maanantai 28. toukokuuta 2012

I'm Blue

Tänään oli ensimmäinen viileämpi keli moneen päivään. Tuntui jopa kummalliselta pukea päälle pitkähihainen ja sukkahousut, vaikkei moinen vaatetus ole koskaan aiheuttanut minulle ongelmia. Kesän tehtyään niin tarmokasta tuloa hellesäähänkin ehti jo tavallaan tottua, vaikken erityisemmin shortseja ja hikoilua rakastava ihminen olekaan. Astetta miellyttävämmäksi viileyskelejen mukaisesti pukeutuminen käy kuitenkin silloin, kun on mahdollisuus pukea ylleen jotakin uutta. Eilinen kirpparireissu lisäsi vaatekaappini asukkaaksi uuden sinisen ystävän. 8)

Luonnossa paita näyttää kivemmalta, eivätkä nuo kukkakuviot putkahda esiin lainkaan noin räikeästi. *n* Pointti kuitenkin on että kallistuin jälleen turkoosin siniseen, eikä kaiken kukkuraksi asia mitenkään tunnu minua häiritsevän. :o Aloin kesän lähestyessä jopa miettiä uusien bikinien hankkimista ja arvatkaapas minkä värisiä yksilöitä olen nettikaupassa eksynyt katselemaan? -Kyllä, turkooseja ja sinisiä. o__o'

Tänään käytiin koulussa reflektoitumassa ja huomenna mennään viettämään viimeistä päivää ennen kesälomaa. :) Ihanaa loman alkua kaikille kanssaopiskelijoille ja kohtalotovereille ruudun toiselle puolelle!<3

perjantai 25. toukokuuta 2012

AntiMaterialistisuus

Oletteko koskaan miettineet millaista olisi saada aina kaikki haluamansa? -Minä olen. Kuulostaa uskomattomalta, mutta yllättävänkin moni meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme on tottunut saamaan lähes kaiken haluamansa jo lapsuudesta saakka. Itse taidan olla niiden harvojen lasten joukosta kasvanut, jotka todella saivat tehdä töitä uusien tavaroidensa ja vaatteidensa perään.

Olen pienestä saakka katsellut kateellisin silmin luokkatovereitani, jotka jo kahdeksan vuotiaina saivat upouudet puhelimet, polkupyörät, muotivaatteet ja pelikonsolit tekemättä itse luonnollisestikaan asian eteen yhtään mitään. Maahanmuuttajaperheelläni ei ollut todellakaan varaa antaa minulle samaa kuin mitä luokkalaisilleni oli heidän perinnöllisten vanhempiensa kautta annettu. Minulla ei ole koskaan ollut PlayStationia, kreppirautoja, nokian matopelipuhelimia, levi's:in farkkuja, Kalevalan killutinsormusta, babybornia, skootteria, omaa televisiota, linnanmäkireissuja, trampoliinia, etelänmatkoja, ajokorttia tai viikkorahaa. Vanhemmillani kesti monta vuotta opetella suomenkieli ja saada oikeita töitä. Vasta muutama vuosi sitten isäni sai sellaisen palkankorotuksen, jollaista ystävieni isät ovat tienanneet jo ajat sitten.

Olen oppinut, ettei vaatteita vaan mennä ostamaan lisää, vaan odotetaan alennusmyyntejä. Lempifarkkuja ei käytetä kotona ja maata niillä sohvalla, vaan vaihdetaan kotivaatteisiin ja laskostetaan hyvät farkut kaappiin ennen seuraavaa lähtöä virallisempaan paikkaan. McDonaldsiin lähtö on pienestä asti ollut minulle kuin juhlaa, sillä sinne mentiin harvoin. Muissa ravintoloissa (jotka olivat hiukankin mäkkäriä kalliimpia) pääsin käymään vasta silloin kun koulumme vei meitä luokkaretille. Olen oppinut tyytymään siihen, että vuokra-asunnossa asuminen on ok, ja huoneen jakaminen vanhemman- ja myöhemmin nuoremman sisaren kanssa on normaalia.

Kun isä sai oikean työpaikan ja muutimme omakotitaloon, olin 15-vuotias. Koko perheemme oli pitkään haaveillut ikiomasta kodista ja pihasta, jolla voi kasvattaa kukkia ja tehdä mitä ikinä haluaa. Emme vieläkään olleet mitenkään rikkaita, sillä suurin osa isän palkasta kului tietysti talon lainan maksamiseen.

Mutta tiedättekö mitä, minä en ollut onneton. Lapsuuteni oli hyvinkin onnellista ja osasin iloita niistä pienistäkin iloista, joita te muut saatoitte pitää hyvinkin itsestäänselvyyksinä. Olen oppinut selviytymään, keksimään keinoja ratkaista pulmani muin keinoin kuin rahalla. Epätoivoisissakin tilanteissa olen onnistunut näkemään tilanteiden toisen puolen ja päästä niiden läpi luovuuden keinoin. Muuttaminen omilleni ja mitättömän opintotuen saaminenkaan ei ole ollut minulle yhtä suuri isku kuin monelle muulle samassa jamassa olevalle. Tästä minä olen jopa kiitollinen vanhemmilleni ja rahattomuudellemme.

Kuvituksena toimii tämän päivän asuni, joka itseasiassa koostuu noin kaksi vuotta sitten ostetusta t-paidasta, ja nelisen vuotta vanhasta hameesta. Vyökin on muutaman vuoden vanha, mutta hyvin rakas ja loistava löytö Seppälästä. Tämän tekstin ei ollut tarkoitus olla katkeraa saarnaa niille, jotka ovat saaneet työllistetyiltä vanhemmiltaan pienestä saakka uusia tavaroita, vaan tietynlainen ikkuna erilaisempaan maailmaan mitä monet teistä ovat tottuneet elämään. Eräs ystäväni sanoi kerran, että hän olisi  pitänyt sitä suurena loukkauksena, jos hänen vanhempansa eivät olisi suostuneet maksamaan tämän ajotunteja ja -korttia. "Niinhän kaikki tekevät, niinhän kuuluu tehdä. " Noh, mitäs siihen sanomaan.

torstai 24. toukokuuta 2012

Kesäpäivät Kirjurissa

Pari edellistä päivää ollaan eletty ihka oikeaa kesäaikaa. Kaikki illat töiden jälkeen ovat kuluneet Porin kesäelämän keskipisteessä - Kirjuriluodossa. Vihreääkin vihreämpi nurmikko, kasvillisuus ja ympäröivät puut eristävät koko paikan omaksi pieneksi paratiisisaareksi. Tunnelmaa parantaa vielä hiekkaranta, sininen joki ja horisontteihin avautuva pilveetön taivas. Mitä muuta kesältä voi toivoa? :3

Kuvat edellispäivältä

Ja nämä kuvat ovat eilisiltä oppilaskunnan järjestämiltä kutu-picknik bileiltä! :3


Lopuksi vielä kokonainen asukuva edellispäivältä:

Uskaltauduin pitkästä aikaa vetämään koipiini minisortsit!
Toppi - kirppari (Only)
Huppari - kirppari (VeroModa)
Sandaalit - kirppari (Andiamo)
Sortsit - itse leikatut jostain vanhoista housuista

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

perjantai 18. toukokuuta 2012

Rusettimekko

Viimeisiä kuvia ennen lähtöä Raumalle. Päädyin pitkästä aikaa kihartamaan tukkaani ja kaivelemaan kaapin uumenista unohtuneita mekkoja. Päälle päätyi ennen joulua Seppälästä löytämäni rusettimekko.

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

Inspiration

Tänään löysin uutta inspiraation lähdettä elämään ja taiteeseen. Kyllä näitä muotikuvia on tehty jo muutamat ennenkin, mutta miten ihmeessä taiteilijat keksivät uudestaan ja uudestaan jotain sellaista, mikä saa hengen jälleen salpaantumaan? <3____<3 Tässä Wonderland-niminen kuvasarja, jonka luojana toimi Kirsty Mitchell.


keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ruutu.fi

Eilen esiinnyttiin New Birdiesien kanssa Porin Café Jazzissa ja tunnelma oli melkoinen! 8) Videokamera oli sekaisin, joten Mikko onnistui tallentamaan soitostamme vain pienen pätkän viimeistä biisiä. Sitä jälkeenpäin kuuneltuani totesin että ehkä näin on parempi, sillä kahvilan pienten tilojen ja suuren äänentoiston vuoksi musiikki kuulosti nauhalla lähinnä meteliltä kun kaikki äänet särkyivät yli. :( Harmi sinänsä sillä esityksiä nyt tulee pidettyä muutenkin aika harvoin, 2-3 kertaa vuodessa, joten ne harvatkin palaset olisi kiva saada muistiin... No mutta! Sainpahan eilen keikan jälkeen tietää meidän esiintyvän myös Pori Jazzeissa, jazzkadulla, joten eiköhän sieltä jotain materiaalia voisi saada aikaan. :----)

Yllä näkyy asuni eilisillan keikalta, joka on minut tuntien melkoisen tavallinen ratkaisu. En edes jaksanut yrittää etsiä jotain täydellistä ja uutta vaateyhdistelmää, vaan tyydyin kiltisti hyväksi havaittuun tapaan yhdistää musta lyhyt alaosa napakkaan vyöllä somistettuun yläosaan.

Vanhainkotiharjoittelu jatkuu yhä, mutta jäljellä on enää puolitoista viikkoa. Pakko myöntää, että kyllä niitä päiviä harjoittelun päättymiseen jo alkaa vähän laskea, vaikkei itse "koettelemus" niin raskan olekaan. : D Viikonlopuksi tiedossa Raumareissua ja täksi illaksi yövuoroa. -.-' Katsotaan miten pysyn hereillä vai pysynkö ollenkaan! Se on moi tältä erää! :)

lauantai 12. toukokuuta 2012

Kenkärakkaus

Olen hamstrannut lähipäivinä käsiini kaksi uutta kenkäparia ja nyt esittelen uudet tulokkaani vihdoin bloginkin puolelle! :----) Ensimmäiset kenkäni metsästin members.com -sivustolta, joka myy laatutuotteita alennettuun hintaan tietyn rajoitetun ajan. Nelly:n kenkäkollaasin ilmestyttyä myyntiin aloin heti selailla sen monipuolista tarjontaa. Korkkareita myytiin pilkalliseen 10-20 euron hintaan, ja jos rahaa olisi ollut kukkarossa hiukankin enemmän, olisin klikkaillut useammankin pariskunnan ostoskoriini.

Opiskelijabudjetin ollessa rajallinen tyydyin kuitenkin tilaamaan vain yhden parin kenkiä. Nämä kengät veivät minut mukaansa mustan nahkansa, platforminsa ja suurien korkojensa ansiosta. Samoin niiden kokonaissirous ja naisellisuus pistivät heti silmiini.

 Kengät näyttävät todella nätiltä ja tuntuvat jalassakin ihan hyvältä. Niiden ainoa miinus on korkojen mieletön korkeus! Nämä päällä olen noin muolta päätä Mikkoa pitempi, mikä tarkoittaa sen vajaan 15 cm lisäpituutta! 80 Tuntuu niin hurjalta käppäillä pää pilvissä, etten oikein osaa sanoa, tuleeko näitä koskaan käytettyä. Olen harkinnut kenkien jälleenmyymistä, muttta kun!~ ;___; Asiaa harkitaan vielä..



Toiset hankkimani kengät löytyivät kirppikseltä. Hassu muutaman euron hintapyyntöaiheutti äkkinäisen käsiliikkeen jonka perässä kenkulit olivatkin jo kokeilussa itse jalkoihin. Näissä kengissä viehätyin niiden vanhanaikaisuudesta! Rakastan maanläheisiä sävyjä ja keskiaikavibaisia vaatteita! (Turun Keskiaikamarkkinat muuten tänä vuonna 28.6-1.7!)

Kenkien pohja on niin lujaa luuta muistuttavaa materiaalia, ettei sen hajoaminen tai kuluminen ole kovinkaaan todennälöistä. :---D Nämä kengät myös ovat puolestaan hyvinkin mahdolliset pitkiinkin kävelymatkoihin, ja luulenpa että kesällä tulen tallustelemaan näillä useampiakin katuja ja nurmikoita.  o__~




Kenkien lisäksi meidän huushollisa on tapahtunut muutakin uudistusta. Saimme nimittäin Mikon vanhemmilta peräisin olevan astiakaapin nyt omaan käyttöömme. Olin kuolannut kyseistä kaappia ensisilmäyksestä saakka, ja kun huomasin sen siirtyneen heidän keittiöstään eteiseen ja uuden astiakaapin vieneen edellisen paikan, ajatuksiin hiipi tietysti "mitä jos me napattaisiin se mukaamme?" Myöhemmin kuitenkin selvisi, että kyseistä kaappia oltiin jo luvattu vietäväksi Mikon mummulle, joten päätin luopua koko ajatuksesta ainakin joksikin aikaa.

 Kun kuitenkin Mikon äiti soitti mummulle ja kysyi, onko tämä ottamassa vielä kaappia itselleen, selvisi ettei kaappia enää sinne talouteen kaivattukaan! Silmäni alkoivat taas kiirua ja päätinkin rohkaistua sanomaan, että me kyllä voisimme ottaa sen meille. Mikko kääntyi kohti minua kysyvästi ja sanoi ettei meidän kämpässämme kyllä ole enää tilaa tuollaiselle, mutta onneksi murto-osa sekunti riitti minulle vastaväitteen keksimiseen. "No siihen sängyn viereenhän se menee mainiosti! Otetaan se ruma lipasto siitä pois ja laitetaan tuo nätti kaappi tilalle." Niin no, astiakaappihan se on, mutta who cares?! :---D

Siihen se sitten lopulta päätyikin ja vaikka olisihan kaapille kuulemma ollut alunperin muitakin kotiuttaja-halukkaita, kyllä oma poika (ja hänen avovaimonsa >:'3) ovat aina etusijalla! Hohohoo~

Ja siinä se nyt on. Kaukaisissa suunnitelmissa olisi hiota ja uudelleenmaalata nuo kellertävät puiset osat tumman ruskeiksi, mutta muuten hän on täydellinen.<3 Kuten kuvastakin huomaa, kaapista tuli heti myös kissojen lempi kohteensa. Ne hyppäävät sängyltä sen katolle ja vahtivat päivän tapahtumia sieltä. Muutama päivä sitten Mikko kylläkin valitti että edeltävänä yönä toinen kateista oli herättänyt hänet niin, että katolta alas-hyppy osuikin suoraan Mikon naamaan! :'---DD Kuulostaa hauskalta, mutta varmasti aika kipeältä myös! Kuvitelkaa itse herätä siihen kun joku katti laskeutuu n. kahden ja puolen metrin korkuiselta rakennelmalta suoraan naamallenne.. Ei kiva! XD

Kikikin löysi kaapin hyllyltä oman paikkansa. :3


 Mutta eipäs sitten toistaiseksi muuta. Yhdeltä (eli tunnin päästä) alkaa minun viikon viimeinen työvuoro vanhainkotiharjoittelussa. Kesti kyllä tovin totutella siihen, että töihin on mentävä myös viikonloppuisin ja sieltä kotiin tullessa kello saattaakin olla jo niin paljon, että nukkuminen jää enää ainoaksi illan ohjelmaksi ennen seuraavan aamun töitä. :S Harjoittelua on jäljellä enää pari viikkoa jonka jälkeen alkaakin kesäkesäkesää<3 ^____^ Ensimmäinen kesäkuun viikkomme kuluukin Lontoossa! Olen niin innoissani, etten voi oikein edes uskoa matkaamme todeksi! Niin kauan ja hartaasti olen Lontooseen pääsyä odottanut! <3____<3

Loppuun vielä muutama naamaherutuskuva ja se oli siinä. Hyvää äitienpäivää huomiseksi kaikille. Itse lähdemme Raumalle onnittelemaan molempien äitejä! ::3 Heipss!

perjantai 11. toukokuuta 2012

New Beginning

Jahuu! Täällä ollaan taas!

Päädyin aloittamaan uuden blogin vanhan kuvasaldon täytyttyä. :D Kuvia kertyi sinne peräti kokonaisen gigan verran, joten pitkän harkinnan jälkeen täysin uuden blogin ja google accountin perustaminen osoittautui parhaaksi ratkaisuksi. Tässä sitä siis taas mennään ja jatketaan samaan malliin kuin ennenkin. Uuden blogin nimestä tipahti se Outfitti, joten näillä main jatketaan pelkällä osaisellalla luonnetta. 8)

Uusille lukijoille linkki alkuperäiseen blogiini tästä -> http://outfit-apartofhernature.blogspot.com/
Sieltä löytyy jos yhtä sun toista ja ainakin laajemmin tietoa ja taustaa itse kirjoittajasta.


Olisi ehkä kuitenkin syytä esittäytyä uuden blogin myötä uudelleen?

Minä olen Maria. Kokonimeltäni Anna-Maria, ala-asteelta peräisin olevalta inhokkinimeltä Ansku sekä blogimaailman ja muun nettiseikkailun kautta Ame.

Elämäni ensimmäisimmät päivät sekä kahdeksantoista sen jälkeistä vuotta vietin Suomen peräpajulaisella seudulla, Raumalla. Yli puolitoista vuotta sitten muutin Poriin ja samalla yhteen poikaystäväni Mikon kanssa. Hyvinä päivinä saattavat hänenkin kasvonsa vilahtaa täällä päin.

Lukiosta viimekeväänä valmistuttuani minusta piti tulla supercool muusikko-laulaja, mutta saadessani muutamat potkut persuksille, päädyin tulokseen että ehkä voisin olla jotain muutakin. Puolen vuoden animaattorikoulutus-harhautukseni jälkeen tulin myös lopputulokseen, että isona haluan chillailun ja taiteilun lisäksi myös saada rahaa ja vakaan tiedon siitä että työpaikkoja tulee olemaan minulle tarjolla.

2011 loppuvuodesta revin lävistykseni irti ja suuntasin sairaanhoitajan AMK-tutkinnon pääsykokeisiin. Ilokseni uhrautumiseni eivät menneet hukkaan ja pääsin koulutukseen huikein pääsykoetulosten pistemäärin.

Puolen vuoden ajan olen nyt opiskellut täysin uutta ja vierasta minulle alaa, mutta tykännyt siitä aika paljon. En sano todellakaan olevani sadan prosenttisen varma valinnastani, mutta animaattorin uraa sopivammaisuudesta olen kyllä täysin vakuuttunut. :---D

Koulua ja opintoja enemmän sydämen lähellä sijaitsee kuitenkin mieletön määrä muita tykytyksiä ja euforiaa aiheuttavia asioita. Harrastan yhä musiikkia ja kuvataidetta. Käyn edelleen laulutunneilla, esiinnyn bändin kanssa sekä teen satunnaisia keikkoja, joista viimeisin oli muutama viikonloppu sitten olleet hautajaiset. Laulun lisäksi soittelen jonkin verran pianoa ja haaveilenkin säälittävien koskettimieni tilalle kunnollisesta puisesta pianosta!<3 (koska flyygelin unelmasta olen jo lähes luopunut)

