keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Uusi Sohvapöytä!

Kertoessani viimepostauksessa edellispäivän kirpputorireissustani, jätin kuitenkin paljastamatta päivän tärkeimmästä löydöstä! 8) Sillä kertaa törmäsin nimittäin elämäni sohvapöytään, jota en olisi millään raaskinut jättää paikalleen ja lähteä kotiin tyytyen muutamaan vaatelumppuun. Ollessani liikkeellä polkupyörällä, muita ratkaisuja ei kuitenkaan ollut. Niin ja olisihan se kanssa-asukin kanssa neuvottelukin ihan paikallaan. : D Pienenä ajatuksenrippeenä päässä kyllä käväisi "Ootko Maria nyt tosissas? Siis huonekalujen stressishoppailua?! C'moon....." mutta karkotin sen viimeisenkin järjen äänen aika nopeasti tiehensä.

Mikon tullessa iltavuorosta kotiin aloin samantien purata tunteitani uuden puisen perheenjäsenen tulosta. Selityksieni perusteella Mikkokin tykästyi pöytään, vaikka lyönkin vetoa sen hinnan tehneen häneen suurimman vaikutuksen. Täysin ehjästä, hyvänkuntoisesta 1m X 1m puisesta pöydästä nimittäin pyydettiin vain vaivaiset kaksikymmentä euroa! 8O Hassuinta on kuitenkin se, että kyseisen yksilön vieressä nöpöttelevästä, tavallisesta, tylsän laatikkomaisesta suorakulmiopöydästä perittiin melkein tuplasti enemmän.

Seuraavana aamuna molemmilla oli koulua, emmekä tällöin päässeet hakemaan lastamme kotiin. Päätin kuitenkin etsiä käsiini kirpparin numeron ja soittaa sinne heti aukioloajan alettua varmistaakseni hankkeemme turvan. Varaukseni onnistui ja jo iltapäivällä toimme uuden tulokkaamme omaan pikku olohuoneeseemme!<3 

TÄSSÄ SE NYT ON!

:'> Katsokaa nyt sitä!! Tummaa puuta, kaksi kerrosta ja koristeltu metallinen päällilevy! Ja nuo jalat!! Muistuttavat minua jostakin shakki-pelinappuloista. <3__<3 I'm in loveee~~

Kameran salama ei kohtele puuta sen ansaitsemallaan tavalla. Todellinen väri on tummempi ja tietysti tasaisempi. Kulumisen jälkiä kyllä näkyy, mutta niiden kanssa pöytämme saa vain lisää tunnearvoa!

Pinnassa oleva metalli (muistuttaisi hieman kuparia) on kolmiulotteinen. Kuviota pystyy tunnustelemaan sormilla, vaikkei sen epätasaisuus vaikutakaan millään tavalla esim juomalasin tukevaan pystyssä pysymiseen. :)

Nykyinen olohuoneemme sisustus (niin mikä?) kyllä näyttää pöydän tulon myötä hieman sekavammalta. Verhojen kuvio on itsessään niin voimakas, että pöytälevy ikäänkuin taistelee sitä vastaan. Toisaalta niissä kummassakin toistuu samaa ympyräkuviota ja toisaalta MITÄ HEMMETIN VÄLIÄ! Niin sikahieno pöytä ettei kyllä mitkään verhot estä sen huikeaa olemusta! <3____<3

Eilen illalla päädyin puhelimessa hehkuttelemaan uutukaisesta äidilleni ja tämä olikin jo ehdottamassa siitä edes näkemättään peräti kolminkertaista hintaa! 8D Aijaii kuulkaas millainen kyky minullakin taitaa olla, vaikka en kyllä kauppojen tekoon suostunutkaan. >:'3

Hyvää torstaita kaikille!! ^-^

tiistai 25. syyskuuta 2012

Second-Angry-Hand

Mekko - KappAhl, Vyö - Seppälä. Neule - Gina Tricot, Sukkahousut - Seppälä, Kengät - Andiamo
Vihainenkin päivä voi muuttua loppua kohden ihan mukavaksi. Siihen tarvitaan vain omaa aikaa ja inspiroivia kirpparilöytöjä. Tänään onnistuin täyttämään nuo kaikki ja palattuani illalla kotiin olin peräti jopa melkein innostunut.

Joinakin päivinä mikään ei vain kiinnosta. Pienikin vastoinkäyminen aiheuttaa päänsisäistä räjähdysrefleksiä ja yleinen meininki tuntuu vähintäänkin olevan se helvetin karsean masentava. Joku voisi kai todeta "se aika kuukaudesta", mutta tällaisessa tapauksessa ainakin omaa hormonikäyttäytymis-tahtiani huomioon ottaen pitäisi jo vähintäänkin alkaa huolestua. Tosin joillakin ihmisillä ne menkkaraivoilut tuntuvat tapahtuvan joka päivä ja mikä vielä pahempaa; sellaisesta taitavat kyllä kärsiä miehetkin!

Minusta on muuten kehittynyt aika taitava kirpparisaalistaja. Olen hiljalleen alkanut oikeasti löytää sieltä itseäni miellyttäviä tavaroita ja mikä tärkeintä, löytää ne myöskin halvalla. Onkohan yksikään ostokseni koskaan maksanut vittä euroa enempää?..

Tänään löysin hameen, jonka väritys viehätti, malli ihastutti, mutta koko huolestutti. Pyrin yleensä välttämään S:n alaosia, sillä ainakin "nuorten liikkeistä" (h&m, seppälä, gt jne) peräisin olevat sellaiset ovat mitä useammin muotoiltuja lantiottomille poikavartaloille. Tänään kuitenkin päädyin riskiin ja toin kotiin h&m:n, S:n kokoisen hameen.

Kuten kuvasta huomaa, hame onneksi mahtui päälle mutta toisin kuin olisin ikinä arvanut, oli minulle jopa liian iso. O____o Wtf? Saadakseni vyötärökaistaleen istuvaksi minun on laskettava se alas lantiolle, jolloin hamoselle muodostuukin toinen ongelma! Helma nimittäin laskeutuu niin alas, että tuntuukin näyttävän jo lähes mummomaiselta. :------D Okei okei, tiedetään että olen tottunut käyttämään toisinaan vähän liiankin lyhyitä hameita, mutta myöntäkää normaalin puolenreiten mitan vaihtuminen polvimittaan on tuplasti enemmän! D8

En oikein tiedä mitä ihmettä tälle keksisin, mutta katselkaahan te sillä välin muita kirpparilöytöjäni:

Kiinalainen, aromilukollinen teepurkki<3 Se on niin hieno, että pidän sitä kyllä ainakin hetken aikaa näytillä. >:'3 Nuo kynttiläkipotkin ovat muuten kirpparilta monen vuoden takaa! Ihastuin niihin täysin, sillä nuo marmorointi-kuviot näyttävät mielestäni ihan uniselta satumetsältä. *____*

Jennan aiheuttama maatuskahuivi -kuume. Tänään hamstrasin kerralla peräti kaksi kipaletta! Minussa ei selvästikään ole vielä tarpeeksi venäläisyyttä...

Vanha keksipurkki -uusi kynttiläpurkki! 8)



Loppuun vielä uusin maalauspäivitykseni ja kissikuva. :3 Heippa!

 Pienet valkoiset tassukat sipsuttelevat pörröisellä karvamatolla.
Pienet tuuheat viiksikarvat nuuhkaisevat pieniä pyöriskeleviä pölypalleroita

maanantai 24. syyskuuta 2012

Party~Party

Kotona taas! Vietimme mitä ihaninta perjantai-iltaa Tampereella ja oli kyllä mielettömän hauskaa nähdä vanhoja ystäviä pitkästä aikaa!<3 :'3 Aloitimme illan kotona ja vaikka tarkoituksena olikin nähdä vain muutamaa ihmistä, paikalle valuikin useampi henkilö enemmän. : D Ainakaan minua vastaavanlainen muutos ei kuitenkaan millään haittaa, sillä mitä enemmän mukavaa porukkaa -sitä parempi ilta!

Sergei, Mikko ja niiden keskellä hengaileva kummitusläiskä 8)

Saija ja Jenni

Alisa, Julia ja Jenna! Rekisteröikää ihanat ilmeet! XD

Koska tyttöjen täytyy meikata...

