Millaiset alusvaatteet työasun alla?

Tämä postaus on tety kaupallisessa yhteistyössä.

Color4Care rohkaisi minua jälleen kerran ajattelemaan hoitotyössä käyttämääni työvaatetusta ja sen moniuloitteisuutta. Hoitsupuvun ja työkenkien lisäksi minun ei ole koskaan tullut miettineeksi sitä, mitä sen hoitopuvun alle oikein kuuluisi laittaa. No mitenkäs olisi istuvat ja mukavat hoitotyöhön sopivat alusvaatteet?

Olen kieltämättä kokemukseni pohjalta huomannut työpaikalla käytettävien alusvaatteiden merkityksen ja tärkeyden. Erityisesti sairaanhoitotyössä päivät voivat olla hyvinkin hektisiä ja hoitajana on äärimmäisen tärkeää olla oikeasti jatkuvassa valmiustilassa toimimaan ja auttamaan apua tarvitsevia. Siinä ei kiristävissä narupöksyissä kyllä pitkälle pötkitä, kun istuskelun sijaan täytyykin juosta osastolla pää kolmantena jalkana.

Lisäksi hoitopuvussa on myös eräs toinen surullisen kuuluisa piirre, nimittäin niiden läpinäkyvyys! Ei riitä kahden käden sormien määrä nimetä ne kerrat kun olen nähnyt työkaverini alusvaatteet joko loistavan hoitopuvun läpi tai vilkkuvan hoitotakin nappien väleistä. Voin sanoa, että disney-kuvioiset alushousut taikka mustat pitsiunelma-rintaliivit eivät oikein tunnu kovin tilanteeseen sopivilta, kun tarkoituksena on siveellisesti hoitaa sairaita ihmisiä.

Color4Care pyhitti hoitajien työvaatteille ja -tarvikkeille suunnatulla nettisivuillaan kokonaisen osaston pelkille alusvaatteille, tuoden hoitajien työpukeutumiseen aivan uuden ulottuvuuden! Kun he kysyivät kiinnostustani testata heidän bambusta valmistettuja alusvaatteitaan, kiinnostuin asiasta heti. Valitsin arvioitavakseni yhdet bambusta tehdyt alushousut sekä niiden kanssa yhteen sopivat toppi-malliset työrintaliivit. Tilaukseni saapuivat perille jälleen erittäin lyhyessä ajassa!

Valitsemani bambu-alushousut tuottivat minulle valitettavasti heti melkoisen pettymyksen Tilasin ne koossa L (varmuuden vuoksi, vaikka normaalisti ostan puuvillaisia pöksyjä koossa M), mutta pöksyt eivät tosiaankaan mahtuneet päälleni... Annoin ne testiin S-kokoiselle pikkusiskolleni, mutta hänellekin alushousut olivat melko kireät päällä. Lisäksi siskoni kommentoi jalka-aukkojen olevan erikoisen ahtaat.

Näistä syistä en ikävä kyllä voi antaa housuista kunnollista palautetta. Materiaali vaikutti hyvältä, elastiselta ja venyvältä, mutta todellisia käyttöominaisuuksia en oikein pysty kertomaan.

Tilaamani bambu-rintaliivit sen sijaan ylittivät kaikki odotukseni! Heti ensi kertaa puettuani ne päälle, tuli sellainen olo kuin ei olisi rintaliiveja ollenkaan. Ne olivat niin valtavan mukavat, että olisin voinut mennä vaikka nukkumaan liivit päällä. Erityisesti nyt raskauden aikana rintaliivien mukavuus on ollut minulle todella tärkeä asia. Jatkuvasti kuppikoon kasvaessa ja rintavarustuksen kipeytyessä kokee tarvitsevansa erityisen miellyttävän tuntuisia ja lempeästi syleileviä rintaliivejä. Ja sellaisiksi minä näitä liivejä voin ilokseni myös kutsua!

Minun on pakko myöntää, että näiden liivien kokeilemisen jälkeen en ole kertaakaan käyttänyt työharjoittelupaikallani enää tavallisia kaarellisia rintaliivejäni. Nämä pehmoiset ihanuudet todellakin veivät sydämeni mennessään, ja tuntuu suoranaisesti pahalta kiskoa "siistimpiin tilaisuuksiin" mennessäni vanhoja push-up -liivejä enää päälle. Nämä ihanat työliivit antavat juuri sopivasti tukea, mutta toisaalta tuntuvat päällä vain pehmoiselta ja kevyeltä topilta.

Rintaliivit tosiaankin muistuttavat malliltaan urheiluliivejä, mutta ovat mielestäni kuitenkin aivan eri asia. Vahvaa liikunnallista tukea antavat urheiluliivit imaisevat mennessään kaiken naisellisen muodon (varsinkin kun sitä rintavarustusta on vain maltillisella määrällä siunattu), kun taas nämä pehmoiset työliivit antavat pehmeiden kuppiensa ansiosta tuen lisäksi myös vähän muotoa. Lisäksi urheiluliivien vettä hylkivä ja hiostava tekokuitu-kangas on aivan toista luokkaa tämän pehmoisen bambu-kankaan kanssa.

Kun normaalisti pitkän päivän jälkeen  kotiin saapuessa kiskaisen heti ulkovaatteiden jälkeen myös inhottavan kiristävät ja puristavat rintaliivit pois, näiden bambu-liivien kanssa olen useasti havahtunut ihmettelemään vasta myöhään illalla niiden tosiaankin olevan yhä päälläni! Tämä jos mikä on oikeasti tällaiselle rintsikkavihaajalle suoranainen ihme!

Luulen todellakin joutuneeni näiden uusien löytämieni työliivien kestotilaajaksi, sillä niiden päätä huimaavan mukavuuden lisäksi kolmentoista euron hintakaan ei onnekseni tunnu ollenkaan ahdistavalta!

Haastan teitä kaikkia miettimään omia työpuvun alla käytettäviä alusvaatteita ja pohtimaan millaisia ominaisuuksia te niiltä todella kaipaisitte! :)

Color4Care:n nettisivuilta löytyy työpukeutumisen lisäksi myös kaikenlaista muuta mitä hoitaja saattaisi työssään tarvita. Käykää tsekkaamassa esimerkiksi hoitajille suunnatut kynät. ;)

Mukavat Työkengät

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä.

Työkengät. Niiden valtavan suurta merkitystä ei edes ymmärrä ennen kuin koulun penkiltä siirtyy sinne oikeaan työelämään. Yllätyksenä tulee monelle myös se, että hyvännäköisyyden lisäksi työkenkien olisi äärimmäisen tärkeää myös olla mukavat jalassa. Varsinkin jälkimmäistä kriteeriä pitää usein niin sanotusti itsestään selvänä asiana, varsinkin jos kengät ovat vähän kalliimmat.

Oma taipaleeni kunnon työkenkien etsinnässä alkoi AMK-opiskelujeni myötä. Sairaanhoitajan tutkinnossa ensimmäinen työharjoittelu ajoittui jo puolen vuoden opiskelujen jälkeen, mikä tarkoitti kunnon työkenkien hankintaa heti opintojen alkaessa. Ostin ensimmäiset työkenkäni Prisman alennushyllyltä. Kyseessä oli tarjoushinnasta huolimatta laadukas merkki, minkä vuoksi olin varma kenkien mukavuudesta ja olin tyytyväinen ostokseeni. Siitä huolimatta heti ensimmäiseen harjoitteluun mentyäni huomasin jalkojeni väsyvän ja kipeytyvän kamalasti joka päivä. Jatkuva jaloilla oleminen ja osastolla juoksenteleminen vaatii työkengiltä kestävyyden lisäksi myös mukavuutta ja ergonomisuutta, jotka eivät todellakaan ole itsestään selvä asia.

Pari viikkoa sitten sain kiinnostavan yhteistyöehdotuksen hoitoalalla työskenteleville henkilöille suunnatulta nettikaupalta Color4Care. Tämä nettiliike tarjoaa kaikkea mitä hoitaja vain saattaisi työssään tarvita, työvaatteista ja -kengistä kyniin ja kelloihin. Color4Care:n sivuilla myydään paljon upeita työsandaaleja ja olinkin innostunut saatuani valita heiltä arvioitavaksi yhdet veikeän väriset työsandaalit. Valitseminen oli hurjan vaikeaa, sillä kaikki sivustolla olevat vaihtoehdot olivat houkuttelevan näköisiä ja pirteän värikkäitä. Päädyin lopulta valitsemaan itselleni Bagheeran Spectra-nimiset remmisandaalit, sillä ajattelin niiden olevan mahdollisimman monikäyttöiset erilaisilla osastoilla työskennellesssä.

Sandaalien saapuminen oli käsittämättömän nopeaa. Ne todellakin sai hakea postista jo pari päivää tilauksen tekemisestä, eikä tilauksen kanssa ilmentynyt minkäänlaisia ongelmia. Valitsin juuri nämä sandaalit työkengikseni niiden pirteän värin, sporttisuuden sekä säädettävyyden takia. Tilaamani koko (37) oli juuri sopiva, ja kengissä oli jaloille mukavasti liikkumatilaa, jonka sai säädettyä itselleen sopivaksi remmien avulla. Kenkiä valikoidessa mietin myös sitä, että jäädessäni syksyllä äitiyslomalle voin halutessani käyttää näitä sandaaleja myös ulkona liikkuessa tai lasten kanssa pihalla leikkiessä. :)

Omissa jaloissani on jonkin verran ylipronaatiota (eli toisin sanoin lättäjalkaisuutta), minkä vuoksi tarvitsen mukavan jalka-asennon saavuttamiseksi usein tietynlaisen tukipohjallisen. Näissä työsandaaleissa ei arvatenkaan ollut omasta takaa tarvitsemaani tukipohjaa, mutta niiden sisälle sai vaivattomasti asetettua omistamani tukipuhjallisen ja kiristettyä remmejä tukevasti jalan ympärille, ettei pohjallinen lähde pois. Tällä tavalla sain kengistä äärimmäisen mukavat ja ergonomiset myös omille erikoisille jaloillenikin. :)

Suosittelen lämpimästi Color4Care -nettikauppaan tutustumista kaikille, jotka kaipaavat päivitystä työkenkävarastoihinsa. Uutuutena liikkeestä saa nyt myös tennarit, jotka nekin soveltuvat mainiosti työpaikalla käytettäviksi.

Eniten minua itseäni kiehtoivat nettikaupassa myytävät tukisukat sekä mukavuutta takaavat alusvaatteet. Ihanaa että hoitopukujen lisäksi työasua ajatellaan kokonaisvaltaisesti sukkia ja rintaliivejä myöten! :)

Uusi tatuointi!

Ääääk! Iiihhh! Jee!!!!


Mulla on vihdoin uusi tatska! \(^u^)/

Olin haaveillut uudesta tatuoinnista jo pidemmän aikaa. Oikeastaan aloin suunnitella sellaista melko lailla heti edellisen tatuointiaikani jälkeen, yli kolme vuotta sitten. Mutta noh, välissä olikin vauvan tekoa, synnyttämistä, vauvavuotta ja mitä näitä nyt oli. Tatuointihaaveet unohtuivat taka-alalle, sillä ajalle ja rahalle löytyi arvatenkin parempaakin käyttöä.

Muutama kuukausi sitten päätin kuitenkin herättää vanhan osan itsestäni takaisin eloon. Koska hemmetti vie, mähän rakastan kauniita tatuointeja! Miksi ihmeessä äidiksi tulon jälkeen mulla ei muka olisi enää varaa tai oikeutta säästää hieman rahaa sellaisen asian hankkimiseksi, joka tekee minusta onnellisen? Niinpä pistin synttärirahojani syrjään, sovimme Mikon kanssa etten tule tänä vuonna saamaan muuta joululahjaa ja lopulta etsin käsiini taitavan tatuoijan, joka kykenisi toteuttamaan unelmani todeksi.

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin ennen hyvin selkeä -haave jää roikkumaan liian pitkäksi aikaa, ja yhtäkkiä sen toteutuminen alkaakin tuntumaan yllättäen mahdottomalta? Mulla tällainen haave oli uusien tatuointien hankkiminen. Vaikka olen jo monta vuotta tiennyt haluavani omistaa ihollani useita tatskoja, ajan mittaan niiden toteuttamisesta alkaa enemmän ja enemmän jänistää. Alkaa keksiä kaikkia hyviä ja huonompia tekosyitä miksi just nyt uuden kuvan hankkiminen on äärimmäisen epäsopiva ajankohta.

Ainiainen rahanpuute nyt on ollut tapetilla jo omilleen muutosta lähtien. Kyseinen aihe ei tunnu sammuvan meidän taloudessa vielä piitkään pitkään aikaan. Mutta aina jostain muusta voi säästää, jos sitä todella haluaa kasata isompaa pottia johonkin kallimpaan hankintaan. Rahan lisäksi olin jossain vaiheessa miettinyt etten voi hankkia tatujointeja käsieni alaosiin, sillä silloin ne näkyisivät työpaikalla hoitopuvun alta. Mutta tiedättekö mitä, sitten päätinkin että fuck it! Hoitoala on yksiä parhaiten työllistäviä aloja, missä työt eivät todellakaan tule lähitulevaisuudessa loppumaan kesken. Jos mä en (siveellisine) tatuointeineni kelpaa jonnekin paikkaan, pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja menen muualle, niin yksinkertaista se on haha! :D

Itse uudesta tatuoinnista sen verran, että tekijänä toimi tällä kertaa Turun Skin Craft Tattoo:n Ville Mäki! :) Löysin kyseisen herran selaillessani instassa Skin Craftin Tuulan töitä. Meinasin ensin varata aikani Tuulalle, mutta sillä tämä oli erittäin kiireinen ja pitkälle bookattu taiteilija, päädyin katselemaan muidenkin kyseisen puljun artisteja. Aika nopeasti törmäsin Villeen ja ihastuin palavasti hänen tekemiin pistetyö-tatuointeihin. En ollut oikeastaan vielä päättänyt millaista tatuointia tarkalleen ottaen haluan. Halusin sen liittyvän luontoon ja mahdollisesti sisältävän kukkia, mutta vasta Villen töitä nähtyäni tajusin mitä olenkaan hakemassa!

Pistin silmääni erityisesti yhden Villen teoksista, ylhäällä olevan kuvan vasemmanpuoleisen tatskan. Tykästyin siihen niin kovasti, että heti sen nähtyäni pistin herralle viestiä haluavani itselleni jonkin saman tyylisen työn. Viestittelimme siinä jonkin aikaa ja kerroin toivomuksistani millaisia muutoksia ja yhtäläisyyksiä haluaisin omaan persoonalliseen luomukseeni. Ja niin maaginen tatuointipäivä vihdoin koitti, ja pääsin lopulta näkemään tämän minulle suunnitellun kauneuden. Aaaahhh! Rakastuin siihen heti ensisilmäyksellä enkä epäröinyt hetkeäkään haluanko sitä ihooni vai enkö.

Siellä me tänään vietimme yhdessä tiiviit neljä tuntia aikaa, Villen luodessa oikean käteni sisäsyrjään tätä kaunotarta.<3 Pakko myöntää tämän viimeisimmän tatskan olleen kipein tatuointini tähän asti. (Ellei toki aika ole kullannut muistoja, hehe.) Pahin paikka oli ehdottomasti ranteen alue, jota hakatessa tuntui kirjaimellisesti siltä kuin joku yrittäisi viiltää ranteeni auki. Lisäksi kipeää tekivät työn ääriviivat. Sen sijaan itse "pisteyttäminen", eli sivuissa olevat lehdet ja kukan varjostukset eivät oikeastaan tuntuneet kovinkaan pahalta. :')

Kaiken kaikkiaan olen äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen! Ja sitäkin enemmän olen onnellinen siitä, että kaikista epäilyksistäni huolimatta pysyin lujana ja toteutin tämän(kin) unelmani loppuun saakka! :'')

Uusi mekkoihastus

Heipä-hei taas! :) Vaikka tämä mekko vilahtikin jo hieman edellisessä merkinnässä, halusin palata siihen vielä uudestaan tarkempien asukuvien kera. ^^ Kyseinen mekko oli hieman villi heräteostos, ainakin minulle joka ei yleensä shoppaile mitään harkitsematonta ja vieläpä normaalihintaista juuri ikinä. :'D

Pikkusiskoni tuli viikko sitten luoksemme kyläilemään ja karkasimme hänen kanssaan lähinpään kauppakeskukseen katsomaan tälle uusia Vanseja. Itse lähdin mukaan seuraksi, makutuomariksi sekä tietysti tsekkaamaan josko paikalta löytyisi jotain hyviä alelöytöjä. Eksyimme kierroksellamme New Yorkeriin moikkaamaan siellä työskentelevää ystävääni ja vietimme siellä jokusen tovin katsellen punaisilla tarroilla varistettujen hintalappujen kamppeita. Tiedättekö sen tilanteen, kun ensimmäisen vaatteen sovituskoppiin asti viemiseen on jotenkin hirmu korkea kynnys? Että siis kierrellessänne vaatekaupassa otatte joko ei yhtään mitään tai sitten raahaatte sovitettavaksi puolet kaupan valikoimasta? Mulle käy meinaan juuri noin lähes aina. Kun satuin törmäämään kiinnostavaan ja edulliseen alennushameeseen ja päätin ottaa sen mukaani sovitettavaksi, matkalla koppeihin mukaan tarttui kummasti myös kaikkea muutakin, vähän vähemmän harkittua saatikka oikeasti tarpeellista tavaraa. Ihan muuten vaan, kunhan sovitan. Kun kuitenkin sinne sovituskoppiin nyt ollaan menossa...

Siinä sitten huomasin eräässä normaalihintaisten kamppeiden tangossa tämän jo aikaisemmin spottaamani, ihanan etnisen mustavalkoisen kankaan. Näytin siskolleni miten hauskaa mekkoa olin katsellut jo viikko sitten, mutta enhän minä sitä nyt aijo ostaa ilman syytä. Eikä se nyt ole alennuksessakaan tai mitään. Sitten huomasin että edellisellä kerralla katsomani mekko olikin saman vaatetelineen toisella puolella, ja tämä käsissäni pitämä yksilö olikin hiukan eri mallinen. Het-ko-nen, täähän on oikeasti tosi kiva! Toisin kuin tossa toisessa mallissa, tässä mekossa on paljon paremmin istuva yläosa! Ja hei tää helmakin laskeutuu takuulla nätimmin!

 .
Ja sinne se mekkonen sitten lähti, mukaan soviituskoppiin "ihan vain kokeiltavaksi". Lopulta mikään muu sovittamani vaate ei päässyt jatkoon, mutta tämä, ah, TÄMÄ ihana mekko pääsi kanssani kassalle saakka ja on ollut suosikkipukineeni ostopäivästä lähtien, tähän päivään saakka! *-* Siis miten jokin vaatekappale voikin olla päällä niin mukava ja rento ja samalla ihanan näyttävä, pirteä ja kesäinen? Tämän kanssa kehtaa lähteä ihmisten ilmoille kauppaan tai kaupungille, ja samalla siinä voisi ilomielin makoilla sohvalla ilman että mistään puristaa tai tuntuu epämiellyttävältä. 8) Hihaton malli on myös mielettömän ihana helteillä ja toisaalta sitä voi varmasti hyvin käyttää vielä syksymmälläkin mustan pitkähihaisen kanssa alla. :'>

Eli siis, tällä asulla olen painanut menemään lähes koko viimeisen viikon ajan. Muutenkin vaatetus on näyttänyt näin kesällä aika pitkälti tältä, mekolta ja caprilegginseiltä. Asussa näkyvät myös uudet Converseni, jotka yllätyksekseni löysin edullisesti lasten kirpparilta! :'D Olin jo piitkään etsinyt hyväkuntoisia ja ei kovin pahalla hinnalla pilattuja (käytettyjä) consseja. Kauhistelin miten järjettömiä hintoja ihmiset kehtavatkin pyytää jopa sellaisista parhaat päivänsä nähneistä yksilöistä, ja olin jo menettämässä toivoani etsimieni vaatimukseni täyttävien löytämisestä. Sitten eräänä päivänä, kun olin juuri hankkinut itselleni edeltävänä päivänä uudet Ecco:t, tielleni tallustelivat nämä! >.<' Vain vähän käytetyt, hyvänkuntoiset ja vain viidellätoista eurolla.<3 Onneksi olin juuri ehtinyt heittämään useamman parin vanhoja ja kuluneita kenkiäni roskiin, niin useampien uusien koplottimien haaliminen ei tuntunut niin kohtuuttomalta teolta. :'D



Onko teillä ollut tänä kesänä käytössä jokin joka paikkaan sopiva luotto-combo joka toimii tilanteessa kuin tilanteessa? :)

Bataattiburgeri tonnikalapihvillä! (Kuvallinen ohje)

Hellou rakkaat! :) Nyt tulisi pitkästä aikaa kivaa ruokavinkkiä, eli reseptiä yhteen itse sovellettuun terveyshamppariannokseen.

Koko kyseinen ruokakokeilu tai siihen pääseminen oli itseasiassa hauska juttu! Nimittäin menin tuossa yksi päivä bongaamaan netistä vinkin, jossa neuvotaan kokeilemaan raa-an bataatin siivujen paahtamista leivänpaahtimessa ja tehdä siitä "voileipä" ilman itse leipää. Bataatti"leivän" päälle voisi asetella perus leipätäytteitä, eli levitettä, juustoa, leikettä ja kasviksia tai esimerkiksi avokadoa, banaania tai tahnaa. (Linkit esimerkkijuttuihin mm. tässä ja tässä.) Nappasin innokkaasti seuraavalla lähikauppareissulla koriini muiden ostosten lisäksi bataatin ajatellen yllättäväni Mikon joku kerta suunnittelemillani bataattileipäsillä. Kotona Mikko huomasi ostokseni ja kysyi mihin olin suunnitellut bataatin käyttöä. Päätin luopua yllätyksestäni ja kerroin miten hauskasta ideasta olin lukenut netissä ja miten haluaisin kokeilla sitä itsekin käytännössä. Yllätyksekseni Mikko alkoikin nauraa. Hän oli kuulemma JUURI lukenut vastaavanlaisesta reseptistä, jossa bataattisiivuista kootaan hampurilainen, ja ajatteli yllättävänsä minut sellaisella! :'D Hahaa! Aika näppärää kyllä omistaa niin samanlaisia ruokamieltymyksiä ja kokeiluhaluja omaava puoliso. :----)

Ajattelin että mikäs siinä, bataattiburgeri kuulosti vielä paremmalta idealta joten eräänä päivänä ryhdyttiin tuumasta toimeen!

Itse olen nykyisin vähentänyt lihan syöntiä todella paljon ja leikannut ruokavaliosta kokonaan punaisen lihan pois. Syön yhä toisinaan kanaa ja kalaa, joten haluttiin tehdä hamppariimme pihvit, joissa yhdistyisivät meille kummallekin mieluisat ainekset. Mies oli kuulemma törmännyt johonkin kasvispihvireseptiin, jossa käytettiin papuja. Googlettelimme sitä ja löysimme tämän ehdotuksen. En kuitenkaan halunnut tunkea omiin pihveihimme kaurahiutaleita, joten päätimme heittää ainekset lonkalta ja soveltaa pihvisisällöt haluamamme mukaan. Ihme ja kumma, meidän pihveistä tuli oikeasti tosi hyviä, joten halusin ehdottomasti jakaa kehittelemämme reseptin myös täällä sekä teidän että tulevaisuuden itseni iloksi, kun taas joskus haluan kuitenkin tehdä näitä uudestaan. :D Ainekset siis löytyivät kaikki valmiiksi meidän kaapeista, joten kokonaisuuden lopputulos oli hyvin meidän näköinen sovellus!

Näitä juttuja tarvitset:

Burgeri"sämpylänä" toimii tosiaankin bataatti, joka leikataan raakana noin paahtoleivän paksuisiksi siivuiksi ja paahdetaan kypsäksi leivänpaahtimessa. Paahtimen tehot kannattaa pistää täysille ja bataattilohkoja kannattaa paistaa kaksi tai kolme kertaa peräkkäin, jotta sen koostumus muuttuisi pehmeäksi ja osittain rapeaksikin oman mieltymyksen mukaan. Itse pestiin bataatti extrahyvin ja jätettiin reunoille kuoret. Ne jäivät ehkä vähän vaikeammin pureskeltaviksi, mutta toisaalta auttoivat pitämään bataattia kasassa. :) Jos siis kuoret häiritsevät sinua, ne kannattaa leikata pois paahtamisen jälkeen.

Bataatit voi halutessaan kypsentää myös uunissa, jolloin uuni lämmitetään 225 asteiseksi ja bataattisiivut pidetään siellä noin 15-20 minuuttia.

(Kantapään kautta opittua: jos käytät kypsentämiseen paahdinta, muista myöhemmin vaihtaa paahtimen säädöt takaisin pienemmälle. Muuten saatat  seuraavalla kerralla leipää paahtaessa joutua syömään melkoisen kuivaa korppua. :''DD Heh heh..)

Paahdetut bataattisiivut, joiden paahtimesta ulos saamiseen on käytetty apuna haarukkaa. :D

Pihveihin tarvitset:   (n. 8-10 kpl)

• Purkillinen (420g) kidneypapuja suolaliemessä (uskoisin, että mitkä vaan pavut voisivat yhtälailla käydä)
• Purkillinen tonnikalaa paloina öljyssä (185g)
• Kaksi munaa
• Puolitoista ruokalusikallista aurinkokuivattuja tomaatteja (kuutioina)
• Puolikas paketti (eli n. 100g) fetajuustoa (tai anteeksi, SALAATTIJUUSTOA...)
• Puolikas iso sipuli pilkottuna
• Halutessaan kaksi valkosipulikynttä survottuna
• Oman maun mukaan mausteita, kuten pippuria ja chiliä (en itse laittanut ollenkaan suolaa, koska käytettiin tuollaisia suolattuja säilykkeitä)

Surautin kaikki ainekset yhdessä muovikulhossa sauvasekoittimella muussiksi, ja seos oli valmis! Massasta tuli mukavan paksu ja helposti käsiteltävä.

Asettelin lusikalla leivinpaperilliselle ritiläpellille sopivan kokoisia "lettuja" ja pistin 200 asteiseen uuniin noin viideksitoista minuutiksi. Minun pihveistäni (yhteensä kahdeksan kappaletta) tuli tosiaan aika isoja, jolloin ne valmiissa hampparissa möllöttivät hieman bataattireunojen yli. Halutessaan voi siis tehdä pienempiäkin, jolloin lukumäärä saattaa kasvaa yhdeksään tai kymmeneenkin pihviin. :)

Jännitettiin vähän kypsyvätkö pihvit uunissa tasaisesti vai jäävätkö ärsyttävästi keskeltä löllöiksi. Paistaessa kannattaa seurailla pihvien ulkonäköä ja kypsentää ainakin sen verran, että niistä tulee selkeästi kiinteitä ja muodossaan pysyviä. Itse paistoimme näitä tosiaan sen 10-15 minuuttia, jonka jälkeen pihvit näyttivät tältä:

Takimmaiset kolme pihviä on käännetty toisin päin. :)

Kypsät pihvit olivat päältä jonkin verran ruskettuneita, mutta alta entistäkin kypsemmän näköisiä. Pihvin koostumus oli juuri sopivan kiinteää, muttei kovaa, eli ainakin omaan makuuni juuri sopivanlaista ja miellyttävää syötäväksi.

Sitten vain eikun kokoamaan burgeri kasaan! Itse laitoimme hampparin väliin juustoa sekä kastikkeita, kuten (kevyt)majoneesia ja savun makuista HP-kastiketta, mutta mikä vain itselle mieluinen lisäke voisi varmasti yhtä hyvin sopia tilalle tai joukon jatkeeksi. :> Olisin itse voinut esimerkiksi kaivata hieman sinappi-kurkku-salaattia, mutta meillä ei valitettavasti sellaista ollut. :( Lisäksi väliin voi laittaa tietysti kasviksia, kuten tomaattia ja salaattia, mutta varokaa ettette täytä burgerianne liikaa! Tuosta meidänkin versiostamme tuli meinaan todella korkea, ja leukaluuni joutuivat menemään aivan ääriasentoon saadaakseni haukattua siitä palasen! :'DD Bataatti kun ei ilmavan sämpylän tavoin "anna periksi", vaan on melkoisen paksua ja koostumukseltaan tuhtia tavaraa. Siksi halusin tehdä hampparin kaveriksi myös tuoresalaatin, jotta kasviksia voisi sitten syödä samanaikaisesti kylkiäisenä. :)

Sellainen annos siitä sitten tuli, ja nälkä kyllä lähti! :'D Minä en tosiaan jaksanut syödä yhtään tuon enempää, mutta Mikko halusi tehdä itselleen vielä toisen "puolihampparin" yhdellä bataattisiivulla sekä pihvillä. Bataattia ei siis maustettu tässä meidän versiossa mitenkään, ja se olisikin ehkä kaivannut vähän suolaa päälle ripoteltuna. Toisaalta kastikkeista tuli jonkin verran makua, niin en varsinaisesti itse ainakaan tarvinnut sen enempää. :)

Makuelämyksenä bataatti"leipä" oli kyllä erikoinen, mutta kaikin puolin hyvä kokemus! Ei se ehkä kokonaisuutena kuitenkaan ns. voita sitä perinteistä sämpylää tai ruisleipään tehtyä hampurilaista, mutta on mukavaa vaihtelua ja saa erityisiä lisäpisteitä terveellisyydestään. :> Lisäksi bataattiburgerista ei tullut ainakaan itselleni ollenkaan sellaista ähkyä mitä normaalisti hamppareista tahtoo vähän tulla, ja taas toisaalta nälkä pysyi poissa pitkään. Tuli siis sopivan kylläiseksi, eikä tapahtunut sellaista mäkkärimättö-efektiä, jossa (Mikkoa lainatakseni) yhden röyhtäisyn jälkeen on taas nälkä. xD Haha!

Suosittelen kyllä lämpimästi bataattiburgerin testaamista, sillä resepti oli tosiaankin melko simppeli eikä aineksiakaan ole tusinakaupalla erilaisia. :) Pihviin täytyy kyllä sanoa olleeni melko tyytyväinen ja jopa yllättynyt siitä, miten hyvää siitä tuli tuollaisena itsekehiteltynä random-reseptinä! Pavut eivät oikeastaan edes maistuneet tuolta läpi, mutta toivat hyvin sitä "täytemassaa" jolla pihvistä tuli kiinteä. Muna taas puolestaan liimasi kokonaisuuden yhdeksi, ja auttoi pitämään aineksia kasassa. :)

Kertokaa ihmessä millaisia fiiliksiä reseptini teissä herätti tai jos aijotte kokeilla sitä itsekin! Mukavia ruokaelämyksiä, moips! ^^

EKA OMA BIISI PURKISSA!

Wuhuu! Saatiin Mikon kanssa viimein aikaiseksi työstää valmiiksi meidän ensimmäinen ikioma biisi niinsanotusti lopulliseen kuntoon asti. :---) Eihän siihen tarvittukaan kokonaista bändiä, vaan taitava tietokonenörtti-mies, hehe! ;)

Juuri tämä biisi ei siis varsinaisesti ole se ihka ensimmäinen itse tekemäni kappale, vaan tämä nauhoitettu oli oikeastaan vasta toinen sellainen. Oikeaa ensimmäistä biisiä aletaan ottamaan työn alle tässä lähiaikoina, mutta koska se on melko suuri ja lievästi mahtipontinen, haluttiin "harjoitella" biisintekoa ensin tällaisella helpommalla kappaleella, eli tällä kakkosbiisillä. Ei olla oikeastaan vielä päätetty minkä tyylistä tai genreistä musiikkia sitä haluttaisiin oikeastaan yhdessä tehdä, joten eri biisit saattavat poiketa toisistaan suurestikin, ennen kuin löytyy se niin sanottu oma juttu. Mutta uskoisin sen olevan aika tavallista ja yleistäkin, ettei heti tiedä millaiseksi se oma musiikki-identiteetti oikeastaan muodostuu. Sitäpaitsi, kuka sanoo että saman artistin pitäisi aina tehdä vain yhden tyylisiä kappaleita? ;)

Mutta juuh! Kappaleen nimi on siis It's not our time ja sen sävellykset ja sanoitukset ovat siis minun käsialaani. Mikon osuus oli kitaran soitto sekä tietysti teknillinen puoli (eli oikeastaan kaikki kasaaminen ja saaminen mp3-muotoon asti :'D). Minun osuuteni äänityksessä oli arvatenkin laulu sekä lisäksi piano-osuudet soitin myöskin minä. Muuhun varsinaiseen musiikkiin minulla oli sitten vain sanavalta, sillä kaikki piti Mikon mukaan aina ensin "hyväksyttää Marialla" ennen kuin mitään päätöstä sai kunnolla tehtyä, hehe. >.<'

Mutta pitemmittä puheitta, menkää ihmeessä kuuntelemaan kappalettamme täältä--->

KLICK!

Kirppariostosten esittelyä - VIDEO

Huhtikuun lempparit - VIDEO

Heips!

Toivottavasti tykkäätte videoista, sillä tänään olisi jälleen luvassa sellaista. :)

Hohtogolfia ja koulutyttö-asua

Moikka-moi!

Tuntuu aivan huikealta, ja samalla hieman haikealta, kun takana on jälleen niin mahtava viikonloppu. :'> Taika oli reilun tovin jälkeen taas parin päivän ajan mummilassa hoidossa, kun minä ja Mikko saimme kutsun viettämään lauantaina ystävämme 29-vuotis syntymäpäiviä. Tytön lähdettyä kyläilemään jo perjantai-iltana, päätimme hyödyntää myös sen kahdenkeskeisen ajan menemällä "treffeille" lähikauppakeskukseen Myllyyn. Viikonloppuna oli juuri sopivasti käynnissä Myllytys, joten perus kauppojen kiertelyn lisäksi pääsimme katsastamaan myös ne erikoistarjoukset ja paikalla olleet esiintyjät. :)

Olipas outoa ja virkistävää käppäillä kaupoilla vaihteeksi aivan rauhassa, ilman narisevaa ja hoputtavaa naperoa! :'o Katselimme yhdessä molemmille vaatteita ja palloilimme muuten vain ihaillen koriste-esineitä ja tsekkaillen asioita mitä jossain vaiheessa tulisimme todennäköisesti tarvitsemaan. Kävimme esimerkiksi vertailemassa eri liikkeiden potkupyörien hintoja, vaikka tuntuikin melko huvittavalta antaa lapsi hoitoon ja lähteä itse hengailemaan lelukauppaan. :''D Ollaan myös ajateltu mahdollisesti hankkivamme Mikon vanhempien mökille hiekkalaatikon, joten samalla kurkattiin niidenkin hintoja ja malleja. Taaperon kanssa lelukauppavierailu olisi varmasti ollut aivan jotain muuta luokkaa... ^^'

Pysähdyttiin jossain vaiheessa myös istuskelemaan kahvilaan. Ei olla taidettu vielä koskaan ennen käydä yhdessä Coffee House:ssa, eikä oikeastaan kovin monessa muussakaan kahvilassa, sillä tuon miespuolisen asukin mielestä moiset vierailut ovat turhaa ajan tuhlausta. (...) Tällä kertaa onnistuin kuitenkin houkuttelemaan Mikon kanssani kahville ja vielä jopa tilaamaan molemmille isot kupit lämmintä juotavaa sekä ruokaisat leivät. :') Minä otin itselleni chai latte:n sekä vuohenjuusto-viikunahillo -leivän ja Mikko puolestaan kermavaahtopäällysteisen pätkis-kaakaon sekä pulled pork:illa täytetyn leivän. Omani olivat ainakin aivan hullun hyviä, ja sain tämän kahvilavierailun jälkeen yhä vahvemman varmistuksen siitä, että tätä pitäisi tehdä ehdottomasti useammin!

1) Minä hassuttelemassa lelukaupassa, 2) Maukkaat Coffee House:n herkut, 3) Minä ja kaverini Salla hohtogolfaamassa.

Myllyn jälkeen oltiin niin uupuneita, että päädyttiin lähtemään vain kotiin. Shoppailusaldoksi jäivät muutamat paidat minulle ja Mikolle, yökkärivaatteita Taikalle, lauantaisiin synttäreihin vietävä lahjapeli sekä muutamat askartelu- ja pelivälineet Tigerista myöskin Taikalle. :'3 Illaksi luvassa oli saunavuoro, yhdet vaaleat oluet sekä HBO Nordicin sarja Vikings.<3

Me ei oikein osata enää nukkua pitkään, vaikka aamulla kukaan ei herättäisikään. Minä herään yleensä viimeistään kahdeksalta vessahätään (ja tottumukseen), usein sitäkin aikaisemmin. Viime lauantainakin siis olimme hereillä jo melko ajoissa, mutta vapaana aamuna oli ihanaa vain makoilla hetki sängyssä ilman kiirettä ja heräillä uuteen päivään rauhassa. Tehtiin yhdessä lemppari aamupalaa ja siivoiltiin asuntoa. Olohuoneen (ja samalla makuuhuoneen, hehs) iso kirjahylly oli täyttynyt viimeisen puolen vuoden sisällä kaikesta mahdollisesta roinasta, jota nyt vihdoin päätimme käydä läpi ja tyhjentää hyllyt ilmavammiksi ja siistimmän näköisiksi. Huh! Kauheasti tavaraa, jolle ei vain tunnu olevan mitään hyvää paikkaa! D: Onneksi missio tuli kuitenkin suhteelliseen hyvään päätökseen, jonka jälkeen suuntasimme Ikeaan tarpeellisen lisä-säilytystilan vuoksi. :'D

Oikeastaan Ikeaan lähtö -idea syntyi alun perin siitä, että mietittiin miten Taikan huoneeseen olisikaan kiva saada lasten kokoisen pöydän ja tuolit. Siivoamisen myötä tuntiin kuitenkin päätökseen, että kaupasta täytyisi tuoda myös sängyn alle sujautettava säilytyslaatikko.

Lauantain asu: Neule-Lidl, Paita-NewYorker, Hame-2nd hand(h&m?), Kengät-SkoPunkten

Muuta ei Ikeasta sitten oikeastaan lähtenyt (ihme ja kumma). Paitsi tosin uusi tyyny, sillä edellisellä kerralla ostettu yksilö osoittautuikin kelvottoman karseaksi. :( Palattuamme kotiin kello olikin jo aika paljon ja alkoi olla jo aika lähteä viettämään ystävämme juhlapäivää. ^^ Kokoonnuimme kahdeksan hengen porukalla China Thai -nimiseen ravintolaan. Istuunnuimme ison pyöreän pöydän ääreen ja tilasimme kasan aasialaista ruokaa! Pöytämme keskiosa oli muusta pöydästä erillään ja sitä sai näppärästi pyöritettyä, jotta kaikki halukkaat saisivat maisteltua toistensa kastikkeita. :> Tilasin itselleni hapanimelää kuhaa, joka oli aivan mielettömän herkullista! En juuri koskaan pety kiinalaisten ravintoloiden kalaruokiin, ja tälläkin kertaa oma annokseni oli mielestäni kaikkein maukkain, haha! :D

Syömisen jälkeen suuntasimme minigolfaamaan Turun Hohtogolf West Coastiin! En ollut ikinä ennen käynyt kyseisessä paikassa (enkä oikeastaan edes minigolfannut!) joten koko kokemus oli minulle täysin uusi! ^^ Paikka oli täynnä värikkäitä valoja, jenkkiläis-aiheisia patsaita ja pimeässä hohtavia yksityiskohtia. Kiersimme minigolf-ratoja neljän hengen ryhmissä ja kisailimme kuka saa porukan parhaat pisteet. :'D Ratoja oli yhteensä 15 ja koko kierroksen käymiseen meni noin kaksi tuntia aikaa. Paikassa oli myös baari, josta sai hakea juomista, sekä kurling-rata. Hohtogolf-kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvin eksoottinen ja jännittävä! Viimeiset puolituntia pelaamista alkoivat ehkä tuntua jo hieman itseään toistavilta, mutta muuten intoa riitti loppumetreille saakka. :'3 En tosin yllättynyt, että surkeana ensikertalaisena sijoituin kaveriporukan pistelistalla toisiksi viimeiseksi, sillä harjoittelua vielä riittää! :D Ihme juttu, että en ollut viimeinen, vaikka muutama nappiosuma radoilla tulikin tehtyä. ^^

Golfaamisen jälkeen jäimme hetkeksi vielä pelaamaan samassa rakennuksessa ollutta nappula-peliä, jossa kaksi henkilöä kisasi vastakkain siitä, kumpi ehtii painamaan valoa välkkyviä nappuloita nopeammin. :D Pelasin Mikkoa vastaan kaksi peliä, ja voitin MOLEMMISSA! Toisessa pelissä sain vielä rutkasti paremmat pisteet kuin ekassa! Voitte vain kuvitella miten ylpeä voitostani olinkaan. ;D Hehe.

Pelailun jälkeen käväistiin vielä yhdessä ravintolassa ottamassa yhdet juomat, jonka jälkeen suuntasimme kohti kotia. Ihanan energinen ilta! Tällaisia toiminnantäytteisiä hengailuja pitäisi olla enemmän!<3 :----)

Sunnuntaina lähdimme hakemaan tyttöä hoidosta. Söimme Mikon vanhemmilla päivällistä ja käytiin sen jälkeen vielä minun mummoni luona moikkaamassa isovanhempiani sekä vanhempiani, jotka olivat siellä kylässä. Taika sai taas viikonlopun aikana niin paljon huomiota, että uskon hänen todellakin kaipaavan pientä hermo-toipumis-lomaa, hahaa. :'D

Lauantain asuksi valikoitui perjantain myllytyksessä mukaan tarttunut musta-valko -raidallinen 3/4-hihainen paita, jonka ympärille loput kamppeet lähtivät rakentumaan. Musta vekkihame alkoi muistuttamaan minua vahvasti koulutyttöjen unoformusta, joten päätin lisätä kokonaisuuteen vielä polvisukat! :D Asusta tuli mielestäni hauskan leikkisä, mutta samanaikaisesti hillitty ja siisti. Mitäs mieltä te olette siitä? :)


Tällaisia viikonloppukuulumisia meille!

Energinen Ameeba

Vau, kylläpäs tuntuu mahtavalta! Kello on vasta kaksitoista ja mä oon saanu tänään aikaiseksi jo vaikka mitä. :'O Kaikki lähti siitä, kun sain aamulla viestin kaveriperheen muijalta, jossa hän vastasi myöntävästi eilen lähettämääni kysymykseen. Olin ehdottanut keskiviikkoillaksi puistotreffejä ja vasta nyt tajusin, että het-ko-nen meidänhän piti lähteä silloin koko perheen kera isolle ruokakauppareissulle?.. 

Ollaan jotenkin onnistuttu keräämään koko alkuviikoksi ohjelmaa ja vasta eilen illalla tajuttiin että pitäisi itseasiassa justiinsa käydä ruokakaupassa. Kauppareissut ovat yleisesti ottaen suhteellisen raskaita, joten sellaisille koitetaan yleensä varata muuten toiminta-vapaa ilta sekä mielellään kaksi aikuista + muksu -combinaatio. Hätätapauksessa viikon ruoat voi lähteä hakemaan myös jompi kumpi meistä yksinään ilman lasta, jolloin kantamusten tuominen ja niiden roudaaminen toiseen kerrokseen (portaissa) on helpompaa. Tänään minä kuitenkin tajusin että aikaisin yhteinen kauppareissu-päivämme tulisi kaiken logiikan mukaan olemaan vasta perjantaina, johon on vielä suhteellisen pitkä aika. Hetken aikaa pohdittuani päätin lähtevämme Taikan kanssa kauppaan kaksistaan tänään. Perskeles, ollaanhan me ennenkin pienemmillä kauppareissuilla näin käyty! Kyllä ne isot ruokakassit sitten jotenkin sieltä roudataan! Vaatteet niskaan ja ulos!

Kaupassa sujui äärimmäisen hyvin! Pienet kitinät saatiin ratkottua puhumalla ja muutenkin olen todennut taaperon keskittymisen ja jaksamisen säilyvän parhaiten silloin, kun kerron hänelle jatkuvasti mitä ollaan milloinkin ostamassa. "Sitten tarvisi löytää omenat.. Missäs on omenat? No katopa, tuolla! Otetaan yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi omenaa pussiin, noin! Sitten mennään vaa'alle ja painetaan numero 57. Laitatko sä omenat kärryyn? Hyvä, kiitos!" Kun pienestä riiviöstä tekee kauhukakaran sijaan äidin pikku apulaisen, jutellen hänelle ja antaen tälle jatkuvasti pieniä tehtäviä, lopputuloksena syntyy (ihannetilanteessa) reissu-riesan sijaan joukkoetiimiläinen! ^.^

Paluumatka autolta kotiovelle oli arvatenkin koko seikkailun koettelevin osuus. Miten jaksaa kantaa kotiin kaksi jäätävän kokoista ja -painoista kestokassia SEKÄ ohjata samanaikaisesti päämäärättömästi säntäilevää 13-kiloista naperoa? Tämä yhtälö ratkesi niin, että annoin Taikalle jälleen yhden tärkeän vastuutehtävän! "Voi kulta, tuutko sä auttamaan äitiä kantamaan tätä painavaa kassia? Ota tästä kahvasta kiinni ja kanna sitä yhdessä äidin kanssa jooko? Pidä lujaa kiinni, tosi kovasti kiinni!" Halleluja, miten nerokasta oli ommella S-ryhmän isoihin kesto-ostoskasseihin KAKSI paria eripituisia kantokahvoja! Sen lisäksi että kassia voi kantaa joko olalla tai ojennetussa kädessä (joihin ne ovat oletettavasti tarkoitettu), toista kahvaa voi hyödyntää taaperon turvalliseen taluttamiseen parkkipaikalta kotiin! *u* Tietenkään moinen tapa liikkua autojen keskellä ei ole lapsen kanssa se turvallisin, enkä käyttäisikään tätä silloin jos läheisyydessä on paljon liikkuvia autoja tai muita vaaroja, mutta hiljaisella ja tyhjähköllä parkkiksella kyseinen suunnitelma toimi loistavasti. Sen avulla sain samanaikaisesti sekä kannettua raskaita kauppakasseja molemmissa käsissäni, että ohjattua (ja tarvittaessa hidastettua) taaperon menoa ja liikkumista. :) Eikä likka muuten päästänyt hihnasta irti kertaakaan! Ei edes silloin kun jalat menivät solmuun ja hän onnistui vähän kompuroimaan epätasaisen asfaltin vuoksi. ^^' Awwws!<3

Rappusissa tytön kävely onnistui tänään mutkattomasti ja omatoimisesti. Sen sujuminen riippuu vähän päivästä ja mielialasta, mutta onneksi tänään kumpikin näistä näytti olevan kunnossa. :) Kotiovelle päästyämme huokaisin helpotuksesta, sillä painavat kauppakassit veivät veronsa myös minun jaksamisessani, eivätkä käteni meinanneet jaksaa kantaa niitä (hidastetulla temmolla tietysti, sillä taaperon kanssa liikkeellä) viimeisiä rappuja ylös saakka. Avaan oven, jonka takana kissa on tulossa tarmokkaasti tutkimaan rappukäytävämme saloja. "Kikii! Pliis, ei nyt!" Mutta katti ehti kipuamaan jo ylempään kerrokseen, pois näkyviltä. Kannan ostoskassit sisään ja riisun nopeasti taaperon. Nappaan kaapista kissanherkku-pussin ja palaan ovelle houkuttelemaan karvaotusta takaisin huoneistoon. Kiki kiinnostuu herkuista, muttei suostu tulemaan sisälle saakka hakemaan niitä. Jätän herkkupussin lattialle ja hiivin kaappaamaan kissan syliini. Jes, onnistui! NYT kotiin! Saatuani viimein oven kiinni huomaan sisällä odottavan yllätyksen. Hetkeksi yksin jätetty riiviö on levittänyt eteisen lattiamme täyteen kissan herkku-raksuja ja mutustelee niitä parhaillaan itse. "Aaargh, Taikaaa!"

Lähden purkamaan kasseja ja päätän siivota kissanruoat sen jälkeen. Haluan saada äkkiä Mikon synttäriylläriksi ostetun Toblerone-makuisen pakastekakun kylmään, ettei se vain sula enempää. Synttäripäivä kun on vasta torstaina, jolloin olemme menossa Mikon vanhempien kanssa kylpylään ja ravintolaan syömään. Taikaa ei oikein kiinnosta tällä kertaa auttaa tavaroiden antamisessa, joten yritän olla nopea ja tehokas päästääkseni äkkiä lakaisemaan eteisen lattiaa. Saatuani hommat hoidettua syötän Taikalle riisifruttia ja vaihdan tämän vaipan. Sitten onkin päiväunien aika. Saatuani vihdoin käden vapaiksi tekisi kovasti mieli vain istahtaa läppärin ääreen, mutta pakotan itseni vielä tyhjentämään pyykkikoneessa majailevat märät vaatteet kuivumaan. Lopulta nappaan mukaani banaanin ja aloitan tämän tekstin kirjoittamisen. Huh, miten paljon kaikkea olenkin saanut tänään aikaiseksi! Ottaen vielä huomioon, että tyhjensin ja täytin astianpesukoneen ennen kauppaan lähtöä ja vein lähdettyämme roskapussin. Hyvä minä! (Huomenna voinkin sitten suosiolla palata normaalin kotona köllöttämisen ja ameebailun pariin, haha xD)

Mekko-2nd hand, Vyö-Seppälä, Kaulakoru-Viikinkitorilta, Tennarit-Nelly.com

Postauksen asukuvat ovat viime perjantailta, jolloin Taika lähti mummilaan hoitoon ja luoksemme tuli ystäviä viettämään iltaa. Päälle pääsi uusi kirppikselta löytämäni avainmekko, joka on väriltään poikkeuksellisen omituinen, kunuskin ruskean sävyinen yksilö! :'D Ihastuin sen kuviointiin sekä malliin, eikä puolentoista euron hintakaan ollut tälle yhtään pahitteeksi. >.<' Minä niiiin toivon, että tulevaisuudessa kirppismuijailu onnistuisi minulta entisten vuosien tavoin, jolloin tuli löydettyä vaikka millaisia huippuja vaatelöytöjä halvallla! Porissa asuessamme löysin jatkuvasti ihania kamppeita vaatekaappiini, eikä perus vaatekaupoilla tarvinnut enää edes käydä. ^^ Kunpa vain sitä kirpputorin kiertelyä jaksaisi harrastaa useammin kuin kerran kuussa.

Tänään ollaan menossa illemmalla ystäväperheen luokse kylään. Olisi tarkoitus jälleen pelailla lautapelejä ja saada muksuille vähän toisistaan leikkiseuraa. :'3

Toivottavasti teilläkin on tulossa kiva päivä, moi! ^^

Ebay-ostosten esittelyä VIDEOLLA

Heippatirallaa!

Tällä kertaa videolla päätyi viimeaikaisten eBay-ostosteni esittelyä sekä miniarvostelua kunkin tuotteen kohdalta. Toivottavasti tykkäätte! ^^

Lately...

Lähipäivinä olen...

• Onnistunut skarppaamaan laihiksen kanssa ja syönyt erityisen paljon hedelmiä ja kasviksia. Ja se on näkynyt myös vaa'assa! 8) Eihän sitä tietenkään koskaan tiedä onko tippuneen painon syynä läskit vai nesteet (vai lihakset T_T), mutta kyllä se pienempi vaakanumero aina piristää mieltä. :')

• Jaksanut myös tsempata itseäni kotijumpan kanssa, tehden useamman kerran viikossa lihaskuntotreenejä. Cardiota, eli sitä hikiliikkumista pitäisi taas lisätä mukaan kuvioihin, mutta sentään en ole kokonaan laiskistunut ja jättänyt kuntoinut täysin tekemättä. o/

• Yleisesti ottaen kuitenkin enimmäkseen vain jumittanut koneella, seikkaillut YouTubessa ja katsellut pelivideoita.

• Iltaisin tuijotellut Mikon kanssa Netflixistä Kuolleista palanneet -sarjaa.

• Kahden edellämainitun aktiviteetin ohella usein myös kutonut. Tällä hetkellä menossa on pitempiaikaisempi projekti, nimittäin villapaita(!!!) sekä lyhytaikaisempi juttu, eli lapaset. Jos instagramissa seuraavat tyypit muistaa, kudoin jo syksyllä itselleni ihanat harmaa-keltaiset siksak-lapaset. No arvatkaa miten kävi? HUKKASIN toisen niistä jonnekin! ;__; Yhyy! Mä en KOSKAAN hukkaa mitään tollasta, joten itsetehtyjen lapasten (tai okei, toisen niistä) kadottaminen tuntui erityisen pahalta. Y_Y' Mietin hetken että olisin vain kutonut tuolle toiselle lapaselle uuden parin, mutta sitten päätinkin kutoa kokonaan uudet lapaset. Piti ensin tehdä ihan yksinkertaiset raitalapaset, mutta kuten arvata saattaa enhän mä sit osannutkaan tyytyä sellasiin. Piti tietysti alkaa vääntämään taas jotain ihmeellisiä päästä keksittyjä kuvioita, joiden vuoksi menin sata kertaa sekaisin ja jouduin purkamaan valmiin lapasen ainakin kolme kertaa takaisin puoleen väliin kun siitä olikin tullut joko liian lyhyt tai olin vaihtoehtoisesti huomannut siinä toistuvasti tekemäni virheen. =__=' Eikä sellaista nyt voi tietenkään jättää! Phuuuh... Toinen lapanen on vielä tekemättä, mutta kaipa semmoisen väkertämiseen menee huomattavasti vähemmän aikaa kun silmukkamäärät ja kuviot voi helposti luntata ekasta lapasesta eikä niitä tarvitse enää "keksiä alusta". TuT<3

• 
  
•  
• Haaveillut ja suunnitellut uutta tatuointia, vaikka talouden toisen aikuisen kanssa-asukin suostutteleminen siihen onkin vielä hieman kesken... Useamman satasen maksava taidepläjäys kun ei ole mikään ihan pikkuinen investointi meidän tänhetkisillä tuloilla. :< Mutta ehkä vielä...

• Innostunut tilaamaan e-baysta feikin waist trainerin ja päättänyt kokeilla toimisiko se oikeasti minulla vai ei. Olen asian suhteen hieman skeptinen, mutta toisaalta olen lukenut korseteista (yleisellä tasolla) myös paljon hyvää palautetta. Ne aktivoivat keskivartalon lihaksia ja pitävät ryhdin suorana. Tarkoituksenani ei siis ole varsinaisesti saada vyötäröäni kapeammaksi, vaan päästä eroon raskauden jälkeisestä mahalöllykästä. Jospa se vatsaan kohdistuva pikkupaine ja aktivoiminen saisivat aikaan tehokkaampaa muutosta? Itseasiassa pidän korsettia päällä myös tällä hetkellä tätä tekstiä kirjoittaessa! Sovelsin tätä suht huonon laatuista (minun selälleni hieman liian lyhyttä) ebayn halppiskorsetin käyttöä niin, että puin sen päälle vielä vuosia sitten Lontoosta ostetun nahkakorsetin, joka sopii minulle pituudeltaan paljon paremmin ja tukee lisäksi selkää. Tämä jälkimmäinen on myös sen verran jämptimpää materiaalia, että se ei  krymppäydy istuessa niin helposti, eikä siksi ala tuntua inhottavalta tai ala painaa kylkiluita tai sisuskaluja.

•  
• Käyttänyt ahkerasti taannoin Ikeasta hankkimaamme omenaleikkuria. :'D Naureskelin ensin netissä lukemiini kehuihin, mutta päätin halvan hinnan vuoksi kuitenkin hankkia ja kokeilla sitä, vähän sellaisella no onks tää muka jotenki olevinaan kätevä -asenteella. Yllätyksekseni huomasinkin omenoiden syönnin lisääntyneen ja sen omenan ottamisen -kynnyksen pienentyneen. Ihme juttu, mutta toimii ainakin mulle. O_o

• Tuhlannut kokonaisen omaisuuden Taikan vaatehankintoihin, mutta tehnyt myös pitkällä tähtäimellä kannattavia järkiostoksia! Likan kasvupyrähdyksen vuoksi monet perusvaatteet menivät nopeasti pieniksi, joten jouduttiin haalimaan käsiimme äkkiä lisää uusia, isompaa kokoa olevia kamppeita. Niiden lisäksi olen kuitenkin onnistunut bongaamaan Prisman ale-reistä sikahalpoja löytöjä ensi talveksi! 8) Niinhän sitä aina sanotaan, että fiksut tyypit ostavat kalliit talvivarusteet kevään alennuksista ja kerrankin minä olen yksi niiden joukossa! Kun 70 euroa maksavasta toppahaalarista tiputetaan 70% hinnasta pois, jäljelle jää hyvinkin sopuisa hinta maksettavaksi! Parilla kympillä ei kyllä löydä edes käytettyä toppahaalaria kirpparilta, saatikka uutta ja käyttämätöntä! Puhumattakaan siitä, että seitsemän euron toppahousut ei ole hinta eikä mikään. Kolmas näistä hankinnoista oli kaikkein kallein, 25 euroa maksanut merinovillainen haalarikerrasto. Mutta kyseinen materiaali on niin kallista ja laadukasta muuten, että sen pitäisi olla kuulemani mukaan kaiken hintansa väärti. :3 Paljon kaikkea tarpeellista, jeah! : ))

• 
  
• 
  
•  
• Ulkoillut Taikan kanssa pihalla, leikkinyt lumessa ja rakentanut lumiukon.

• Himoshoppannut halppiskorsetin lisäksi myös muita ebay:n kiina-tuotteita. Suurimmaksi osaksi ostokseni ovat painottuneet kauneudenhoito- ja meikkijuttuihin, kuten erinäisiin naamaharjoihin, karvanpoistotuotteisiin, huulipuniin ja puutereihin. Onneksi en sentään osaa ostaa paria euroa kalliimpaa krääsää, sillää muuten omatunto alkaa painaa. Mutta puolustuskeinokseni sanottakoon, että useat tuotteet ovat oikeasti olleet ihan hyviä ja todellakin hintansa väärtejä! :) Samalla rahalla Suomesta ei saa mitään.

• Syönyt tuhteja salaatteja, joita suorastaan rakastan! Vaihtelevien ainesosien keksiminen on toisinaan hankalaa, mutta kyllä niitä aina keksii uusia. :>

Tänään meidän piti alunperin lähteä ystäväperheen naisen kanssa kirpparille, sillä aikaa kun miehet olisivat vahtineet lapsia, mutta suunnitelmat peruuntuivatkin sairastelujen vuoksi. :( Noh, huomiselle kuitenkin olisi taas tiedossa ohjelmaa! :) Pikkusiskoni kysäisi tänään josko hän pääsisi luoksemme kyläilemään hiihtolomansa loppuajaksi, ja kyllähän se meille sopi. ^^ 

Torstaillekin on suunniteltua menoa, sillä olemme jo aikoja sitten sopineet menevämme kaverini kanssa eräisiin Game Of Thrones -teemaisiin opiskelijabileisiin. :D Kyseisen sarjan ultimaattisena hard core -fanina (no ei nyt sentään, mutta melkein!) meitsi on ihan liekeissä suunnitellut pukua jo useamman viikon ajan. >.<' Jos voisin, panostaisin siihen oikein kunnolla, hankkimalla kunnolliset pukineet ja varustukset, mutta taitaapi tällä kertaa vaatetukset kuitenkin rajoittua vain siihen oman kaapin sisältöön. TuT'</3

Sellaista meidän perusarkeen tällä hetkellä kuuluu.

Uusia Juttuja!

Paita-H&M, Hame-2nd hand (H&M), Sukkahousut-H&M, Kengät-2nd hand (VegaBond)

Moips! :) Lämpimämmät ilmat saavat mut aina innostumaan pukeutumisesta ja asujen kuvaamisesta, joten toivottavasti ei vielä kyllästytä. ;) Tänään harmillisesti satoi lähes koko päivän, joten viimekertaisista asukuvista poiketen jouduttiin ottamaan tämänkertaiset, ikävä kyllä, taas sisällä... Olin jo elätellyt toivoa että sisätilakuvaukset olisivat tältä talvelta tässä (lol), vaikka olisihan sitä pitänyt arvata Suomen sääolosuhteiden olevan arvaamattomia jopa kesällä. No mutta, toivottavasti kestätte! :D

Tänään oli aika perus päivä. Oltiin aamupäivä Taikan kanssa kotona, iltapäivällä laitettiin ruokaa ja lähdettiin siitä kohti Ikeaa. Ollaan jo useamman kuukauden ajan tehty listaa mitä kaikkea kyseisestä vaarallisesta rahasyöpöstä pitäisi hakea, ja pyritty tietoisasti välttämään sinne lähtemistä. Meillä meinaan jokainen Ikea-reissu lähtee kirjaimellisesti AINA lapasesta... Me ei vain osata poistua sieltä alle satasen maksavalla tavaramäärällä, sillä joka kerta eteen eksyy jotain minkä on pakko saada, eikä sitä vain kykene ohittamaan. Eilen kuitenkin todettiin tarvittavien asioiden listan kasvaneen jo sen verran pitkäksi, että meidän oli jo korkea aika oikeasti lähteä vihdoin ostoksille.

Tälläkin kertaa mukaan päätyi listassa olleiden (pikkuveitsi, paistinpakku, perunasurvin, sakset, lelukori, tyyny) lisäksi myös omenaleikkuri (älkää kysykö miksi! xDD), uudet iiihanat petivaatteet, Taikan huoneeseen meneviä julisteita sekä niihin sopivia kehyksiä + pehmopallo, jota Taika ei suostunut jättämään kauppaan.... :'> Lelukorin sijaan päädyttiin myös yllättäen hieman toisenlaiseen ratkaisuun. Katsellessamme lelukoreja, jotka kaikki maksoivat noin 20 euron verran, todettiin että olisikohan sittenkin järkevää ostaa jokin hyllysysteemi, joka voisi olla koria pitkäaikaisempi investointi? Vieressä seisoi sopivasti 60 euroa maksava, valkoinen kahdeksanlokeroinen Kallax-hylly, jonka tajusimme olevan äärimmäisen paljon fiksumpi vaihtoehto Taikan huonetta sekä tulevaisuutta ajatellen! Siihen saa laitettua edullisia säilytyslaatikoita, joissa pitää leluja tai muita pikkutavaroita, mutta jotka saa halutessaan myöhemmin pois ja hyllykköä pystyy käyttämään vaikka kirjahyllynä. :)

Kallax-hyllyt ovat myös siitä käteviä, että niitä voi pitää sekä pysty- että vaakatasossa, joten aluksi vaakatasoisena leluhyllynä toimivamatala hyllykkö voi ajan myötä vaihtua pystysuuntaiseksi ja vähemmän lattiatilaa vieväksi, "aikuisemmaksi" hyllyksi. :') Pitkällä tähtäimellä ajatteleminen on äärimmäisen viisasta ja järkevää, mutta onhan se kieltämättä hieman ärsyttävää sijoittaa kerralla suurempi summa rahaa johonkin, mitä ei varsinaisesti vielä olisi tarvinnut. Oltaisiinhan me tosiaan toistaiseksi pärjätty toisella lelukorilla, mutta ehkä näin päin on kuitenkin parempi. Ei ole ainakaan muutaman vuoden päästä turhia lelukoreja nurkissa pyörimässä. :'D

Tultuamme kotiin Mikko oli reipas ja hän kokosi hyllyn kasaan saman tien, ja ehdimme saada sen paikalleen ennen Taikan nukkumaanmenoa, jeii! :) Mutta tältä Taikan huone tällä hetkellä näyttää!

