keskiviikko 30. syyskuuta 2015

1v3kk -vanha kuvakirjatoukka

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella tänne Taikan kuulumisia ja kehitystä koskevia juttuja. Hän on kasvanut ja kehittynyt viime kerrasta aivan valtavasti, tai ainakin oppinut hirmuisesti uusia asioita. Pahoittelen jos tästä tekstistä tulee hieman liiankin hehkutus-painoitteinen, mutta sanon heti alkuun olevani joka päivä enemmän ja enemmän häkeltynyt miten mielettömän paljon tämä vuoden ja (melkein) kolmen kuun vanha taapero jo osaakaan!

Taikan otettua pari kuukautta sitten ihka ensimmäiset askeleensa, ajattelin itse kävelyn alkavan vasta kuukausien päästä. Väärässäpä olin, sillä juurikin siitä päivästä lähtien Taikan kävely alkoi kehittyä ja vakaantua aivan todellisella ennätysvauhdilla! (Samoin kävi muuten ensimmäisen sanan kanssa, vaikka olinkin silloin melkein varma kuulleeni vain omia harhojani. :'D) Tytön askeleet ovat nykyisin jo todella tukevat, ja enää äärimmäisen harvoin hän kaatuu tai menettää tasapainoaan kesken tietoisan kävelyn. Myös juokseminen onnistuu, vaikka se näyttääkin vielä hieman samalta kuin liian pienet farkut pukenut tyttö videolla (<-kohdassa 2:10). Ulkona juokseminen on vielä hieman aremman luonteista, sillä jostain syystä Taika jännittää mennä siellä omin päin. Kaupassa taas vauhti tuntuu olevan liiankin kova, ja auta armias jos joskus käännämme häneltä vapaasti kävelevänä katseemme muualle. "Eikä! Missä vauva on!? Nääksä sitä? Mihin päin se meni??" Ne matalammatkin tavarahyllyt ja korit kun sattuvat olemaan juuri sen korkuisia, ettei meidän pirpanaa näe niiden takaa sitten millään! :DD

Kun Taikan suurimmat ja näkyvimmät fyysiset kehitykset ovat jo takana päin, tässä vaiheessa huomataan enemmänkin sitä verbaalista kehitystä. Tyttö on oppinut paljon uusia sanoja! Sanavarasto on karttunut, mutta ennen kaikkea hän ymmärtää useiden eri sanojen merkityksiä sekä alkaa tajuta miten missäkin tilanteessa kuuluu toimia. Vaikka tämä ei osaisikaan lausua jotain tiettyä sanaa vielä itse, hän saattaa hyvinkin tietää mikä sana tarkoittaa mitäkin. Lähiaikoina olen huomannut hänen hallitsevan jo todella paljon tavallisten arkisanojen ymmärtämistä. Hän tajuaa kun sanon "kohta mennään nukkumaan", johon hän vastaa PUPU (unipupu) ja PUTTI (tutti), viestittäen minulle näiden kahden liittyvän hänen nukkumaan menemiseen. Kysyessäni "onko nälkä, mennäänkö syömään?" tyttö vastaa minulle NAM NAM ja suuntaa kohti keittiöä, näin muutaman jutun mainitakseni. Olen myös tietoisasti jatkuvasti jutellut hänelle ja aina jotain asiaa tehdessäni selittänyt mitä milloinkin tapahtuu ja mikä on minkäkin asian tai esineen nimi. Taapero imee kaiken saamansa tiedon itseensä kuin janoinen sieni!

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, Taika rakastaa kirjoja. En olisi ikipäivänä uskonut kenenkään pienen lapsen oikeasti tykkäävän kirjoista niin paljon, vaan pidin niitä enemmänkin sellaisina vanhempien tyrkyttäminä pakkopullina. :'D Meille siunautui sitten juuri tällainen tapaus, joka voisi heittää kaikki lelunsa menemään, ja korvata ne kasalla mielenkiintoisia kirjoja! Omat kuvakirjavarastomme alkoivat jo käymään tylsiksi (meille kaikille kolmelle), käytyämme niitä läpi enhaluaedeskuvitellakuinkamonta kertaa, joten päätin lähteä hakemaan tytölle uusia kiinnostavia yksilöitä kaupasta.

(Tähän väliin pieni kirjanmetsästystarina)

Noin viikko sitten menin Suomalaiseen kirjakauppaa ja etsin sen hyllyt puhki juuri meille sopivaa kirjaa. Toisin kuin olin alunperin kuvitellut, löytäminen ei ollutkaan niin helppoa! Hyllyt olivat täynnä joko liian helppoja tai liian vaikeita opuksia. Juttuhan kun on niin, ettemme varsinaisesti lue kirjoja, vaan kerromme hänelle mitä asioita kirjojen kuvissa on. Tarvitsin siis kipeästi kirjaa, jossa olisi paljon erilaisia kuvia, jotka mielellään käsittelisivät tavallisia arkiasioita. Monissa Taikan iälle suunnatuissa kirjoissa oli vain viisi aukeamaa, joissa jokaisessa yksi aukeama tarkoitti yhtä aihetta, esimerkiksi kirjassa Lemmikit yksi aukeama sisälti pelkkiä koiria. Eihän siinä nyt sinällään mitään vikaa ole, mutta minä vain nii-iin tiedän, että vastaavanlainen kirja läpikäytäisiin meillä noin 20 kertaa, jonka jälkeen se olisi jo aivan liian nähty sekä taaperon että aikuisten mielestä ja jäisi näin hyllylle pölyyntymään tai enintään päätyisi puhkeavien poskihampaiden puruleluksi.

Lopulta minua onnisti ja löysin ylimmältä hyllyltä juuri oikean kappaleen: Minun värikäs sanakuvakirjani. Kirja on aivan mahtava! Se sisältää usean aukeamallisen kuvia, joista jokainen käsittelee erilaista ympäristöä, kuten tori, kaupunki, maatila, leikkihuone, omakotitalo, eläintarha ja huvipuisto. Suuri aukeaman pääkuva on täynnä erinäisiä yksityiskohtia, josta jokaisella katselukerralla löytää aina jotain uutta, mitä ei ole huomannut aikaisemmin. Lisäksi ison tapahtumarikkaan kuvan reunoilla on erikseen kuvasta poimittuja elementtejä, kuten eläimiä, esineitä ja hahmoja. Aluksi, lapsen ollessa pienempi, voi siis ihan vain nimetä yhdessä joitakin helpoimpia ja tutuimpia asioita, kuten eläimiä ja arkiesineitä, kun sitten lapsen kasvaessa siirtyä vaikeampiin kohteisiin. Lisäksi lasta voi pyytää löytää reunoilla olevia pikkupiirroksia isosta kuvasta, johon ne on "piilotettu". Suuri kuva myös sisältää lukuisia tilanteita, joita voi pohtia ja keskustella isomman lapsen kanssa yhdessä. Tiesin tämän suuren opuksen olevan tavallaan vielä hieman liian vaikea Taikalle, mutta toisaalta kirjan maksettua yhtä paljon kuin viisiaiheinen lemmikkikirjakin, ajattelin tällä olevan paljon enemmän potentiaalia! Se ei noin vain muutu "tylsäksi pikkulasten kirjaksi", vaan tarjoaa lapsen kasvaessa enemmän ja enemmän yhteisiä katselu- ja opetteluhetkiä.

Olen huomannut kirjojen lukemisen (katselemisen) oikeasti olevan hyödyllistä! Taika on selkeästi oppinut niiden kautta kymmeniä uusia sanoja, joita ei normaali arjessa ehkä tajuaisi oikein opettaa. Toki tytölle tulee näytettyä missä on äitin silmät, nenä ja suu, mutta esimerkiksi eläimiä ei noin vain tule kadulla vastaan. On myös hienoa huomata Taikan tajuavan kirjan piirroksen ja reaalimaailman välisen yhteyden, kun ensin näytämme kuvasta piirretyn kissan, ja sitten osoitamme oikeaa kissaa. Molemmat ne ovat kissoja, vaikka todellisuudessa toinen niistä onkin vain piirros. Toki kaikki lapset oppii tuntemaan ja erottamaan maailman eri käsitteitä myös ilman kirjoja ja "hömpötyksiä", mutta minusta on hienoa nähdä miten meidän aivan hetki sitten ollut vauva onkin jo järjettömän älykäs ihmiskunnan ajatteleva yksilö! :'o (Vaikkei siltä todellakaan aina normielämässä tunnu..)


Muita seikkoja typystä tällä hetkellä:

-Taika nukkuu (yleensä) yhdet päiväunet, noin klo 12-14. Päikkäsit kestää noin pari tuntia ja toisinaan nukahtaminen on vaikeampaa, joten tyttö saattaakin heräillä vasta klo 15, saatuaan unta vasta yhden paikkeilla. Iltaisin menee nukkumaan klo 20 ja herää aamulla klo 8-9.

- Taika syö pääosin kotiruokaa, vaikka yhä ainoita "varman päälle" olevia sapuskoja ovatkin kaupan purkkiruoat. Päivästä riippuen tyty suostuu harjoittelemaan ruoan lappaamista suuhun myös itse käsin tai lusikalla. Lempparijuttuja ovat tomaatit, vesimeloni, viinirypäleet, suklaa (...), vauvapuuro, purkkilasagne, makaronit sekä juusto. Syö myös mielellään äitinsä tekemää laihdutus-kaalikeittoa. :'D

- Tykkää ulkoilla, muttei uskalla liikkua siellä paljoakaan omin päin. Inhoaa istua vaunuissa, ostoskärryissä tai missään, missä hänen menemistänsä rajoitetaan. Tykkää kylpemisestä, vihaa hampaiden harjaamista.

- Pitää muista lapsista, innostuu leikkipuistoista, leikkii mieluiten dubloilla sekä pienillä (kinder)leluilla. Lemppari lastenohjelmia ovat Mimi ja Kuku, Pikku Prinsessa, Halinallet ja Taapero. Syö tuttia mennessään nukkumaan, automatkoilla ja kaupassa.

- Tykkää katsella isin kanssa Muse:n musiikkivideoita ja taputella jalkoja musiikin tahdissa. Myös eläinvideot youtubesta kelpaavat.


Huh. Olen ollut hieman kipeänä tässä parin päivän ajan lähtien, ja tämänkin kirjoitelmatyngän työstämisessä on mennyt kaksi päivää. Teksti siis saattaa olla hieman takkuilevaa, mutta sitäkin suuremmalla rakkaudella ja häkellyksen määrällä tehtyä. Vielä loppuunkin haluan osoittaa, ettei näillä sanomisillani ole tarkoitus nostaa omaa lastani korokkeelle, sillä tiedän että varmasti jonkun muun saman ikäinen taapero voi olla täysin toisenlainen, ja se on ihan ok. :) 

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Dolly-Lolly

Voi vitsit miten paljon uusia inspiksiä ja asu-ideoita tuleekaan näiden uutukaisten saappaiden saavuttua ilahduttamaan garderoobiani! *-* Tuntuu että vaatekokonaisuuksien kanssa mennään niiden kera aivan uusiin ulottuvuuksiin, ja pistänpä päälle melkein mitä tahansa, näytän väistämättä joko a)supersankarilta, b)pääpahikselta c)aminehahmolta tai d)maksetulta naiselta. :''DD Hahaa!

Mikään niistä ei varsinaisesti ole mielestäni pukeutumisen suhteen kovin huono juttu, vaikka pitäähän sitä toki olla tarkkana ettei lookista tule täysin vääränlaisia viestejä. Erityisesti jos liikun sen näköisenä yksin pimeillä kaduilla... Pistäähän tämän kaltainen "erikoisempi vaatetus" vähän silmään, kun muut kanssaeläjät kulkevat lähinnä farkuissa tai lökäreissä, mutta mitä siitä sitten. Itse tykkään tästä ihan hulluna, ja koen olevani minä, enkä harmaaseen massaan soluttautunut tylsimys.

Neule-2nd hand (H&M), Kauluspaita-2nd hand, Vyö-Lindex, Hame-H&M, Saappaat-H&M
Tämän kertainen vaatecombo koostui jokunen vuosi sitten kirppikseltä löytyneestä lyhythihaisesta army-henkisestä kauluspaidasta, jo aikaisemmin monta kertaa hehkuttamastani henkkamaukan hameesta sekä jostain kauan sitten kaappiini päätyneestä nahkavyöstä.

Hain tähän asuun ehkä jonkinlaista sotilaallisuutta, mutta samalla tyttömäisyyttä ja hempeyttä. Yhdistettyäni jykevän vyön ja sotilaallisen paidan nukkemaiseen hameeseen ja naisellisiin saappaisiin, kokonaisuudesta tuli juuri minulle sopiva, ehkä hieman steampunkahtava vapaa-ajan asu. Pelinörttimäisyys taitaa hieman paistaa vaatemaustani lävitse, mutta eipä se ainakaan itseäni haittaa juuri yhtään. :D

Mitäs mieltä olette asusta? Vierastatteko itse pukea päälleen arkena muuta kuin farkkuja?

perjantai 25. syyskuuta 2015

Arkikuvahaaste 11

Yhdestoista siloittelematon kuva arjestamme. Äiti ja tytär.

Parhaat leikit tapahtuvat ehdottomasti täällä kotona. Kotona voi mennä minne haluaa ja saatavilla on vain turvallisia leluja ja esineitä. Kotona kukaan ei rajoita leikkejä, leluja saa maistella, vaunuissa ei tarvitse istua väkisin eikä äidin tai isin sylissä ole pakko olla silloin kun ei halua. Kotona ei tarvitse varoa isompia lapsia, autoja tai pyöräilijöitä ja kotona voi telmiä ja konttailla niin paljon kuin huvittaa, toisin kuin kauppojen lattioilla.

Kotona on paljon kivoja ja kiinnostavia juttuja. Ihan parasta tekemistä on lukea äidin tai isin kanssa kirjoja (tai oikeastaan nimetä niitä kirjoissa olevia kuvia), mutta myös uudet dublot ovat hauskoja. Telttakin on kiva, mutta vain jos isi tai äiti leikkii sitä myös. Riehuminen ja painiminen on aivan huippua! Varsinkin kun sitä pääsee tekemään äidin ja isin isolla sängyllä. On myös siistiä kaatuilla pehmeälle patjalle, vaikka se onkin vähän vaarallista, ja siinä täytyykin olla aina aikuinen vieressä. Muuten täytyy varoa ainoastaan sohvalla kiipeillessä, ettei sieltä tipahda tai lyö päätänsä pöydän kulmaan. Vessaankaan ei voi oikein mennä pöntön ja kissanhiekan takia, mutta kaikkialle muualle meneminen on sallittua.

Taikan uteliaisuus ja levottomuus on nykyisin aivan mahdotonta. Kauppareissut ovat silkkaa taaperon paimentamista (tai vaihtoehtoisesti huutoa), eikä vaunulenkkeilystäkään tahdo vieläkään tulla mitään. "Muttakun äiti! Pakko päästä tutkimaan paikkoja!!" Kuuluuhan tuollainen levottomuus tähän ikään, mutta onhan se silti aika uuvuttavaa ja rankkaa vanhemmille.




Eilen lähdimme kaikki yhdessä kauppakeskukseen. Kävimme vaatekaupassa ja Taika istui yllättävänkin kiltisti kärryjen istuinosassa. Nappasi välillä vaatteita reistä, mutta muuten onnistui olemaan erityisemmin kitisemättä, ah!<3 Sitten lähdimme kohti ruokakauppaa, ja matkan varrella muksu onnistui spottaamaan aulassa olevan lasten leikkipaikan. "ÄÄÄÄÄ!! TÄTÄ-TÄTÄ-TÄTÄ!!!"

- No kai me voitais piipahtaa tuollakin? Ihan vaikka kymmeneksi minuutiksi?

Joo, mennään sinne. Iloinen taapero riemuitsee leikkikehässä juoksennellen ja ratsastaen välillä heiluvalla hai-ratsulla. Paljon hieman isompia lapsia, joten isin täytyy kulkea vierellä ja auttaa kiipeämisissä ja liukumäestä alas tulemisissa. Typyn innostunut ilme sulattaa molemman vanhemman sydämet. Tyttö selkeesti nauttii tästä!

Parin kymmenen minuutin jälkeen on aika jatkaa matkaa. Vilkutan Taikalle iloisesti leikkikehän ulkopuolelta. "Äjjjti!" Taapero rientää syliin, mutta heti kun alan nostaa tätä laidan toiselle puolen, tämä tajuaa että hemmetti, nythän tehdään lähtöä! "ÄÄÄÄÄ!!! TÄTÄ-TÄTÄ-TÄTÄÄÄ!!!"

Äiti ja isi kipittävät kohti rupkakauppaa kiljuva tyttö mukanaan. Auttaisko jos ottaa syliin? - Ei auta, vaan sylistä kiemurrellaan pois. Ota sä syliin, jos se auttais? "ÄÄÄÄÄÄ!!!" Ruokakaupan sisällä äiti saa säälittävän (mutta tehokkaan) taaperon tainnutus -idean. Juostaan karkkihyllylle ja napataan sieltä muumitikkari. Karamelli suuhun ja johan saa äiti ja isi huokaista hetkeksi helpotuksesta. Eihän tästä oo tulossa tapa, eihän? Mä en vaan kestänyt enää kuunnella tuota huutoa! Mun korvat oli syöpyä ja pää räjähdyspisteessä. Tällä kertaa en keksinyt parempaa. Tikkari riittää kattamaan kaksi kolmasosaa ostoksista, ja loput aikaa koitetaan tyydyttää tutilla ja rauhoitteluilla.

