Eilinen ilta muuttui perinteisen ex-temporesti koti-istuskelusta menoksi ja meiningiksi. Saatuamme tänne yllättävän seuralaisen, meno siirtyi pikkuhiljaa kaupungille ja näin myös Porin sykähdyttävän Bar Monttun tiistaiseen karaokeiltaan.
Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta totuus on se, että inhoan karaokea! Huolimatta siitä, että laulan ja esiinnyn kolmesta-kymmeneen kertaan vuodessa lavalla ja erinäisissä tilaisuuksissa, en pidä yhtään karaokesta enkä siinä laulamisesta! D: Tai siis, itse laulaminen nyt vielä menee, mutta se kaikki jännittäminen ja odottelu pyöritellen päässä "jokohan on minun vuoroni, mitä jos kukaan ei taputakaan, entäs jos laulan karseasti nuotin vierestä?!" saa oloni melkoisen epämukavaksi. :S
Hermoilun lisäksi vihaan humalaisten ja taidottomien baariasiakkaiden ulinoita, sillä harmillisen monen esitys ei yleensä ole erityisen kummoinen. Tai noh, näin suoraan ja suomeksi sanottuna hirvittävä. Jennan painostuksen (=pakotuksen) alaisena suostuin kuitenkin yhden kappaleen vetämiseen ja Nirvanan Smells like teen spirit tuntui ainoalta sopivalta vaihtoehdolta.
Siellä meikä käsihikoiluista huolimatta raahautui lopulta näyttämölle ja pisti kykyjensä mukaan parastaan. Kappaleen päätyttyä yleisöltä kuitenkin oi herui melko räikeät aplodit ja naapuripöydän miekkosilta vielä erilliset hurrausfiilistelyt. >-<' Huh.. Siitäkin itsensä voittamisesta nyt taas kerran selvitty hengissä...
Lähipäivinä ulkoilma on ollut niin tajuttoman kuumaa, että asujen kehittely alkaa toisinaan koitua melkoisen hankalaksi... Kangaspalat käyvät vähiin, kun ainoana pukeutumisen tarkoituksena on päästä jättämään mahdollisimman suuri osa kehosta vapauteen, nauttimaan edes pienestä mahdollisesta viileyden poikasesta.
Eilen päällä oli peus mustan hameen lisäksi kierrätyksenä isosiskolta -pikkusiskon kautta- saatu hylätty toppi, joka kaikessa kankaansa kuvioinnin kamaluudessaan oli jo jollakin tapaa aivan sikahieno! Harmikseni en tallentanut kuviin asti paidan erikoista selkäosaa, joka teki kokonaisuudesta vieläkin kummallisemman ja päräyttävämmän. >_<''
Iholleni on nähtävästi ilmestynyt jonkinnäköistä satunnaista rusketusta. En oikeastaan edes tavoittele sitä, vaikka onhan se ihan kivaa olla kesäisin hieman kalkkilaivan kapteenia päivettyneempi. Onneksi aurinko ei sentään polta minua punaiseksi, siitä saan olla kyllä kiitollinen. -_-'
Tänään kiertelimme porukalla kirppareita ja koitin etsiskellä itselleni mahdollista juhlamekkoa viikonlopun yo-juhliin. Yhtäkään sellaista ei tullut kanssani kotiin saakka, vaikka eräs potentiaalinen tapaus päätyikin pukukoppiin asti. Kyseessä oli mielettömän kaunis, ja istuvuudeltaan kuin minulle nakutettu tumman violetti juhlamekko, joka kalliista kirpparihinnastaan (20e) huolimatta hurmasi meidät kaikki heti astuessani ulos pukuhuoneesta.
Ostospäätös oli jo tehty, kunnes huomasinkin mekossa olevan omituisia juomatahroja sekä helmassa kummallista likaa! D8 "Millainen possu totakin on käyttänyt" oli Mikon osuva kommentti harmistuessamme kovasti pilalla olevaa ihanuutta. Hienon kankaan vuoksi pudistuksen olisi joutunut tekemään pesulassa, eikä silloinkaan lopputuloksesta (ja oikea-aikaisuudesta) voisi olla varma. Näin palasin kotiin tyhjin käsin ja yritänkin kehitellä juhliin jotain oman kaappini sisällön pohjalta... :( Harmittaa kyllä, sillä omat juhlamekkovalikoimani ovat melko latteat ja meidät on kuitenkin pyydetty paikalle myös esiintymään... Noh, katsotaan mitä keksitään!
Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta totuus on se, että inhoan karaokea! Huolimatta siitä, että laulan ja esiinnyn kolmesta-kymmeneen kertaan vuodessa lavalla ja erinäisissä tilaisuuksissa, en pidä yhtään karaokesta enkä siinä laulamisesta! D: Tai siis, itse laulaminen nyt vielä menee, mutta se kaikki jännittäminen ja odottelu pyöritellen päässä "jokohan on minun vuoroni, mitä jos kukaan ei taputakaan, entäs jos laulan karseasti nuotin vierestä?!" saa oloni melkoisen epämukavaksi. :S
Hermoilun lisäksi vihaan humalaisten ja taidottomien baariasiakkaiden ulinoita, sillä harmillisen monen esitys ei yleensä ole erityisen kummoinen. Tai noh, näin suoraan ja suomeksi sanottuna hirvittävä. Jennan painostuksen (=pakotuksen) alaisena suostuin kuitenkin yhden kappaleen vetämiseen ja Nirvanan Smells like teen spirit tuntui ainoalta sopivalta vaihtoehdolta.
Siellä meikä käsihikoiluista huolimatta raahautui lopulta näyttämölle ja pisti kykyjensä mukaan parastaan. Kappaleen päätyttyä yleisöltä kuitenkin oi herui melko räikeät aplodit ja naapuripöydän miekkosilta vielä erilliset hurrausfiilistelyt. >-<' Huh.. Siitäkin itsensä voittamisesta nyt taas kerran selvitty hengissä...
Lähipäivinä ulkoilma on ollut niin tajuttoman kuumaa, että asujen kehittely alkaa toisinaan koitua melkoisen hankalaksi... Kangaspalat käyvät vähiin, kun ainoana pukeutumisen tarkoituksena on päästä jättämään mahdollisimman suuri osa kehosta vapauteen, nauttimaan edes pienestä mahdollisesta viileyden poikasesta.
Eilen päällä oli peus mustan hameen lisäksi kierrätyksenä isosiskolta -pikkusiskon kautta- saatu hylätty toppi, joka kaikessa kankaansa kuvioinnin kamaluudessaan oli jo jollakin tapaa aivan sikahieno! Harmikseni en tallentanut kuviin asti paidan erikoista selkäosaa, joka teki kokonaisuudesta vieläkin kummallisemman ja päräyttävämmän. >_<''
Iholleni on nähtävästi ilmestynyt jonkinnäköistä satunnaista rusketusta. En oikeastaan edes tavoittele sitä, vaikka onhan se ihan kivaa olla kesäisin hieman kalkkilaivan kapteenia päivettyneempi. Onneksi aurinko ei sentään polta minua punaiseksi, siitä saan olla kyllä kiitollinen. -_-'
Tänään kiertelimme porukalla kirppareita ja koitin etsiskellä itselleni mahdollista juhlamekkoa viikonlopun yo-juhliin. Yhtäkään sellaista ei tullut kanssani kotiin saakka, vaikka eräs potentiaalinen tapaus päätyikin pukukoppiin asti. Kyseessä oli mielettömän kaunis, ja istuvuudeltaan kuin minulle nakutettu tumman violetti juhlamekko, joka kalliista kirpparihinnastaan (20e) huolimatta hurmasi meidät kaikki heti astuessani ulos pukuhuoneesta.
Ostospäätös oli jo tehty, kunnes huomasinkin mekossa olevan omituisia juomatahroja sekä helmassa kummallista likaa! D8 "Millainen possu totakin on käyttänyt" oli Mikon osuva kommentti harmistuessamme kovasti pilalla olevaa ihanuutta. Hienon kankaan vuoksi pudistuksen olisi joutunut tekemään pesulassa, eikä silloinkaan lopputuloksesta (ja oikea-aikaisuudesta) voisi olla varma. Näin palasin kotiin tyhjin käsin ja yritänkin kehitellä juhliin jotain oman kaappini sisällön pohjalta... :( Harmittaa kyllä, sillä omat juhlamekkovalikoimani ovat melko latteat ja meidät on kuitenkin pyydetty paikalle myös esiintymään... Noh, katsotaan mitä keksitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti