tiistai 27. syyskuuta 2016

Pelastajahame



Asukuvakausi jatkuu ja kukoistaa! 8---) Mahtaako syynä olla näillä ihanilla ruskailmoilla varustettu syyskausi, kun kylmyys ei olekaan vielä kunnolla iskenyt luihin ja ytimiin, vaan keskipäivällä oikeastaan tarkenee melko hyvin pelkällä pitkähihaisella paidalla? ^^ Voin ainakin avoimesti myöntää syksyn todella olevan ikuinen lempi vuodenaikani ja kuten tälläkin kertaa, joka vuosi se innostaa ja inspiroi minua panostamaan tyyliini ja pukeutumiseeni aivan uudella innostuksella, jipii! :))

Eilen alkoi tämän syksyn toinen harjoittelujaksoni, joka tulee kestämään yhteensä kuuden viikon ajan. Vaikka jännitinkin kovasti, miten tulen viihtymään terveyskeskuksen vuodeosastolla, olen oikeasti tykännyt olla tuolla nykyisessä paikassani kovasti! :-----) Tai mitä nyt näiden kahden päivän puolesta voin vielä tässä vaiheessa sanoa... Henkilökunta on ollut mukavaa ja ilmapiiri on samoin ollut ihanan kannustava ja lämminhenkinen. :') Onneksi onnistuin siis jollain mysteerisellä tavalla pääsemään tuonne, vaikka kyseessä ei olekaan varsinaisesti koulun ohjeiden mukainen "kunnollinen sisätautiharjoittelu-paikka". Sairaanhoidollisia kikkakolmosia olen kuitenkin jo nyt kahdenkin päivän aikana onnekseni päässyt harjoittelemaan, joten senkään puolesta ei tarvitse olla millään tavalla murheissaan. n_n Toivottavasti loputkin harjoittelujaksostani sujuvat yhtä mutkattomasti ja miellyttävästi. :)

Paita-H&M, Hame-Lindex, Saappaat-H&M, Kaulapanta-eBay



Postauksen asukuvat ovat otettu sunnuntaina, reissulta jona kävimme kyläilemässä Mikon veljen luona antamassa tämän pojalle myöhästynyttä syntymäpäivälahjaa. Tuo skottiruutuinen hame on muuten uusi ja itseasiassa sen hankintaan liittyy myös eräs hauska tarina! :D

Olimme viikonloppuna Raumalla ja minulla oli mukanani siellä eräs lemppari luottohameeni. Vaikka olenkin yleensä aina sitä "varmuuden vuoksi pakkaan mukaan puolet vaatekaapistani" -ajattelevaa tyyppiä, tällä kertaa lähdin poikkeuksellisesti kahden päivän reissulle ainoastaan yhden ainoan alaosan kanssa. Minulla oli siis kaiken kaikkiaan mukanani päälläni (edellisessä postauksessa näkyvä) harmaa hameeni, muutama pari sukkahousuja, alusvaatteita sekä paitoja. Ajattelin pärjääväni sillä varustuksella enemmän kuin hyvin, kun kuitenkin vain pariksi hassuksi päiväksi sitä tässä ollaan menossa...

NOH. Kun sitten kerrankin menin luottamaan elämään ja sen mutkattomuuteen, arvaatte varmaan miten siinä kävi? Jep jep, hameeni meni kuin menikin RIKKI. Sen vetoketju hajosi juuri sinä kriittisimpänä hetkenä kun olimme parin tunnin päästä menossa sukuloimaan ja satuin jotenkin onnistumaan kumartumaan huonoon aikaan, juuri laitettuani hameen päälle, vetskarin ollessa vielä siirrettynä väliaikaisesti etummaiselle puolelle sulkemisen ajaksi. KRITS ja yhtäkkiä se pamahti auki eikä ollut edes korjattavissa kotikonstein! D: Menin siinä sitten lievään paniikkiin, koska 15cm pitkällä avonaisella hameen vetoketjulla ei kyllä kehtaa edes poistua asunnosta, saatikka mennä kutsuvieraina kenenkään luokse kyläilemään. Minun piti kuitenkin käväistä vielä pikaisesti ennen lähtöämme kaupungilla, joten siinä samalla päätin hankkivani illaksi uuden hameen päälle pantavaksi. :'D




