Eilinen syntymäpäiväni luokittuu kaikista mokailuistani huolimatta ehdottomasti yhdeksi lempparipäivistäni! 8) Suurimpana toiveiden toteuttajana toimi tietysti oma Mikkoni, joka oli kehitellyt yllätyksiä ja tekemistä koko päivälle. Ensimmäisenä sellaisena sain eniten rakastamaani ruokaa herran itse kokkaamana<3~~
Possupihviä punaviinikastikkeessa, tuoresalaattia aurinkokuivatuilla tomaateilla ja basilikalla sekä paistettua vuohenjuustoa! <3_______<3 NAMMM
Oli niin mielettömän hyvää, että olisin ollut valmis vaikka kuolemaan siihen paikkaan. <3__<3 (makea, tai oikeammin sanottuna herkullinen, kuolema se ainakin olisi ollut) Onneksi sitä ei kuitenkaan tapahtunut, sillä olisin jäänyt paitsi muista päivän superkivoista jutuista!~
Saimme eilen automme korjaamolta ja syömisten jälkeen lähdimme tyytyväisinä ajamaan kohti keskustaa. Olen jo pitkään suunnitellut ottavani tatuointia, ja eilen ajanvaraukseni sitten vihdoin tapahtui! 8) Suunnattiin ystäväni suosituksesta Dark Art Tattoo:hon ja sain onnistuneesti varattua oman ajankohtani muutaman kuukauden päähän. :) Palvelu oli upeaa, eikä työn jäljenkään puolesta ole kyllä yhtään epäilyksiä. Olen niiin intona, etten osaa edes kuvailla! Woohooo \o/
Itse kuvasta en kerro vielä mitään. Saattepahan nähdä sitten kun sen aika koittaa. ^^
Liikkeen jälkeen piti käväistä pikaisesti ruokakaupassa hakemassa ruokaa ja aineksia huomisiä kakkukestejäni varten. ^.^ Tämä päivä onkin pyhitetty leivonnalle. Mietin pitkään pitäisikö minun kerrankin tehdä jokin vaaleapohjainen täytekakku, mutta luulen kuitenkin lopulta päätyväni lemppariin mehevään suklaakakkupohjaan, joka on vain yksinkertaisesti SE PARAS.<3 Jos joku on suosikkiasioihinsa takertuja, niin se olen ehdottomasti minä! Ö___Ö
Kaupan jälkeen ohjelmassa oli vieläkin yksi kohde. Mikko oli nimittäin ostanut meille liput leffaan, Sofi Oksasen Puhdistukseen! 8) Olin niin salaa toivonut pääseväni näkemään juuri kyseisen elokuvan, ja onnekseni Mikko olikin valinnut juuri sen. (Tällä kertaa en ollut edes maininnut siitä missään vaiheessa! Mystistä..)
Minun mielipiteeni elokuvasta on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna: HUIKEA. *____* Ahdistava, kammottava, järkyttävä, pysäyttävä, surullinen ja kaikkea muuta vastaavaa toki myös, mutta kokonaisuus oli kyllä jotain aivan mieletöntä! Juoni, tehosteet ja jopa näyttelijätaidot onnistuivat tällä kertaa yllättämään jopa tällaisen amatöörisen, mutta suhteellisen kriittisen katsojan kuin minä. Erityisesti suomalaisista elokuvista olen yleensä erittäin skeptinen, mutta tämä ylitti kyllä kaikki odotukseni. Samoin tietämätön käsitykseni Sofi Oksasesta randomina kohufriikkinä muuttui hetkessä lähes neron keulakuvaksi.
Elokuva ei mitä luultavimmin miellytä suurinta osaa nuorisosta romanttisten komedioiden pitäjistä, vaan vaatii pitääkseen ehkä tietynlaista paksunahkaisuutta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oikeastaan jokainen yhteiskuntamme aikuinen ihminen voisi katsoa tämän ihan vaikka sivistysmielessä. Kiitos tästä teoksesta!<3
Alussa mainitsemani mokailu-osuus näkyi muutamissa asioissa seuraavalla tavalla. Ensinnäkin tatuointiliikettä etsiessä harhailin noin kaksikymmentä minuuttia pitkin Porin katuja. Tiesin kadun nimen ja talon numeron, mutta oletin niiden kahden kohtaavan juuri siinä tietyssä ainoassa paikassa. Harpoin raivokkaasti korkokengissäni pitkiä askelia edes ja takaisin samaa katua, näyttäen seonneelta gasellilta. Huomasin joitakin tatuoituja miehiä random kerrostalon pihalla ja harkitsin meneväni kysymään niiltä oikeaa tietä. Ylpeänä jatkoin kuitenkin harppoamistani ajatellen, ettei se nyt niin vaikeaa voi olla.
Noh. Mikon saatuaan auton parkkiin ja tultua luokseni etsimään oikeaa suuntaa huomasinkin edellämainitun kerrostalon kyljessä ison kyltin, jossa kissankokoisin kirjaimin luki kyseinen tarvitsemani osoite talonnumeroineen kaikkineen. :-----DD Suuntasimme noloina sinne ja itsekseen repeilevä tatuoija olikin jo pitelemässä meille ovea. XD Hyvä ensivaikutelma jne, vaikka naurettiinhan sitä sitten yhdessä. : D
Toinen mokani tapahtui leffateatterissa. Elokuvan loputtua aloimme tehdä lähtöä suuntaen kohti ulko-ovea. Kävellessäni portaita alas olin juuri manaamassa Mikolle jotain tyyliin "Voi hitto kun aina leffasta lähtiessä on niin sekava ja epätodellinen olo! Vielä kun on istunut niin kauan paikoillaan pimeässä ja sitten pitäisikin yhtäkkiä nousta ja osata taas kävellä. Varsinkin kun aina joutuu kävelemään rappusia alaspäin. Erityisesti kun täälläkin nää raput ovat epäsopusuhtaisia toisiaan kohtaan, toiset yhden ja toiset kahden askeleen mittaisiaAAAUUUHHH!" ja sinne minä sitten levahdin. :------DDD Nyt käsitän miksi niihin laitetaan pehmeä mattopäällyste. >.<'''
Ovesta ulos astuessa vartija katseli minua kyllä juurikin siihen hyvin epäileväiseen sävyyn, kun itse koittaa kävellä mahdollisimman suorassa. Tällaisessa tilanteessa ei voi edes vedota alkoholiin, vaikka paras keino varmaan olisikin heittäytyä esittämään humalaista... Onneksi tämä on Pori, eikä kukaan vielä tunne minua. Vielä. : D
Aivan mahtava päivä kaikenkaikkiaan! Kiitti muru, tui<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti