisia pieniä kuulumisia lähes joka päivä. :)

Mutta toivottavasti tämä laajemman muotoinen kuulumisvuodatus nyt kuittasi edes jonkin verran tyhjäksi jääneitä koloja. YuY' Tällä hetkellä meillä painitaan parhaillaan tutti-vieroituksesta, sillä eilen saatiin Mikon kanssa ex-tempore idea lopettaa Taikan tutin käyttö kokonaan. Tyttö on jo pitkään pärjäillyt ilman päivätuttia, mutta nyt leikattiin kumiosaan reikä myös yötutista. Eilinen ilta meni arvatenkin kiukuttelun merkeissä, mutta tänään yöunille rauhoituttiin jo hyvinkin nopeasti. :') Tiedä sitten, vaikuttiko asiaan pävällä pois jääneet päiväunet vai oliko tyttö todella hyväksynyt sen tosiasian, että tutti on nyt rikki, eikä siitä ole enää mitään iloa. Taika kun ei edes pyytänyt tuttia tänään enää ollenkaan! Mahdettiinko me todella päästä näin helpolla? :'D *koputtaa puuta*



Mutta ei mulle sitten muuta, palaillaan ensi kerralla!

Moips! ^^

Vapun avaus Tivolissa

Hellou toukokuu, mitä kuuluu?

Aivan mahtavaa, miten jo ihan kohta on kesä, vaikka samalla onkin vaikeaa uskoa ettäkö todella oltaisiin jo niin pitkällä kevään loppumetreillä. 8') Edellispäivän illalla kotiuduttiin vihdoin takaisin Turkuun vappuriennoilta, vietettyämme muutaman päivän vappumeininkejä sukulaisten luona Raumalla. Juhlimme vappua tänä vuonna melko rauhallisissa meiningeissä ilman sen suurempaa bilettämistä, koko perheen kesken.

Oikeastaan meidän vappuilut alkoivat jo aaton aattona, kun lähdimme kolmistaan katsastamaan Turkuun saapunutta Tivoli Sariolaa. :) Paikan päällä oli paljon meininkiä ja ihmisiä, pääosin iloisia lapsiperheitä joiden joukkoon oli helppo sulautua ja samaistua. ^^

Koko lapsuuteni Raumalla asuneena, ja ensimmäisiä kertoja Sariolaan tutustuneena, Tivoli Sariola tuntui alusta saakka yllättävän suurelta ja monipuoliselta! :'o Raumalla kun kävi aina vain Seiterä, joka sisälsi pelkästään kourallisen laitteita, joista niistäkin vain muutama oli hauska tai jännittävä vanhemmalle lapselle käytäväksi. Ihanaa että Turussa vierailevassa Sariolassa on oikeasti kunnon huvipuiston tunnelmaa ja meininkiä! ^^

Laitteiden lisäksi paikalla oli myös tiettyinä kellonaikoina toimiva nukketeatteri (johon me ei ikävä kyllä ehditty) sekä satunnaisia esityksiä. Päästiin katsomaan korkealla nuoralla temppuilevaa ja pyöräilevää taiteilijaa! Aika mieletöntä miten joku oikeasti tekee kaikkea hullua vain pienen narun pötkön päällä!

Koska Taika on vielä aika pieni, lähdettiin alun alkaenkin käymään Tivolissa pääosin ollaan vain katsomassa ja tunnelmoimassa -asenteella. Siellä päädyttiin kuitenkin hankkimaan muutama lippu ja käymään Taikan kanssa parissa laitteessa. Ensin Mikko meni Taikan kanssa edes-takaisin liukuvaan laivaan ja ennen lähtöä minä ja Taika käväisimme heppa-karusellissa.

Jälkimmäiseen näistä tyttö oikein kiljui pääsyä! "Heppa! Heppa! Heppa!" Ei oltu ensin varmoja, pitääkö lasta pitelevän aikuisenkin ostaa karusellia varten oma lippunsa, mutta lopulta päädyimme vain menemään riskillä. Ja onneksi sellaista ei tarvittu, huh! ^^'

En malta odottaa että Taika tästä vielä kasvaa ja päästään menemään yhdessä hurjempiinkin laitteisiin! 8) Itse olen (ainakin ennen) ollut melkoinen hurjapää niiden huvipuistojen pelottavimpienkin laitteiden kanssa, joten odotan jo kovasti että päästään yhdessä visiteeraamaan Särkänniemen Tornadossa. :)) Viime vuonna Tivolissa käytyämme Taika ei ollut vielä yhdessäkään laitteessa, kun taas tänä vuonna käytiin jo kahdessa. Tyttö olisi uskaltanut varmaan useampaankin, mutta me vanhemmat emme uskaltaneet laittaa häntä vielä yksin mihinkään. Tivolin lippujen hinnatkin olivat sen verran päätä huimaavia (5e/kpl), ettei kyllä ihan hirveästi tehnyt mieli maksaa ns. "turhaan" jostain mistä tyttö ei vielä oikein välttämättä nauttisi.

En kestä, miten ihanan innostunut Taika on erityisesti tuossa viimeisessä hevos-karuselli -kuvassa! On kyllä maailman parhain tunne tuottaa lapselleen iloa ja onnea.<3 Taikasta on muutenkin tullut lähiaikoina niin liikuttavan kiltti (ei toki aina, mutta toisinaan), ja vielä kun hän osoittaa sitä kiltteyttään meille kiittelemällä, pusuttelemalla ja halimalla. Maailman suloisin tyttö! ;_;<3

Tässä kuitenkin kaikki tältä erää. Itse vapusta voisin kertoa paremmin myöhemmin toisten kuvien kera. :) Heippa!

Tapahtumarikas Vuosi 2015

Bloggaaminen on lähiaikoina maistunut hieman puulta. Vaikka toisaalta olenkin saanut aikaiseksi aloittaa jos minkälaista postausta luonnoksiin saakka, mitään niistä en saa työstettyä muutamaa riviä ja paria kuvaa pidemmäksi kokonaiseksi postaukseksi. u.u' Sorit siitä! Ehkä vielä jossain vaiheessa ryhdistäydyn ja pääsen vanhan kunnon tahtini pariin.

Mutta! Vaikka vuosikoosteiden tekeminen onkin ollut tunnetusti melko työlästä ja aikaavievää hommaa, tällainen koko vuoden aikana tapahtuneiden juttujen muistelu on oikeasti ihanaa ja virkistävää! :) Minusta itsestäni tuntuu usein vuoden päätteeksi, ettei taaskaan oikein mitään erikoista tainnut elämässäni viimeisen vuoden aikana tapahtua. Kun alan kuitenkin muistella kaikkia tapahtumia  ja kommelluksia mitä näihin kuukausiin onkaan mahtunut (erityisesti vanhoja blogipostauksiani selailemalla), alkaa elämä sittenkin tuntua hyvinkin värikkäältä ja toiminnan täytteiseltä elämyspläjäykseltä. :'>

Aloitan tätä postausta uuden vuoden aattona, 31.12.-15 klo 13.54. Saa kuitenkin nähdä kauanko sen väkertämiseen menee aikaa, ja muuttuuko julkaisemispäivä kuitenkin ensi vuoden puolelle. Illalla nimittäin olemme menossa juhlimaan vuoden vaihtumista ystäväperheen luokse, ja se jos mikä on tärkeää ja erityistä. ^.^

Pitemmittä puheitta, aloitetaan!~

Tammikuu, helmikuu, maaliskuu:

Vuosi 2015 alkoi kaverin pippaloissa, ystävien ja kavereiden ympäröimänä. :) Oli huikeaa tuntea olevansa oma vanha itsensä samojen kamujensa keskellä, vaikka vasta puoli vuotta sitten olin synnyttänyt esikois-tyttären. Pelkäsin erkaantuvani kaikista ja kaikesta sosiaalisesta maailmasta, mutta niin ei onnekseni käynyt. :')

Tammikuussa ihmeteltiin miten meidän puolivuotias typy voikaan olla kaikesta vauvaisuudestaan huolimatta jo niin hurjan iso tyttö! Hän oppi istumaan ja sanoi ensimmäisen kerran äiti. Vaikka vauvavuosi oli yhä haastavassa vaiheessa, Taikasta alkoi hiljalleen kuoriutua hänen nykyinen itsensä, iloinen ja perustyytyväinen tyttö.

Tammikuussa minulle diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta, johon sain toistaiseksi voimassaolevan lääkityksen. Jatkoin kuntosaliharrastustani ryhmäliikuntatuntien muodossa ja päätin skarpata painon pudotuksen kanssa. Painoasia ahdisti kovasti, mutta vajaatoiminnan tuomista hankaluuksista huolimatta päätin, että aijon edetä sen kanssa hitaasti mutta varmasti, sillä suunta on vain ylöspäin.

Talvella vietimme Taikan kanssa paljon aikaa sisällä, suuren olohuoneemme matolla leikkien. Ulkona käyminen tuntui hankalalta (sillä Taika ei edelleenkään välittänyt vaunuissa istumisesta/makaamisesta), vaikka aina välillä onnistuimmekin käymään pulkkailemassa.
Helmikuussa Taikalla alkoi erittäin paljon huomiotani tarvitseva äiti-äiti-äiti -vaihe, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että jouduin olemaan tytön kanssa lähes täysin erottamattomissa 24/7. Oli kieltämättä melkoisen hermoa raastavaa, kun en päässyt käymään yksinäni edes vessassa, sillä tyttö alkoi heti huutaa ja itkeä jouduttuaan olemaan hetken omillaan tai jonkun muun kuin minun sylissä. Tunsin olevani kuin sidottuna vauvaan, sillä omaa aikaa ei vauvahoidolta pahemmin jäänyt. Noihin aikoihin Taika taisi myös kokea lievää vierastamista, vaikka kunnollista sellaista ei Taikan kohdalla juurikaan ollut.