Kuva instasta.

Halusin täyttää hyllyn alarivin erivärisillä pehmolaatikoilla, koska ajattelin sen olevan hauska tapa saada huooneesta värikkään ja lapsenmielisen. :3 Hyllyn päällä on myös uusia sisustustauluja, jotka olisi vielä tarkoitus laittaa Taikan huoneen seinälle. Nuo ylemmät hyllytkin luultavasti täyttyvät ajan myötä leluista paaljon paljon enemmän. ^^


Tänään onnistuin muuten kerrankin poimimaan netin syvistä uumenista itselleni erään todella hyvän meikkiniksin! Olen jo jonkin aikaa katsellut youtubesta erinäisiä beauty hacks:eja ja ajatellut koittaa soveltaa niitä myös omaan käyttööni, mutta tämä meikkausneuvo päätyi heti tänään kokeiluun ja yllätyksekseni myöskin toimi! 8) Huomaatteko tästä seuraavasta kuvasta jotain poikkeuksellista?

Jos ette, minä en siitä loukkaannu. Mutta kerron silti mikä  tässä kuvassa poikkeaa muista, edellismerkintöjen lähikuvista! :) Mä nimittäin vihdoinkin tajusin soveltaa silmieni rajauksessa "hooded eye winged line" -rajausta! Tämän videon avulla vihdoin tajusin tekeväni jatkuvasti saman virheen, jonka myötä eyeliner-rajaukseni näyttävät aina asukuvissa ja tilannekuvissa niin erilaiselta ja huonolta peilikuvaan ja ilmeileviin selfieihin verrattuna! Vaikka uudella tavalla vedetyt lainerit näyttivätkin minusta aluksi kummallisilta ja "liian pitkiltä", nämä toimivat lopulta silmissäni tuhannesti paremmin kuin vanhat! Olin niin onnellinen kun tajusin miten suuren eron tämän niksin oppiminen minulle antoi ja joka kerta käveltyäni tänään peilin ohi innostuin nähtyäni miten hyviltä rajaukseni näyttivät! OuO Jeee!!

Päivän asusta sen verran, että teki hassusti mieli jättää tänään asusta kokonaan musta väri pois ja muutenkin koota kokonaisuus jostain täysin ei-niin-tutusta-ja-turvallisesta. :') Jotenkin päälle valikoitui syksyllä hankitty poolo-raitapaita sekä taannoin käytettynä hankittu simppeli harmaa hamonen. Yhdessä ne näyttävät melkein mekolta, mutta jostain syystä se ei tuntunut ollenkaan haittaavan. :> En myöskään tajunnut sukkahousujeni ja kynsilakkojeni matchaavan ennen kuin koko asu oli jo jonkin aikaa ollut päälläni, haha! :'D Näyttää melkeinpä harkitulta teolta. Ehkä aina ei pitäisi paljastaa kaikkea. >.<

Sellaisia pikkukuulumisia minulta tänään.
Nähdään taas! :)

Viikonlopun hulinat

Sunnuntaita! :) Miten se viikonloppu menikin jo ohi näin nopeasti? Lähdettiin eilen ex-tempore -visiitille Raumalle. Käytiin syömässä Mikon vanhemmilla ja kierreltiin paikallisilla silakkamarkkinoilla. Jälkimmäisistä itselläni oli ehkä hieman liian korkeat (nostalgiset) odotukset, sillä tykkäsin kovasti käydä niissä pienenä tyttönä. Nyt ei oltu käyty siellä muutamaan vuoteen ja vastassa oli perinteisten metrilakujen ja hunajamyyjien lisäksi vain tylsiä pölynimuri-pusseja, puukkoja, mattoja ja ikkunanpesu-välineitä. :/ Joitakin "ernu"-vaatekojujakin oli, mutta en jaksanut mennä katselemaan sellaisia. Tarjonta ei siis kokonaisuudessaan oikein iskenyt, ja kun saavuimme paikalle juuri syöneinä, ei myöskään sitten oikein viitsitty ostaa mitään ruokaakaan. Loimulohi jäi tosin kutkuttamaan mieltä. *n*

Paikalla oli myös sellainen lasten minihuvipuisto, eli käytännössä pari pientä karusellia ja pomppulinna. Taika innostui katselemaan pyöriviä muovieläimiä niin kovin, ettei olisi millään halunnut lähteä alueelta! :'D Alkoi jopa itseänikin harmittamaan että tyttö on vielä liian pieni mennäkseen karuselleihin. Ei kun voi vielä tässä vaiheessa luottaa siihen, ettei hän kesken pyörityksen lähtisi nousemaan sieltä seisomaan ja loukkaisi itseään. Mutta ehkä ensi vuonna!

Muuta ei lauantaihin sitten oikein mahtunutkaan kuin saunomista ja jätskillä herkuttelua. Sunnuntaina sitten lähdimme sieltä jo aamulla kohti kotia, niin että Taika kerkeisi päikkäreille omaan kotisänkyynsä. Päivemmällä lähdin kaupungille tapaamaan ihania tyttökavereitani ja menimme yhdessä Cafe Brahe:en herkkusalaateille. Päätin olla tällä kertaa hurja, ja otin perinteisen täyte-comboni (lohi+aurinkokuivattu tom.+parmesaani+pestokastike+siemenet) tilalle chili-kanaa lohen sijaan! :'D OMG, olen niiiin juuttunut vanhaan hyväksi todettuun yhdistelmään, että tämä tuntui oikeasti tosi rebeliltä. xD Vaikka hyvää oli myöskin.<3

Piipahdettiin samalla Hansassa pyöriessämme parissa liikkeessä ja ostin taas kaikenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista, kuten Tigeristä kissa-kangaskassin(!!), pyörän lukon, lahjapaperia sekä väriliidut, kirjakaupasta kaksi uutta lastenkirjaa Taikalle sekä H&M:stä muutaman iihanan asian! 8))



Alunperin ei siis pitänyt ostaa kaupasta mitään erityistä, vaan ennemminkin lähdettiin sinne ihan vain kiertelemään ja katselemaan alennuksia.

Sitten ystäväni säntäsi kenkähyllylle. Itse en juurikaan koskaan käy H&M:n kenkähyllyllä, koska noh, ajattelen sikäläisten popojen olevan liian halppislaatuisia ostettavaksi. :'D Sitten tämä hihkaisi jotain yli polven yltävistä saappaista, ja päätin mennä itsekin katsomaan. "Eikä, nää on aivan sairaan ihanat! Mahtuiskohan nää mulle reiren kohdasta?" Ja niin saappaat päätyivät kokeiluun.

Rakastuin saapikkaiden mukavuuteen ja istuvuuteen niin kovin, että pienen tovin jälkeen niiden kohtalo oli selvä. Ne oli PAKKO viedä kaupasta mukanaan kotiin! *u* Olinkin juuri sopivasti saanut synttärilahjaksi rahaa, jonka voisinkin käyttää tällaisiin ihaniin sydäntäni sykähdyttäneisiin kenkiin.<3 (Kengät taisin ostaa viimekin vuonna itselleni lahjaksi)

Ihanien saapikkaiden lisäksi H&M:sta mukaan lähti myös tällainen mainio ja super suloinen kissamuki! x)

hihii <3

Sitten lähdimme pois kauppakeskuksesta. Kello olikin jo niin paljon, että he sulkivat jo ovensa sunnuntaisten aukioloaikojen vuoksi ja me lähdimme käppäilemään pitkin kävelykatua. Yhtäkkiä Mikko soittaa minulle ja kertoo heidän olevan juuri Taikan kanssa torilla. "Täh? Ai niinku nyt vai? No, tuletteks te tänne?" Ja niin me tapasimme vielä hekin. :D

Lopulta tiemme erkanivat. Tytöt lähtivät koteihinsa autoilla ja me Mikon ja Taikan kanssa kotiimme bussilla. Olipas ihanan virkistävää nähdä kavereita ja hengailla kaupungilla ilman ainiaista kiirettä ja taaperon päivärytmien jatkuvaa kolkutusta takaraivossa! n_n Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä onkohan jo Taikan ruoka-aika ja tuleekohan Taikan kamalan tylsää. Ei myöskään tarvinnut juoksennella taaperon perässä pitkin käytäviä! Voi että elämä oli joskus helppoa ja ykinkertaista, haha! :''D

Muuten elämään kuuluu tällä hetkellä aika leppoisaa. Ei ole mitään kipeitä deadlineja, kuolettavan tiukkoja rahahuolia tai maailmaa mullistavia perheriitoja. Sellaista sopivan kivaa ja huoletonta, ahh.<3 Iltaisin olen innostunut katsomaan elokuvia ja sarjoja sekä kutomaan toden teolla! Päätin jokin aika sitten yrittäväni nyt tänä vuonna tehdä mahdollisiman paljon joululahjoja itse, ja kutomuksien kannalta asia onkin alkanut rullaamaan mukavasti. Toisaalta, yhtään joululahjaa en ole vielä tehnyt, mutta kudonnut sitten kaikenlaista muuta. :'DD Esimerkiksi tarpeelliset lapaset ja kaulahuivin Taikalle syksyksi! Tällaiset nimittäin:

Olivat muuten juuri oikean kokoiset! (Jos ei oteta huomioon että ensimmäistä lapasta tehdessäni jouduin kutomaan sen KOLME kertaa uudestaan, koska tein ensin aivan liian pienen..) Huivista tuli hassun "pyöreä", sillä se kieriytyi reunoilta rullalle. Kun kuitenkin kokeilin sitä ensi kertaa Taikalle huomasin sen olevan juuri hyvä tuollaisena! Se menee mainiosti tytön pienen kaulan ympäri kaksi kierrosta, eikä ole liian paksu, vaan juuri sopivan kapea. :)

Sellaista meille. Mitäs teidän viikonloppuun? ^^

Kirppismuija

No hei! Meinasin ensin että näistä asukuvista tulisi oma postauksensa ja kirppisasiasta omansa. Sitten päätin että mitäs hittoa. Asukuvat ja kirppisjutut kun lähes poikkeuksetta kuuluvat blogissani yhteen.

Shoppailen nykyisin melko harvoin. Silloin kun ostan uusia vaatteita ne ovat joko kirpparilta tai H&M:n ale-reistä. Alusvaatteita ja sellaisia en tosin ota huomioon, sillä sellaisten varastotäydennystä tulee tehtyä muutenkin vain muutaman kerran vuodessa.

Kirppareista tuli mulle tärkeitä ensimmäisen kerran oikeastaan silloin kun muutin omilleni. Toki vierailin sellaisissa myös vanhemmilla asuessani, mutta vasta opiskelijaelämän ja rahattomuuden tuoman "mitä ihmettä mä nyt teen?" -ajatuksen myötä löysin 2nd hand -shoppailun kunnolla. Mähän nimittäin tykkään vaatteista, paljon. Tykkään saada uusia kamppeita, joita yhdistelemällä vanhoihin lopputuloksena on jokin ennenkokematon asuyhtälö. En ole yhtään sellainen ihminen joka jaksaisi kiemurrella päivästä toiseen samassa hyväksi todetussa combossa, sillä noh, se vain olisi niin kuolettavan TYLSÄÄ.

Mekko-2nd hand, Vyö-Seppälä, Kengät-2nd hand, Kaulapanta-ebay

Löydettyäni kirpputorit huomasin pääseväni toteuttamaan intohimoani myös vähin rahoin. Voin ihan oikeasti löytää itselleni uusia vaatteita vain muutamalla eurolla, ja säästää kallisarvoisia roposia kaikenlaiseen muuhun elämiseen! Ei tarvitse luopua kummastakaan, sillä joskus voi saada molemmat.

Käytettyjen vaatteiden huono puoli onkin se niiden löytäminen. Olen usein kuullut ihmisten sanovan "Ostaisin mutten löydä sieltä ikinä mitään!" . Se on totta. Ei ole helppoa tehdä hyviä ja itselleen mieluisia löytöjä paikoista, joissa suurin osa on rähjäistä lumppua tai ikivanhoja kuolinpesä-rojuja. Olen moneen otteeseen poistunut kirpparilta tyhjin käsin, sillä toisinaan mitään ei vain löydy. Mutta sitten on niitä toisenlaisia kertoja, kun bongaan kaikkien turhien hyllyrivien välistä sen yhden kultakaivoksen! Sellaisen, jonka vaatteita ei ole pilattu hinnalla, ne ovat tismalleen minulle sopivan kokoisia ja kappas, juuri sellaisia mitä olen pitkään etsinytkin! <3__<3 Se tunne, kun koet olevasi maailman ääriin matkustanut merirosvo ja lopulta vihdoin löydät havittelemasi aarrearkun! *-*

Kirppistelyä voisi periaatteessa jopa kutsua harrastukseksi. Siihen kuuluu se etsiminen ja epävarmuus. Siihen kuuluu se jännä tunne, ettei voi koskaan tietää mitä löytää vai löytääkö mitään. Kirpputorille ei mennä etsimään mitään tietynlaista asiaa, vaan sinne saavutaan avoimin mielin. Parhaita kirppisaarteitani ovat olleet itseasiassa sellaiset asiat, joita en olisi oikeastaan koskaan kuvitellutkaan ostavani itselleni. Kaupassa olisin takuulla kävellyt niiden ohitse vilkaisematta, mutta kirpparilla mielen tila on erilainen. Kyllä tämmöstä kolmen euron mekkoa nyt kannattaa ainakin koittaa!

Vaikka köyhyys ja rahattomuus tuntuukin ärsyttävältä monilla elämän osa-alueilla, niin omalla kohdallani se ei useinkaan koske vaatteita. Käytettyjen löytöjen tekemisestä on tullut niin mielenkiintoista, etten nykyisin edes usein halua mennä tavalliseen vaatekauppaan. Joskus sattumoisin saatan löytää liikkeistä halpoja alevaatteita, mutta se ei kuitenkaan ole koskaan sama asia. Siitä ostamisesta puuttuu se jokin. Sellainen pelaamisen omainen onnistumisen tunne, jonka olen onnistunut saavuttamaan kirpputoreilla.


******

Lähivuosina kirppisrakkauteni on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Olemme löytäneet kirpputoreilta vaatteiden lisäksi kodin sisustustavaraa, ihania historiallisia valokuvakehyksiä sekä huonekaluja. En löydä mistään sisustusliikkeistä yhtään niin hienoja juttuja mitä ollaan joskus bongattu sattumalta kirpputorilta! Saamme jatkuvasti vierailta ihailuja esimerkiksi käytettynä löytämästämme englantilaisesta klaffipöydästä. Sellaisia ei vain myydä enää missään tavallisissa huonekalukaupoissa. Sellaiset esineet tekevät kodistamme erilaisen ja erityisen.<3

Ja viimeisin, muttei laisinkaan vähäisin osa-alue tulee tässä. LASTENVAATTEET! Whoaaa miten paljon todellista säästöä ja järjenkäyttöä liittyykään nopeasti kuluviin ja äkkiä pieniksi meneviin vauvojen ja taaperoiden kamppeisiin! 8'O Ja siis oikeasti, miten yksi pieni lapsi edes voi tarvita niin tuhottomasti tavaraa, johon saisi upotettuja satoja ja satoja euroja?? Takki, ulkohousut, kumisaappaat, ainakin kahdet kengät, sadetakki, sadehousut, lämmin takki, toppahaalari, villahaalari, välikausihaalari, kurahanskat, toppahanskat, kaulahuiveja, kaulureita, ruokalappuja, neuleita, huppareita, pitkähihaisia, lyhythihaisia, bodyja, kotihousuja, farkkuja, sukkia, lapasia, villasukkia, pipoja, yöpukuja, lippalakkia, sukkahousuja, juhlavaatteita ja juhlakenkiä.

Siis oikeasti miettikää mikä määrä! Lisäksi kun monen vaatteen kohdalla niitä tarvitaan useita, sillä lapset telmivät ja sotkevat ja kuluttavat housujen polvet puhki. Vielä hirvittävämpää on ajatella miten usein noita kaikkia tarviikaan uusia lapsen kasvaessa? @___@' Jos itselläni on käytössä sama talvitakki viidettä vuotta, pienelle lapselle joutuu hankkimaan uusi joka vuosi. Meistä tuntui suorastaan lottovoitolta huomattuamme viime keväänä uutena hankkimamme 80-kokoisen (silloin hieman liian ison) välikausihaalarin sopivan juuri ja juuri vielä tämän syksyn ajan. Ehkä. Ellei siis Taika ota ja tee jotain megakasvu-spurttia, jolloin joudumme hankkimaan hänelle uuden.

Kuten arvata saattaa, olemme yrittäneet hyödyntää kirpputoreja myös lasten vaatteiden hankintaan niin paljon kuin se suinkin vain onnistuu. Se ON aikuisten vaatteita hankalampaa, sillä XS, S, M, L ja XL -kokojen sijaan lasten vaatteita on miljoona. Koittaessani selata kirppispöydältä oliskohan täällä just meille tarvittavaa kokoa, siihen voi valehtelematta tuntikausia! =__=' Samassa pöydässä voi helposti olla kaikkia mahdollisia lasten kokoja! Lapsettomille henkilöille havainnoidakseni voin luetella ne kaikki 100-kokoon asti. Kas näin: 50, 56, 60, 62, 68, 70, 74, 80, 86, 90, 92, 98, 100. Että koitappa sitten kaivella sieltä sekaisista pöydistä juuuri NE oikean kokoiset vaatteet! Helpommin sanottu kuin tehty...

Ongelmana on käytettyjen lastenvaatteiden lisäksi usein myös niiden kunto. Kuten sanottu, muksut suttaavat ja riehuvat paljon ja se myös näkyy heidän vaatteissaan. Kirppiskamppeiden kanssa on usein oltava tarkkana, jos ei halua ostaa reikäisiä housuja tai paitoja pinttyneillä ruokatahroilla. Myös ne lastenvaatteiden printit saattavat olla kuluneet aivan liian härskin näköisiksi, ettei sellaisia enää edes viitsi pitää päällä, ellei tahdo lapsensa näyttävän kodittomalta kerjäläiseltä.

Kaiken tämän kertomani hankalan rumban jälkeen haluan kuitenkin sanoa seuraavan. Käytettyjen lasten vaatteiden hankkiminen silti kannattaa. Shoppasimme viimeksi viikko sitten Taikalle uusia käytettyjä vaatteita (kävi juuri samalla lailla kuin aikaisemmin mainitsemani kultakaivos-juttu), ja voi että miten innoissaan tyttö olikaan löytämistämme asioista! ^_^ "Kiiijaaaa!!!" tämä kiljahteli, nähtyään usean ihanan ja hyväkuntoisen kissa-printtisen bodyn, joita haalimme hänelle hyllyltä koriimme. 70 senttiä - 1e /kpl ei ollut lainkaan paha diili, ja onnistuimme löytämään usean hyvän näköisen ja laatuisen yksilön täyttämään lipastoamme murun seuraavassa vaatekoossa.

Varsinkin lasten kenkien kohdalla suosittelen lämpimästi tarkistamaan lastenkirppisten tarjontaa! Meille ei silloin aikoinaan käynyt hyvää tuuria Taikan ensikenkien kanssa, vaan jouduimme ostamaan sellaiset Taikalle uutena. Kuitenkin sen jälkeen olemme onnistuneet löytämään murulle edullisia käytettyjä popoja tulevalle talvelle. Ja siis hei, laadukkaita merkkikenkiä! Viking:iä, Reimaa, Adidasta...

Sama juttu törkyhintaisten toppavaatteiden kanssa! Jos vain lykästää (niinkuin meillekin löytyi vain YKSI sopiva toppahaalari!), saattaa löytää hyvinkin edullisen diilin hyvänkuntoisen talvivaatteen kanssa. Kuka välittää, että nimilapussa lukee himmein kuulakärkikynän kirjaimin "Jenna", sillä tarvittaessa voi vaikka kirjoittaa päälle vedenkestävällä tussilla TAIKA.


Mitä mieltä te olette käytetyistä lastenvaatteista? Entäs kirpparishoppailusta yleisesti? Onko teitä lykästänyt tekemään huikeita 2nd hand -löytöjä vai päädyttekö kirpputoreilta kotiin aina tyhjin käsin?