Viritin ovelan persusta peittävän paidan venytys -viritelmän hameeni päälle ja lähdin matkaan samalla kun Mikko jäi vahtimaan päiväunilla nukkuvaa Taikaa vanhempiensa luona. Kiersin jokusen vaatekaupan, mutta yksikään hame ei vain tuntunut omalta. Sitten poikkesin pitkästä pitkästä aikaa Lindexissä, ja siellä ale-reissä tämä ihana skottiruutuinen kaunokainen sitten koreilikin! :'3 Olin jo kauan toivonut saavani jostain itselleni nätin mallisen ja erilaisiin vaatteisiin sopivan ruutuhamosen, ja siellähän se minua odottelikin alle kymmenen euron hintaan. Kiitos, kelpaa! ^^

Ja näin minä ja pelastajahameeni löysimme toisemme.<3 Sen pituinen se. :D

Loppuun vielä pari hassua tilannekuvaa siitä, miten haastavaa asukuvien ottaminen taaperon äitinä toisinaan on. :D Menevät melkeinpä sinne Arkikuvahaaste-kategoriaan saakka. ^^

Mutta eipä mulla muuta, moikka!!<3

lauantai 24. syyskuuta 2016

Syysasu + My day




Jeeeii! Vihdoin saatiin aikaiseksi toteuttaa pitkästä aikaa asukuvaukset! 8) Mua on alkanut oikein toden teolla harmittamaan, miten vähäisiksi asukuvien ottamiset ovatkaan jääneet kaiken tämän viimeaikaisen videobloggaamisen myötä. Mutta nyt sitten! Nauttikaamme jälleen asusta! :---)

Tultiin tänään takaisin kotiin Raumalta. Käytiin vähän sukuloimassa useammassa paikassa, ja oli mukavaa nähdä vaihteeksi myös niitä "kaukaisempia" ihmisiä joita ei tule kovinkaan usein nähtyä. :'3

Eilisen asuvalinnaksi päätyi ihanaista leijonankeltaista neuletta, korkeakauluksista raitapaitaa (jota on tullut käytettyä aivan liian harvoin) sekä lempihamettani, joka harmikseni paukahti tänään rikki vetoketjusta ja toivon vain saavani sen vielä jollain lailla korjattua. :''( Tuli taas niin oikea minä -olo tuossa kokonaisuudessa! Jotenkin lähiaikoina en ole jaksanut panostaa pukeutumiseeni lainkaan niin paljoa tai osannut tehdä kokonaisuuksista tarpeeksi itseni näköisiä. Näissä kamppeissa oli kuitenkin hyvä ja kotoisa olo.<3



Semisti muuten jännittää kun ensi viikolla (ylihuomenna!) mulla alkaa taas uusi harjoittelujakso terveyskeskuksessa! :'o En ole jotenkin vieläkään kunnolla toipunut edellisestä harjoittelusta, niin saapi nähdä miten osaan keskittää ajatukseni tähän... : S Toisaalta on ehkä jopa suotavaakin olla ajattelematta ylimääräisiä, vaan saapua paikalle avoimin ja rentoutunein mielin. Kunhan vain tämä pienoinen syysflunssa viitsisi jo pikkuhiljaa loppua! D:

Mutta pitemmittä puheitta, tsekkailkaa ihmeessä myös uusin my day -videoni ellette ole sellaista vielä kerinneet katsomaan. :) Palaillaan ensi kerralla, moi!


lauantai 17. syyskuuta 2016

Reippaat opiskelijat sairastelevat vapaalla

Onko tämä blogi jo kuollut vai kehtaako tänne vielä jotain kirjoitellakin?

Menneillä viikoilla oli tarkoitus olla aivan supertehokas. Ja osittain toki olinkin (ainakin siinä omassa mittakaavassani). Silti lopputuloksena jäi monen monta asiaa hoidettua vain puoliksi tai vajavaisesti tai sitten jätetty kokonaan hommat hoitamatta.

Viimeiset kolme viikkoa asuin siis vanhempieni nurkissa Raumalla, josta kävin arkipäivisin autolla koulussa Porissa. Soteekki-harjoittelustani piti saada täyteen yli sata tuntia, ja vaikka aluksi luulinkin onnistuvani niiden saamisessa jo kahden viikon aikana, aika nopeasti ymmärsin todellakin tarvitsevani sen kolmannenkin. Vietettyäni yhden päivän kipeänä kotona, pelkäsin jopa etten tulisikaan saamaan tunteja ollenkaan täyteen! Että joutuisinkin matkaamaan kouluun vielä neljäntenäkin viikkona! Mutta onneksi pelkoni olivat turhia, vaikka kovia ponnisteluja, pitkiä päiviä ja jopa yhden 12 tunnin harjoittelupäivän se viimeisellä viikollakin vaatikin.. =_='

Ennen harjoittelun alkamista jännitin eniten sitä, miten mahdan tulla toimeen vanhempieni kanssa. Asuttuani reilu kuusi vuotta omillani, porukoiden kanssa saman katon alla mahtaisi tulla melkoisen ahdasta jatkuvalla yhteentörmäyskurssillamme, ajattelin. Lisäksi murehdin miten ihmeessä pärjään ilman Taikaa (ja Mikkoa), sekä sitä mahtaisiko Taika unohtaa minut kokonaan. Noh, kaikki nämä stressin aiheet olivat lopulta jokseenkin turhia. Olin joka päivä niin pitkään koulussa (meno-tulo -matkat siihen lisäksi), että vanhempieni luona ehti olemaan vain muutaman hassun tunnin hereilläoloaikaa. Sinäkin aikana pääasiassa syötiin tai skypetettiin Mikon ja Taikan kanssa koneella. Kaiken kukkuraksi olin niin valtavan väsynyt koko ajan! Vaikka meninkin joka päivä nukkumaan selkeästi ennen puolta yötä, kuuden aikaan herääminen vaati veronsa. Myös itse uuteen ympäristöön ja elämäntyyliin adaptoituminen oli järkyttävän työlästä, vaikkei sitä kunnolla siinä hetkessä ymmärtänytkään. Erityisesti ensimmäisellä viikolla kävin niin ylikierroksilla, etten kerinnyt edes palautumaan kunnolla harjoittelupäivistäni. Kroppa oli jatkuvassa stressitilassa enkä jaksanut edes vastailla ystävieni viesteihin.

Piti lukea ahkerasti viime perjantaiseen tenttiin, mutta voitte vain kuvitella miten viimeisille sijoille opiskelu sitten kaiken sen hengissä selviytymisen keskellä jäikään. Oli tarkoitus myös katsoa pikkusiskon kanssa yhdessä elokuvaa sekä kuvata yhteistä videota. Asukuviakin olisi voinut ottaa kauniissa syksyisissä ruska-maisemissa. Eipä ehditty tekemään mitään näistä. Sentään isosiskoni uudessa kämpässä kerittiin pikaisesti piipahtamaan viimeisenä iltana! Ja kirpparillakin käväistiin heti ensimmäisenä Rauma-päivänäni. Jeeee<3

Mutta rehellisesti sanoakseni, en ehtinyt edes ikävöimään ketään tai jäädä murehtimaan muita ongelmia kuin sitä miten näistä viikoista vain selviytyisi voittajana. Mutta tässä mä nyt oon, allekirjoitetut Soteekki-paperit saaneena ja tunnit täysinäisinä! \o/ Ensimmäinen vapaa viikonloppu hetkeen, vaikka tosin kurkkua sattuu siihen malliin että kohta taidan olla flunssassa... Ahkera opiskelija sairastelee vapaapäivinä, vai miten se meni?

On vielä viikko taukoa ennen seuraavaa koettelemusta, tulevaa harjoittelua. Jonka jälkeen vielä kolmaskin harkka ennen vuoden vaihtumista. En tiedä miten selviän tästä syksystä ja tuntuukin oudolta ajatella miten tässä pisteessä sitä taas ollaan. En jaksaisi stressata, mutta tuntuu etten voi muutakaan.

Ainiin muuten, mähän täytin tässä tiistaina vuosia! Olen nyt virallisesti 24v! Uskomatonta miten nopeasti niitä numeroita tuleekin lisää, vaikka yhä koen olevani sama parikymppinen, juuri aikuisen elämänsä aloittanut tyttönen. Mutta sentään tiedän tehneenikin tällä ajallani jotain, kun ensi keväänä kourassa pitäisi olla ammattikorkeakoulututkinnon paperit ja sylissä pyörii tomera ja vahvasti itsetietoinen pikkuneiti. ^^ Kaipa sitä on sitten fiksummaksikin tultu. Tai tiedä sitä...


Tsekatkaa viimeisin My Day -videoni, jos ette ole vielä nähneet. :) Vaikka melkoiseksi maailmanpelastamis-saarnaamiseksi se vähän menikin, ehheh... Mutta eipä mulla muuta tällä kertaa. Palaillaan taas, moi!