Kuvataidetta harrastan nykyisin lähes ainoastaan omaksi ilokseni. Teen melkein mitä vaan, mitä on aikoinaan opittu koulussa; piirrän, maalaan, askartelen. Ylempänä oleva piirustus on tämän aamupäivän harvinaista aikaansaannosta. Olin joinakin kesinä peräkkäin töissä silloisen kotikaupunkini keramiikkaliikkeessä ja onnistuin löytämään rakkauteni saveen. Lopputuloksia savisista tekeleistäni onkin syntynyt aika moisen määrän verran ja yksi varmimmista tulevaisuudensuunnitelmistani on perustaa oma savipaja tai edes työhuone, jossa pääsisin jälleen toteuttamaan itseäni sillä saralla.

Taiteellisen puoleni lisäksi rakastan materiaa! *___* Uusien kenkien kotiuduttua olen aina entistä onnellisempi, vaikka tähtäimessä ovatkin tietysti jo jälleen uudet tulokkaat jotka on tietysti joskus vielä saatava omakseen. Mekkojen je hamosien helmat liehuvat ylläni päivittäin, paitsi poikkeuksellisesti viimeisten vanhainkotiharjoitteluviikkojen työpäivien aikana. Jos vain olisi paljon rahaa, tuunaisin jokaisesta arkiasustanikin kokonaisen taiteellisen kollaasin värejä ja muotoja!

Minulla ei ole mitään tiettyä omaa tyyliä, sillä suosin mielialan ja elämäntilanteen mukaista seilailua suuntaan ja toiseen. Muutamia perusjuttuja kuitenkin on lähes jokaisessa asussa: tumma pohja/tausta + poikkeavuus. Mikä tarkoittaa, että pyrin synkkäänkin asuun tuomaan aina kylkeen jonkin hauskan ja piristävän yksityiskohdan. Milloin se on kirkkaan punainen, neuleen alta pilkottava paita, erikoiset sukkahousut, korsettitopin selkänyöritys tai pelkkä silmiinpistävä kaulakoru. Variaatioita riittää, kunhan vain niiden etsintään jaksaa panostaa. Pääasia kuitenkin on, että jokaisessa kokonaisuudessa piileisi jokin pieni oma ideansa. 8---) Rahattomuuden pulassa tyydyn nykyisin aika pitkälle kirpputorien ja ale-rekien tarjontaan. Pyrin tekemään löytöjä ja tuntea itsentä siten voittajaksi. Voin ainakin aina vedota siihen, että se on ekologista.<3

Rakastan kaiken visuaalisen ja turhamaisen lisäksi myös itse elämää. Sen parhaita hetkiä ovat oivallukset, jolloin kokee olevansa melkoisen onnellinen ihminen. Sellaisia hetkiä on ilokseni ollut elämässäni paljon. Mieheni, kaksi karvaista kissaneidin alkua, kummankin puolelta löytyvät sukulaiset sekä tietysti korvaamattomat ystävät tekevät niistä elämän hetkistä tärkeitä ja muistamisen arvoisia. Luulen, ettei kovinkaan moni voisi tyytyä pelkkään skumppapulloon, yksinäiseen lomamatkaan tai mielettömiin rikkauksiin ilman henkilöitä, joiden kanssa ne ilot voi jakaa. Mikään kokemus ei ole yhtä suurenmoinen, jos sen kokee vain yksin. Yksinään mitään ei tapahdu eikä liikahda pisteestä toiseen, siihen tarvitaan aina useampi tekijä.



Tällaisen alkusoiton myötä uusi aikakausi siis alkakoon.
Tervetuloa uudet lukijat ja sitäkin enemmän lämmin tervetuliaistoivotus vanhoille.<3