Kilpailuhullun mutsin selityksiä

No hei!

Onpas ollut taas jotenkin hirmu toiminnantäytteistä elämää lähiaikoina, vaikka toisinaan onkin tuntunut etten tee juuri muuta kuin lahnaa taaperon kanssa kotona. :'D Ensinnäkin olen petrannut kuntoilujen kanssa!  Olen saanut itseni niskasta kiinni lähtemään salille kahdesti viikossa (mikä on siis minulle paljon!) sekä lisäksi touhuta kaikennäköistä toiminnallista myös muuten.

Keskiviikon latinotanssitunnin jälkeen muuten tapahtui jotain ennenkuulumatonta! Normaalisti olen kyseisen tunnin jälkeen aivan puhki. Vedän itseni joka kerta totaalisesti piippuun, sillä nopeatempoinen tassilaji kuormittaa sekä lihaksia että yleistä jaksamista sen lisäksi että pyrin aina tekemään kaiken täysillä ja suorittaa liikkeet "puhtaasti". Myöskin ainiaisesti valitsemani eturivipaikka aiheuttaa tietynlaisia paineita olla muille (erityisesti vasta-alkajille) hyvänä esimerkkinä sekä lisäksi tietysti onnistua ja olla nolaamatta itseäni ohjaajan edessä. Olen muuten varma tunnin rankkuudesta myös siksi, että latinomies-ohjaajamme on aina sen päätteeksi aivan läpimärkä hiestä! Pisarat oikein tihkuvat tämän leuasta jo tunnin puolessa välissä, vaikka hän onkin arvatenkin melkoisen hyvässä kunnossa. Mutta niin, se ennenkuulumaton osuus!! Viime tunnin jälkeen olin aivan häkeltynyt. Samalla kun toiset ryhmäläiset puuskuttivat uupuneina ja punakasvoisina väsymystään, itselläni oli lähinnä vain pieni hiki pinnassa ja "ai, joko tämä oli tässä?" -ajatus mielessä. Ei oikeasti tuntunut oikein missään ja olinkin jopa hieman pettynyt miten tylsä tunti olikaan! Tai ei nyt ehkä tylsä, mutta tehoton. Tai sellainen että minusta olisi riittänyt vielä enemmänkin annettavaa. :'DD Siis whaat, oikeesti? xD

Aloitettuani viime syksynä saliharrastuksen (lähinnä jumppien sun muiden cardio-tyyppisten ryhmätuntien muodossa) totuin siihen että tunnin jälkeen olen aina aivan kaikkeni antanut. Saavutin tunneilla aina totaalisen sykepiikkini ja vähintäänkin kerran tunnin aikana koin ultimaattista voimattomuutta, jonka kuitenkin ylitin ja pakotin itseni jatkamaan loppuun saakka. Siksi tuo viimeisin latinotunti tuottikin hämmennystä oltuani vielä tunnin jälkeenkin melko energinen ja jaksavainen kuntoilemaan. Mietin ensin jääväni tunnin jälkeen vielä salin puolelle treenaamaan crosstrainerilla tai hölkkäämään juoksumatolla. Hylkäsin kuitenkin kyseiset ajatukset melko nopeasti, tajuttuani bussilippuni vanhentuvan puoli tuntia tunnin loppumisen jälkeen (eikä nyt tietenkään toista kolmea euroa voi nyt uuden lipun ostoon törsätä! Lol xD). Tämän myötä sainkin uuden idean. Hain tavarani pukukaapista, mutta en vaihtanutkaan converseja salilenkkareiden tilalle. Soitin Mikolle etteihän häntä haittaisi hoitaa Taikaa hieman pitempään, jos minä lähdenkin tästä kotiin bussin sijaan juosten. "Siis täh, JUOSTEN? Ooksä ihan hullu? Eksä sanonu et ne latinotunnit oo aina ihan tappoväsyttäviä??"  Ja niinhän minä sitten lähdin kotiin jalkaisin. Matkaa ei toki ollut kuin "vain" viitisen kilometriä, mutta onhan se kieltämättä jonkin verran ajatellen käytyäni juuri tehojumpassa.

Juoksu oli kyllä hieman kunniahimoinen ilmaisu kuvailemaan siirtymistäni salilta kotiin, sillä suurin osa matkastani oli ihan vain reipasta kävelyä. Juoksupyrähdyksiä tuli toki aina välillä tehtyä, mutta väsyin kyllä aika nopeasti ja siirryin viimeistään sadan metrin jälkeen takaisin kävelyyn. En ole vieläkään oikein kunnolla päässyt entisen minäni juoksu-taidon leveleille, mutta kieltämättä olen kuitenkin melko ylpeä uuden kuntoni kohenemisesta! \o/ Mukavaa huomata, että äärimmäisen hitaasta painonpudotuksesta huolimatta edes jokin tässä kropassa oikeasti kehittyy. :')

