Ice Lady

Vielä ennen kuin tukkani muuttuu blondiksi (nyyh!) pistetäänpä tänne näytille parit siskoni ottamat asukuvat välipäiviltä. :) Tuntuu että joulukuun lopulla tuli räpsittyä aivan ennätyksellisen paljon valokuvia, enkä yhtään tiedä miten jaksan käydä ne kaikki läpi, haha. xD

Asukuvat on kuitenkin omia ikisuosikkeja muidenkin blogeissa, sillä mun mielestä on kiinnostavaa nähdä ja seurata ihmisten tyylien muutosta ja -kehitystä vuosien mittaan. Sama koskee myös omia muutoksiani, vaikka itseasiassa mun tyylini on mielestäni pysynyt koko tämän blogin olemassaolon aikana melkoisen samanlaisena. :'D Minä nyt aina välillä sortuu johonkin trendijuttuun, kuten tämänkin asukuvan turtle neck -paitaan. Sen kanssa tapahtui just samalla tavalla kuin mun kaikkien muidenkin trendi-lämpenemisten kanssa! Ensiksi ajattelin että meh. Sitten kun niitä alkoi näkyä ihmisillä enemmän ja onnistuin törmäämään muutamaan kivan näköiseen yhdistelmään, ajatukseni alkoivat mennä päälaelleen. Lopulta kun huomasin H&M:llä kyseisen paidan tuossa musta-harmaa -raitaisessa kuosissa, menin ihan sekaisin! "Aaaa pakko saada!!" Noh, onneksi ei sentään maksanut (uutena!) kuin sellaiset 7-8 euroa, että taloutemme ei kaatunut siihen. :'D

Paita-H&M, Hame-KappAhl, Huivi-Tiger

Sikäli tuollaisiin trendivaatteisiin tulee loppupeleissä ihastuttua aika harvoin. Ysärivibaisessa muodissa, jota tässä lähiaikoina on ollut, vain oli jotain sykähdyttävää. Ei tietenkään kaikki paluuta tehneet vaatekappaleet, mutta ne tietyt jutut jotka oli lapsena itselleen vielä liian "aikuisten juttuja", mutta jotka jäivät kuitenkin kummittelemaan mielen perukoille. Nostalgiaa ja silleen.. Sellaisen suht kireän mustan maxihameen kyllä vielä joskus haluaisin! Mun mielestä ne vain näyttää tosi siistiltä, eikä se sinänsä liity ysäriin tai mihinkään muuhunkaan. Sellaiset vain näyttää pirun hyvältä ja naiselliselta tasapainoisen kropan päällä. Jospa siis vielä joskus...

Tämä asukuvissa oleva hameeni on paidan sijaan hyyyvinkin vanha yksilö, elämäni mittapuuta ajatellen! Se on nimittäin ollut mun omistuksessa JA ahkerassa käytössä jo öööö ainakin kuuden vuoden ajan?

Tässä oikeanpuolisessa kuvassa minä, vuonna 2010 (kuva vanhasta blogista) sama hame päällä, ja muistan sen silloinkin olleen yksi suosikkihameitani. Eikä se edes tuolloin ollut mikään vastahankittu... Vitsit kun jostain lempivaatekappaleesta saisi tehtyä tismalleen muodoiltaan, kaavoitukseltaan sekä istuvuudeltaan samanlaisia kopioita! *-* Tietysti ne voisi olla eri värisiä tai materiaalisia, mutta suorastaan harmittaa kun joku vanha ja hyvä, kerrankin omalle kropalle sopiva vaatekappale alkaa kulahtaa ja mennä huonoksi. :( Tämäkin hame on jo parista kohtaa ratkennut (ja olen ne pari kohtaa myös ommellut kiinni), mutta ikävä kyllä ikuisesti sitä ei ei kuitenkaan saa pysymään ehjänä. Y_Y'

Tuossa näkyy myös oma neitseellisen vaalea tukkani! Apua, tulenko pian taas (tukkavärjäystaukoni myötä) näyttämään noin nuorelta ja viattomalta? O_o Ainakin toistaiseksi tuntuu kuin minusta olisi tulossa susi lampaan vaatteissa. Haha! :'D

Muuten tänne meille päin kuuluu melko väsynyttä meininkiä just nyt... Tuntuu että Taika on kiukutellut parina päivänä aivan tuhottoman ärsyttävästi, eikä mun hermot millään tahtoisi riittää pysyäkseni rauhallisena. u___u' Vielä lisäksi tässä olisi meneillään se aika kuukaudesta, ja suoraan sanoen mikään ei kiinnosta ja vituttaa kaikki. Ainiin, ja olen nyt kolmatta päivää ollut herkkulakossa (niinkuin tälleen muutenkin vähähiilarisen, mutta kasvispainoitteisen ruokapolitiikan lisäksi), joten juhlapyhien aikana tulleesta sokerikoukusta vieroittuminen ei ole helppoa. Jee...

Huomenna olisi joululoman jälkeen ensimmäiset bänditreenit ja kieltämättä jännittää kyllä hiukan millaista siellä tulee taas olemaan. Toivottavasti saisin niistä jotain intoa ja puhtia arkeeni, enkä vajoaisi päivä päivältä syvemmälle mieleni syöväreihin. Sentään jollain lailla olen koittanut pitää aktiivisuuttani yllä, turisemalla (chattailemalla) ystävien kanssa, pelaamalla uudelleenhankittua Alice - Madness Returns -peliä, kutomalla, kuvaamalla, pakottamalla itseäni laittamaan (terveellistä) ruokaa sekä bloggaamalla.

Palaamisiin.

Purjehditaan Puistoissa

Liityin facebookissa Turun alueen facebook -kirpputoriin päästääkseni eroon kaapin perukoilla pölyyntyvistä kamppeistani. Kävin muunmuassa eilen ja edellispäivänä keskustassa tapaamassa eräitä naisia kaupanteon merkeissä. Niin, tai siis OSTAMASSA HEILTÄ vaatteita.... Hmm, hyvä suunnitelma Maria, mutta tämä ei nyt ihan mennyt nappiin.

2nd-hand -kärpänen on puraissut meikäläistä pahemman kerran, ja on vain toivottava ettei koko taloutemme kaadu siihen että innostun haalimaan käsiini kasoittain "uusia" edullisia vaatteita. Onneksi edes osa säilytystilasta vapautui tulvivien kamppeiden tieltä, huonosta face-kirppis onnesta huolimatta, eilen kämpillemme saapuneiden ystävieni toimesta. Nyt pinkkeihin roskapusseihin pakkaamiani vaatteita on taas hieman vähemmän. Loput taidan kuitenkin joutua roudaamaan vanhempiemme luokse pikkusiskolleni sekä samassa kaupungissa asuvalle isosiskolleni pengottaviksi. :)

On muuten jännää, että ensin vanhoista vaatteistaan ei millään malttaisi luopua ja ensimmäisten pois annettavien vaatteiden karsiminen joukosta on aina kova pala. Kuitenkin kun ensiaskel on jo otettu, tulee tietynlainen kilpailuvietti löytää kaapistaan mahdollisimman paljon myytävää! Myös sitten kun vaatteet ovat jo erillisessä myyntikassissa, niitä ei todellakaan voi enää kelpuuttaa takaisin omaan kaappiin. :'D Kun on jo kertaalleen käynyt surutyön läpi, hyvästien jälkeistä paluuta ei vain ole! >.<

Paita-GinaTricot, Vyö-2nd hand, Hame-H&M, Sukkahousut-H&M, Kengät-2nd hand (skopunkten), Arskat-Lidl

Asukuvat ovat sunnuntaiselta Naantalireissultamme. Oli ihanan aurinkoinen päivä, vaikka meren läheisyyden vuoksi tuuli olikin melko voimakas. Teki mieli laittaa jotain kesäistä ja naisellista, sekä yhdistää kokonaisuuteen myös uusi punottu vyöni. 8) Nuo mustat kiilakorkoiset tennarit muuten sopivat asuun kuin asuun! Meilestäni ne tekevät tästäkin, muuten melko asiallisesta lookista astetta rennomman ja leikkisämmän. Lopputulos kun voisi olla aika nukkemainen, jos tennareiden sijaan jalassani olisivat vaikkapa mustat kiiltonahkaiset korkkarit.

Lähdimme Naantaliin melko ex-temporesti Mikon vanhempien pyydettyä meidät mukaan perinteisille venemessuille. Taika ei oikein tykännyt reissusta, kun piti koko ajan istua vaunuissa. Aurinkolasitkin olivat aivan tyhmät, samoin hanskat, vaikka sormia alkoikin palella jossain vaiheessa kiertelyä. Onneksi oli monta sylittäjää, koska hermot vaunuissa istuskeluut menivät lopulta totaalisesti. Isin suunnittelemat autopäikkäritkään eivät onnistuneet kuin viideksi minuutiksi, mutta päivän mittaan neiti alkoi olla niin väsynyt, että kiukkutuokion jälkeen vaunut kelpasivat nukahtamiseen. Sinä aikana muu porukka suuntasi tunnelmalliseen Merisaliin vetämään vatsansa täyteen makoisaa buffet-pöytää.<3 Nam!!!

Mites teidän viikonloppu meni? Entäs onko tärpännyt uusien edullisten vaatelöytöjen saralla? :----)

Meikkaamisesta

Luin tänään ystäväni kirjoituksen meikkaamisesta ja päätin tarttua jälleen siveltimeen. Koin monta vuotta samankaltaista epävarmuutta ja jopa ahdistusta siitä, etten vain yksinkertaisesti OSAA meikata. Ensimmäiset meikkikokeiluni alkoivat joskus kuutos-luokalla ripsivärin ja peitepuikon muodossa ja pakko myöntää vielä tänäkin päivänä päivittäisen pikameikin noudattavan samaa kaavaa. Puikko on tosin vuosien varrella vaihtunut Clearasilin finnipuikosta yläasteella löytämääni kestosuosikkiin, Maxfactorin Pan Stick:iin. Ripsarina toimii taas milloin mikäkin ulkomailta lahjaksi tuotu "kalliimpi merkki" tai marketista reilulla kympillä ostettu perus maskara. Nyt muutaman vuoden ajan kaava on tosin muuttunut pyhäksi kolminaisuudeksi, sillä kulmakynästä on tumman hiusvärin myötä tullut yksi pakollisista naamavärkin kulmakivistä.

Peitepuikko, ripsari ja kulmakynä, niillä pärjää jo aika pitkälle. Tai no okei, taivutan myös ripseni taivuttimella ennen värjäämistä, mutta sehän ei varsinaisesti ole itse meikkaamista? Joskus kun aikaa tai viitsimistä löytyy hitusen enemmän, sipaisen poskipäihin ja yläluomiini ikivanhaa Avonin aurinkopuuteria ja/tai laitan kasvoihin bb-voidetta. Ja jos olen juhlavalla tai muuten vain leikkisällä tuulella, ryhdyn villiksi ja vetäisen jopa eye linerit! Huulipuna ja luomiväri jäävät melkein aina hyllylle ja jaksankin alkaa säätämään niillä vain aniharvoin. Kuten tänään.

Laiskuudesta ja saamattomuudesta huolimatta koen nykyisin olevani jopa ihan ok meikkaaja. Pari vuotta sitten otin härkää itseäni sarvista kiinni ja päätin aloittaa tietoisan meikkaamisen harjoittelemisen. Kirjoittelin siitä useampaan kertaan blogiinkin ja ikuistin jopa kuvia niistä enemmän ja vähemmän onnistuneista laittautumisyrityksistä. (Sellaisia postauksia esim. tämä, tämä ja tämä.) Vaiken olisikaan silloin meikkiurani alussa uskonut, niin taidan olla ihan oikeasti kehittynyt tässä! Ystävääni lainatakseni, laineria laittaessa käsi tärisi kuin milläkin satavuotiaalla mummelilla, mutta uskokaa tai älkää, jossain kohtaa se LAKKAA TÄRISEMÄSTÄ! 8----) Toki vieläkin minulla on ajoittain vaikeuksia tehdä rajauksista tasaiset ja symmetriset (ja miksi toinen silmä on aina niiiiin paljon helpompi meikattava kuin toinen??), mutta enää se ei ole niin järkyttävä pandasilmä-katastrofi mitä joskus.

Vaikka pahin meikkaus-ahdinkoni onkin jo ohi, yhä vieläkin minulla olisi paljonpaljonpaljon kehittämisvaraa... En edelleenkään osaa tehdä hienoa smokey eye -meikkiä tai muutenkaan levittää luomille mitään erityistä värien ja varjostusten kanssa leikittelevää taidepläjäystä. Naamapohjustuksenikin on aika kämäinen, enkä ole ikinä edes kokeillut esimerkiksi valokynää. :( Onneksi ihoni on suhteellisen tasainen ja finnitön luonnostaan, niin amatöörimeikkailuni eivät yleensä näytä totaalisen fiaskoilta. En ole ikinä oppinut käsittelemään silmän alaluomea, enkä todellakaan osaa tunkea siihen mitään luomiväriä tai lineria. Joskus kokeilin vesirajan värittämistä mustalla kajalikynällä, mutta lopputuloksesta tuli aina jotenkin tunkkainen. Olisi myös äärimmäisen jännittävää oppia millaiset jutut sopisi juuri omille kasvoilleen ja millä tavoin sitä saisi korostettua omia hyviä piirteitä.

Eräs asia on muuten pysynyt yhtä muuttumattomana kuin vuosiakin sitten. Nimittäin se, ettei minulla vieläkään ole kunnollisia meikkausvälineitä! Kaikki siveltimeni (paitsi se yski aurinkopuuterin kanssa lahjaksi saatu sivellin) ovat tilattu ebaysta parin euron pakettihintaan. Samoin eye linerini, jonka merkkiä en kiinalaisen kirjoituksen vuoksi yritä edes lukea. Luomivärinikin ovat joko h&m:n alekorista repäistyjä tai iki-iki-iki vanhoja ties mistä p-reijästä saatuja yksilöitä. Yleisesti ottaen muutenkin meikkitarvikkeeni ovat vuosia vanhoja, eivätkä varmasti läpäisisi enää mitään parasta ennen -testejä. Ostan uuden peitepuikon vuoden-kahden välein ja uuden ripsarin noin puolen vuoden välein. Muita yhtä "tiheään tahtiin" kuluvia naamatarvikkeita minulla ei olekaan, sillä loput omistamistani meikeistä eivät vain ikinä lopu. (Kertonee kai jotain meikkaustottumuksistani...)

Juttelin joskus samalla kesätyöpaikalla olleen koulukaverini kanssa meikeistä, selaillessamme samalla Oriflamen kuvastoa. Hän hihkui innokkaana miten hän joka vuosi tilaa kyseiseltä puljulta samanlaisen aurinkopuuteripönikän, ja se kestää sen KOKONAISEN VUODEN AJAN. Joo, mäkin käytän aurinkopuuteria! Se on kyl tosi hyvää ja tekee kasvoista mukavan eläväiset, selitin. Mun omani on kyllä Avonilta. Sisko tilasi sen mulle lahjaksi kun oli siellä joskus kauneuskonsulttina! Siitä on kyllä jo... Ööh.. Ainakin viisi vuotta... Tuosta keskustelusta on nyt pari vuotta aikaa. Käytin kyseistä tuotetta silloin päivittäin, ja arvatenkin sama purkki on siis mulla vieläkin käytössä. :'D Niitä aurinkopuuteri-helmiäkin on siinä vielä aika paljon! Niin runsaasti, etten kyllä varmaan seuraavaan KYMMENEEN VUOTEEN tule tarvitsemaan uutta. XD

Olen kyllä jo pitkään haaveillut tietyistä meikkituotteista. Esimerkiksi uudesta hyvästä nesemäisestä tai geelimäisestä kajalista, useamman sävyisistä pimenttisistä huulipunista (esim. M.A.C.:lta), laadukkaasta monivärisestä luomiväripaletista (muistatteko, sellaisesta mitä jokunen vuosi takaperin oli jokaisella bloggaajalla?) sekä mahdollisesti jostain hyvästä puuterista (jollaista en siis ole koskaan vielä omistanut). Jotenkin mitään näistä en vain ikinä raaski ostaa. Emmää nyt kuitenkaa niiiin paljoo meikkaa et tarvitsisin. Tuleekohan sellasta sit OIKEASTI käytettyä... Ja niin edelleen. u__u' Asiaa ei auta melko pihi miehekkeeni, jonka mielestä meikkien kaltaisia "hömppätavaroita" täytyy ostaa vain pakollisen minimin verran ja tietysti halvimpaan mahdolliseen hintaan... Noh, sain mä sentään eilen uuden ripsivärin, kun vanhan jämät alkoi rapista silmien alle jo muutaman tunnin käytön jälkeen. Vihaan sellaisia kumisia ripsariharjoja, joten hipelöin kaupassa aina kaikkien ripsivärien harjasnäytteitä varmistaakseni että ostan itselleni vasmasti sellaisen pörröisen. Päädyin tällä kertaa L'Orealin Miss Manga Mascaraan, joka tekee ripsistä nukkemaisen "paksut". Katsotaan millaisen ripsarin tulen valitsemaan ensi kerralla, joskus joulun aikoihin varmaan.

Osa rakkaista meikeistäni, kuten iki-ihana roosan punainen poskipunani, on tosin vielä jossain purkaamattomien pahvilaatikoiden jemmassa. Jep, sellaisissa jotka ovat täysinä vielä viime kesän muuton jäljiltä! :''D En minä niitä nyt ENÄÄ viitsi tyhjentää, kun kohta aletaan kuitenkin taas muuttopuuhiin. Saa nähdä millaisia löytöjä tulen tekemään uudessa kodissa noista vuoden verran salaisuuksia kätkenneistä mysteeri-bokseista! x3

Haluaisin ehdottomasti jaksaa ja viitsiä harjoitella meikkaamista (ja tietysti muutenkin meikata) enemmän! En näe meikkaamisessa mitään väärää. Minusta kevytkin nätti meikki piristää ja raikastaa kasvoja sekä tekee ulkoisen olemuksen kokonaisuudesta helposti hieman huolitellumman näköisen. Ulkonäön lisäksi se kuitenkin myös nostattaa itsetuntoa ja saa ainakin minut tuntemaan oloni itsevarmemmaksi ihmisten ilmoilla liikkuessa. Persoonallinen meikki tekee henkilöstä lisäksi mielenkiintoisemman oloisen. Sellaisen, joka on tehnyt tietoisan valinnan näyttääkseen tietynlaiselta. Luonnon ja geenien tekemille ulkonäöllisille tekijöille kun emme kauheasti mitään mahda.