Myy runollisena pohtimassa maailman kauneutta~

Kiitos juhlista ja hostaamisesta, tytöt<3 =^-^=



Tämän viimeaikaisen juhlimisen jäljiltä innostuinkin jo suunnittelemaan seuraavia pippaloita. Tulevat halloween-naamiaiset toivat kuitenkin tullessaan uusia ongelmia: miten ihmeessä valita kutsuvien vieraiden joukko? 8DD On niin monia ystäviä, kavereita ja tuttuja jotka eivät kuitenkaan tunne toisiaan. Miten arvioida sellainen joukko ihmisiä, jotka viihtyisivät keskenään mutta joita myös itsekin haluaisin nähdä omassa huushollissani? Lisäksi on vielä niitä kaukaisia tuttavia ja puolituttuja joita ei oikeastaan edes tunne, mutta saattaisi kokea löytävänsä heidän kanssaan paljon yhteistä.

Millaisissa tilaisuuksissa ihmiset ylipäätään pääsisivät tutustumaan toisiinsa ja löytämään joitain uusia samanhenkisiä kavereita? Ainakin omissa piireissä on pari kertaa mainittu, kuinka jännittävää olisi tutustua uusiin ja tuntemattomiin kasvoihin.

Osoite sensuroitu randomien stalkkereiden varalta :---DD
Pitkän harkinnan jälkeen päädyin seuraavanlaiseen ratkaisuun: Pyydämme paikalle kaikkia mahdollisia randomeja henkilöitä, joiden koemme mahdollisesti viihtyvän keskenään. : D Jos ihmettelet siis kummallista fcebook-kutsua, voit ajatella olevasi yksi onnekkaista. Juuri sinussa piilee mielestämme pontiaalia ja ainesta yhdeksi kyseisen illan harvinaiseksi vieraaksemme.

Jos ei munaa kuitenkaan tunnu olevan riittävästi, jää suosiolla kotiin. Usko pois, täällä on kyllä hauskaa joka tapauksessa. >;3

torstai 20. syyskuuta 2012

HippiFairy

Tässä eilisen asua. Oli vähän turha päivä kun käytiin vain ajelulla Superkirppikselle ja takaisin ja turha siis siksi ettei kirpparilta löytynyt sinä kertana oikein mitään. (marian_turhien_paivien_maaritelmat.com) Okei, ajo-opetuksen kannalta on tietysti hyödyllistä harjoitella ajamista joka päivä, mutta minusta turhauttavalta tuntuukin ajella ilman päämäärää. Eilenkin siis oli keksittävä vaikka väkirin jokin ajettava kohde.

Vaikka Paulo Coelhon Alkemistissakin selviää itse matkan olevan arvokkaampi kuin sen päämäärä ja elämän tarkoitus on itse elämä, niin kyllä se turha ajelu tuntuu minusta vain bensan tuhlaukselta. Sori, Paulo.

Yllä olevat vaatteet ovat kuitenkin melko uusia! Molemmat viimeisimmältä kirpparireissulta (jos eilistä ei lasketa) ja kumpikin edulliseen hintaan, Me Likey!<3 Toppi: 0,50e, alunperin Seppälästä, ja Hame 3e, alunperin Gina Tricotista. Olin jo hetken aikaa ajatelut tarvitsevani lisää tummanpunaisia yläosia ja tämän marjapuuron värisen topin löytyessä kauaa ei tarvinnut miettiä. Ja vaikka S:n kokoisena se näyttikin alunperin hämäävän pieneltä (=noin 15cm halkaisijaltaan), oli venyvä ja vanuva resorimainen trikookangas meikäläiselle täysin istuva.

Ärsyttävää ostaa kaupassa yläosia kokeilematta, arvioiden niiden suuruutta silmämääräisesti paidan roikkuessa pelkästään henkarilla! :( Kerrankin ostin h&m:ltä ihanan ruskean, murretun värisen pitkän topin, jonka hämäävä trikoo sai minut valitsemaan S:n sijasta M-koon. Heti ensi kertaa kotona sen laitettua päälle tajusin mokanneeni pahemman kerran. Vatsan kohdalta kun paidan sisälle olisi täysin luontevasti mahtunut vielä toinen kappale Mariaa ja kimppakivaksi vielä vaikka Mikkokin. 8( Eipähän ole tullut sitäkään siis käytettyä. Löysät vaatteet vain kun ovat niin... lumppuja..?.

Vaikka hame onkin Ginasta, sen yllättävä ja leikkisä muoto sai minut ihastumaan. ÖuÖ Pahoittelen kohteliaasta yleistyksestäni, mutta jotenkin kyseinen liike tuntuu myyvän vain niitä supertylsiä ja yksitoikkoisia trikoo-teini-vaatteita! D8 Ei sitä etteikö farkkuja ja trikoopaitaa saisi koskaan yhdistää, mutta kun kyseinen persoonaton "asu" tuntuu aina näkyvän jokaisen kaupungilla vastaantulevan teinin päällä. O_o C'moon guys! Niin paljon jännittävämpiäkin vaatteita on olemassa!

Noniin ja siinä hän esittelee tyytyväisenä repsottavaa minihelmaansa.. :__D

Kello on muuten nyt vasta 8.40 ja datailen tässä sopivasti yöpuvussani ennen koulun JA KOKEEN alkua. Mikon harjoittelu kun alkaa aamuisin aina seitsemältä ja herran heräilyt 06.30 aikoihin herättää toisinaan lopullisesti minutkin. Harmi sinänsä, sillä tänään olisi kerrankin syytä valvoa pitempään! ;> TONIGHT TAMPERE CALLING!!! WOHOO WOHOO~ ~*~~*~~*~




Hyvää viikonloppua teillekin toivottaa tanssiva virtahepo-keiju! XD Bye!


Flash

Hellouw! :3 Nyt on taas hetkeen ollut pientä masista ilmassa, mutta yllättäen yksikin vapaapäivä koulusta, pyhitettynä omille ajatuksille ja yksinololle tekee ihan hyvää. : ] Tänään harättyä energiaa ja innostusta taas piisaa ja uusien asioiden odottelu alkaa tuntua taas mukavalta. n_n

Mutta mitäs tässä muuten. Melkein joka päivä ollaan ajeltu autokoulutunteja täyteen ja ajaminen alkaakin tuntua jo itsestänikin melko luontevalta. Pakitukset ja parkkeeramiset ovat aina hieman jännempiä paikkoja ja onhan se auto pari kertaa sammunutkin liikennevaloissa... 8'} Mutta nooohh... Harjoitusta vaan niin eiköhän sekin siitä sitten.. Eniten ärsytti se tyyliin toka ajokertani (ja ensi kerta keskustassa) kun auto jämähti valoihin ja takana olija alkoi töötöttää kuin viimestä päivää! Jumalauta, jos auton takana näkyy KOLMIO, niin siitä vosi ehkä päätellä jotakin?! Ymmärrän että ihmisillä saattaa olla kiire omiin paikkoihinsa, mutta voisivat silti ajatella hieman loogisemmin. Jos harjoittelijalle töötötellään jo muutenkin stressaavalla hetkellä, se ei välttämättä nopeuta asioita yhtään millään lailla vaan tekee luultavasti päin vastoin. Olkaahan siis ihmiset armollisia! Kaikki te olette samassa tilanteessa olleet! :(

Eilen sain aikaiseksi maalailla ikuisuusprijekti-maalaustani taas hieman eteenpäin. 8) Sen psykoottinen suuntaus muuttui vielä hiukan psykoottisemmaksi, mutta minä tykkään. Mikko sanoi sen kiemuroita katsellessa silmien alkavan särkeä. Kiitos, otan tämän kohteliaisuutena!<3

Tänään koulussa on käytännön harjoittelua tulevaa terveyskeskus-harjoittelua varten. (jo reilun viikon päästä työskentelen siis sairaalassa!) Huomenna on moduulitentti, mutta en jaksa stressata sitä sen enempää. Lääkehoidon koe oli varmasti monesti vaikeampi, joten menkööt tämä sitten omalla painollaan miten on mennäkseen. Perjantai-iltana lähdemme porukalla Tampereelle näkemään vanhoja ystäviä! 8) Olen muodostanut reissusta itselleni sellaisen motivaattorin, etten tiedä mitä sen jälkeen enää keksisinkään. O___o Onpahan matkasta siis ainakin tultava hyvä, ei siinä muukaan auta. :0

Toisin kuin valokuvat antavat ymmärtää, tukkani on jälleen vaalea ja juurikasvuton. On ollut mielessä pienehkö idea muutoksesta hiusten pituuden suhteen, mutta en usko omistavani siihen tarpeeksi itsevarmuutta. Enkä tosin tiedä sopisiko sellainen edes naamalleni laisinkaan. Toisaalta taas ärsyttää ajatella asioita aina viimeisen päälle, mitään varmaahan kun ei oikeastaan ole.

Pahoitteluni muuten valheellisista lupauksista kakkureseptipostauksen suhteen. -___-' En tiedä olisiko kukaan sellaista loppujen lopuksi edes kaivannut, mutta lupailinhan tekeväni - enkä tehnyt. Ei ole suoraansanoen kiinnostanut oikein mikään enkä näiden tuntemuksien saattamana uskalla luvata kenellekään enää yhtään mitään.

Lupauksista tulikin mieleen! Mikko kun tuli eilen työharjoittelusta ja ilmoitti hukanneensa kihlasormuksensa. :----DD Meinasin oikeasti revetä naurusta "on ne jumalat siis meillekn onnellisen liiton suoneet". Ensiksi minun sormukseni kokojen kanssa sählätään tuloksetta ja sitten Mikkokin hukkaa omansa. ~.~ Noh, tänään aamulla tuli viesti sormuksen löytymisetä, huh. Muussa tapauksessa olisi kai oikeasti jo pitänyt tulkita tämä kaikki karman merkkinä. >.<'

*****

Täytyy hiljalleen alkaa valmistua kouluun menoa varten, joten jääköön tämänkertainen höpöhöpö-postaus tähän. Koitan muistaa ottaa Tampereelle mukaan kamerani jolloin voimme vain toivoa sen toimivan silloin kunnolla. On kun niin mielettömän ärsyttävää pistää Mikko nappaamaan itsestäni asukuvia ja tarkistaa jokaisen kuvan jälkeen "sekosiko se kamera tällä kertaa?" ~.~''

Hyvää päivän jatkoa kaikille, älkääkä vaipuko tähän syysmasennukseen. Moi~

maanantai 17. syyskuuta 2012

Red Rain

Heipsan. Tänään ollaan oltu koko päivä kotona. Saatuani selville ainokaisten tuntien "ergonomian kertaus" ollessa vapaaehtoisia (=ei pakollisia), päätin jäädä kotiin lukemaan huomiseen lääkehoidon tenttiin. Tai siis sitähän minun pitäisi tehdä. Koulu- ja elämämotivaatio ovat tällä hetkellä jossain niin hukassa, etten yksinkertaisesti keksi yhtään syytä pakottaa itseäni tekemään "kunnollisia asioita". Aikuisten asioita.

Eilen kävimme Mikon kanssa jälleen ajelulla. Minusta taitaa tulla aika hyvä kuski, ajatellen ajaneeni eilen Porista Raumalle vaikka kyseessä olikin vasta kolmas ajopäiväni ikinä. \o/ Tai no joo, olenhan minä joskus ajellut jossain parkkipaikoilla jne, mutta laittomia juttuja ei lasketa. Niin ja siitä parisuhteen säilyvyydestä ajo-opetuksen myötä voin sanoa meillä menevän aika hyvin. :3 Toki niitä muutamia rattiragetuksia on tullut, muttei onneksi kuitenkaan mitään sen suurempaa. Rauhallinen opettaja + nöyrä opiskelija = hyvä tulee.

Alkaa hiljalleen tympiä tämä oman naaman änkeminen joka helkkarin postaukseen. Toisaalta, emmeköhän me kaikki bloggaajat olla jonkin sortin narsisti-pyllyjä niin mitäs sitä mainetta sitten kumomaankaan. Tänään vaihdoin turhaan päälleni kotihousujen sijalle tummanpunaisen Lindexin pitkähihaisen sekä kirpparilta hankitun, XXL:stä tuunatun trikoohameen. Illalla on kyllä bänditreenit ja voihan niitä kivoja vaatteita kai pukea omaksi ilokseenkin.

Ekassa kuvassa mun tän päivän aktiviteetit; metsämansikka-tee ja keksi. Tokassa jälleen lähitulevaisuudessa häämöttävä hiustenvärjäys-operaatio, uusi barbie-lelua muistuttava deudoranttini ja nykyisin käyttämäni apteekki-hammastahna. Maistuu kamalalle, mutta pysyvätpähän suuaftat ja -rakkulat loitolla. Suosittelen muillekin samasta ongelmasta kärsiville. Maksavat kyllä viitosen per tuubi, mutta eivät sisällä sulfaatteja!

Kolmannessa kuvassa Puhdistus-elämyksemme eväät. Neljännessä mummolta ja vaarilta syntymäpäivänä saamani käpy-kukkanen ja viimeisessä pikkusiskoni Miran Tallinasta tuoma puu-kissi.<3 Rakastan kissoja, kiitos sisko-muru.

Eilisen kaupunkiajelun ulkoiluhetkiä. Tällainen se syksy on minun mielessäni. Tämänhetkinen ikkunan takana riehuva sää on niitä viltti-iltoja varten.


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Maria Burton

Eilen vietin perheeni ja sukulaisteni kanssa syntymäpäiväjuhliani. Taloutemme aamu kului hätäisesti hääräillen, siivoten ja valmistaen syötäviä napostamisia. Teimme (= minä) yhteensä täytekakun, jauhelihapiiraan, kolmion mallisia juusto-kinkku-majoneesi- ja pesto-mozzarella-tomaatti -leipiä. Lisäksi tarjottiin cookiesseja ja sipsejä, eli kaikkea sitä mistä itse pidämme. :)

Itse vieraat tulivat kahdelta ja lähes kaikki herkut menivät hetkessä. Lahjoista suurin osa oli onneksi rahaa, joiden tarkoitukseen onkin jo muutamahkot suunnitelmat valmiina. 8)

Päälle päätyi uusi, kirpparilta löytämäni Tim Burton -henkinen kauluspaita (taitaa olla alunperin h&m:ltä), musta samettihame ja vyötäröä korostava vyö. Tykkään kyseisestä yläosasta todella paljon, eikä sen 34-koosta johtuva lievä helman lyhkäisyys saa tässä tapauksessa haitata. Onneksi suurin osa käyttämistäni hameista ovat korkeavyötäröisiä, jolloin paidan helma jää kokonaan piiloon. ;>

Haha :---D Tässä näytän siltä että olisin just purskahtamassa itkuun. >.<'

Siinä joku söpöliini<3



Tässä kaikki tällä kertaa! Huomenna kakkuohjeita ja muuta hupaisaa, moi!


perjantai 14. syyskuuta 2012

Puhdistus

Eilinen syntymäpäiväni luokittuu kaikista mokailuistani huolimatta ehdottomasti yhdeksi lempparipäivistäni! 8) Suurimpana toiveiden toteuttajana toimi tietysti oma Mikkoni, joka oli kehitellyt yllätyksiä ja tekemistä koko päivälle. Ensimmäisenä sellaisena sain eniten rakastamaani ruokaa herran itse kokkaamana<3~~

Possupihviä punaviinikastikkeessa, tuoresalaattia aurinkokuivatuilla tomaateilla ja basilikalla sekä paistettua vuohenjuustoa! <3_______<3 NAMMM

Oli niin mielettömän hyvää, että olisin ollut valmis vaikka kuolemaan siihen paikkaan. <3__<3 (makea, tai oikeammin sanottuna herkullinen, kuolema se ainakin olisi ollut) Onneksi sitä ei kuitenkaan tapahtunut, sillä olisin jäänyt paitsi muista päivän superkivoista jutuista!~

Saimme eilen automme korjaamolta ja syömisten jälkeen lähdimme tyytyväisinä ajamaan kohti keskustaa. Olen jo pitkään suunnitellut ottavani tatuointia, ja eilen ajanvaraukseni sitten vihdoin tapahtui! 8) Suunnattiin ystäväni suosituksesta Dark Art Tattoo:hon ja sain onnistuneesti varattua oman ajankohtani muutaman kuukauden päähän. :) Palvelu oli upeaa, eikä työn jäljenkään puolesta ole kyllä yhtään epäilyksiä. Olen niiin intona, etten osaa edes kuvailla! Woohooo \o/

Itse kuvasta en kerro vielä mitään. Saattepahan nähdä sitten kun sen aika koittaa. ^^

Nahkatakki - 2nd hand (Link), Hame - 2nd hand, Sukkahousut - Seppälä, Kengät<3 - Nelly/members.com
Liikkeen jälkeen piti käväistä pikaisesti ruokakaupassa hakemassa ruokaa ja aineksia huomisiä kakkukestejäni varten. ^.^ Tämä päivä onkin pyhitetty leivonnalle. Mietin pitkään pitäisikö minun kerrankin tehdä jokin vaaleapohjainen täytekakku, mutta luulen kuitenkin lopulta päätyväni lemppariin mehevään suklaakakkupohjaan, joka on vain yksinkertaisesti SE PARAS.<3 Jos joku on suosikkiasioihinsa takertuja, niin se olen ehdottomasti minä! Ö___Ö

Kaupan jälkeen ohjelmassa oli vieläkin yksi kohde. Mikko oli nimittäin ostanut meille liput leffaan, Sofi Oksasen Puhdistukseen! 8) Olin niin salaa toivonut pääseväni näkemään juuri kyseisen elokuvan, ja onnekseni Mikko olikin valinnut juuri sen. (Tällä kertaa en ollut edes maininnut siitä missään vaiheessa! Mystistä..)

Minun mielipiteeni elokuvasta on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna: HUIKEA. *____* Ahdistava, kammottava, järkyttävä, pysäyttävä, surullinen ja kaikkea muuta vastaavaa toki myös, mutta kokonaisuus oli kyllä jotain aivan mieletöntä! Juoni, tehosteet ja jopa näyttelijätaidot onnistuivat tällä kertaa yllättämään jopa tällaisen amatöörisen, mutta suhteellisen kriittisen katsojan kuin minä. Erityisesti suomalaisista elokuvista olen yleensä erittäin skeptinen, mutta tämä ylitti kyllä kaikki odotukseni. Samoin tietämätön käsitykseni Sofi Oksasesta randomina kohufriikkinä muuttui hetkessä lähes neron keulakuvaksi.

Elokuva ei mitä luultavimmin miellytä suurinta osaa nuorisosta romanttisten komedioiden pitäjistä, vaan vaatii pitääkseen ehkä tietynlaista paksunahkaisuutta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oikeastaan jokainen yhteiskuntamme aikuinen ihminen voisi katsoa tämän ihan vaikka sivistysmielessä. Kiitos tästä teoksesta!<3


Alussa mainitsemani mokailu-osuus näkyi muutamissa asioissa seuraavalla tavalla. Ensinnäkin tatuointiliikettä etsiessä harhailin noin kaksikymmentä minuuttia pitkin Porin katuja. Tiesin kadun nimen ja talon numeron, mutta oletin niiden kahden kohtaavan juuri siinä tietyssä ainoassa paikassa. Harpoin raivokkaasti korkokengissäni pitkiä askelia edes ja takaisin samaa katua, näyttäen seonneelta gasellilta. Huomasin joitakin tatuoituja miehiä random kerrostalon pihalla ja harkitsin meneväni kysymään niiltä oikeaa tietä. Ylpeänä jatkoin kuitenkin harppoamistani ajatellen, ettei se nyt niin vaikeaa voi olla.

Noh. Mikon saatuaan auton parkkiin ja tultua luokseni etsimään oikeaa suuntaa huomasinkin edellämainitun kerrostalon kyljessä ison kyltin, jossa kissankokoisin kirjaimin luki kyseinen tarvitsemani osoite talonnumeroineen kaikkineen. :-----DD Suuntasimme noloina sinne ja itsekseen repeilevä tatuoija olikin jo pitelemässä meille ovea. XD Hyvä ensivaikutelma jne, vaikka naurettiinhan sitä sitten yhdessä. : D

Toinen mokani tapahtui leffateatterissa. Elokuvan loputtua aloimme tehdä lähtöä suuntaen kohti ulko-ovea. Kävellessäni portaita alas olin juuri manaamassa Mikolle jotain tyyliin "Voi hitto kun aina leffasta lähtiessä on niin sekava ja epätodellinen olo! Vielä kun on istunut niin kauan paikoillaan pimeässä ja sitten pitäisikin yhtäkkiä nousta ja osata taas kävellä. Varsinkin kun aina joutuu kävelemään rappusia alaspäin. Erityisesti kun täälläkin nää raput ovat epäsopusuhtaisia toisiaan kohtaan, toiset yhden ja toiset kahden askeleen mittaisiaAAAUUUHHH!" ja sinne minä sitten levahdin. :------DDD Nyt käsitän miksi niihin laitetaan pehmeä mattopäällyste. >.<'''

Ovesta ulos astuessa vartija katseli minua kyllä juurikin siihen hyvin epäileväiseen sävyyn, kun itse koittaa kävellä mahdollisimman suorassa. Tällaisessa tilanteessa ei voi edes vedota alkoholiin, vaikka paras keino varmaan olisikin heittäytyä esittämään humalaista... Onneksi tämä on Pori, eikä kukaan vielä tunne minua. Vielä. : D

Aivan mahtava päivä kaikenkaikkiaan! Kiitti muru, tui<3