Helmikuussa onnistuttiin sisustamaan hieman kotiamme löydettyämme kirpputoreilta uusia ihania huonekaluja. Somistettiin eteistä ja keittiötämme myös tarrallisilla liitutauluilla.

Maaliskuun alussa Taika vihdoin oppi ryömimään! :)) Olimme tästä kehityspykälästä erittäin onnellisia, sillä viimein tyttö pääsi itse liikkumaan paikasta toiseen eikä ollut enää niin sidoksissa aikuisiin, mitä ennen. Jouduimme käymään kämppämme tavaroiden järjestelyt uusiksi, tekemällä siitä entistä vauvaturvallisemman. Sairastimme maaliskuussa karmivan noroviruksen ja tartutimme sen vahingossa viikon päästä tooga-bileisiin tulleisiin ystäviimme. (Sori!!) :''D

Kuun puolivälissä vietimme Mikon kaksipäiväisiä syntymäpäiviä kestimällä luonamme taas vieraita. Alkuvuosi oli todellista ystävä-aikaa! ^-^ Taika innostui tallustelemaan pitkin asuntoamme käsistä kiinni pitäen. Maaliskuussa myös alkoi parisuhteeni vaikea kausi, joka paheni ja parani aina tietyin väliajoin.



Huhtikuu, toukokuu, kesäkuu:

Huhtikuussa Taikan pakonomainen "vain äidin syli kelpaa" -käytös helpotti huomattavasti. Aloimme hiljalleen molemmat kelvata tytön tasapuolisiksi hoitajiksi, eikä hetkittäisestä äidin poissaolosta koitunut automaattista huutokonserttia. Tähän prosessiin vaikutti varmasti myös Taikan kehittyneet konttaustaidot, sekä tuesta kiinni pitäen nouseminen ja -seisominen. Hiljalleen Taikan liikkuminen alkoi onnistua päivä päivältä paremmin, ja loppukeväästä typy pystyikin jo melko taitavasti kulkemaan pitkin asuntoamme itsenäisesti konttaamalla ja tasoista kiinni pitäen kävelemällä.

Kevät oli minulle kummallisen väsyttävää aikaa. Vaikka Taikan yöunet alkoivatkin sujua ongelmitta, väsymys oli uuvuttavan voimakasta, eikä energiaa vain tuntunut riittävän mihinkään ylimääräiseem. :( Jälkikäteen ajateltuna kyseessä saattoi (vauvavuoden vaikeuksien lisäksi) olla kilpirauhasarvojeni heitteleminen, sillä lääkitys ei välttämättä ollut vielä kunnolla alkanut tehoamaan vasta parin kuukauden käyttämisen jälkeen.

Huhtikuussa vietimme "pääsiäistä" kaverimme vanhempien tyhjässä talossa, syrjemmällä maaseudulla, keskellä metsää. Oli taivaallisen rentouttavaa viettää pitkästä aikaa täysin lapsi-vapaa viikonloppu rakkaiden ystävien ympäröimänä ilman mitään kiirettä, stressiä ja hälinää! *-* Pelattiin pelejä, syötiin, saunottiin ja oltiin yhdessä. Kyseinen reissu oli ehkä yksiä lempparitapahtumiani, jota tulen aina haikeasti muistelemaan lämmöllä.<3 Vielä joskus uusiksi, vai mitä ystävät? Samassa kuussa pääsin myös kokemaan elämäni ensimmäiset (ja toistaiseksi ainoat) sitsit, joiden teemana oli Masquerade. 8) Miten hauskaa olikaan pukea kasvoilleen naamio ja viettää hulvatonta iltaa ihanien tyttöjeni kanssa! n_n

Toukokuussa löydettiin huoneistostamme luteita (joiden alkuperästä ei muuten vieläkään ole mitään hajua), josta seurasi koko perheellemme aikamoinen mylläkkä. Jouduttiin heittämään parisänkymme menemään, myrkyttämään asuntomme lattiat sekä saunottamaan tai pakastamaan kaikki omistamamme tekstiilit! Koko projekti oli aivan uskomattoman vaivalloinen homma, enkä voi vieläkään uskoa meidän lopulta todella päässeen niin karsean helvetin yli. Kroppani oli täynnä yöllisiä luteiden puremia, joita raapiessa muistutin kirppuista kattia. Onneksi ongelma saatiin ennen pitkää hoidettua ja luteet saivat kyytiä. -_-'

Vietettiin vappua ystäväpariskunnan grillijuhlissa, hyppien porukalla hyppynarua ja herkutellen grilliruokia. Juhlinnat jatkuivat seuraavana päivänä meillä, kun taloon tulvi yllättäen läjä ihania ystäviä, jotka alkuperäisistä esteistä huolimatta pääsivätkin kaikki paikalle! 8)

Toukokuussa kävimme ystäväni kanssa katsomassa uusia vuokra-asuntoja, ja onnistuimme löytämään niistä sen oikean! Vaikka Mikko ei ollut kertaakaan käynyt kyseisessä kämpässä, päädyimme siitä huolimatta hakea kyseistä paikkaa uudeksi kodiksemme. Kuten arvata saattaa, saimme kuin saimmekin tämän kyseisen asunnon itsellemme (jossa tälläkin hetkellä yhä asustelemme). ^^ Oltiin jo muutaman kuukauden ajan suunniteltu muuttoa, ja kun vihdoin uuden kämpän saaminen varmistui, alettiin ryhtyä tositoimiin!

Toukokuun lopussa käytiin venemessuilla ja kesäkuun alussa valmistujaisissa. :) Kesän alku innosti, mutta samalla kaipasin jo jotain vaihtelua ainiaisen kotiäitiyteni rinnalle. Ryhdyin villiksi ja leikkasin pitkästä tukastani polkan. Aloin toden teolla pohtia mitä asioita kaipaan elämääni ja mitä muuta sisältöä tarvitsisin äitiyden lisäksi. Lämpimien ilmojen myötä innostuin uudella tavalla pukeutumisesta ja asujen keksimisestä. Mikolla alkoi kesäloma, jolloin käytiin paljon ulkoilemassa sekä pulikoimassa maauimalassa. Lisäksi työstettiin muuttoa, pakkailtiin yötäpäivää laatikoita ja pussitettiin vaatteita. Juhlittiin ystävien kanssa suloista juhannus-juhlaa, ja yllätettiin ystäväni itse sanoittamalla ja kaikki yhdessä kuorossa lauletulla syntymäpäivälaululla. :')

11kk-ikäisenä Taika otti ensiaskeleensa! 8) Tyttö myös osasi jo ymmärtää useita sanoja sekä vastata mitä erinäiset eläimet sanovat. ^^ <3 Kesäkuun lopussa muutettiin uuteen asuntoon!



Heinäkuu, elokuu, syyskuu:

Heinäkuussa keskityttiin uuden kämpän sisustamiseen ja tavaroiden järjestelemiseen. Saimme kaiken kuitenkin yllättävän nopeasti kuntoon ja pääsimme nauttimaan kesästä ulkoillen ja rentoutuen kauniiden ilmojen helliessä.<3 Yksi vuoden kohokohtia oli ehdottomasti Taikan yksivuosis -syntymäpäivä, jota suunniteltiin ja järjestetiin huolella. :) Tyttöä juhlittiin kahtena pävänä, sukulaisten sekä ystävien ja perhetuttujen seurassa. Onneksi rakas pikkusiskoni kyläili samoihin aikoihin luonamme, ja autteli kestien järjestelyissä hurjan paljon!<3

Heinäkuussa treffattiin ystäviä hurmaavassa sushien teko -illallisessa, ulkoiltiin paljon, tutustuttiin uusiin naapureihin, kriiseiltiin Taikan uhmakasta käytöstä sekä sekoiltiin bussien kanssa.

Elokuussa valloitettiin Mikon kanssa Nastaa Metsää, jolloin pääsin myös ensi kertaa elämässäni telttailemaan! Koko reissu oli muutenkin erittäin jännittävä ja maaginen, enkä tule unohtamaan moista kokemusta koskaan! 8) Kesän viimeinen kuukausi sisälsi myös Nana-kissan protesteja, hengenahdistuskohtauksia, Taikan vauvavuoden muistelua, korvien venyttämistä, pöytä-pingiksen pelaamista sekä keittodieettiä.

Huijasin kalenteria ja järjestin syntymäpäjuhlani jo elokuussa, yhdistettyämme ne samalla tuoreen kämppämme tupareihin. :') Oli aivan mahtavaa viettää ennenaikaista merkkipäivääni ensi kertaa ulkona, grillaten ja nautiskellen auringosta! Elokuussa päätin myös, ettei pelkkä polkka-mallinen tukka riitä, vaan että haluan tehdä hiuksistani luonnottoman väriset, aloittamalla ensimmäisenä violetin väsystä. :D Nana-kissamme pääsi uuteen kotiin vanhempieni luokse, jossa tämä sai vapaasti ulkoilla ja elää paljon vähemmän stressaavaa elämää ilman toista (pientä asuntoa jakavaa) kissa-asukkia. :'< Kyseinen muutos tuntui aluksi minusta todella pahalta, mutta samalla ainoalta järkevältä ja toimivalta ratkaisulta Nanan viihtyvyyden kannalta. Onneksi kissaneiti on viihtynyt uudessa kodissaan todella hyvin.<3