Kassalla kaikkien hermot ovat jälleen kireinä ja lähden viihdyttämään Taikaa viereiselle penkille, jonka aikana isi maksaa ostokset (mukaanlukien ex-tikkarin käärepaperin). Taapero pyrkii lähtemään matkoihinsa, mutta äiti onnistuu saamaan tämän kiinnostumaan puhelimestaan. "Kato, etukamera! Kuka siellä? TAIKA! Ja ÄITIKIN! Hei, katos tänne kulta! Kulta!" Seuraavaksi vuorossa avainnippu, joka ei tosin erityisemmin tehoa. Viimeinen toivo: LOMPAKKO. "Ohhoh! Katos Taika mikä TÄÄLLÄ on? Vau, kaikenlaisia värikkäitä kortteja!" Tyttö innostuu katselemaan Stocmannin kanta-asiakas -korttia. Kirjakaupankin vihreä kortti on ihan kiva. Lähistöllä olleet isä ja kaksi muutaman vuoden Taikaa vanhemmat tytöt kommentoivat tilannetta.

- Kato iskä vauva!

- No joo, niinpäs onki.

- Kato iskä, nyt se vauva vie sen äidin rahat!!

- Hehheh, niin niillä lapsilla on tapana viedä äidin ja isin rahat. Jos ei tililtä niin sitten suoraan lompakosta.


Kiitos random isukki, mä todella tarvitsin pientä huumorin poikasta tähän väliin. :'D Mikko kärrää pakatut ostokset kohti meitä ja lähdetään parkkihalliin päin. Hisseillä hän kuitenkin toteaa ettei muuten maitoa sitten muistettukaan ostaa. No jos me käydään vielä äkkiä Taikan kanssa hakemassa ne. Okei, huoh! Ai minenniin meidän elämä on vähän hektistä? =_____=''

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Asioita joita EN VOI SIETÄÄ

Hahaa, noniin! :D Eilen illalla jumppatreeneistä pyöräillessäni (!!!) mietiskelin matkalla miten moni arjen pikkuasia mua ärsyttääkään. Toiset jutut ovat lievempiä, kun taas toiset suoranaista sietämättömyyttä aiheuttavia. Muistelin, että aiheesta oli joskus joku blogihaaste liikkeillä? Vai oliko se enemmänkin "asioita joita en tee"? Noh, oli miten oli. Koska tykkään listoista ja tämän kaltaiset postaukset ovat mielestäni yleensä mielenkiintoisia, teenpä siis itsekin sellaisen taas pitkästä aikaa. :>

En arvatenkaan lähde listaamaan tähän kaikkia itsestäänselviä asioita joista yleisesti ottaen en pidä, kuten sodat, riidat, valheet, rakkulat jalassa jne. Enemmänkin yritän tässä keskittyä henkilökohtaisempiin ja "yllättävämpiin"arjen kommelluksissa törmääviini ärsytystä aiheuttaviin juttuihin.


En voi sietää...

- Voimakkaita hajuja, kuten hien hajua, vahvaa/liian makeaa/pistävää hajuvettä (josta saatan saada päänsäryn), valkosipulista hengitystä, alkoholista/darraista hengitystä tai muuten vain pahan hajuista hengitystä.

- Jos jonkun kasvoissa on järkyttävän iso puristettava finni. Käteni alkavat syyhyä ja haluan heti paikalla puristaa finnin ulos!

- Hidastelijoita, varsinkin jos olen itse poikkeuksellisen tehokkaalla tuulella ja haluan saada nopeasti esimerkiksi tavaroita järjestykseen tai hommia hoidettua pois alta. Aina tälle ärsytykselleni ei edes ole mitään loogista selitystä (että olisi muka oikeasti joku kiire), mutta joskus en vain kestä kun toisella jonkin asian tekeminen kestää mielestäni ikuisuuden, kun itse olisin saanut saman asian tehtyä tuplasti nopeammin.

- Kun suunnitelmiini tulee liikaa muutoksia. Tietysti jätän yleensä ajatuksissani tulevia juttuja suunnitellessani tietyn verran pelivaraa ja "joustoa", mutta jos tilanne näyttää karkaavan liikaa käsistäni tai ajautua muille raiteille, saan siitä helposti raivarin.

- Jos en saa siistittyä kotiamme ennen vieraiden saapumista. Siivouksen ei aina tarvitse olla todellakaan mitään kokonaisvaltaista tai loppuun asti tehtyä, mutta ainakin ne ärsyttävimmät jutut, kuten lattialla lojuvat sukat ja pöytätasoille jääneet nenäliinat on aivan PAKKO olla siivottuina. Muutaman kerran olen ajatellut olla vaan ihan rennosti, kunnes puoli tuntia ennen vieraan saapumista havahdun todellisuuteen ja alan hurrikaanin lailla sinkoilla paikasta toiseen tunkien kaiken väärissä paikoissa olevan päättömästi kaappeihin ja heilua maanisesti keskellä keittiöä tiskirätti kädessä kaikki mahdolliset pöytäpinnat pyyhkien.

- Julkisia hellyydenosoituksia! Yksi pusu tai kädestä pitäminen on vielä ihan ok, mutta hyi hemmetti jos satun näkemään pariskunnan puristelevan toistensa takamuksia kassajonossa tai muhinoivan puistossa viltillä! D: Ei, ei ei! Alitajuntani huutaa Hankkikaa huone!, vaikka järjellä ajateltuna en osaa perustella miksei niin muka saisi tehdä (jos ei nyt tietenkään täysin törkeyksiin mennä).

- Epäjärjestelmällisyyttä. Huoh, miten monet kiistat tässä taloudessa ollaankaan käyty siitä, miten yksinkertaista on laittaa avaimet kotiin tullessaan niille tarkoitettuun avainkoukkuun eikä jättää niitä milloin mihinkin pöytätasolle/housujen taskuun/vessan lattialle LOJUMAAN! Sitten kauheassa kiireessä töihin lähtiessä ravata pää kolmantena jalkana pisin asuntoa etsien niitä saakelin avaimia! Eikö niistä virheistään voi koskaan oppia?? (Ja tämä avainjuttuhan oli vain yksi esimerkki...)

- Myöhästelyä. Olen jo hiljalleen alkanut tottua ystävieni myöhästelyihin (kunhan ne rajoittuvat siihen muutamaan kymmeneen minuuttiin eikä muutamaan TUNTIIN...), mutta itse en vieläkään siedä olla myöhässä. Siis oikeasti, PAKKO lähteä aina niin ajoissa, että olen paikalla ainakin kymmenen minuuttia etuajassa, varsinkin jos kyseessä on jokin tärkeämpi meno. Meinasin kuolla häpeään joskus lääkärin soitettua minulle aamupäivällä, kysyäkseen olenko tulossa varaamalleni ajalle, joka oli alkanut viisi minuuttia sitten. Olin täysin varma koko lääkäriaikani olevan vasta seuraavana päivänä, eikä siis tullut mieleenkään tarkistaa asiaa varmuuden vuoksi kalenterista! Onneksi asutaan tässä terveyskeskuksen vieressä (ja kylässä oli juuri sopivasti pikkusiskoni joka jäi vahtimaan Taikaa), niin sovimme tulevani vastaanotolle HETI PAIKALLA. Juoksin kuin hullu, puettuani päälle äkkiä vain jotain yöpaitani tilalle. Huh, niin noloa että tätä muistellessa posket alkavat punoittaa vieläkin...

- Ihmisiä jotka elävät aivan liian hetkessä. Tällä tarkoitan mm. sellaisia tyyppejä, joiden rahat loppuvat aina viikkoa ennen palkkapäivää ja opintopisteiden määrä ei riitäkään opintotuen saamiseen. Pyrin itse olemaan tällaisten asioiden kanssa aina tosi tarkkana, ettei vain ikinä kävisi sitä kurjinta mahdollista tilannetta, että joutuisin soittamaan porukoille itkupuhelua "Mun tilillä on 50 senttiä!". Kauhulla myös kuuntelin joskus koulukavereiden tarinoita, miten he olivat menneet opiskelujen ohella töihin, ja olivatkin tienanneet kelan mielestä liikaa vuosituloja, saadaakseen enää normaalisti opintotukea. Siitä sitten joutui mukavaan velkakierteeseen kelan kanssa, ja oli "pakotettu" tekemään hullusti töitä, jotta saisi edes jotenkin maksettua vuokraansa ja ruokaansa, kun ei tukia enää herunut. Hrrr... 8(

- Jos kaupassa ei tahdo millään löytää tietyn tuotteen hintaa. Ärsyttävää lähteä kysymään sitä erikseen myyjältä, varsinkin jos täytyy mennä tiedustelemaan sitä kassalta. "Ai, tää olikin niin kallis! No emmä sitten sitä osta!" <__<' Erityisen kauheaa oli Turkissa, kun mitään tuotteita ei oltu hinnoiteltu, ja myyjät vain hokivat että kyllä siitä hinnasta sovitaan! Mä haluan ITSE OMASSA RAUHASSA punnita keskenäni olenko valmis ostamaan tuotetta sillä tietyllä hinnalla, enkä maksaa siitä vaadittua summaa painostuksen alla! Argh!


Noniin, siinä oli jokunen asia, vaikka hieman ehkä menikin paikotellen sivuraiteille. :'D Mutta kertokaahan, onko jollain samoja juttuja vai menikö meikäläisen tiukkapipoisuudet täysin metsään? :D

maanantai 21. syyskuuta 2015

Witchy Boots

Vähän noita-vibaista asua jälleen! Tänään laitoin uudet polven yli yltävät saapas-poposeni osaksi vaatetuskokonaisuutta ja noh, hemmetin hyvältähän ne näytti! *u* Ainakin niinkuin omaan silmääni... Eikä muuten näyttänyt mielestäni lainkaan yhtä "epäsiveelliseltä" kuin jos minulla olisi ollut pelkkä minihame, sukkahousut ja matalat kengät, koska nuo saappaathan ovat vähän niinkuin housut? :D Ainakin ööm osahousut, tai jotain? Hmmm...

Saappaiden kaveriksi (koska nehän ovat luonnollisesti se tämän asun jyvä) nappasin kaapista iselleni erittäin epätavallista vaatetusta. Beigeä ja harmaata, ja vieläpä yhtä aikaan samassa asussa, wou! Kaiken muun päällä olleen kuitenkin oltua mustaa, koin kokonaisuuden vielä ihan itselleni sopivaksi ja jopa aika kivaksi! Itseasiassa tuon neuletakin "siipihärpäkkeet" ovat oikeasti tosi jännät tuolla tavalla vyöhön yhdistettyinä, miksiköhän en ole tajunnut tehdä sitä aikaisemmin? Vai olenkohan tehnyt... Kyseisen kangaskappaleen silittäminen olisi toki voinut olla ajankohtaista, mutta meh, tällä mennään tällä kertaa.

Neule-2nd hand (Esprit), Paita-2nd hand (H&M), Hame-Lidl, Vyö-H&M, Sukkahousut-Lidl, Saappaat-H&M
Näissä vaatteissa käytiin tänään koko perheen kera ruokaostoksilla. Kyllähän tämä vähän epätavallinen asu ehkä noin niinkuin arkimeiningeiksi oli, kun tuli semisti käännettyä ohikulkijoiden katseita.Viimeistään kanssaeläjien huomiota tuli vangittua kuitenkin saatuamme aikaiseksi järjestää keskellä markettia medium-kokoisen pariskuntariidan. -_-' Yeah, aina niin palkitsevaa tapella keskellä ihmisjoukkoa, usean silmäparin alla...

Jos muuten haluatte minulta jonkinlaista viisasta neuvoa parisuhde-elämästä (tulikin muuten tässä yksi päivä mieleen olleeni viimeksi sinkkuna SEITSEMÄN vuotta sitten! O_o), muistakaa oikeasti että saatuanne lapsen KAIKKI tulee muuttumaan! Siis oikeasti, lähes kaikki riitamme saavat aina alkunsa jostain Taikaan liittyvästä asiasta. Eihän se tietenkään koskaan ole mitenkään varsinaisesti Taikan syytä, mutta tuohan sellainen kiukutteleva, joka puolelle kauppaa säntäilevä riiviö-taapero melkoista jännitettä myös puolisoiden välille.

(Nämä kuvat on otettu ennen kauppareissua. Siksi olen niissä niin hyväntuulinen.)

Tänään tuli itseasiassa tehtyä myös eräs itsenikin yllättänyt asia. Päätin koko jutun niin äkkinäisellä aikataululla, etten oikeastaan osaa vielä itsekään kunnolla selkeennyttää päässäni oliko se hyvä vai huono. :'D Epävarmuuden sun muun sellaisen vuoksi sanon tässä vain sen liittyvän opiskeluihini ja tulevaisuuden suunnitelmiin! Hahaa, kuulostaako nyt tarpeeksi jännittävältä? Kerron asiasta lisää kunhan se saa tuulta alleen hieman enemmän. ^^ Hihiii!


Ja vielä viimeisempänä, muttei vähäisempänä, loppuun saatte videon koskettimilla soittamastani Game of Thronesin The Rains of Castamere:sta. Kyseessä on siis koko mielettömän sarjan lempparein kappale, joka kieltämättä kilpailee todella kovien vastustajiensa, toistansa upeimpien elokuva-soundtrackien joukossa! Koko sarja kun sisältää niin kaunista musiikkia, ettei toista samanmoista ihan äkkiseltään edes löydy. (Suosittelen todellakin tutustumista, ellei sitä ole vielä jostain syystä kerinnyt suorittamaan!)

Hieman kämäinenhän on tuo minun videonauhoitukseni, kaikkine Taikan taustamölyineen, mutta en vain millään malttanut olla tallentamatta sitä nauhalle vielä kun muistan tuon kappaleen niin hyvin.

Kuten olen ehkä joskus aikaisemminkin blogissa maininnut, en siis oikeastaan osaa soittaa musiikkia nuoteista, vaan teen sen aina korvakuuloani hyväksikäyttäen. Tämänkin kipaleen siis saatoin hieman "tuunata" mieleni syöväreissä alkuperäisestä poikkeavaksi, mutta coverihan nimenomaan on luvalla tehty omatulkintainen näkemys tietystä kappaleesta. (Ja juu tosiaan, koskettimisto on asennettu tuossa aivan liian ylös, siksi käsien asento on hieman huonohko. Älkää myöskään välittäkö heilumisliikkeistäni XD)


Mutta niin! Kertokaahan mitä piditte saappaistani? Entäs asusta kokonaisuudessa? :)
Sitäkin enemmän toivoisin kuitenkin palautetta soittamastani kappaleesta, mitäs tykkäsitte? ^^

Viikonlopun hulinat

Sunnuntaita! :) Miten se viikonloppu menikin jo ohi näin nopeasti? Lähdettiin eilen ex-tempore -visiitille Raumalle. Käytiin syömässä Mikon vanhemmilla ja kierreltiin paikallisilla silakkamarkkinoilla. Jälkimmäisistä itselläni oli ehkä hieman liian korkeat (nostalgiset) odotukset, sillä tykkäsin kovasti käydä niissä pienenä tyttönä. Nyt ei oltu käyty siellä muutamaan vuoteen ja vastassa oli perinteisten metrilakujen ja hunajamyyjien lisäksi vain tylsiä pölynimuri-pusseja, puukkoja, mattoja ja ikkunanpesu-välineitä. :/ Joitakin "ernu"-vaatekojujakin oli, mutta en jaksanut mennä katselemaan sellaisia. Tarjonta ei siis kokonaisuudessaan oikein iskenyt, ja kun saavuimme paikalle juuri syöneinä, ei myöskään sitten oikein viitsitty ostaa mitään ruokaakaan. Loimulohi jäi tosin kutkuttamaan mieltä. *n*

Paikalla oli myös sellainen lasten minihuvipuisto, eli käytännössä pari pientä karusellia ja pomppulinna. Taika innostui katselemaan pyöriviä muovieläimiä niin kovin, ettei olisi millään halunnut lähteä alueelta! :'D Alkoi jopa itseänikin harmittamaan että tyttö on vielä liian pieni mennäkseen karuselleihin. Ei kun voi vielä tässä vaiheessa luottaa siihen, ettei hän kesken pyörityksen lähtisi nousemaan sieltä seisomaan ja loukkaisi itseään. Mutta ehkä ensi vuonna!

Muuta ei lauantaihin sitten oikein mahtunutkaan kuin saunomista ja jätskillä herkuttelua. Sunnuntaina sitten lähdimme sieltä jo aamulla kohti kotia, niin että Taika kerkeisi päikkäreille omaan kotisänkyynsä. Päivemmällä lähdin kaupungille tapaamaan ihania tyttökavereitani ja menimme yhdessä Cafe Brahe:en herkkusalaateille. Päätin olla tällä kertaa hurja, ja otin perinteisen täyte-comboni (lohi+aurinkokuivattu tom.+parmesaani+pestokastike+siemenet) tilalle chili-kanaa lohen sijaan! :'D OMG, olen niiiin juuttunut vanhaan hyväksi todettuun yhdistelmään, että tämä tuntui oikeasti tosi rebeliltä. xD Vaikka hyvää oli myöskin.<3

Piipahdettiin samalla Hansassa pyöriessämme parissa liikkeessä ja ostin taas kaikenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista, kuten Tigeristä kissa-kangaskassin(!!), pyörän lukon, lahjapaperia sekä väriliidut, kirjakaupasta kaksi uutta lastenkirjaa Taikalle sekä H&M:stä muutaman iihanan asian! 8))



Alunperin ei siis pitänyt ostaa kaupasta mitään erityistä, vaan ennemminkin lähdettiin sinne ihan vain kiertelemään ja katselemaan alennuksia.

Sitten ystäväni säntäsi kenkähyllylle. Itse en juurikaan koskaan käy H&M:n kenkähyllyllä, koska noh, ajattelen sikäläisten popojen olevan liian halppislaatuisia ostettavaksi. :'D Sitten tämä hihkaisi jotain yli polven yltävistä saappaista, ja päätin mennä itsekin katsomaan. "Eikä, nää on aivan sairaan ihanat! Mahtuiskohan nää mulle reiren kohdasta?" Ja niin saappaat päätyivät kokeiluun.

Rakastuin saapikkaiden mukavuuteen ja istuvuuteen niin kovin, että pienen tovin jälkeen niiden kohtalo oli selvä. Ne oli PAKKO viedä kaupasta mukanaan kotiin! *u* Olinkin juuri sopivasti saanut synttärilahjaksi rahaa, jonka voisinkin käyttää tällaisiin ihaniin sydäntäni sykähdyttäneisiin kenkiin.<3 (Kengät taisin ostaa viimekin vuonna itselleni lahjaksi)

Ihanien saapikkaiden lisäksi H&M:sta mukaan lähti myös tällainen mainio ja super suloinen kissamuki! x)

hihii <3
Sitten lähdimme pois kauppakeskuksesta. Kello olikin jo niin paljon, että he sulkivat jo ovensa sunnuntaisten aukioloaikojen vuoksi ja me lähdimme käppäilemään pitkin kävelykatua. Yhtäkkiä Mikko soittaa minulle ja kertoo heidän olevan juuri Taikan kanssa torilla. "Täh? Ai niinku nyt vai? No, tuletteks te tänne?" Ja niin me tapasimme vielä hekin. :D

Lopulta tiemme erkanivat. Tytöt lähtivät koteihinsa autoilla ja me Mikon ja Taikan kanssa kotiimme bussilla. Olipas ihanan virkistävää nähdä kavereita ja hengailla kaupungilla ilman ainiaista kiirettä ja taaperon päivärytmien jatkuvaa kolkutusta takaraivossa! n_n Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä onkohan jo Taikan ruoka-aika ja tuleekohan Taikan kamalan tylsää. Ei myöskään tarvinnut juoksennella taaperon perässä pitkin käytäviä! Voi että elämä oli joskus helppoa ja ykinkertaista, haha! :''D

Muuten elämään kuuluu tällä hetkellä aika leppoisaa. Ei ole mitään kipeitä deadlineja, kuolettavan tiukkoja rahahuolia tai maailmaa mullistavia perheriitoja. Sellaista sopivan kivaa ja huoletonta, ahh.<3 Iltaisin olen innostunut katsomaan elokuvia ja sarjoja sekä kutomaan toden teolla! Päätin jokin aika sitten yrittäväni nyt tänä vuonna tehdä mahdollisiman paljon joululahjoja itse, ja kutomuksien kannalta asia onkin alkanut rullaamaan mukavasti. Toisaalta, yhtään joululahjaa en ole vielä tehnyt, mutta kudonnut sitten kaikenlaista muuta. :'DD Esimerkiksi tarpeelliset lapaset ja kaulahuivin Taikalle syksyksi! Tällaiset nimittäin:

Olivat muuten juuri oikean kokoiset! (Jos ei oteta huomioon että ensimmäistä lapasta tehdessäni jouduin kutomaan sen KOLME kertaa uudestaan, koska tein ensin aivan liian pienen..) Huivista tuli hassun "pyöreä", sillä se kieriytyi reunoilta rullalle. Kun kuitenkin kokeilin sitä ensi kertaa Taikalle huomasin sen olevan juuri hyvä tuollaisena! Se menee mainiosti tytön pienen kaulan ympäri kaksi kierrosta, eikä ole liian paksu, vaan juuri sopivan kapea. :)

Sellaista meille. Mitäs teidän viikonloppuun? ^^

torstai 17. syyskuuta 2015

Minne meillä on niin kova kiire?


Etusivuletti ja minishortsit

Neule-2nd hand, Paita-GinaTricot, Shortsit-H&M, Tennarit-Nelly (Members.com)
Vai että sellainen hulivilipäivä tuli eilisestäkin sitten. "Ihan vaan pari äitikaveria tulee lapsineen käymään, not a big deal." Tai jotain... "Ei varmaan tarvii edes erityisemmin siivota, kun sunnuntaina oli synttärijuhlat ja siivottiin niihin ihan muutama päivä sitten." No niinhän sitä luulisi. Paitsi että ei oikein toimi näin niinkuin meidän taloudessa. Lopputuloksena siivottiin Mikon kanssa koko aamun pyörremyrskyn lailla asuntoa lattiasta kattoon, että näyttäisi edes jokseenkin siedettävältä...

Miehen lähdettyä iltatöihin kotimme valtasi taaperokatras, eikä melskeestä ja hulinasta kyllä ollut pulaa! ^^ En ole vielä kovinkaan kokenut lapsitreffailija, mutta nyt kun tänne samaan kaupunkiin on muuttanut pari kuukautta Taikaa nuorempi pikkumies vanhempineen, eli ystäväperheemme, ollaan koitettu nähdä enemmän ja vähemmän ahkerasti. Lisäksi tutustuin aivan lähistöllä asuvaan lapsiperheeseen, joiden edustajia oli eilenkin siis täällä meillä leikkimässä. :') Voi että miten ihanaa on huomata oman murusen innostuvan leikkikamujen saavuttua paikalle! Tyttö esitteli heille innokkaana huonettaan ja toi heille pideltäväksi erinäisiä leluja. ^^ Awww<3

Tässä olisi parin päivän takainen asuni. Sellaiselta ihanalta päivältä kun aurinko paistoi kirkkaana taivaalla ja oli jopa suhteellisen lämmin! Juuri nythän siellä vissiin taas sataa, ja eilen alkanut sadekausi näyttäisi ennusteiden mukaan jatkuvan ainakin vielä huomisenkin yli. :/

Uskaltauduin pukemaan asuun ensi kertaa synnytyksen ja raskauden jälkeen jalkaani SHORTSIT ja menemään niillä vieläpä ihmisten ilmoille! No joo, okei onhan tuossa myös sukkahousut tuomassa lämmikkeensä lisäksi myös peittävyyttä ja siveyttä (haha), mutta silti. Syksy on muuten pukeutumisen kannatla, ja oikeastaan muutenkin, ehdoton lemppari vuodenaikani! Ah sitä tunnetta kun läkähdyttävien kesäkelejen jälkeen voi vetää päälle neuleita, sukkiksia ja polvisukkia.<3

Kokeilin myös ensi kertaa tuona päivänä tähän lyhyeeseen tukkaani tuollaista itse tekemääni etulettiä. Eihän siitä nyt näillä ruostuneilla letitystaidoilla mitään täydellistä tullut, mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa muistuu taas mieleen. :') Olisi kyllä kivaa saada tukkaan monipuolisempia lookeja lettien tai muiden härpäkkeiden avulla. Jälkimmäisten kanssa vain tulee helposti jotenkin aivan liian epämariamainen olo.

On muuten taas tullut lähiaikoina herkuteltua niin paljon että pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja palata takaisin ruotuun! Y_Y' Mukavaahan se on välillä vähän höllätä, mutta melko masentavaa huomata lihonneensa näiden muutaman mässäilypäivän jälkeen kokonaisen kilon, päästyään sitä ennen juuri ja juuri taas hieman laihduttamisen makuun.

Kaalikeittoa naamariin siis! Ja onhan se ihan hyvää kun riittävästi maustaa. Ne keiton muut sivuvaikutukset (varsinkin pienen tauon jälkeen kun vatsalla kestää hetki totutella) eivät sitten olekaan niin mukavia.. Mutta ei niistä sen enempää. :P

Kävin myös edellispäivänä pitkästä aikaa jumpassa ja voi HERRANJUMALA miten kipeät lihakset mulla nyt onkaan! :'''D Siis VIELÄKIN, vaikka siitä jumpasta on tosiaan jo kaksi päivää. Venyttely kyllä auttaa, muttä näiden yliliikkuvien raajojeni kanssa kestää kyllä oma aikansa että saa löydettyä jonkun mielenkiintoisen asennon, jossa tuntuisi yhtään mikään missään. Mikko vaan naureskeli eilen illalla vieressä kun meikä seisoo yhdellä jalalla kumarassa kiskoen toista konttia niskan taakse saadakseen aikaiseksi takareidessä ja pakarassa tuntuvaa venytystä. :----DD


Mutta juuh. Mitäs mieltä olette tämänkertaisesta asuvalinnastani? Onko vähän liian räikeän keltainen ja kehtaako vielä tämän ikäisenä ja kokoisena keikistellä kaupungilla pikkushortseissa? :D Entäs etusivuletti, hot or not?

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kirppismuija

No hei! Meinasin ensin että näistä asukuvista tulisi oma postauksensa ja kirppisasiasta omansa. Sitten päätin että mitäs hittoa. Asukuvat ja kirppisjutut kun lähes poikkeuksetta kuuluvat blogissani yhteen.

Shoppailen nykyisin melko harvoin. Silloin kun ostan uusia vaatteita ne ovat joko kirpparilta tai H&M:n ale-reistä. Alusvaatteita ja sellaisia en tosin ota huomioon, sillä sellaisten varastotäydennystä tulee tehtyä muutenkin vain muutaman kerran vuodessa.

Kirppareista tuli mulle tärkeitä ensimmäisen kerran oikeastaan silloin kun muutin omilleni. Toki vierailin sellaisissa myös vanhemmilla asuessani, mutta vasta opiskelijaelämän ja rahattomuuden tuoman "mitä ihmettä mä nyt teen?" -ajatuksen myötä löysin 2nd hand -shoppailun kunnolla. Mähän nimittäin tykkään vaatteista, paljon. Tykkään saada uusia kamppeita, joita yhdistelemällä vanhoihin lopputuloksena on jokin ennenkokematon asuyhtälö. En ole yhtään sellainen ihminen joka jaksaisi kiemurrella päivästä toiseen samassa hyväksi todetussa combossa, sillä noh, se vain olisi niin kuolettavan TYLSÄÄ.

Mekko-2nd hand, Vyö-Seppälä, Kengät-2nd hand, Kaulapanta-ebay
Löydettyäni kirpputorit huomasin pääseväni toteuttamaan intohimoani myös vähin rahoin. Voin ihan oikeasti löytää itselleni uusia vaatteita vain muutamalla eurolla, ja säästää kallisarvoisia roposia kaikenlaiseen muuhun elämiseen! Ei tarvitse luopua kummastakaan, sillä joskus voi saada molemmat.

Käytettyjen vaatteiden huono puoli onkin se niiden löytäminen. Olen usein kuullut ihmisten sanovan "Ostaisin mutten löydä sieltä ikinä mitään!" . Se on totta. Ei ole helppoa tehdä hyviä ja itselleen mieluisia löytöjä paikoista, joissa suurin osa on rähjäistä lumppua tai ikivanhoja kuolinpesä-rojuja. Olen moneen otteeseen poistunut kirpparilta tyhjin käsin, sillä toisinaan mitään ei vain löydy. Mutta sitten on niitä toisenlaisia kertoja, kun bongaan kaikkien turhien hyllyrivien välistä sen yhden kultakaivoksen! Sellaisen, jonka vaatteita ei ole pilattu hinnalla, ne ovat tismalleen minulle sopivan kokoisia ja kappas, juuri sellaisia mitä olen pitkään etsinytkin! <3__<3 Se tunne, kun koet olevasi maailman ääriin matkustanut merirosvo ja lopulta vihdoin löydät havittelemasi aarrearkun! *-*

Kirppistelyä voisi periaatteessa jopa kutsua harrastukseksi. Siihen kuuluu se etsiminen ja epävarmuus. Siihen kuuluu se jännä tunne, ettei voi koskaan tietää mitä löytää vai löytääkö mitään. Kirpputorille ei mennä etsimään mitään tietynlaista asiaa, vaan sinne saavutaan avoimin mielin. Parhaita kirppisaarteitani ovat olleet itseasiassa sellaiset asiat, joita en olisi oikeastaan koskaan kuvitellutkaan ostavani itselleni. Kaupassa olisin takuulla kävellyt niiden ohitse vilkaisematta, mutta kirpparilla mielen tila on erilainen. Kyllä tämmöstä kolmen euron mekkoa nyt kannattaa ainakin koittaa!




Vaikka köyhyys ja rahattomuus tuntuukin ärsyttävältä monilla elämän osa-alueilla, niin omalla kohdallani se ei useinkaan koske vaatteita. Käytettyjen löytöjen tekemisestä on tullut niin mielenkiintoista, etten nykyisin edes usein halua mennä tavalliseen vaatekauppaan. Joskus sattumoisin saatan löytää liikkeistä halpoja alevaatteita, mutta se ei kuitenkaan ole koskaan sama asia. Siitä ostamisesta puuttuu se jokin. Sellainen pelaamisen omainen onnistumisen tunne, jonka olen onnistunut saavuttamaan kirpputoreilla.


******

Lähivuosina kirppisrakkauteni on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Olemme löytäneet kirpputoreilta vaatteiden lisäksi kodin sisustustavaraa, ihania historiallisia valokuvakehyksiä sekä huonekaluja. En löydä mistään sisustusliikkeistä yhtään niin hienoja juttuja mitä ollaan joskus bongattu sattumalta kirpputorilta! Saamme jatkuvasti vierailta ihailuja esimerkiksi käytettynä löytämästämme englantilaisesta klaffipöydästä. Sellaisia ei vain myydä enää missään tavallisissa huonekalukaupoissa. Sellaiset esineet tekevät kodistamme erilaisen ja erityisen.<3

Ja viimeisin, muttei laisinkaan vähäisin osa-alue tulee tässä. LASTENVAATTEET! Whoaaa miten paljon todellista säästöä ja järjenkäyttöä liittyykään nopeasti kuluviin ja äkkiä pieniksi meneviin vauvojen ja taaperoiden kamppeisiin! 8'O Ja siis oikeasti, miten yksi pieni lapsi edes voi tarvita niin tuhottomasti tavaraa, johon saisi upotettuja satoja ja satoja euroja?? Takki, ulkohousut, kumisaappaat, ainakin kahdet kengät, sadetakki, sadehousut, lämmin takki, toppahaalari, villahaalari, välikausihaalari, kurahanskat, toppahanskat, kaulahuiveja, kaulureita, ruokalappuja, neuleita, huppareita, pitkähihaisia, lyhythihaisia, bodyja, kotihousuja, farkkuja, sukkia, lapasia, villasukkia, pipoja, yöpukuja, lippalakkia, sukkahousuja, juhlavaatteita ja juhlakenkiä.


Siis oikeasti miettikää mikä määrä! Lisäksi kun monen vaatteen kohdalla niitä tarvitaan useita, sillä lapset telmivät ja sotkevat ja kuluttavat housujen polvet puhki. Vielä hirvittävämpää on ajatella miten usein noita kaikkia tarviikaan uusia lapsen kasvaessa? @___@' Jos itselläni on käytössä sama talvitakki viidettä vuotta, pienelle lapselle joutuu hankkimaan uusi joka vuosi. Meistä tuntui suorastaan lottovoitolta huomattuamme viime keväänä uutena hankkimamme 80-kokoisen (silloin hieman liian ison) välikausihaalarin sopivan juuri ja juuri vielä tämän syksyn ajan. Ehkä. Ellei siis Taika ota ja tee jotain megakasvu-spurttia, jolloin joudumme hankkimaan hänelle uuden.

Kuten arvata saattaa, olemme yrittäneet hyödyntää kirpputoreja myös lasten vaatteiden hankintaan niin paljon kuin se suinkin vain onnistuu. Se ON aikuisten vaatteita hankalampaa, sillä XS, S, M, L ja XL -kokojen sijaan lasten vaatteita on miljoona. Koittaessani selata kirppispöydältä oliskohan täällä just meille tarvittavaa kokoa, siihen voi valehtelematta tuntikausia! =__=' Samassa pöydässä voi helposti olla kaikkia mahdollisia lasten kokoja! Lapsettomille henkilöille havainnoidakseni voin luetella ne kaikki 100-kokoon asti. Kas näin: 50, 56, 60, 62, 68, 70, 74, 80, 86, 90, 92, 98, 100. Että koitappa sitten kaivella sieltä sekaisista pöydistä juuuri NE oikean kokoiset vaatteet! Helpommin sanottu kuin tehty...

Ongelmana on käytettyjen lastenvaatteiden lisäksi usein myös niiden kunto. Kuten sanottu, muksut suttaavat ja riehuvat paljon ja se myös näkyy heidän vaatteissaan. Kirppiskamppeiden kanssa on usein oltava tarkkana, jos ei halua ostaa reikäisiä housuja tai paitoja pinttyneillä ruokatahroilla. Myös ne lastenvaatteiden printit saattavat olla kuluneet aivan liian härskin näköisiksi, ettei sellaisia enää edes viitsi pitää päällä, ellei tahdo lapsensa näyttävän kodittomalta kerjäläiseltä.

Kaiken tämän kertomani hankalan rumban jälkeen haluan kuitenkin sanoa seuraavan. Käytettyjen lasten vaatteiden hankkiminen silti kannattaa. Shoppasimme viimeksi viikko sitten Taikalle uusia käytettyjä vaatteita (kävi juuri samalla lailla kuin aikaisemmin mainitsemani kultakaivos-juttu), ja voi että miten innoissaan tyttö olikaan löytämistämme asioista! ^_^ "Kiiijaaaa!!!" tämä kiljahteli, nähtyään usean ihanan ja hyväkuntoisen kissa-printtisen bodyn, joita haalimme hänelle hyllyltä koriimme. 70 senttiä - 1e /kpl ei ollut lainkaan paha diili, ja onnistuimme löytämään usean hyvän näköisen ja laatuisen yksilön täyttämään lipastoamme murun seuraavassa vaatekoossa.

Varsinkin lasten kenkien kohdalla suosittelen lämpimästi tarkistamaan lastenkirppisten tarjontaa! Meille ei silloin aikoinaan käynyt hyvää tuuria Taikan ensikenkien kanssa, vaan jouduimme ostamaan sellaiset Taikalle uutena. Kuitenkin sen jälkeen olemme onnistuneet löytämään murulle edullisia käytettyjä popoja tulevalle talvelle. Ja siis hei, laadukkaita merkkikenkiä! Viking:iä, Reimaa, Adidasta...

Sama juttu törkyhintaisten toppavaatteiden kanssa! Jos vain lykästää (niinkuin meillekin löytyi vain YKSI sopiva toppahaalari!), saattaa löytää hyvinkin edullisen diilin hyvänkuntoisen talvivaatteen kanssa. Kuka välittää, että nimilapussa lukee himmein kuulakärkikynän kirjaimin "Jenna", sillä tarvittaessa voi vaikka kirjoittaa päälle vedenkestävällä tussilla TAIKA.


Mitä mieltä te olette käytetyistä lastenvaatteista? Entäs kirpparishoppailusta yleisesti? Onko teitä lykästänyt tekemään huikeita 2nd hand -löytöjä vai päädyttekö kirpputoreilta kotiin aina tyhjin käsin?

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Mun synttärit!

Paljon onnea minä, joka täytti tänään 23. KAKSKYTKOLME, huhhuh... Toisaalta kakskolme on vielä aika mitätön numero, sillä sehän on vielä reilusti alle kakskytviis. Sen jälkeen ollaan jo aika pulassa, sillä ollaan lähempänä kolmeakymppiä kuin kakskymppiä. Silloin en ole enään kakskyt-jotain, vaan melkein kolmekymmentä. D: Hurjaa...

Mutta niin! Synttärit tanttadadaa! 8)) Hassua, tuntuu että minua ollaan juhlittu jo viimeiset kolme viikkoa taukoamatta. :'D Kaikki alkoi muutaman viikon takaisista, aikaistetuista tupari-synttäreistä, jolloin kiilasin vanhenemisjuhlani olevan ensimmäistä kertaa syksyn sijaan kesällä. Siitä saakka olen saanut lahjuksia aina tasaisin väliajoin; viime viikonloppuna jyväskyläläisiltä ystäviltä smoothie-reseptikirjaa, kolme päivää sitten rahakuorta Mikon vanhemmilta, pari päivää sitten kyläilemään saapuneelta pikkusysteriltä sateenkaariväristä synttärimuffari"kakkua" sekä tänään vielä lukuisia ihania lahjoja perheeltäni ja sukulaisilta.<3 Yhyy, niin paljon kaikkea!! Olenko edes ansainnut näin paljon lahjuksia ja huomiota?? :'o <3 Kiitos kaikille aivan mielettömästi!!<3

Pikkusiskon kyläily ei varsinaisesti liittynyt syntymäpäiviini, mutta onnistui ajoittumaan sopivasti niin, että saimme järjestelyille äärimmäisen tarpeellisen lisäkäsiparin. Erityisesti kun Mikolla oli tämäkin viikonloppu jälleen täynnä töitä. Perjantaina kävimme kolmistaan tyttöjen kesken kaupungilla. Shoppasimme henkkamaukalta ale-pipoja (sisko) sekä sukkiksia, alkkareita ja aleshortsit (minä). Lisäksi kävimme Tigerissä hakemassa teippiä, cocktailtikkuja ja minivaahtokarkkeja (sekä siskolle ostettiin ihuna kissi-kangaskassi, joka jäi kummittelemaan omaankin mieleeni T_T').

Lauantaina suoritimme massiivisen ruokakauppareissun, jonka oletin kestävän vähintäänkin kahden tunnin verran. Kolmen aikuisen kanssa taaperohubalaboot saatiin kuitenkin kuriin melko vähin liikkein, sillä yksi meistä oli koko ajan pelkästään lapsen kanssa kun kaksi muuta juoksentelivat pisin kauppaa pää kolmantena jalkana hakemassa sitä, tätä ja tuota. Lopulta selvisimme sieltä TUNNISSA ja ehdimmekin mainiosti piipahtamaan myös kaveripariskunnan ex-temporesti järjestämiin vuoden viimeisiin grillijuhliin! ^-^ Ahh, olipas muuten ihanan lämmin ja kesäinen ilma! Auringon laskettua puiden taa alkoi tosin melko äkkinäisesti ja voimakkaasti palella, mutta voih miten lämpöinen päivä sitä olikaan vielä näin syyskuun puolessa välissä.<3

Palailtiin meille illalla ja Taikan mentyä unille, alettiin hommiin! Sunnuntain synttärikahveiksi oli nimittäin jo aloitettava tekemään herkkuja. :3 Teimme baileys-kakun pohjan ja täytteen sekä valmistettiin ensimmäistä kertaa ikinä itsetehtyä rocky road -suklaata! Jälkimmäisen tekeminen oli niin hauskaa ja erilaista!! Miksen ollut aikaisemmin tajunnut tai saanut aikaiseksi valmistaa niinkin helppoa, mutta näyttävää ja herrrkullista jälkiruokaa itse? Päätin, että tätä suklaata voisi hyvinkin todennäköisesti päätyä useamman ystäväni pukin konttiin. :''3

Rocky Road -suklaa sisälsi:

- X-tran maitosuklaata (5 levyä)
- Ranskan pastilleja (koko pikkuinen pussi)
- Snack:in punnittavia juttuja, eli cashew-pähkinöitä, kuivattuja karpaloita ja kuivattuja banaaneja
- Tiger:in minivaahtiksia
- Rusinoita
- Nompparelleja pinnalle

Sulata suklaalevyt kattilassa. Asettele täytteet leivinpaperin kanssa vuoratun vuoan pohjalle. Levitä suklaat päälle ja tasoita seos isoksi "levyksi". Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli. Mmmmm, suosittelen kokeilemaan!<3


Muita tarjoiluja oli:
- Baileys-kakku
- Cocktail-piirakoita valkosipuli-majoneesi -juustolla ja kurkulla
- Kostutettuja ja rullattuja korppuja, täytteenä tonnikala+tuorejuusto (sekä päällä tikun päässä miniluumutomaatti)
- Kana-feta-pesto-paprika -piirasta
- Omenapiirakkaa vanilja-kastikkeella
- Kahvia, teetä, limua

Minusta tarjoilumme onnistuivat hyvin ja niitä oli riittävästi. Paljon jäi kyllä yli (paitsi tuota kanapiirakkaa), mutta tänään illalla rääppiäisiin tulevat ystäväiset saavat huolehtia ylijäämien tuohoamisesta. x)

Sellaiset synttärit mulla tänä vuonna. Tänään ne taitavat vihdoin olla ohitse, vaikka sen tiedostaminen onkin tavallaan haikeaa, haha. :D Okei, tuon sanomisen jälkeen tunnen itseni taas 8-vuotiaaksi Mariaksi, joka laski aikoinaan päiviä syntymäpäivänsä ajankohtaan. >.<' Tästä seuraava odottamisen arvoinen päivä olisi ollut joulu. Ja noh, niinpä kai se onkin. :''D

Moikka!

perjantai 11. syyskuuta 2015

Maatuska Goes Metal

Hellou! Eilen ulkoilma muuttui yllättäen niin lämpimäksi että kylpyläreissun vuoksi sheivatut sääret oli pakko vilauttaa altaiden lisäksi myös päivän valoon! :D Lisäksi sain vihdoin postissa ebaysta tilaamani nahkaisen sydän-kaulapannan, joten sellainenkin piti sitten saada tungettua koipien kanssa samaan asukokonaisuuteen.

No siitä te sitten lähti! Heei, tätä hametta ei ole tullu käytettyä vähään aikaan! Tää on kyllä aika makkarankuori, täytyy laittaa sen kaveriks joku löysä paita... Miten olis tää uus kukkapaita? Joo! Mut hei, eihän se yhtään sovi tähän nahkaseen kaulapantaan! Paitsi että mitä jos tuodaan kokonaisuuteen vähän ryhtiä nahkaisella vyöllä?

Itse olin asuun erittäin tyytyväinen! Minusta oli suorastaan nerokasta (haha!) niputtaa panta ja vyö, eli nahka + hopea metalli, kokonaisuutta yhdistäväksi jujuksi! Lisäksi tuo kontrasti, jossa iloisen tyttömäinen kukkapaita saakin "kahleet" ja yhdistyy lievästi heavy metal henkisiin nahkahärpäkkeisiin, tekee mielestäni kokonaisuudesta mielenkiintoisen. 8) Kuitenkin kysyttyäni mielipidettä asustani Mikolta, tämä katsoi minua epäröivästi.

"Siis.. Ihan öö jees, mut..."

- Ai mitä mut??

"No siis.. Ei siinä asussa sinänsä mitää vikaa ole, mut öö musta noi jutut ei vaan oikee sovi niinku yhteen?"

- Ai mitenniin ei sovi?

"Miksetsä laittais tohon mielummi sen punotun vyön? Eiks se sopis paremmin?"

- Noku kato se on se JUJU että nää on vähän ristiriidassa! Siis tiäksä tulee semmonen hauska efekti, että vastakohdat täydentää.

"Öööm, no.. Emmä tiä"


En tiedä kummassa meistä sitten on sitä "vikaa", kun mielipiteet eroavat toisinaan niin suuresti. :'D Uskon kyllä ettei monikaan itseään tyylikkääksi tai persoonaalliseksi kutsuva tyylinainen pukisi päällensä näitä minun vermeitäni samalla tavalla, mutta minusta tämän kaltaiset, ehkä hieman nurnkuriset yhtälöt ovat juurikin niitä jännimpiä! Tuleehan nyt tuosta kokonaisuudesta kieltämättä ensivilkaisulla vähän hämmentynyt olo, mutta samalla sitä jää tutkiskelemaan ja katselemaan pidemmäksi aikaa!

Kuten olette jo saattaneet huomata, kovin yksinkertaiset ja "tylsän väriset" vaatteet eivät ole ihan meikäläisen heiniä. ^^'

Noissa kuteissa lähdettiin eilen Ruissalon kylpylään polskuttelemaan koko perheen sekä Mikon vanhempien kanssa. Voi että miten liikuttavaa onkaan katsella Taikan iloista veden läiskimistä! X) Tyttö ei juurikaan ehtinyt tekemään muuta kuin taputtamaan veden pintaa kaikkien naamoille ja naureskelemaan räkäisesti päälle, hahaa! :'D Oli myös ihanan rentouttavaa nauttia altailla siideriä sekä lämmitellä kosteailmaisessa saunassa (toisin kuin meidän taloyhtiömme sauna). Aluksi luulin kahden tunnin suunnitellun uintiajan olevan meidän poppoolle aivan liikaa, mutta lopulta aika menikin kuin siivillä ja jopa ylittyi!

Pulikoinnin jälkeen suunnattiin vielä kylpylän ravintolaan iltapalalle. Itse otin pienen lohisalaatin, kun taas muut aikuiset seuralaiseni valitsivat kanatäytteisen lämpimän club sandwichin. Iskihän siinä toki pienimuotoinen annoskateus, mutta oli kuitenkin mukavaa syödä iltasella hieman kevyemmin.

Muuten meille kuuluu hieman kiireistä. Siskoni tuli tänään kyläilemään viikonlopun ajaksi ja huomisen päivän sekä ylihuomisen aamupäivän aikana pitäisi laittaa kämppä kuntoon sunnuntaisen synttärikahvitteluni ajaksi. Lisäksi huomenna pitäisi hoitaa pitkän listan viikkoruoan ja synttäärileipomusten ostoksia, mikä käytännössä tarkoittaa ainakin parin tunnin reissua ruokakauppaan (ja tarvittavista aineksista takuulla osa kyllä unohtuu kaupan hyllyyn ja sitä joudutaan lähtemään hakemaan vielä erikseen...). Onneksi paikalla tulee olemaan apukädet, niin tavaran hakeminen voisi sujua edes hitusen normaalia sutjakkaammin. Ainakin teoriassa. :D

Huomiselle illalle olisi myös suunnitelmana eksyä käväisemään kaverin järjestämissä grillajaisissa, ja paistaa hiilillä myös mahdollisesti muutama makkara. Äääk kauheasti kaikkea! Ei saisi ikinä mennä valittamaan että elämä on muutaman päivän ajan ollut tylsää, koska sitten heti seuraavassa hujauksessa se muuttuukin mielettömän hetkiseksi seikkailuksi! xD Haha!

Vaikka jälleen kerran toistan itseäni, niin sellainen sopiva pieni kiire on minulle juuri sitä elämän parasta suolaa.<3 Tietysti siis mielellään sellainen, joka sisältää mukavia asioita eikä tylsää pakkopullaa. :')

Mitäs teidän viikonloppuun? ^^

maanantai 7. syyskuuta 2015

Juhliinmeno-lookia ja kudottuja lahjuksia

Kävimme lauantaina ystäväperheemme pojan 1-vuotis syntymäpäivillä. Piti alunperin napsaista pikaiset kuvat juhla-asustani, mutta pikkuneidin vaadittua syliin kuvista tulikin äiti-tytär -otokset. :) Oltiin muutenkin Taikan päikkäreiden vuoksi myöhässä, niin eipä erityisemmin jääty pähkäilemään typyn huonosti olevaa hametta, valaistusta, kuvauspaikkaa tai muita vastaavia. Taustalla roikkuneet rintaliivitkin jouduin photoshoppaamaan kuvista jälkikäteen, hups... :'D

Eipä ne pienet virheet mua oikeasti erityisemmin haittaa. Väliäkös sillä, näkyykö yksivuotiaan lapsen sukkahousut hieman suunniteltua enemmän tai heijastuuko valokuvaaja-isin naama sattumoisin takana olleesta peilistä. Se on sitä kuuluisaa elämää ja sen epätäydellisyyttä, mikä juurikin tekee asioista mielenkiintoisia ja uniikkeja, hehe. ^^

Yksi juttu olisi tosin voinut mennä paremmin. Nimittäin Taikan suomat ilmeet kameralle! xD Tyttö on alkanut harrastamaan sellaista ihmeellistä kulmat kurttuun -ilmettä, näyttäen kiukkuiselta Grumpy Cat:lta, ihan ilman syytä. :'D Olikin siksi hieman vaikeaa valita otoksista sellaiset, ettei jokaisessa asukuvassa minä hymyile nätisti ja Taikis näytä päinvastaiselta, sitruunan syöneeltä rusinanaamalta. >.<

Niinkuin näin:

Hohhoijaa. :---D

Mutta niin. Asusta sen verran että tuo päälläni oleva mekko on jo jokusen vuoden vanha löytö kirpparilta, alkuperänään vissiin Vero Moda. Se on ollut päälläni paljon (mm. täällä) ja pelastanut asu (ja keho) -kriiseilyjäni ennen raskautta, raskauden aikana ja raskauden jälkeen. Ihana kangas sekä malli, jolle voi tuoda lisää ryhtiä nakuttamalla vyötärölle leveän vyön. : > Oma punottu vyöni on samoin 2nd hand -ostos, mutta on tosin vain muutaman kuukauden vanha sellainen. : >

Eihän tämä kokonaisuus kyllä oikein juhlavasta pukeutumisesta ihan mene, mutta ainakin sellaisesta arkea siistimmästä joo. Tätä mekkoa on kyllä tullut käytettyä myös ihan arkenakin, mutta kyllä se minusta perus synttärivaatteeksikin käy. ^^



Kuten otsikossa jo lupailin postaus sisältää pitkästä aikaa myös viimeisimpien kutomuksieni esittelyä! Sain nimittäin jokunen viikko sitten idean tekeväni 1-vuotis synttärilahjan itse. 8) Ensiksi mietin kutovani pelkät villasukat, mutta sitten sukkien ollessa puolessa välissä sainkin toisen päähänpiston.

Vähänkö muuten olis hienoa jos sukkien lisäksi kutoisin samoista langoista myös jonkun lelun? Joo hei! Joku kaksivärinen lelu! Mitä kaksivärisiä eläimiä sitä oikein olis?

No SEEPRA tietysti! :D Rajoitteena oli kaksivärisyyden lisäksi myös tietysti se, että elukan pitäisi olla tarpeeksi yksinkertainen, jotta minä osaisin ideoinnin lisäksi myös toteuttaa sen. >.<'

Kudotusta seeprasta tuli mielestäni ihan onnistunut! :---) Keksin ohjeet päästäni, vaikka katsoinkin tosin kuvahaun avulla saamieni kudottujen seeprojen valokuvia "malliksi".

Aikaisemmin tekemiäni kudottuja leluja ovat mm. nämä: PÖLLÖ, JÄNIS ja KISSA.

Nyt innostukseni kutomiseen on taas syttynyt, pidettyäni siitä pientä lomailua. Eihän sitä siis oikeasti ehdi vauvan kanssa tekemään yhtään mitään tuollaista ylimääräistä! @_@' Kun on ollut pienikin hetki omaa aikaa, se on mennyt joko tyhjäpäiseen lagaamiseen tai salilla rehkimiseen (tai muuttohommien järjestelemiseen, niinkuin meidän ensimmäiset vauvakuukaudet =_='). Eihän sitä nytkään tosin kykene kutomaan mitään silloin kun Taika on hereillä. Sinnehän ne puikot ja lankakerät muuten eksyvät, kaikkiin mahdollisiin palikkaämpäreihin ja lelukoreihin.

Iltaisin leffan ääressä kutominen on kuitenkin ihanaa ja jopa rentouttavaakin, kun kyseessä ei ole paniikinomainen deadline-työ. ^^ Varsinkin näin kotiäitinä kaikista käsitöistä tulee aina sellainen mukava aikaansaanut-olo, joka saattaa muuten jäädä kotitöiden ja lastenhoidon kuvioissa mitättömäksi.

Mutta mitäs tykkäätte tekemästäni seeprasta? 8----)

Ps. Muita kudottuja juttuja ja itsetehtyjä härpäkkeitä pääsee tsekkailemaan tunnisteiden Näpertely ja Taiteilut alta.