Pihlajan kaverina

Jo muutamina aamuina havaitsemani pikkuruinen kurkkukivun poikanen muuttui eilen äkäisen raastavaksi kiukkukivuksi. Samaisen päivän aikana nenästäni jatkuvasti tihkuttava vesivahinko sekä loputtomat aivastukset saivat koko illan tuntumaan syvän flunssan toivottomalta suolta. Kuten aina alkuflunssan kieltämisvaiheen sokaisemana, väsymyksestä ja voimattomuudesta huolimatta onnistuin aivopesemään itseni myös pitkälle juoksulenklle tihkusateeseen. Tällaisen idioottikäytöksen jälkeen pohdin hartaasti aivojeni järkevyyskapasiteettia sekä häpeän myöntää itselleni peräti vielä opiskelevani sairaanhoitajaksi. Huoh!

Tänään aamulla pakollisille lasten lääkehoito -tunneille mentyäni sain vain olla äärimmäisen kiitollinen viime hetkellä kotoa mukaan ottamastani särkylääkkeestä. Voi että niitä opettajan tuimia katseita, kun meikä pitelee raskasta päätä pystyssä käsien varassa, silmät puoliummessa, käytettyjen nenäliinojen kasa vierellä. Mutta parempaan en pystynyt. Keskittyminen oli jossain aivan tiessään, kun opiskelumotivaatiolle varattu tila oli täynnä räkää ja tukkoisuutta. Ajatus kulkee tasan sen verran, että osaan huolehta kehoni perustarpeista. Ehkä...

Onnekseni ruokailun jälkeiset tunnit olivat pbl-istuntoja, enkä ollut vielä aikaisemmin käyttänyt yhtä sallittua poissaoloani.  Koomatila sekä yllämainittujen oireiden syystä parituntisiksi jääneet yöuneni huusivat minua kohti kotia ja lepoa, joten päätin olla armollinen itselleni ja tehdä niin kuin keho käskee.

Kamppeet tuuliselta sunnuntailta. Takki-Only, Hame-Seppälä, Paita-Citymarket, Kengät-Duffy