Elokuun lopussa käytiin Kuralan kylämäessä katselemassa eläimiä sekä osallistuttiin ystäväni kanssa karmaisevaan Zombie Walkiin! :D Jälkimmäinen tapahtuma oli niin siisti, että olen vieläkin aivan täpinöissäni muistellessani elävien kuolleiden -kävelyämme! >-<' Syyskuun alussa päätin aloittaa uuden harrastuksen. Kävin kokeilemassa roller derbyä, mutta päädyinkin lopulta puoliksi läpällä hakemaan laulajaksi bändiin! :''D Sain lukuisia yhteydenottoja, mutta osasin onnekseni valita kaikkien tarjousten joukosta the bändin, jonka kanssa päätimme aloittaa uuden yhteisen taipaleemme! *u* Bändikuvioiden myötä pääsin jälleen innostumaan ja inspiroitumaan elämästäni! :>

Syyskuussa juhlittiin ystäväperheemme yksivuotiasta pikkumiestä, kutsuin kesteille oikeana syntymäpäivänäni perheenjäseniäni, kävimme Mikon vanhempien kanssa Naantalin kylpylässä sekä ulkona syömässä, innostun pitkästä aikaa kutomisesta, kirppistelin paljon ja otin huiman määrän asukivia.


Lokakuu, marraskuu, joulukuu:

Lokakuussa kutsuimme luoksemme ystäviä viettääksemme heidän kanssaan rentoa chillailu-päivää pelaen konsolipelejä, loikoillen ja syöden.<3 Seuraavana päivänä päädyimme lähtemään samalla porukalla kympin burgeri -päiville Morrisonssiin. ^^ Lokakuussa huomaan kärsiväni lievää syysmasennusta, josta huolimatta hykertelen onnesta uuden bändini kuherruskuukauden pauloissa. :D Minut julistetaan kokoonpanon virallisesti laulajaksi, enkä voisi olla innostuneempi tästä jännittävän kutkuttavasta tittelistä!

Syksyn mittaan laiskistun kuntoilujeni suhteen totaalisesti, ja jätän salikorttini pölyyntymään lompakkoni syöväreihin ikiajoiksi. Tieto siitä, että jäsenyyteni on aivan kohta päättymässä, ei motivoi minua käyttämään viimeisiä tilaisuuksiani hyväksi. Stressaan laihdutus-operaationi etenemistä, mutta huomaankin laihtuneeni vuoden aikana kahdeksan kilon verran! 8) Lokakuussa seikkailen Pokemon-bileissä ja teen ensimmäisen oman "kunnon" biisini, josta bändiläiseni tuntuivat tykkäävän! ^^

Marraskuussa myönsin myös itselleni viettäneeni koko syksyn epämääräisen sumuverhon takana. Vaikka toisinaan olikin myös niitä parempia päiviä, muu aika meni syvissä vesissä möyrien. Parisuhteessa meni heikosti, ja meidän tulikin usein keskusteltua millainen tulevaisuus meitä saattaisi odottaa. Ongelmista huolimatta pyrimme vaalimaan kaikkea hyvää mitä meillä on yhä tallessa ja kävimme yhdessä treffeillä sekä rock-keikalla.

 Olin jatkuvasti hermostunut, eikä pinnani tahtonut kestää pieniäkään Taikan kiukutteluja (puhumattakaan niistä hetkistä, jolloin taapero tietoisasti ärsyttää ja uhma-tuhmailee ilman minkäänlaista näkyvää syytä). Harkitsin myös vakavasti kouluun paluuta, mutta päätin lopulta kuitenkin viedä alkuperäisen suunnitelmani kaksivuotisesta kotiäitiydestä loppuun saakka. Pakenin arjen huolia uppoutuen korviani myöten musiikin ja uuden bändiyhteisöni maailmoihin. Tein vimmatusti käsitöitä, lieventääkseni stressiä ja purkasin päivittäin pakkautuneet vollotukseni ystävilleni. Mitä tekisinkään ilman heitä?

Loppukuusta vaihdoin tumman tukkani vaaleaksi ja muutuin muutaman päivän päästä merenneito-tukkaiseksi vihreäpääksi. Matkustin Jyväskylään tyttöjeniltaan ja jorasin bändimakujen kanssa pikkujouluissa. :')

Joulun odotuksen myötä myös oma mieleni kirkastui. Joulukuussa alkoikin taas loppuvuoden rauhallisempi ja onnellisempi kausi. Koristeltiin kotia ja nähtiin ystäviä. Suunniteltiin joulua ja metsästettiin lahjoja. Herkuteltiinn lähes päivittäin aurajuustolla ja pipareilla, ja otettiin kaikin puolin elämän kanssa rennommin.<3

Ennen aattoa päälle tahtoi kuitenkin pukata pientä lahja-stressiä, mutta selätettiin se järjestämällä viime hetken kavereiden keskeiset pikkujoulut ja lähtemällä joulun viettoon sukulaisten luokse ajoissa ennen joulua. Laitettiin yhdessä ruokaa, pelattiinn pelejä ja rentoiltiin Vietettiin ihana joulu ja palattiin kotiimme pikkusiskoni mukanamme viettämään välipäiviä. Uudenvuoden-aatto vierähti ystäväperheen luona juhlinnoissa, kaikkia edeltäviä aikuisvuosia hillitymmissä merkeissä, mutta ensi kertaa koko pienen perheemme kanssa yhdessä. :)


Sellainen oli vuosi 2015.


Tuntuu haikealta ja samalla uskomattomalta, miten paljon kaikkea yhden vuoden sisällä tapahtuikaan! Toivottavasti tulevasta vuodesta tulee jännittävä ja toiminnan täytteinen. Toisaalta myös rauhallinen ja tasapainoinen. Kiitos.<3

Zombie Walk 2015

Yeaah! Vihdoin minäkin pääsin osallistumaan jo monta vuotta haaveilemaani Zombie Walkiin! ^^ En edes muista milloin kuulin kyseisestä tapahtumasta ensimmäistä kertaa, mutta useana vuonna harmittelim etten taaskaan onnistunut saapumaan paikalle, sekä luvannut itselleni vielä jonain kertana pääseväni itsekin räyhäämään kalman kalpeana kuolemanjoukon kanssa pitkin kaupungin katuja! Tänä vuonna se sitten vihdoin toteutui!!

Ystäväni bongasi Turun Zombiewalk -facebooksivuston jokunen viikko ennen itse tapahtumaa, ja päätimme menevämme sinne tänä vuonna hinnalla millä hyvänsä. :) Valmistelut jäivät suunnitelmista huolimatta perinteisesti viimetippaan, ja aloimmekin miettiä asujamme vasta samana päivänä kun kaupungin valloituksen oli tarkoitus tapahtua. Meinasin ensin pukeutua viisi vuotta vanhaan (hui kauhia!) sisäkkö-asuuni ja muokata siitä zombie-version, mutta sitten laiskistuin lähteäkseni etsimään sitä halloweenkamojen seasta ja päädyin matchailemaan Tirpan party/casual -tyyliä. Päätettiin olevamme bileissä tartunnan saaneita zombeja, joiden aluksi niin siistit olemukset muuttuivat kuoleman jälkeen suttuisen sotkuisiksi. :'D Naamat valkeiksi, harmaalla luomivärillä silmänaluset tummiksi ja verta kaikkialle!

Aivan mieletöntä miten hienoja asuja joillakin osallistujilla oli! *u* Jäi jopa vähän harmittamaan, miksei itse viitsinyt panostaa asuunsa tämän enempää, kun vaikka piilareillakin olisi saanut niin paljon riipivämmän lookin... Mutta ensi kerralla sitten! ^^ Oli myös ilo nähdä, että ne "pienemmän budjetin" zombitkin osallistuivat kävelyyn, sillä suurena laumana teimme vaikutuksen! Ja eihän tuo nyt muutenkaan mikään pukukilpailu ollut, vaan osallistuminen oli kaikkein tärkeintä. ^-^ <3 Laahustimme zombiejoukkona pisin Turun katuja tunnin ajan, Tuomiokirkolta kauppatorille, kävelykadun kautta jokirantaan ja sieltä takaisin kirkolle. Oli aivan mahtavaa nähdä ihmisten reaktiot, kun kuoleman joukot yllättivät heidät keskellä kirkasta päivää! >.<

Mutta nyt vihdoin niihin kuviin! Iik!!

Otoksia kertyi illan aikana niin paljon (kiitos niistä Akselille!), että oli pakko karsia niistä vain murto-osan blogiin ja muualle someen jaettaviksi.

Toisiksi viimeisessä kuvassa muuten näkyy, miten nappasin Taikan viime metreillä syliini! :'D Hän oli fiilistellyt koko tapahtumaa Mikon kanssa sivusta, ja seurasi meitä koko kulkueen ajan rattaiden uumenista. Tyttöä ei pelottanut sitten YHTÄÄN! Enintään nauratti ja ihmetytti "mitä se äiti siellä taas touhuaa?" x)

Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille! Sekä erityisesti ihanalle "bile-avecilleni" ja mainiolle kuvaajalle. Ensi vuonna uusiksi, eiks niin? ;)

Nastaa Metsäilyä

Heiips kaikki pupuseni pitkästä aikaa! 8) Pahoittelen pitkästä hiljaisuudesta, vaikka oikeasti olenkin vain täpinöissäni kaikesta lähiaikoina tapahtuneesta ja tapahtuvasta! :> Kuten ehkä aiemmista postauksista kävi ilmi (ja ainakin insta-seuraajat varmasti huomasivat), oltiin tosiaan viime viikonloppuna hehkuttamillani metsä festivaaleilla, Nasta Metsä 2015 -tapahtumassa. Olin ihan hullun jännittynyt ja innostunut kyseisistä festareista jo etukäteen, sillä en ole käynyt muuta kuin kerran ruississa ja karma-rockissa, enkä todellakaan koskaan ennen missään tämän moisissa "under ground" -tyylisissä jutuissa. Tämän kaltaiset spesifimmät festarit kuulostivat kuitenkin massafestareita enemmän mun jutulta, ja sitähän ne oikeastaan olikin!

Vaikeaa tiivistää kaikkia viikonlopun fiiliksiä muutamaan lauseeseen, mutta oli kyllä älyttömän siistiä! *u* Festarit vastasivat kaikkia kuvitelmiani ja odotuksiani jopa ylittäen ne. Paikka oli täynnä ihania pimeässä hohtavia koristeita, nauhoja ja kankaita, sekä kaikkialle oli asennettu kauniita värikkäitä valoja tekemään puista ja luonnosta maagisen satumaiset. Suurin osa juhlijoista edusti melko spesifiä ulkoista tyylilajia, ja mietinkin hieman mahdammeko me Mikon kanssa erottua joukosta mustina lampaina. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan koettiin nämä festarit jopa enemmän omaksemme kuin perinteiset massasakkien ruissit.

Mekko-2nd hand (H&M trend), Neule-2nd hand (Vero Moda), Vyö-H&M, Kengät-Tokmanni

Näimme paikanpäällä vanhan työkaverini, jonka kanssa ei oltu tavattu pitkään aikaan. Oli kivaa vaihtaa kuulumisia sekä tutustua tämän mukana olleisiin tuttuihin. Tuli muutenkin tavattua jonkin verran uusia ihmisiä sekä nähtyä lisäksi toinenkin vanha lukiotuttu! Jotenkin niin kaukana, toisella puolen Suomea, Mäntyharjussa ei osannut odottaa näkevänsä ketään tuntemiaan tyyppejä. Toisin kävi! Kerroinko muuten jo, että paikan päällä sai juoda omia juomia? Aivan huikeaa, kun oli niin mielettömän rentoa! Ja siitä huolimatta ihmiset olivat vallan ystävällisiä enkä itse nähnyt yhtäkään riitatilannetta. :)

Suurin osa ajastamme meni tanssien sekä yleisesti alueella hengaillen. Reissuun hankkimamme teltta toimi onneksemme moitteettomasti, ja saimmekin (musajytinöitä lukuunottamatta) melkoisen hyvät yöunet, jotka tosin jatkuivat pitkälle aamuun ja päivään asti. Meidän osaltamme lauantai meni hieman väsyneissä merkeissä. Tuli bailattua niin kovaa ja niin pitkään, ettei enää tehnyt mieli kuin makoilla teltassa ja syöpötellä eväitä. Kurvailimme jossain välissä jopa lähimmälle huoltikselle nappaamaan hampparit, koska haluttiin syömisen lisäksi myös päästä hetkeksi eroon korvissa paukkuvasta teknobassosta. Kahden päivän juhlimiset eivät ole juuri koskaan olleet minua varten, ja vaiken ollutkaan meistä se huonovointisin, itseenikin alkoi iskeä koti-ikävä ja muutenkin sellainen... oman tilan kaipuu? Alettiin huoltsikalla puhua miten ihanaa olisi päästä juuri nyt suihkuun ja saunaan, ja siitä se ajatus sitten lähti. Pohdittiin miten fiksua sittenkin olisikaan päästä lähtemään jo ajoissa (alkuperäinen suunnitelma oli matkata takaisin vasta sunnuntaina), jolloin Taikan päikkärit voisi ajoittaa takaisinmatkan ajaksi sekä sunnuntaille jäisi vielä aikaa hengähtää reissusta ja ihan vain levätä. Melkein sovimme jo lähtevämme, kunnes minua alkoi kaduttaa ja halusinkin vielä jäädä.

Mietin miten surkealta tuntuisi jättää moinen tapahtuma "kesken",  kun osa juhlijoista saapuikin paikalle vasta sinä päivänä. Sain ylipuhuttua Mikon jäämään, ja lähdimme vaeltelemaan pitkin aluetta, hörppiessäni samalla sen päiväni ensimmäistä ja viimeistä siideriä. Tanssimme jonkin aikaa kauniin koristellun lavan luona ja lähdimme taas kävelemään pois päin. Jotenkin ei ollenkaan päästy siihen bile-moodiin, ainakaan samanlaiseen kuin edeltävänä iltana. Sitten tajusin luovuttaa ja antautua lähtö-ajatustemme vietäviksi. Noin yhdeksän aikaan illalla pakkasimme kimpsumme ja ajoimme yömyöhään neljän tunnin matkan takaisin.

Palasimme kotiin sunnuntaina Rauman kautta, haettuamme Taikan vanhempieni luota hoidosta. Samalla nappasimme mukaamme pikkusiskoni, joka kyläili luonamme parin päivän ajan. :) Toissapäivänä menimme nelistään kupittaan maauimalaan, ja toteutimme vihdoin Taikan ensimmäisen uimakerran! Tyttö oli ensin hieman hämillään, mutta hetken totuteltuaan nauroi ja kiljahteli innosta, hihii! ^-^ Huuhh, niin paljon kaikkea taas niin pienen ajan sisällä, kivaa! ^^

Asukuvat ovat viimeviikkoiselta kyläilyltä, toisin kuin koko muu tämän postauksen aihepiiri. Käytiin siis koko perheen kera ystävillä, tuotiin Ainon maitosuklaa-jäätelöä, juotiin kahvit (ja drinkit, haha!) sekä napattiin mukaamme heidän käyttämättömäksi jäänyt hyllykkö. Kyseinen kapistus olisi tarkoitus sijoittaa eteiseen, mutta vieläkään aika ja jaksaminen ei siihen ole oikein riittänyt. Huomenna kuitenkin Mikolla vapaata, niin jospa saataisiin jotain kotihommeleita aikaiseksi.

Paitsi että illalla lähdetään taas kyläilemään! Ja tekemään uutta tuttavuutta lähistöllä asuvaan lapsiperheeseen, joiden muksu on melkein saman ikäinen kuin Taika! ^-^ Hauskaa! Toivottavasti meistä tulee vielä hyvät perhekaverit. :) Perjantaina taas luoksemme saapuu eräs hyvinkin vanha yhteinen kaveri, jonka kanssa ollaan nähty harmillisen harvoin, mutta kuitenkin pidetty yhteyttä netin välityksellä. Jos ilmat suosii voisi mennä vaikka puistoon piknikille? Hihii!

Purjehditaan Puistoissa

Liityin facebookissa Turun alueen facebook -kirpputoriin päästääkseni eroon kaapin perukoilla pölyyntyvistä kamppeistani. Kävin muunmuassa eilen ja edellispäivänä keskustassa tapaamassa eräitä naisia kaupanteon merkeissä. Niin, tai siis OSTAMASSA HEILTÄ vaatteita.... Hmm, hyvä suunnitelma Maria, mutta tämä ei nyt ihan mennyt nappiin.

2nd-hand -kärpänen on puraissut meikäläistä pahemman kerran, ja on vain toivottava ettei koko taloutemme kaadu siihen että innostun haalimaan käsiini kasoittain "uusia" edullisia vaatteita. Onneksi edes osa säilytystilasta vapautui tulvivien kamppeiden tieltä, huonosta face-kirppis onnesta huolimatta, eilen kämpillemme saapuneiden ystävieni toimesta. Nyt pinkkeihin roskapusseihin pakkaamiani vaatteita on taas hieman vähemmän. Loput taidan kuitenkin joutua roudaamaan vanhempiemme luokse pikkusiskolleni sekä samassa kaupungissa asuvalle isosiskolleni pengottaviksi. :)

On muuten jännää, että ensin vanhoista vaatteistaan ei millään malttaisi luopua ja ensimmäisten pois annettavien vaatteiden karsiminen joukosta on aina kova pala. Kuitenkin kun ensiaskel on jo otettu, tulee tietynlainen kilpailuvietti löytää kaapistaan mahdollisimman paljon myytävää! Myös sitten kun vaatteet ovat jo erillisessä myyntikassissa, niitä ei todellakaan voi enää kelpuuttaa takaisin omaan kaappiin. :'D Kun on jo kertaalleen käynyt surutyön läpi, hyvästien jälkeistä paluuta ei vain ole! >.<

Paita-GinaTricot, Vyö-2nd hand, Hame-H&M, Sukkahousut-H&M, Kengät-2nd hand (skopunkten), Arskat-Lidl

Asukuvat ovat sunnuntaiselta Naantalireissultamme. Oli ihanan aurinkoinen päivä, vaikka meren läheisyyden vuoksi tuuli olikin melko voimakas. Teki mieli laittaa jotain kesäistä ja naisellista, sekä yhdistää kokonaisuuteen myös uusi punottu vyöni. 8) Nuo mustat kiilakorkoiset tennarit muuten sopivat asuun kuin asuun! Meilestäni ne tekevät tästäkin, muuten melko asiallisesta lookista astetta rennomman ja leikkisämmän. Lopputulos kun voisi olla aika nukkemainen, jos tennareiden sijaan jalassani olisivat vaikkapa mustat kiiltonahkaiset korkkarit.

Lähdimme Naantaliin melko ex-temporesti Mikon vanhempien pyydettyä meidät mukaan perinteisille venemessuille. Taika ei oikein tykännyt reissusta, kun piti koko ajan istua vaunuissa. Aurinkolasitkin olivat aivan tyhmät, samoin hanskat, vaikka sormia alkoikin palella jossain vaiheessa kiertelyä. Onneksi oli monta sylittäjää, koska hermot vaunuissa istuskeluut menivät lopulta totaalisesti. Isin suunnittelemat autopäikkäritkään eivät onnistuneet kuin viideksi minuutiksi, mutta päivän mittaan neiti alkoi olla niin väsynyt, että kiukkutuokion jälkeen vaunut kelpasivat nukahtamiseen. Sinä aikana muu porukka suuntasi tunnelmalliseen Merisaliin vetämään vatsansa täyteen makoisaa buffet-pöytää.<3 Nam!!!

Mites teidän viikonloppu meni? Entäs onko tärpännyt uusien edullisten vaatelöytöjen saralla? :----)