Flash

Hellouw! :3 Nyt on taas hetkeen ollut pientä masista ilmassa, mutta yllättäen yksikin vapaapäivä koulusta, pyhitettynä omille ajatuksille ja yksinololle tekee ihan hyvää. : ] Tänään harättyä energiaa ja innostusta taas piisaa ja uusien asioiden odottelu alkaa tuntua taas mukavalta. n_n

Mutta mitäs tässä muuten. Melkein joka päivä ollaan ajeltu autokoulutunteja täyteen ja ajaminen alkaakin tuntua jo itsestänikin melko luontevalta. Pakitukset ja parkkeeramiset ovat aina hieman jännempiä paikkoja ja onhan se auto pari kertaa sammunutkin liikennevaloissa... 8'} Mutta nooohh... Harjoitusta vaan niin eiköhän sekin siitä sitten.. Eniten ärsytti se tyyliin toka ajokertani (ja ensi kerta keskustassa) kun auto jämähti valoihin ja takana olija alkoi töötöttää kuin viimestä päivää! Jumalauta, jos auton takana näkyy KOLMIO, niin siitä vosi ehkä päätellä jotakin?! Ymmärrän että ihmisillä saattaa olla kiire omiin paikkoihinsa, mutta voisivat silti ajatella hieman loogisemmin. Jos harjoittelijalle töötötellään jo muutenkin stressaavalla hetkellä, se ei välttämättä nopeuta asioita yhtään millään lailla vaan tekee luultavasti päin vastoin. Olkaahan siis ihmiset armollisia! Kaikki te olette samassa tilanteessa olleet! :(

Eilen sain aikaiseksi maalailla ikuisuusprijekti-maalaustani taas hieman eteenpäin. 8) Sen psykoottinen suuntaus muuttui vielä hiukan psykoottisemmaksi, mutta minä tykkään. Mikko sanoi sen kiemuroita katsellessa silmien alkavan särkeä. Kiitos, otan tämän kohteliaisuutena!<3

Tänään koulussa on käytännön harjoittelua tulevaa terveyskeskus-harjoittelua varten. (jo reilun viikon päästä työskentelen siis sairaalassa!) Huomenna on moduulitentti, mutta en jaksa stressata sitä sen enempää. Lääkehoidon koe oli varmasti monesti vaikeampi, joten menkööt tämä sitten omalla painollaan miten on mennäkseen. Perjantai-iltana lähdemme porukalla Tampereelle näkemään vanhoja ystäviä! 8) Olen muodostanut reissusta itselleni sellaisen motivaattorin, etten tiedä mitä sen jälkeen enää keksisinkään. O___o Onpahan matkasta siis ainakin tultava hyvä, ei siinä muukaan auta. :0

Toisin kuin valokuvat antavat ymmärtää, tukkani on jälleen vaalea ja juurikasvuton. On ollut mielessä pienehkö idea muutoksesta hiusten pituuden suhteen, mutta en usko omistavani siihen tarpeeksi itsevarmuutta. Enkä tosin tiedä sopisiko sellainen edes naamalleni laisinkaan. Toisaalta taas ärsyttää ajatella asioita aina viimeisen päälle, mitään varmaahan kun ei oikeastaan ole.

Pahoitteluni muuten valheellisista lupauksista kakkureseptipostauksen suhteen. -___-' En tiedä olisiko kukaan sellaista loppujen lopuksi edes kaivannut, mutta lupailinhan tekeväni - enkä tehnyt. Ei ole suoraansanoen kiinnostanut oikein mikään enkä näiden tuntemuksien saattamana uskalla luvata kenellekään enää yhtään mitään.

Lupauksista tulikin mieleen! Mikko kun tuli eilen työharjoittelusta ja ilmoitti hukanneensa kihlasormuksensa. :----DD Meinasin oikeasti revetä naurusta "on ne jumalat siis meillekn onnellisen liiton suoneet". Ensiksi minun sormukseni kokojen kanssa sählätään tuloksetta ja sitten Mikkokin hukkaa omansa. ~.~ Noh, tänään aamulla tuli viesti sormuksen löytymisetä, huh. Muussa tapauksessa olisi kai oikeasti jo pitänyt tulkita tämä kaikki karman merkkinä. >.<'

*****

Täytyy hiljalleen alkaa valmistua kouluun menoa varten, joten jääköön tämänkertainen höpöhöpö-postaus tähän. Koitan muistaa ottaa Tampereelle mukaan kamerani jolloin voimme vain toivoa sen toimivan silloin kunnolla. On kun niin mielettömän ärsyttävää pistää Mikko nappaamaan itsestäni asukuvia ja tarkistaa jokaisen kuvan jälkeen "sekosiko se kamera tällä kertaa?" ~.~''

Hyvää päivän jatkoa kaikille, älkääkä vaipuko tähän syysmasennukseen. Moi~