Erityisesti vauvavuonna on äitinä helppoa vain jäädä vauvansa varjoon. Siirtää hyvältä näyttämisen paineet sitten kun-mappiin ja jämähtää tähän välitilaan vahingossa aivan liian pitkäksi aikaa. Päätin jo raskaana haluavani näyttää ja tuntea oloni kauniiksi myös raskauden jälkeen, sillä vaikka olenkin ensisijaisesti lastaan hoitava äiti, olen myös nainen joka haluaa pitää itsestään huolta. Haluan näyttää itseltäni enkä nuhjuiselta kotiäidiltä joka vetoaa jatkuvaan kiireeseen ja väsymykseen. Onhan sitä toki kiirettä ja väsymystä minulla nytkin, mutta oikeanlaisella ajankäytöllä ja priorisoinneilla kykenee kyllä yksinkertaiseen laittautumiseen, jos ja kun sellaista vain kaipaa.

Olen päättänyt sutaisevani ainakin kevyen (pyhän kolminaisuuden) meikin aina kun lähden pois kotoa, ellei kyseessä ole joku megahätäinen mini-kauppareissu tai hikinen juoksulenkki. Postilaatikollekaan en meikkaa saatikka silloin kun käyn vain nopeasti viemässä roskat. :'D Mutta tiedättehän, jonkinlainen sääntö vain on keksittävä, jottei kaiken mammailun touhussa koko elämä mene pelkäksi periaatteistaan lipsumiseksi. Eikä siinä mitään jos joku toinen äiti (tai nainen ylipäätään) ei halua/tykkää/jaksa meikata tai laittautua! Itselleni vain edes lievä sotamaalaus on osa tärkeää identiteettiäni. ^^

Mitä meikkaaminen tarkoittaa sinulle?

Paljonko tavaraa vauva tarvitsee?

Pikkuinen tipunen 20.3.2015.

Mietin joskus raskaana ollessa että meillä yritetään sitten AINA pitää koti siistinä leluilta ja niillä tullaan leikkimään AINOASTAAN lastenhuoneessa. Sitten muutimme tänne Turun ihanaan kaksikerroksiseen rivariin ja tajusin kaiken edellä mainitseman menevän melko automaattisesti pieleen. Iso ja avara alakerran olohuone on tuhannesti kivempi paikka leikkiä sekä lapselle että häntä valvovalle aikuiselle. Yläkerran lastenhuone taas on pikkuinen ja sinne mahtuu juuri ja juuri vaatekaapin ja sängyn lisäksi vain muutama lelulaatikko.

Okei, ehkä me sit voidaan joustaa siihen että olohuoneessa SAA leikkiä. Ainakin ensimmäisten vuosien ajan kun lasta täytyy vielä seurailla vierestä eikä sen ikäisenä portaidenkaan käyttö ole lapselle suotavaa.

Olin myös vakuuttunut ettei meille sitten OIKEASTI hankita tsiljoonia turhia leluja ja vauvahärpäkkeitä, jotka kuitenkin olisivat käytössä vain pienen ajan lapsen elämästä. Tämä tavoite on tavallaan pitänyt, mutta mieleni on kieltämättä alkanut punnitsemaan asiaa uudelta kantilta. Millainen lelu ON turha? Millaisilla leluilla minä tykkäsin pienenä leikkiä? Paljonko leluja lapsi tarvitsee viihtyäkseen? Entäs sitten ne jokaisen lapsen must-have jutut?

Ajattelin jossain vaiheessa välttyvämme lelujen ostamiselta kokonaan, koska ihan varmana niitä annetaan kilokaupalla lahjaksi koko ajan. Sitten lapsi syntyi ja ohoh, ei niitä niin paljon tullutkaan. Joululahjaksikin tuli vain muutama hassu lelu, ja loput lahjat olivatkin sitten autoistuinta, pulkkaa ja vaatteita. Hmm, ehkä sittenkin meidän on aika hankkia tyttärellemme leluja?