Mainitsemani "muut jutut", joita olen tässä vapaa-ajallani tehnyt, ovat olleet mm. pingiksen pelaaminen kahtena menneen viikon iltana sekä vatsalihasten tekeminen kotona. Saatuamme postista tilaamamme pingismailat minusta kuoriutui suoranainen pingis-hai päästyäni, hyvin samoilla taito-tasoilla olevan, Mikon kanssa kunnolla kilpailuhenkisen pelin makuun! Voi kauheeta kun pääsisitte katsomaan meidän matseja, joista leikkimielinen rentoutuminen ja hyvässä helgessä hauskan pitäminen on jossain hyvin kaukana ja palloa jahdataan melkeinpä veren maku suussa! XD Onneksi tuo toinen taitaa olla aivan yhtä kilpailuhullu kuin minäkin! ;D Hahaa! Mutta voi että miten hyvää liikkuminen oikeasti tekeekään keholle ja mielelle. 8) Muistaisipa aina sen kuntoilun jälkeisen fiiliksen myös niinäkin päivinä kun laiskottaa aivan vietävästi ja roskien kantaminen pihallekin tuntuu jäätävältä uroteolta.

No mitäs muuta tänne sitten kuuluu... Ollaan lähinnä siivoiltu kämppää, käyty ruokaostoksilla, saatu aiheeton kuudenkympin parkisakko (!!!! Vaikka meillä edelleenkin on se taloyhtiömme antama parkkilupa ajattomaan parkkeeraamiseen p-alueemme vieraspaikoilla!), tehty asiasta reklamaatiota, käyty kirpparilla, missattu Turku pride ;__;', suunniteltu ensi viikon tupareita, käyty leikkipuistoilemassa, pelattu Teraa (no okei, lähinnä MINÄ olen pelannut), katsottu elokuvia sekä pidetty eilen herkutteluilta syötyämme SIPSIÄ! Omg.. Vähän kaduttaa tuo viimeisin, sillä olen juuri lähiaikoina päättänyt kokeilla keittodieettiä. :'D Kyseessä ei siis ole mikään oikea dieetti, mutta ajattelin yrittää syödä nyt joka päivä jotain keittoa. Ne kun ovat ainakin itse tekeminä aika terveellisiä, jos niihin ei ala tunkea kilokaupalla tuorejuustoa tai vedä niiden ohella leipää. Ne sisältävät paljon vettä ja kasviksia (en tosin laita perunaa) ja ovat tällöin kevyitä, mutta kuitenkin melko täyttäviä. Lisäksi keitot ovat suhteellisen edullisia valmistaa, varsinkin näin kesällä kun vihannesten hinnat eivät huimaa päätä, ja yksi kattilallinen voi kattaa kahdelle hengelle ainakin puolentoista päivän ruoat. : > En ole myöskään ennen erityisemmin tehnyt keittoa, joten  tämän kaltainen "itsensä haastaminen" on jännää ja tuo samalla hieman vaihtelua perinteisten wokkien ja salaattien rinnalle.

Jauhelihakeitto

Laitan keittoon yleensä kaalia, kukkakaalia, porkkalaa, sipulia pakastealtaan keittojuureksia, herne-maissi-paprikaa, tuoretta paprikaa, kevätsipulia, kanaa, soijarouhetta tai jauhelihaa. Liemikuutiota ja mausteita antamaan makua ja oliiviöljyä. Siinä se "resepti" aika pitkälle on, muokkaillen tietysti valitsemiaan aineksia aina sen mukaan mitä kaapeista löytyy ja mitä sinä päivänä tekee mieli. Toistaiseksi olen tehnyt kasvis-soijakeittoa, kanakeittoa ja eilen tein ensi kertaa jauhelihakeittoa. Maustaminen tuottaa vielä hieman haastetta, mutta muuten keitot ovat olleen mielestäni hyviä, nam! ^^

Ja vielä viimeisempänä juttuna kissaamme Nanaa koskeva uutinen. Neiti nimittäin lähteekin meidän vanhempiemme luokse asustelemaan, jippii! 8---)) Olen niiiin innoissani että muru saa ihanan rakastavan kodin luonnon läheltä, ja vieläpä omien vanhempieni luota! :') En voisi keksiä parempaa skenaariota tilanteen ratkeamiseen, sillä tällä tavoin pääsemme näkemään pörröpalleroa aina visiteeraessamme vanhempiani, jeei!<3 Viemme neidin tämän uuteen kotiinsa ensi perjantaina, mutta sitä ennen pakkaillaan vielä hänelle kaikkia ruokakuppeja, ruokia ja kaulapantoja mukaan viemiseksi. Ihanaa että neidille löytyi uusi koti!! n_n <3 

Treeniasu ilman sitä treeniä

Minun piti päästä eilen jumppaan, mutta sen sijaan pääsinkin vain valokuvaamaan treeniasuani.

Olen päättänyt nyt yrittäväni käydä ryhmäliikuntatunneilla enemmän, tai ainakin pyrkiä päästä niille silloin kun Mikko on töissä. Näin Mikon vapailla hetkillä meille jäisi enemmän yhteistä aikaa ja onnistuisin lapsiparkin ansiosta pääsemään liikkumaan useammin kuin kahdesti viikossa. Minä kuitenkin pidän eniten juurikin mainitsemistani ryhmäliikuntatunneista, ja ongelmaksi ovatkin muodostuneet Taikan päiväunet! Ne kun sattuvat olemaan harmillisen usein juuri siihen aikaan kun nämä haluamani tunnit ovat käynnissä tai kestävät niin pitkään, etten enää millään ehtisi syöttää murun ennen lähtöä, kulkeutua bussilla keskustaan ja olla vielä sen verran ajoissa, että tytön jättäminen hoitoon onnistuisi lempeästi.

Eilen oli yksi tällaisista päivistä, kun optimistisesti ajattelin Taikan nukkuvan ihan varmasti vain tunnin pituiset päikkärit, enintään puolitoista tuntiset, jolloin kerkeisimme aivan loistavasti salille puoli kuudeksi. Typy vetelikin sikeitä reilut kaksi tuntia ja heräsi onnellisena vasta hieman yli viisi! =__=' Niinpä niin... Kun lapsiparkkiin ei myöskään saa viedä lasta syötettäväksi, vaan hän tulee olla juuri syönyt ja nukkunut, paikalle pääseminen ei tällaisen päivärytmien suurkuluttajan kanssa ole aina niin helppoa.

Taikan herättyä päätin kuitenkin menevämme salille joka tapauksessa heti kun hän saa syötyä, ja minä menisin vaikka juoksumattoilemaan tai kuntoilemaan cross trainerilla. NOH, sittenhän TIETYSTI sattuikin olemaan juuri sellainen päivä ettei Taika sitten _millään_ suostunut syömään! : ( Lounaskin oli onnistunut vähän kehnosti, eikä aamupalallakaan mennyt kuin muutama vaivainen puurolusikka normaalin lautasellisen sijaan. Pakko sitä on siis yrittää tarjota ruokaa vähän intensiivisemmin, että edes jotain menisi päivän aikana pieneen masuun asti.

Taikan syötyä kello on jo kuusi ja alan miettiä että kun pukemisessa ja busseillessakin menee vielä oma aikansa, tullaan pääsemään perille luultavasti vasta seitsemän tienoilla. Ja se on jo aika myöhä, kun puoli yhdeksältä pikkuneidin pitäisi mennä jo nukkumaan. Argh. Kiva suunnitelma, mutta toteutus ei vain oikein onnistu. No mennään sitten edes ulkoilemaan tai jotain, ajattelen. Siellä on niin kaunis auringonpaistekin! Sitten kurkkaan ikkunasta ja huomaan liikehtiviä vesilätäköitä maassa. Ei oo totta! Siellä paistaa aurinko ja SATAA samaan aikaan! Eikä mikään pikkutihku, vaan oikein kunnolla. Huoh. Miten voi olla niin huono tuuri?

Kun olin kuitenkin jo pukenut treenivermeet valmiiksi päälle, päätin kuvata ne tänne postaukseksi. Tässä siis minun eilen käyttämättä jäänyt jumppa-asuni:

Pöksyt ovat H&M:n urheiluosastolta ja paita Lidlin urheilumallistoa. En siis omista varsinaisesti mitään ns. oikeita merkkivaatteita, mutta minusta nämä "b-luokan" jumppavaatteet ajavat asiansa aivan yhtä hyvin!

Ja tuo pikkuinen treenisabotoija on kummallisesti innostunut tuteista! Aina hän löytää jostain yhden ja laittaa sen näppärästi suuhunsa. :'D Sitten tulen poimimaan sen häneltä pois, ettei tottuisi siihen liikaa, kun taas hetken päästä vastaan konttaa tuttisuinen sankari! >.<

Jalassa Seppälän höyhenkuvioiset nilkkasukat. En ymmärrä miksi salilla kaikki käyttävät AINA nilkkasukkia! Kenelläkään (paitsi minulla) ei ikinä näy tavallisia pitkävartisia sellaisia, eikä ne nilkkasukat edes ole mitään uuu-urheilusukkia! Olen kyllä hankkinut itselleni kaksi paria Lidlin juoksusukkia, ja kyllähän ne tukee jalkaa aika kivasti eikä sukka pääse mitenkään kierimään lenkkarin alla.

Taidan olla kuitenkin hieman aivopeseytynyt nilkkasukalliseen salikulttuuriin itsekin, koska kun olen valitsemassa salille sukkia (jos olen vaikka päivällä pitänyt sukkahousuja tai paksuja kotisukkia), valitsen kyllä nilkkamalliset. Mutta MIKSI? Kertokaa onko paljaisiin nilkkoihin joku oikeasti hyvä selitys salille???

(Ai mitenniin olen tuijotellut ihmisten jalkoja...)

Paidan alla täytyy tietysti olla urheilurintsikat, sillä ilman niitä ei kuntoilusta tule yhtään mitään! (jopa minun pienehköllä varustuksella :'D) Ne on vaan niiiin kätevät ja mukavat ja tukevat selkää kivasti. Lidlistä nämäkin, heh. XD

Koska nappasin kyseiset housut joskus kiireellä, kymmenellä eurolla aletangosta, en jaksanut erityisemmin sovittaa niitä vaan ajattelin koon olevan minulle hyvä. Heti ensimmäisen jumppakerran jälkeen turhauduin kuitenkin niiden jatkuvaan valahtamiseen, joten päätin korjata tilanteen tällä tavalla kumilenkin avulla. : DD

Taustalla näkyy myös aikaisemmin mainitsemani "hot shaper" -vyö, jota yhä edelleen pyrin pitämään säännöllisesti ja melkein joka päivä. Itseasiassa tilasin ebaysta lisää sen kaltaisia kapistuksia, ja puenkin tuon vanhan ja kuluneen enää treeneihin. Kiinalainen laatu kun ei arvatenkaan ollut järin ihmeellistä, ja vyön reunatikkaukset repesivät jo ensimmäisen käyttökerran aikana. :/ Mutta se ei periaatteessa ole kuin kosmeettinen haitta, jota ei kukaan muu kuin minä (ja ehkä Mikko) ikinä edes näe. ^^

Sellainen päivän treeniasu oli mulla eilen. Ja loppuun vielä vähän ikävämpi kuva. :(

Oman selän kuvaaminen on yllättävän vaikeaa..

Edellisyönä mulle ilmestyi TAAS lisää luteen puremia!! :'(( Oli näköjään niin kiukkunen itikka, että päätti purra jopa VIISI kertaa!!?! Oli ollut taas niin mukavasti taukoa viime kerrasta, että ehdittiin taas toivoa niiden mystisesti kuolleen itsestään. Ja vielä SELKÄÄN? Huooh! Kutisevat arvatenkin ihan perhanasti.... Tiistain ötökkämiestä ja myrkytystä odotellessa. : ((

Toimintatäpinää

No terppa! :) Tänne kuuluu pitkästä aikaa melko kokonaisvaltaisen hyvää. Arki rullaa ja asiat ovat jotakuinkin järjestyksessä. Ainakin hallinnassa, siltä osin mitä niihin pystyy vaikuttamaan.

Viikonlopusta lähtien päivät ovat olleet kovin toiminnantäytteisiä. Se on kovin mukavaa, sillä sellaisina hetkinä koen olleeni aktiivinen ja saatuani aikaiseksi jos vaikka ja mitä. :D Käytiin äänestämässä, Skanssiaisissa, ostoksilla, kevätmarkkinoilla sekä sushiravintolassa. Siivottiin, pistettiin kirjeitä postiin, vaunulenkkeiltiin, grillattiin herkkusapuskat, käytiin Taikan kanssa kavereiden kera puistossa ja pääsin eilen (ja vielä tänään illallakin) salille! n_n

Katsottiin myös pari päivää sitten pitkän tauon jälkeen rakastamaani Game Of Thrones:ia ja olen nyt aivan täpinöissä seuraavista jaksoista! Lisäksi olen päässyt pelaamaan taas hieman enemmän 3DS:lläni ja edennyt Zelda-pelissä kovaa vauhtia! Jummasin aivan törkeän kauan, saatuani kerättyä vain yhden taulun (yhteensä kerättävänä seitsemän), ja yhtäkkiä pienen ajan sisällä onnistuin löytämään ja voittamaan jopa kaksi sellaista lisää! 8---) Nyt olen taas hieman jämähtänyt erääseen linnaan enkä millään meinaa löytää yhtä salaista huonetta!! Ääää, jännää! >.<'

Sunnuntain äänestysasu: Kauluspaita-2nd hand (H&M), Housut-Vero Moda, Kaupakoru-H&M, Vyö-Sittari.

Mainitsemistani skanssiaisista vielä hieman. Minua nimittäin aina ihmetyttää miten tuollaisilla tietyn kaupan tai kauppakeskuksen erikoispäivillä oikein pitäisi käyttäytyä. Hullut päivät, pimeät hinnat, mammuttimarkkinat, myllytys ja mitä näitä nyt on... Tälläkin kertaa ennen skanssiaisiin menoa kävin oikein erityisesti netissä katsastamassa heidän mainoskuvastoa, mutta en huomannut oikein mitään uuuuu niin mieletöntä tarjousta mistään tuotteesta. Converseja olisi ollut viidellä kympillä, mutta vain perus mustassa tai valkoisessa värissä. Ja korvapuusteja olisi vissiin saanut kympillä laatikollisen jostain kahvila-puljusta.

Mentiin kuitenkin paikan päälle koska kiinnosti josko paikalla olisi ollut jotain kivaa lastenohjelmaa mitä Taika olisi tykännyt katsella. Ja olihan siellä, kuulemma! :D Pyörittyäni itse Hennesillä, Mikko ja Taika kävivät hakemassa tytölle pinkin ilmapallon. Lähistöllä oli samoin skanssiais-pingviini, mutta Mikon vietyä Taikaa lähemmäs pehmeää hahmoa, tytön naama vääntyi väärin päin ja naurun tilalle tuli poru. :''D Oivoi äidin muru!<3

Entäs sitten ne skanssiaisten "ale-kyltit"? Sorruin itsekin shoppaamaan Taikalle kato nää on vaan viis euroo kappale -mekkoja H&M:n porttien ulkopuolella olleesta tangosta pinkkikehyksisen skanssiaiskyltin houkuttamana. Todellisuudessa viisi euroa/kpl on näiden aivan normaali hinta, eikä kyseessä ole mikään erityinen tarjous, puhumattakaan siitä että se liittyisi mitenkään skanssiaisiin... Noooh, mutta ääää kattokaa nyt miten mielettömän suloisia kuoseja noissa on!!! Ja kun kyseessä on trikoomekko, tuo 92-kokoinen näytti jo nyt melko sopivalta 74-kokoisen Taikan päällä. ^^ Mutta kun pienempiä kokoja ei ollut, ja kuosit vain olivat niiii-iiin ihania!<3

Ostin samasta liikkeestä samalla reissulla itselleni myös uudet mustat farkut ja sain kokonaissummasta (joka ylitti 50e) 10 euron alennusta! :) Jea! Olikohan se sitten skanssiaisten "syytä" vai sattuiko H&M:llä vain olemaan taas vaihteeksi kyseinen kampanja päällä?

Alennuksista puheenollen, ostettiin minulle muutama päivä sitten myös uudet talvikengät! Prismassa alekenkiä katsellessa huomattiin tuollaisten super lämpimien ja pulkkamäki-kelpoisten Viking-talvikenkien olevan hyvässä alessa ja vieläpä oikeassa 37-koossa. Päätin kokeilla saapikkaita jalkaani ja mukavathan ne niissä olivat, sopivasti pikkuisen tilaa villasukalle ja niin poispäin. Alkuperäinen hinta oli yli sata euroa, mutta nyt huhtikuun lopulla näitä kaupiteltiin -70%:n tarjouksessa, vain reilulla kolmella kympillä! 8)

Kerrankin järkevää shoppailua, ostaa tulevan talven kengät jo nyt, noin hyvässä alennuksessa! Lisäksi minusta nuo olivat myös aika nätit tuollaisiksi moloiksi lumileikki-saappaiksi. Nauhat vain koristavat kengät kuin kengät.<3

Mmmm, grilliruokaa! Siitä vain tulee niin kesäinen olo!<3 En muuten ymmärrä miksi jotkut väittävät grilliruoan olevan epäterveellistä? Esimerkiksi tuossa yllä näkyvässä annoksessa on paljon salaattia (joka siis ainakin minun mielestä on olennainen osa grilliruokaa, vaikei sitä varsinaisesti grillatakaan), pihviä, maissia sekä Kivivylän lihapitoista makkaraa. Melkeinpä täydellinen fitness-urheilijan lautanen?

Ainiin muuten! Eilisen pilates-tunnin jälkeen pääsin salillamme ilmaiseen kehonkoostumus-mittaukseen! 8) Vähän jännitti kyllä, sillä kuka nyt erityisemmin haluaa kuulla kroppansa rasvaprosenttia kun raskauskilojakin on päällä vielä reilut kymmenen. Olin kuitenkin positiivisen yllättynyt saatuani kuulla lihasprosenttini olevan jopa 45% kehoni painosta! NELKYTVIIS?! :'O Really?! JA lisäksi lihasmassani oli kehoani nähden selkeästi yli nollan (sellaisella janalla katsottuna), mikä siis tarkoittaa kroppani olevan selkeästi "normaalia" kehoa lihaksikkaampi! Wou! :''D

Olen aina kuvitellut olevani vain ihan sohvaperunaa paremmassa kunnossa, mutta näköjään aliarvioin itseäni. Tiesin kyllä lihasteni kasvaneen ja kehittyneen hankittuani loppusyksystä ensimmäisen salikorttini. Mittauksen tulokset nähtyäni tuntui kuitenkin hyvältä tietää että kehoni on ihan oikeasti tullut lihaksikkaammaksi ja se näkyy varmasti myös hitaammassa painon pudotuksessa. Tavallista vaakaa on siis turhaa tuijotella liian orjallisesti, sillä todeliset läskiprosentit tulevat esiin vasta tuollaisessa perusteellisessa testissä. :)

Kivaa päivänjatkoa teille! ^.^

Innostuja-tyyppi

No huhhuh! Aloitettuani saliharrastuksen päivät ovat kiitäneet megavauhtia! :'o Vajaa viikko sitten menin sinne ensi kertaa ja alkuinnostuksissani olenkin käynyt siellä jo viitenä päivänä. Ei ihme että jalkani ovat turta ja lihakseni valmiita sanomaan itsensä irti. :'D Taidan olla melkoista innostuja-tyyppiä, sillä jos jokin uusi ja mieletön juttu saa alkunsa, uppoudun siihen korvia myöten ja pyrin ottamaan aivan kaiken mahdollisen irti!

Paino on mystisesti jumittanut paikoillaan tai jopa noussut. O__o Pidän tätä erityisen omituisena siksi, että ruokavalioni on ollut lähes moitteetonta... Ehkä kroppa on vain sekaisin ja ajan kanssa suunta löytää oikean osoitteensa?

Taidan olla valmis myöntämään löytäneeni liikunnan ilon. Tai ainakin sellaisen liikuntamuodon joka sopii minulle. :] Salille meneminen tuntuu yhä mielettömältä enkä malta odottaa ensi kertaa kun pääsen sinne polttamaan lisää kaloreita! Ennen kaikkea salilla on ollut hauskaa! Parasta ovat tietysti ryhmäliikuntatunnit, joita on juuri kaipaamani tanssituntien muodossa! :---)) Ensi viikolla pääsen mukaan Dance Tour -tunnille, jota odotan jo kovasti. Toistaiseksi olen käynyt Dancessa, Zumbassa, Body Shape:ssa sekä Fire and Soul -joogassa. Kaikissa näissä on ollut minulle hieman haastetta, mutta muuta en voisikaan toivoa näin vuoden liikkumattomuuden ja raskauden jälkeen. :D

Saliharrastuksessa nautin juuri siitä, että voin itse päättää mitä milloinkin haluan mennä tekemään. Tanssia, juoksua, joogaa, lihaskuntoa... Mikä ikinä juuri sillä hetkellä huvittaa. Ei osaa kyllästyä siihen ainakaan kovin helposti kun tarjolla on niin paljon vaihtelevuutta! :) Sillä vaikka innostunkin asioista helposti, saatan myös tylsistyä tehdessäni jatkuvasti samoja juttuja. Toivon mukaan tämä olisi toimiva ja pitkäkestoinen ratkaisu kuntoiluni saralle.

Muuten elämässä on edetty aika tavallista arkea. Mikko on jonkin verran töissä ja minä Taikan kanssa pääosin kotona. Suurin poikkeavuus järjestelyissä on ollut juurikin tuo uusi saliharrastukseni, mutta onneksi isillä on nyt enemmän aamu- kuin iltavuoroja. :) Viime viikonloppuna vietimme kotonamme pienimuotoiset pikkujoulut saunomisen sekä Wii-pelien merkeissä ystäväpariskunnan kanssa. Tänään suunnitelmissa on poiketa myös toisilla joulukekkereillä, vähän isomman porukan ympäröimänä. ^^

Edellispäivänä päädyimme jälleen Ikeaan, josta onkin tullut meille jokin tylsän päivän pakoreitti. :'D

"Hmm mitäs tehtäis?.."

"Mentäiskö Ikeaan? Sähän just hajotit sen mun pressupannun joka oli sieltä halvalla ja maksais muualla maltaita!"

"Joo, ok."

Suostuttelu ei kestä kauaa, sillä uskon meidän molempien ainakin jollain tasolla nauttivan Ikeassa saavutettavista sisustusinspiksistä. Tällä kertaa kiikarissa oli muovinen joulukuusi sekä siihen sopivat jouluiset koristeet. Kuusi jäi tosin ostamatta sillä yllätykseksemme ylihinnoitellut muovihärpäkkeet eivät olleet edes järin hyvän näköisiä. Ainakaan meidän silmäämme. Koristeet löysivät kyllä kotiin, sekä jouluvalot, syöttötuolin pehmuste (jollainen ollaan kertaalleen jo ostettu mutta hukattu sokkeloiseen kotiimme) sekä suihkun lattialle laitettava krokotiilin muotoinen liukuestematto. Niin ja muovisia lautasia Taikalle. Ja ruuvilaatikon Mikolle. Kaikkea pientä ja muka-tarpeellista siis.

Vaikka joka kerta sitä kirotaankin ettei enää koskaan lähdetä Ikeaan ns. turhaan, niin kerta toisensa jälkeen sinne on kuitenkin mukava palata. Sitten  aina kassalla taas vannotaan ettei enää mennä kun tulee lähes poikkeuksetta pulitettua sen about satasen verran vaikkei mitään oikeasti tärkeää tai pakollista ollutkaan ostettavana... -.-' Tälläkin kertaa tuli kaiken hyödyllisen lisäksi mm. hups-ostettua iiihana iso lohikäärme-istuintyynyn, koska yhyyy sehän oli maailman suloisin ja mieti nyt miten kiva sellanen olis Taikan huoneeseen!! Jep jep, that's me..

Musta tää on aika yli-suloinen otos! Siis katsokaa nyt Nanan ilmettä! X3

Palaillaan taas esi kerralla. Me aletaan valmistautua partyihin! n_n

VAUVA VAUVA VAUVA

Yksi kerta kun juttelin äidilleni puhelimessa ja kerroin kaikista mahdollisista kuulumisistamme ja tekemisistämme, hän tokaisi siihen "Toivottavasti ehditte kaiken tuon ohella sitten hoitamaan vauvaakin..." Öööh, joo?

Olen useampaan otteeseen miettinyt olenko jotenkin huono äiti koska vauvan lisäksi haluan elämältäni myös muita asioita. On edes turha sanoa mikä elämässä on tärkeintä ja mitkä asiat menevät etusijalle. Siis tottakai Taika tulee täydellisenä ykkösprioriteettina KAIKESSA mitä me pienessä perheessämme tehdään. Ajattelemme aika ensin Taikan parasta ja toteutamme kaikki hänen tarpeensa omien tarpeidemme edellä. Onko kuitenkaan väärin järjestellä asiat niin että ehdimme toisinaan tehdä vauvan hoitamisen ohella muitakin mieleisiä harrastuksia?

Joitakin äitiysblogeja lukiessa tulee olo ettei mammat juuri muuta tee kuin ajattelevat vauvojaan 24/7. "Poistuin ensimmäistä kertaa vauvani luota hetkeksi ruokakauppaan kun muruni täytti vuoden<3" Ja tätä rataa... Näitä sekä tietysti iki-ihania keskustelupalstoja lukiessa epävarma äiti-alokas (=minä) kokee aivan turhia paineita huonommuudestaan, vaikka mitään syytä ei siihen oikeasti olisi. Kukin tyylillään ja niin pois päin, mutta omasta mielestäni lapset sekä äitiys ovat suuri ja tärkeä osa elämää muttei suinkaan KOKO elämä.

Mikon ensimmäinen isänpäivälahja XD Lisäksi lahjoitin hänelle sarjakuvakirjan. :)

Eloni on erittäin vauva-painotteista enkä oikeastaan osaa edes kuvitella miten kukaan voisi enää viettää vauvan kanssa enemmän aikaa kuin minä vietän. Äitiyslomalla on ollut hurjan IHANAA! Rakastan hoitaa Taikaa ja kun mietin millaista elämäni oli ennen tätä, menneisyys tuntuu tähän verraten jotenkin merkityksettömältä. Kaikella on kuitenkin rajansa ja minusta on äärimmäisen vapauttavaa ja mieletöntä päästä välillä tekemään minun juttujani, asioita joita haluan toteuttaa ilman vauvaa. Jonkun mukaan kuulostan varmaan karulta, mutta minusta vauvanhoito tarvitsee rinnalleen myös vauva-vapaata aikaa. Kun suurin osa päivän ihmiskontakteista ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta rajoittuu kurlutteluun ja lässytykseen, toiset aikuiset ja niiden kanssa seurusteleminen tulee välillä todella tarpeeseen!

Kaikkien valloittavien vauvahymyjen ja -kikatustuokioiden lisäksi päivän kohokohtiin voi todellakin kuulua yksinäinen kauppareissu ja pienimuotoinen small talk -rupattelu kassamyyjän kanssa.

Jo nyt koen toisinaan puhuvani pelkästään vauvastani kaikille vastaantuleville ihmisille tai vähintäänkin onnistun ajamaan minkä tahansa keskustelun siihen mitä Taika on juuri onnistunut itseasiassa tekemään koska kaikkiahan kiinnostaa vauvani joka ikinen kakka, puklu, opittu MA-tavu (=mama!) sekä se miten kullannuppu on hienosti oppinut pitelemään erinäisiä esineitä ja heiluttamaan helistintä!<3 Vauva, vauva, vauva, ja vielä kerran vauva!

Jos jonkun mielestä olen liian "aktiivinen" äiti, joka on "liikaa" kiinnostunut muista asioista kuin vauvastaan, en halua edes kuvitella millainen tylsimys olisin ilman sitä! :'o Toki kaipaan yhä vertaistukea ja muiden äitien seuraa, mutta samalla olen yhä oma vanha itseni. Entinen minä ei ole vauvarumbailusta huolimatta kadonnut minnekään, ja vaikka vauvatarvike-sanasto onkin tarttunut osaksi jokapäiväistä puhettani nautin vieläkin samoista jännittävistä asioista kuin ennen. Olen yhä kiinnostunut taiteesta, musiikista, käsitöistä, sisustamisesta, elokuvista, ruoanlaitosta, kauneudenhoidosta, hiusten laitosta, juhlista, ystävistä, muodista, tyylistä sekä kuntoilusta. Pidän yhä itseäni filosofisesti ajattelevana yksilönä enkä halua tyytyä elämään pelkässä äidin roolissa.

Olen äärimmäisen onnellinen saatuani vihdoin aikaiseksi hankkia aikaisemmin mainitsemani salikortin! Eilen pyöräilin kauppaan ja haalin sieltä uusia supersiistejä treenivaatteita ja elämäni ensimmäiset sisäpelikengät!<3 Jo huomenna olen menossa ekalle ryhmäliikuntatunnille enkä osaa kuvailla miten innoissani olen tästä asiasta! ^^

Kahdet treenihousut ja treenipaita H&M:lta sekä uusi pinkki juomapullo!

Ja ne kengät! : >

Elämäni olisi varmasti hyvää ja onnellista myös pelkästään vauvasta. Harrastusten ja muiden minua inspiroivien juttujen kanssa se on kuitenkin parempaa! Samoin minä säilyn näin tasapainoisempana ja persoonalisempana ihmisenä enkä lakkaa olemasta minä äitiyden varjossa.

Kivaa loppuviikkoa itse kullekin! :))

Venyttelyä ja kuntoiluhaaveita

Luettuani reilu viikko sitten ystäväni blogitekstin venyttelystä, innostuin itsekin pistää lihakseni koetukselle ja jopa kuvata tulokset ikuistettaviksi blogiin. :D Ei ehkä kovinkaan hyvä idea, sillä en suoraan sanoen edes muista milloin olisin viimeksi venytellyt!

Olen aina ollut luonnostani erittäin venyvää sorttia. Aloitin ensimmäisen jazz-tanssi -harrastuksen joskus ala-asteen kolmannella/neljännellä(?) luokalla ja jo silloin tanssiharjoitusten lomassa tehtyjen venytteyjen ohella huomasin olevani poikkeuksellisen venyvä. Harrastettuani ensin jazz-tanssia, sitten jalkapalloa ja myöhemmin show-jazz -tanssia venyvyyteni vain parani entisestään. Esimerkiksi pitkittäisspagaatti (toinen jalka edessä ja toinen takana) alkoi onnistua minulta show-jazz -tanssin aikoihin ilman mitään erityisiä ponnisteluja, vaan perus lihaskunnon ja joustavuuden kehittäminen saivan aikaan ihmeitä. Myös jalkapallossa venyteltiin aina treenien päätteeksi, ja muun muassa etureisi-venytys oli meikäläiselle melkoista lasten leikkiä, samalla kun toiset puhkisivat saman (lievemmässä muodossa tosin) venytyksen parissa kärsivän näköisinä.

Muutama vuosi sitten kuulin työkaverilta venyvyyden olevan suorassa yhteydessä yliliikkuviin niveliin! Minun niveleni ovat aina olleet yliliikkuvia joten venyvyyteni sopi yhteen tähän teoriaan vallan mainiosti. Aihe tuli silloin puheeksi naksuteltuani sormieni rystysiä ja kun kaveri kysäisi minulta olenko venyvä, vetäisin vastaukseksi toisen jalkani niskalleni pään ylle. Joo, juuri sellaiseen erittäin hölmöön asentoon! :'DD (Voi hitsit, tästäkin asennosta olisi pitänyt ottaa postausta varten kuva!)

Olen lähiaikoina kokenut jälleeninnostumisen liikunnasta ja mielessä kutkuttelisikin mm. ihka ensimmäinen salikortti! Punnitsen yhä eri vaihtoehtoja, sekä eri saleja että sitä onko salikortin kauhistuttavan kallis hinta oikeasti rahansa arvoinen. :'S Lihaskuntoa enemmän minua kiinnostaisi kehon rasvan polttaminen, joten perus punttisalin lisäksi haluaisin erityisesti ryhmäliikuntatunteja, etenkin tanssia! Muita toivomiani asioita olisivat suht edullinen hinta, lähellä sijaitsevat ilmaiset parkkipaikat, sekä lyhyehkö sitoutumispakko. Vaikka minusta kuinka nyt tuntuisi että olisin valmis ja halukas liikkumaan kaikkina tulevina vuosina (heh), todellisuus saattaa olla toinen. Siksi automaattinen kahdesta vuodesta hurjan hinnan maksaminen ei-mistään olisi varsin raivostuttavaa, jos toteaisinkin ettei sali sovikaan minulle. Olisiko lukijoilla suosituksia Turussa sijaitsevista kuntosaleista, jotka saattaisivat edes osittain täyttää näitä asettamiani kriteerejä?


Aloitin viikko sitten säännölliset vatsalihasharjoitukset, joiden myötä haastoin itseni 30 päivän vatsalihashaasteeseen:

Yllättävän rankkaa, erityisesti minulle näin raskauden sekä muun yleisen liikkumattomuuden jälkeen. Noin vuosi sitten minulla oli vielä melkoiset vatsalihakset, ehkä niiden voimin minä yhä jotenkuten porskuttelen haasteessani eteen päin. :D


Mutta palatakseni takaisin venyttelyyn! Tässä minun tämänhetkiset viikon takaiset venyttelytulokseni. Voisin ottaa tavaksi kirjoitella ja kuvailla tänne joitain treenijuttuja ja etenkin tätä epäsäännöllisen säännöllisten venyttelyni kehittymistä.

Tämä on aina ollut helpointa.

Tässä venytyksessä on taas haastetta! Erityisetsi eteen päin taivuttaessa.

Tässä tämänhetkinen pitkittäisspagaatti. XD Vaikka suoritus ei pahimmasta päästä olekaan, niin olen kyennyt paljon parempaan. Siihen nähden ei kovin häävisti mene... :'D

Okei, tässä poikittaisspagaatissa en ole koskaan ollut mitenkään paras XDD 

Tässä tämä jalkapallossa paljon tehty etureisivenytys.

Ja silta. Jeee osasin tämän vielä!! :----)