Ensiksi ostimme rakennuspalikoita, sitten puisen laatikon, jonka eri muotoisiin aukkoihin saa tiputeltua eri mallisia palikoita. Lisäksi hankimme kumisia kylpyeläimiä, muumipallon, puhuvan vauvanuken, pari muovista autoa, purulelun, autossa roikutettavan virike-kirahvin sekä hiekkaleluja. Pari päivää sitten innostuin ostamaan kaksi puista ensi-palapeliä, jollaisia tehdään käsittääkseni yksivuotis(?)neuvolassa. Niin, ja sitten jokin aika sitten hankimme murulle myös kävelykärryn. Uutena kaupasta, vaikka vannoinkin aikoinaan jättävämme tuollaiset isot ja kalliit turhakkeet kauppaan tai enintään ostavamme ne käytettyinä.

Tämä viimeisin mainitsemani hankinta on kuitenkin ollut aivan huippu juttu! Taika ra-kas-taa sitä, ja paketissa likemasta 12m+ -merkinnästä huolimatta se on ollut meille erittäin ajankohtainen jo nyt! Tyttö harjoittelee sillä kävelemistä, tykkää olla itse kyydissä ja asettelee sinne hienosti erinäisiä leluja. Sitä paitsi, kärryä pystyy käyttämään vielä pitkään, sillä kyseessä ei varsinaisesti ole mikään vauvalelu. Oliko siis tämä hankinta sittenkään turhake vai juurikin sellainen tärkeä ja kehittävä lelu pidemmälle ajalle?

Saatiin vanhemmiltani Taikan kolmekuukautis-lahjaksi kävelyteline ja puolivuotis-lahjaksi pinkki Minnihiiri-auto. Ajattelin kummankin näiden olevan melkoisia hömpötyksiä, mutta ainakin kävelyteline on kävelyvaunun tavoin ollut kovassa käytössä, ehkä jopa vielä ahkerammassa. Sen hyödyntäminen aloitettiin itse asiassa jo kuukausia sitten, heti kun Taika alkoi ottamaan hieman jaloilleen. Ja voi, mikä onkaan näppärämpää saada hetkeksi vapaat kädet esimerkiksi ruoan laittoon, kun vauvan saa lattialle "hylkäämisen" sijaan laitettua virikerikkaaseen ja pystyasentoa mahdollistavaan kävelytelineeseen! Eli siis melko kiva kapistus sekin, vaikka vannon etten itse olisi ikipäivänä sellaista "turhaa" vempainta suostunut hankkimaan kotiimme vapaaehtoisesti.

Kirjat ovat muuten vallan mainioita 9-kuisen vauvan viihdyttimiä! Lähinnä sellaiset paksu-pahvisivuiset ja värikkäästi kuvioidut. Sellaisia meidän taloudessa on kolme, yksi äitiyspakkauksesta saatu, yksi minikokoinen koukkukiinnityksen omaava muumikirja (joka roikkuu aina syöttötuolin pöydänreunasta ja harhauttaa vastahakoisen ruokailijan avaamaan suutaan lusikalle) ja yksi Libero-vaippojen pisteillä tilattu lorukirja Taikakissan värit. (<-Vähänkö makee nimi! Oikeastaan siksi mä sen tilasinkin x3)

Taika jaksaa hienosti istua useita minuutteja paikallaan ja kuunnella äidin lukemia loruja. Sivuilta on myös mitä jännittävintä osoitella sormella erilaisia kuvia äidin perässä ja taputtaa niitä koko kämmenellä. Jos lopetan hetkeksi lukemisen, Taika alkaa taputtaa kirjaa vaativammin ja sanoa kovaäänisesti "Äita! Äita!"

Sorruin viikko sitten tilaamaan Taikalle e-baysta kiinalaisia kangaskirjoja, joissa kussakin kirjassa on oma aihe. Minun valitsemissani on kuvia eri hedelmistä ja toisessa vihanneksista.

Taikis kävelytelineessä tammikuussa 2015.

Kirpputorien hyödyntäminen ja tuttavien vanhojen esineiden kierrättäminen on hienoa! Erityisesti se pätee lasten tarvikkeissa, joiden käyttöaika jää uutena ostettua kauppahintaa nähden yleensä mitättömän lyhyeksi. Ostimme monet isommat hankinnat Taikalle käytettyinä: vaunut, kaukalon sekä pinnasängyn, jonka maalasimme uuden väriseksi itse. Aina sitä etsimäänsä esinettä ei kuitenkaan nettihauista ja kirppispöytien kiertelyistä huolimatta löydy, tai tarjolla on vain lähes uuden tavaran hintaisia puhkikulahtaneita juttuja. Tai sitten käy niinkuin meidän käytetyille vaunuille pari viikkoa sitten. POKS ja työntöaisan muovinen osa halkesi kahtia. Kiva, nyt tarvitaan sitten TAAS uudet vaunut, kun ei superliimallakaan tehdyistä korjausyrityksistä tullut yhtään mitään.

Vaatteitakin halusin ostaa pelkästään 2nd hand:na, kunnes jo raskaana totesin hyväkuntoisten ja -näköisten sellaisten olevan todella vähissä. :< Ne ovat aina joko rumia, rikkinäisiä, kulahtaneita, väärän kokoisia tai ylihintaisia! Kaupan aletangosta (tai ihan vain H&M:sta) saa uusia lähes samaan hintaan, mutta koon ja värin voi valita itse.

Entäs sitten se syöttötuoli? Selasimme kyllä tori.fi:n tarjontaa, mutta lopulta löysimme uuden ja hienon tuolin samassa hintaluokassa pöytineen kaikkineen Ikeasta. Ei ehkä kovin ympäristöystävällistä, mutta mieluummin ostan uuden, hyvänkuntoisen ja meidän tarpeisiin vastaavan tavaran uutena, kuin pyrin väkisin tyytymään huonoon ja loppuunkulutettuun ihan vain maailmanpelastamis-mielessä.

Viimeisin hankinta, jota vastaan yritin kovasti ja pitkään taistella, on uudet ensikengät. En KÄSITÄ miten vauvojen piiikkuruisista kengistä voidaan pyytää niin paljon! Uudet Ecco:t maksavat jopa KAHDEKSANKYMMENTÄ euroa!! En osta edes itselleni niin kalliita kenkiä, puhumattakaan vauvasta, joka tulee käyttämään niitä enintään muutaman kuukauden. Olin satavarma, ettei uusia kenkiä meille hankita, ja löysinkin kirpparilta käytetyt Ecco:n sandaalit vain kuuden euron hintaan. Heei, just hyvä -ajattelin, kunnes tajusin että ne sopivat meille (sekä koonsa että mallinsa puolesta) vasta kesällä. Mutta entäs nyt kun Taika osaa jo tosi hyvin tallustella käsistä pitäen ja nousee sujuvasti seisomaan tukea vasten? Selasin taas tori:n tarjontaa, mutta MITÄÄN järkevää ei taaskaan löytynyt. Joko puhkikäytettyjä tai 20-30 euroa (!!??) maksavia.

Kyllästyin niiiiiin suunnattomasti näihin turhauttaviin ekologis-rahansäästö-yrityksiini, että pari päivää sitten marssimme Click Shoes:iin ja ostettiin Taikalle 36 euroa maksaneet ensikengät. Ei sentään kahdeksaakymppiä, mutta iso raha tuo minusta kuitenkin oli. Noh, voidaanpahan sitten ainakin lähteä murun kanssa kunnolla ulkoilemaan!

Nätit kuin sika pienenä<3 Vai miten se meni?

Mitä mieltä te olette lasten tavaroihin kohdistuvasta materialismista? Ostatteko kaiken uutena tai vaihtoehtoisesti pelkästään käytettynä? Oletteko te joutuneet kääntämään periaatteenne nurin, kun hommat eivät vain ole toimineet toivomallanne tavalla?