Heipps! Tässä muutaman asukuvat parin päivän takaa. :) Sain vihdoin aikaiseksi ostaa itselleni lisää isompia t-paitoja, ja tässä niistä yksi. >.<' Ei mitään hehkeitä tai erikoisia, vaan perus h&m-tavaraa. Piristävät kuitenkin kivasti omaa tyhjenevää vaatekaappiani, ja tuovat edes hieman lisää asuyhdistelmien vaihtelua arkeen. :'>
Huivipäähineen avulla sai samoin kivasti piristettyä muuten niin tylsää ja tavallista asua keväisemmäksi. ^^ Kunpa sitä jaksaisi kehitellä asuihinsa joka päivä jotain kivaa, sillä pienillä ja helpoilla jutuilla saa jo yleisilmeen raikkaamman näköiseksi. :)
Tänään kävimme jälleen neuvolassa ja seuraava kerta onkin jo kahden viikon päästä! Iiik, jännää itse h-hetki alkaa olla jo niin lähellä!! *___*
Huomenna suuntaamme matkamme kohti Turkua ja vappua. Luvassa on rentoa grillailua ystävien kanssa, jeii! n__n Kivaa vappua teillekin!
Rentoa sunnuntaiaamua kaikille. n__n Päätin tulla päivittelemään keskiviikkoista asuani, joka omaksi yllätyksekseni olikin melko kiva! :) Vaikka olenkin jo hieman kyllästynyt kyseiseen kukkakuvioiseen paitaan, tässä asussa se toimii mielestäni aivan vallan mainiosti! Luulenpahan että palattuani takaisin normaalikehoiseksi tietyt vaatteet saattavat jäädä raskaudenaikaisen liikakäytön vuoksi kaapin perälle. Tuokin paitulihan on periaatteessa ihan normaaleja vaatteitani, mutta on vain sattumoisin ollut aina sen verran pitkä ja venyväinen, että sopii yhä päälle raskausmahan kanssa näytämättä muiden tavispaitojen tavoin irstaalta napapaidalta. >_<''
Näitä sukkahousuja sen sijaan olen yrittänyt varjella kuin aarretta, ja ainoa käyttökerta ennen tätä asua olikin ystäviemme häissä. Onnistuin jollain mystisellä tavalla silloin raskauden alussa löytämään h&m:ltä nämä sekä uuden vuoden asussani vilahtavat verkkosukkahousut mama-osastolta naurettavaan pilkkahintaan, muistaakseni alle viidellä eurolla kappaleelta. :---)
Kännykkääni on jälleen kertynyt läjä satunnaisia otoksia arjestani ja haluaisin jakaa ne täällä muistutukseksi myöhemmälle itselleni millaisista pienistä asioista se elämäni tällä hetkellä muodostuu. On niin mielettömän siistiä lueskella omia vanhoja blogikirjoituksia ja muistella millainen tarina minkäkin kuvan ja kirjoituksen takana olikaan. : D
Vaikka kuvaushetkellä tuntuukin hölmöltä ikuistaa muistikortille (ja varsinkin internettiin) satunnaista otosta tuikitavallisesta asiasta, kuukausien ja vuosien päästä tämä tavallinen asia ja esine ei olekaan enää tavallinen. Kaikki tekemisemme ovat osa elämämme historiaa, jotka ovat olemassa vain sen pienen hetken ja katoavat sitten jo menneisyyden arkistoihin. Ainakin itse koen, että joka ikinen elämäni hetki on todellakin ainutlaatuinen ja arvokas. Sillä sehän on MINUN hetkeni ja MINUN elämääni, jota en tule koskaan pystymään pysäyttämään tai kelaamaan takaisin.Voi kun voisinkin tallentaa koko elämäni pienimmät ja mitättömämmätkin muistot ikuiseen lokeroon, jonka voisin halutessani avata ja palata niihin takaisin! Sellainen 24/7-toimiva nauhoittava otsakamera olisi kyllä kätevä.
Menipäs nyt vaihteeksi syvälliseksi, mutta näitä juttuja olen oikeasti monesti miettinyt ja vasta niiden tajuamisen jälkeen ymmärtänyt kuinka jännää kaikki onkaan! (Voisin niin olla Pasila-sarjan Pekka Routalempi!!)
1) ja 2) Irtosnacksejä!!! Ystäväni Katja suositteli näitä ja päädyimme sitten eilen kaupassa vihdoin kokeilla miten nämä uudet poikkeavat vanhoista Parrotseista. Naammnaaammm<33
3) Fantasy-kuivahedelmäsekoitus oli samoin hyvää vaikka ei ihan vetänytkään vertoja edelliselle. : D Ehkä siksi kun näitä hedelmiä ei ole dipattu suklaaseen? ;)) Olen ajatellut yrittäväni nyt panostaa tällaisiin terveellisimpiin herkkuihin, sillä uskon vakaasti että vaikka näissäkin nameissa on paljon kaloreita, ne ovat kuitenkin terveellisimpiä kuin suklaalevy tai jäätelö.
4) Ja siellä paha mittä mainitaan! XD Joo okei, ei ole kesää ilman jäätelöä, enkä kyllä usko että pääsen koskaan täysin irtautumaan "oikeista" herkuista lopullisesti... Tässä "uutuus" Solero-jätskiä, joka on aina pienenä ollut suosikkiani ja nyt näiden palattua taas kauppoihin olen ollut enemmän kuin innoissani!! : )))
5) ja 8) Yritystä kuvata raskausvatsoihin ilmestyvä linea negra. X3 En millään olisi uskonut että minullekin sellainen tulee, mutta kappas keppana, siinähän se on! Kyseinen viiva on itselläni tosin niin vaalea, että sen näkyviin saaminen valokuvissa on haastavaa ja vaatii radikaalia photoshopin kontrasteiden asettelua.
6) Kivat mansikkakorvikset taas käytössä. :) Koitan nyt parhaani muistaa laittaa päälle aina niitä kaikkia kivoja korviksia joita omistan, sillä eihän ne tuolla hyllyn uumenissa ketään pääse ilahduttamaan! :'D
7) Ostettiin minulle vihdoin uudet kotipöksyt! Olen helgaillut sellaisilla kymmenisen vuotta vanhoilla. lasten osastolta aikoinaan ostetuilla glitterpöksyillä vielä viime viikkoon saakka, kunnes totesin että ehkä olen uudet kotipöksyni ansainnut! u_u' Ja kivaa saada kerrankin sellaiset joissa ei ihan heti hävetä olla olemassa, jos kotiin sattuu tupsahtamaan vaikka yllätysvieraita. :''3
9) ja 10) Kauppaan lähdössä ja ulkona paistaa ihana aurinko<3
11) Vauvasängyssä on nyt myös uusi patja! n_n Sekä tyyny, joka ei tosin ole tulossa vauvalle, mutta näyttää toistaiseksi tyhjässä pedissä kivalta. X3
12) Eilen kaupasta haalittua, vielä meiltä puuttunutta vauvatavaraa: rintapumppu, rintamaidon pakastepussukoita (pullopussukoita), maidonkorviketta sekä pyllypyyhkeitä. Muutamia rasvoja ja d-vitamiinitippoja lukuunottamatta alkaisi kaikki olemaan hiljalleen hankittuna. : )))
13) Hyvännäköistä ja vieläpä maistuvaa sekä kohtuu terveellistä ruokaa viikolta. Salaattia, tomaattimunakasta ja pinaattilättyjä kermaviilillä. ^^
Ja loppuiejn kuvien pointti jäi tuskin epäselväksi. Koska KISSSAAAT!! X33 mauauuu<3<3
Viikonlopun alkua kaikille! :----) Päätin tulla päivittelemään tänne vielä toiset pääsiäisviikonlopulta olevat asukuvat pois uusien tieltä. Sain kun sainkin nimittäin siskoltani lainaan toisen kameran omani hajonneen tilalle, jeei! :'> Ainakin sen verran olin asiasta huolissani, että eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka synnytyskin lähtisi tässä vahingossa käyntiin jo etuajassa eikä meillä olisi edes laitetta jolla ikuistaa pienokaisemme ensi hetket. ;_; Nyt onneksi on kämäisten kännykkäkameroiden lisäksi myös tämä lainapokkari ja yksi kivi sydämeltä vähemmän. n__n<3
Kuva: lastenverkkokauppa.fi
Tällä viikolla ollaan hoidettu koulutöitä, autoa sekä puuttuvia vauvatavaroita. Viimeisimpään ryhmään kuuluu muun muassa uusi hankkimamme vauvasitteri, joka on ollut ostoslistallamme jo pitkään. Meillä on ennestään jo yksi sitteri, jonka löysimme kuudella eurolla kirpparilta, mutta ajattelimme sen alusta saakka olevan meille se "kakkossitteri" tai "mummulasitteri" huonomman laatunsa ja tankojen lievän vinouden vuoksi.
Ostimme siis uuden Emma -merkkisen kivan harmaan sitterin! :) Ainoana pikkuruisena huolenani on se, että sitterimme on hieman tyttömäinen. Tiedän ettei se maailmaa kaada jos harmaassa kukka-perhos -kuvioisessa sitterissä istuukin poikavauva, mutta näkeehän siitä heti että kuosi on periaatteessa tarkoitettu tytölle. Asioimassamme lastenliikkeessä oli vain muutamia eri sitterivaihtoehtoja ja niistä itsellemme sopivan hintaluokan sittereiden valittuamme jäljellä oli vain joko aivan kamalan rumia kuoseja, överi tyttömäisiä kuoseja tai vaihtoehtoisesti täysin epäkäytännöllisiä kankaita, joissa näkyy heti ensimmäinen pikku suttu tai puklun alku. : / Tämä valitsemamme yksilö oli tarjolla olevista nätein ja käytännöllisin.
Tänään postista saapui myös kovasti tarpeeseen tuleva pinnasänkyyn tarkoitettu verkkosuoja kissoilta, joka tulee takaamaan sen, ettei vauvan nukkuessa sängyssään tapahdu mitään ikäviä kissavahinkoja. Kuulostaa ehkä turhalta hömpötykseltä, mutta ollaan aika monelta ihmiseltä kuultu miten vaarallista voikaan olla jos kissa tulee yöllä nukkumaan avuttoman vauvan viereen ja sattuukin olemaan liian lähellä tämän hengitysteitä.
Vaikka itsekin voisin lähes vannoa kissojemme olevan maailman ystävällisimpiä tuntemiani eläimiä, en siltikään voi luvata ettei heille tapahtuisi viatonta huolimattomuus-vahinkoa. Ovat sentään meidänkin kissamme melko hellyydenkipeitä ja helposti syliin käpertyviä otuksia. Varsinkin öisin he nukkuvan enemmän kuin mielellään omassakin sängyssämme melko vakiintuneilla "omilla paikoillaan" Kiki Mikon ja Nana minun jaloissa. (Paitsi että Kiki tykkää myös tunkeutua meidän väliin, jolloin lopputuloksena nukumme Mikon kanssa eri puolilla sänkyä pienillä reunatiloilla, samalla kuin katti vie 80% sänkymme tilavuudesta....)
Kuva: vaunula.fi
Kissojen omistajat tietävät varmasti myös näistä iki-ihanista hulluuskohtauksista, joita aika varmasti jokaiselle kissalle toisinaan tulee. Meidän elukat saattavat joskus villiintyä aivan sekopäisiksi ja juosta peräkkäin pisin kämppää kymmenenkin minuuttia putkeen katsomatta yhtään minkä päältä tai mitä PÄIN sitä milloinkin juostaan! : // Yhdenkin kerran nämä normaalisti niin kiltit ja ihanat karvapallerot juoksivat suoraan minun päältä ja toinen niistä käytti naamaani pomppulautana hypylleen!!! Siis MITÄ?!? D__D' Sellaisina hetkinä on itsekin valmis piiloutumaan kaappiin, puhumattakaan siitä miten tuollaisen villiintymisen uhrina pienen vauvan voisi onnettomasti käydä! Ja erityisesti jos kyse on yöajasta, jolloin kaikki nukkuvat eikä ketään aikuista ole vahtimassa vieressä 24/7.
Turvallisuussyiden lisäksi verkkosuoja takaa myös sen, etteivät kissamme tule vierailemaan pikkuisen sängyssä. Vaikka nämä kattimme ovatkin ainakin toistaiseksi sisäkissoja eivätkä yleisesti ottaen kuseskele vääriin paikkoihin, haluan kuitenkin tietää ettei vauvamme pinnasängyssä ole karvakekoja, kissanhiekkamuruja tai karvapallo-oksennusta. Voi olla että vauva tulee nukkumaan ensimmäiset päivänsä myös meidän sängyssämme, mutta silloin kissojen pääsy tulee olemaan kielletty sinnekin.
Asukuvissa päällä aikoja sitten kirpparilta ostettu (h&m:ltä peräisin oleva) "japanipaita", Kelttikorujen norsuriipus sekä h&m:n mammaosaston luottofarkut. Vaikka en näistä pöksyistä ole vieläkään oppinut pitämään (niinkuin en sinisistä farkuista ylipäätään), olen kuitenkin oppinut arvostamaan niiden tuomaa mukavuutta ja käytännöllisyyttä. Näitä mammafarkkuja täytyy kyllä kiittää koko sydämestä, sillä en tiedä miten olisin selvinnyt raskausajasta, ihan vaikka tähänkin asti, ilman.
Päähän väsäsin myös ensi kertaa uuden vuoden pippaloiden jälkeen tuon sivudonitsin, joka on kyllä kiva, mutta näyttää nykyisessä otsatukattomalla naamallani hassulta. XD
Me lähdetään tästä saunaan. Pitäkää kiva viikonloppu. :)
Pääsiäisenä asuni teemana taisi tänä vuonna olla pääsiäismuna. Yhtä isona ja pyöreänä minä ainakin näissä kuvissa nyhjötän. Vaakaraitojakin on laitettu koristeeksi korostamaan munanmuhkeita kurveja. Heh >__<
Eipä tässä(kään) päivän asussa mitään varsinaista nähtävää ole, kun samat vermeet päätyvät päälle päivästä toiseen. Tämä combo on tosin yksiä suosikkejani sillä siinä yhdistyvät mukavuus, viininpunainen ja hame. :3 En pidä todellakaan mahdottomana, ettenkö voisi pitää samanlaista asua myös "normaalivartaloisena" eli muuten kuin raskaana ollessa. Kiva tunne kun ei tarvitse tinkiä tyylistään! :)
Jotenkin näistä kuvista oikein huokuu se kaikki nykyisin niin usein kokemani ähinä ja puhina. Näiitä katsellessa luulisin raskaattomankin ihmisen alkavan tuntea olonsa tukalaksi ja henkeä ahdistavaksi. :DD Vaikka eihän minulla onneksi ainakaan vielä niin huono olo olekaan. ^^
Maha näyttää ja tuntuu jo niin VALTAVALTA etten osaa edes käsittää miten jotkut supermammat käyvät aivan loppumetreille saakka teho-pumpeissa ja super-zumbassa! :o Noh, ei enää minullakaan ole paljoa jäljellä, nimittäin laskurin mukaan laskettuun aikaan on enää 65 päivää!! Hullua. p__p' Pari päivää sitten alkoi samoin kahdeksas odotuskuukauteni. Enää niin vähän aikaa että alkaa melkein itkettää kun kaikki onkin pian jo ohi. ;__; Tai oikeastihan kaikki on vasta alkamassa<3
Pääsiäisenä olimme kummankin vanhempiemme luona kyläilemässä ja erityisesti tietenkin syömässä pääsiäisen kunniaksi valmistettuja herkkuruokia. :---D Lauantai-iltana pidettiin muutaman ystävän kanssa myös pienimuotoinen peli-ilta vaihtaen samalla kuulumisia ja saaden pientä vaihtelua sukuloinnin ohelle. : )
Sunnuntaina pikkusiskoni oli järjestänyt meille Mikon kanssa munajahdin, jossa meidän oli etsittävä vihjeiden avulla uusia vihjeitä erinäisistä kätketyistä paikoista, ja minkä seurauksena löysimme lopulta suklaamunia! >_< <3 Samana päivänä pelasimme vanhempieni pihalla mölkkyä ja otin aurinkoa pelkissä rintsikoissa ja hameessa eikä muuten tullut yhtään kylmä! Lähipäivien ilmat ovat kyllä olleet aivan mielettömän kesäiset<3<3
Noniin! Tässä olisi sitten esittelyssä muutama viimeisin keramiikkatyöni tältä keväältä. :---) Ainakin yksi työ olisi vielä tulossa uunista (tai oikeastaan varmaankin on sieltä jo tullut, mutta en vain ole kerinnyt vielä hakemaan) sekä muutaman "epäonnistuneemman" työn jätän suosiolla esittelemättä. Yksi ihan kiva yksilö löysi jo uuden kotinsa vanhempieni luota ja muistinkin sen kuvaamisesta vasta tämän toimittamisen jälkeen. Noh, ehkä sen tekeminen ei ole vielä liian myöhäistä kun käydään kuitenkin siellä vanhemmillani muutaman viikon välein. : > Muutama muu teos jäi samoin vahingossa kuvaamatta, vaikka ihan kivoja niistäkin mielestäni tuli. Pitänee siis järjestää vielä yhdet uudet kuvaussessiot tässä jonain päivänä!
Paitsi että! -___-' Juuri viimeksi pääsiäisenä porukoilla oltuamme meitä kohtasi siellä eräs hyvin epäonninen insidentti, jonka myötä valokuvaaminen nimenomaan ON nyt aivan liian myöhäistä... Nimittäin asukuvien oton yhteydessä miehekkeeni onnistui (vahingossa tietysti) paiskaisemaan pienen digi-Canonini suoraan ulkolaatoitukselle ja kamera meni siitä luonnollisesti totaaliseen epäkäyttökuntoon! : ( Uskoisin saavani siitä talteen vielä viimeisimmät muutamat kuvat, mutta uusia ei ole vähään aikaan tulossa muuta kuin kännykkäkameran voimin. ;< (Ellen saisi lainaksi pikkusiskoni pokkaria! Jooko Mira, pliis! :'))
Mutta nyt niihin savitöihin, joita on tällä kertaa esittelyssä neljä kappaletta.
Ensimmäinen työni on ohjaajamme antamasta aiheesta Omakuva, jonka tarkoituksena kaikkien kurssilaisten oli tehtävä yksi itseään kuvastava muotokuvateos. Mietin pitkään pitäisikö minun yrittää tehdä teokseni jotenkin abstraktimmin tai kuvata itseäni metaforamaisesti tiettynä eläimenä tms, mutta lopulta innostuin kuitenkin tekemään perinteisen "realistisen" väkerryksen naamastani.
Siellä minä sitten nyhjötin savimöhkäleineni peilin edessä yrittäen saada selkoa nenäni paksuudesta ja silmieni asennon kulmasta. :D Aikaa tämän työn muotoilemiseen meni noin 2-3 tuntia sekä tietysti raakapolton jälkeiseen lasittamiseen vielä oma aikansa. Käytin teoksessa pohjana mustaa savea ja korkeapolttolasitteina oranssia sekä turkoosia. Ihan jännäähän tuo oli, vaikka lopputuloksen ja itseni yhdennäköisyydestä voikin olla montaa mieltä. >_<' Työn koko on noin 35x25cm.
Toinen työni on tällainen pieni ja koristeelinen pöllö! :3 Jotkut teistä ehkä tietävätkin minun olevan lievästi hulluna pöllöihin, ja itsekin tästä faktasta vakuuttuneena ihmetyin yhtenä päivänä suuresti todettuani itselleni että enhän ollut vielä koskaan tehnyt yhtään pöllö-savityötä!! Hetken mielijohteesta päädyinkin tämän pienen hassuliinin väkertämiseen ja noin puolen tunnin jälkeen pöllökaveri olikin jo värittömässä muodossaan valmis. :)
Tykkään hirveästi töistä, joissa on paljon pieniä kuvioita ja yksityiskohtia, joten tästä tuli jälleen yksi sellainen. Tikun kanssa sörkkiminen (puhumattakaan edes iki-inhokistani pikkutarkasta lasittamisesta) on tietysti hieman ärsyttävää näpertämistä, mutta lopputulos on aina sata kertaa yksinkertaista ja pelkistettyä kivempi!!! Käyti tässä vihreää, punaista sekä turkoosia (silmissä) lasitetta ja kerrankin olin lasitteiden lopputulokseen erittäin tyytyväinen! Erityisesti vihreästä väristä tuli tällä hiekan sävyisellä savella aivan upean marmorista ja kokonaisuudesta tuli mielestäni kaiken kaikkiaan kiva hallittu kaaos. : D Työn koko on noin 20x15cm.
Neljäs työni on mustasta savesta ja oranssista lasitteesta tekemäni pikakupponen. Kokeilin ensi kertaa tuollaisen erikoisemman kipon tekemistä, jossa yhdistin perus makkaratekniikalla tehtyyn kuppiin pyöreät rinkulat tuohon reunoille. Aika perus juttuhan tämä oli, vaikka hetken aikaa noiden rinkuloiden blendaamisessa muuhun runkoon menikin.
Tämän muotoilemisessa meni ehkä reiluista puolesta tunnista tuntiin. Koristelussa ja lasituksessa päätin olla tällä kertaa yksinkertainen ja tyydyin ainoastaan tuollaiseen puolittaiseen dippaamiseen. : D Väristä jäi omakuva-työn tavoin pinnalle tuollaisia jänniä pieniä ilmakuplia, jotka kertovat lasitteen huonosta tarttumisesta tai koostumuksesta. Minua kyseiset "viallisuudet" eivät kuitenkaan haittaa, vaan päinvastoin tuovat työlle vain enemmän persoonallisuutta. :) Kipon koko on noin 10x10x10cm.
Ja neljäntenä työnä esittelyssä on tänään viimeisimpänä kotiin tuomani kukkaikoni -taulu. Käytin taulua tehdessäni elämäni ensimmäistä kertaa valkoista savea, jota syytänkin näin poikkeuksellisen hempeän jutun luomisessa! Hehe. >.< Ajattelin kerrankin kokeilla jotain muuta ja "ei niin minun tyylistä" juttua. Opettajakaan ei meinannut yhdistää työtä ja tekijää toisiinsa, kunnes menin hakemaan tätä valmiiden teosten joukosta. : D
Käytin työssä lasitteina turkoosia, kirkkaan punaista sekä vaalean kirkasta lasitetta taustalle. Aikaa tämän muotoilemiseen meni noin tunti ja lasittamiseen ehkä vielä puolikas sellainen. Jo valmistusvaiheessa minulla oli selkeä visio kenelle tämä työ tulee olemaan ja nyt odottelenkin innolla kyseisen ihmisen reaktiota lahjansa vastaanottamisessa! : >> Työn koko on noin 30x15cm.
***
Tämmöisiä töitä tänään! Vähän erilainen postaus vaihtelun vuoksi. Ennen näitä taiteilu/askartely/DIY -juttuja esiintyi täällä blogissa enemmänkin, mutta nykyisin niiden osuus on vähentynyt ihan omassa elämässänikin. Esimerkiksi se yksi ja samainen keskeneräinen maalauskin on nyhjöttänyt tuossa nurkassa koskemattomana jo ties kuinka kauan, enkä vain yksinkertaisesti saa aikaiseksi sen jatkamista eteenpäin puhumattakaan loppuun asti valmistamisesta.
Hurahdin joskus vosi sitten kutomiseen ja sama villitys on jatkunut minulla pienempänä tai suurempana (tietyissä ajanjaksoissa) nykyhetkeen asti. Juuri nyt työn alla on jo aikaisemmin mainitsemani vauvan villatakki (josta kuitenkin loppui arvitsemani langat enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi niiden metkästämistä kun ovat niin harvinaista sävyä ettei ihan joka marketistä löydy) sekä lähes valmis itselleni tekemä villasukka, jolle on tietysti tulossa pari. Sukkia olenkin tehnyt jonkun verran muun muassa viime joulun lahjoiksi, joista kestää aina hetki toipuilua ennen kuin keväällä taas innostuu uusien juttujen kutomisesta. : 3
Tällä hetkellä käsityöharrastusten sijaan elämäni vapaa-aikana ovat vahvimmillaan vauvavalmistelut, kissat, opiskelut, nukkuminen/lepo, elokuvat, sarjat sekä ryhdistäytyminen siivoamisessa ja ruoanlaitossa. : DD Hehs.
Moikkista vaan! : ) Täällä eleillään yhä tasaista arkea, tosin hieman rennommissa tunnelmissa. Minulla on nyt muutaman viikon ajan melko löysää koulunkäyntiä, kun tajuttiinkin opettajan kanssa ettei minun ole lainkaan järkevää käydä suunnittelemiani sisätauti- ja kirurgiaharjoitteluihin liittyviä juttuja nyt, kun kuitenkin aijon itse harjoittelut suorittaa vasta vuonna nakki ja makkara. Tällä erää siis ensi viikoksi olisi vain yksi tentti sekä opinnäytetyön aiheseminaari ja kunnon koulunkäynti alkaa vasta sitä seuraavalla viikolla Soteekki-harjoittelun muodossa.
Ajattelin pitkään, pitäisikö minun nyt näiden muutaman viikon aikana yrittää änkeä aikatauluihini vielä jotain ylimääräistä, mutta päätinkin ottaa sitten hetken rauhallisemmin. Olen kuitenkin ylittänyt alkuperäiset suunnitelmani muun muassa mainitsemallani opinnäytetyön aloittamisella, mitä olin alustavasti suunnitellut tekeväni vasta äitiysloman jälkeen.
Tämän päivän aamupala: marja-smoothie, leivät kinkulla, juustolla ja avokadolla, vitamiinivesi ja maitokahvi :)
Herkutteluananasta
Tänään kävin koululla suorittamassa viimeisimmät lääkelaskukokeeni, mutta yllätyksekseni munasinkin yhden tehtävistä aika pahasti. -___-' Jotenkin en vain millään käsittänyt mitä ihmettä tehtävästä haetaan, ja vartin verran sitä luokassa pohdittuani päädyin palauttamaan vajaan tenttipaperin opettajalle. :( Kotona tehtävää useaan otteeseen Mikon kanssa selitettyäni lopulta ymmärrys valtasi minut ja harmistus sen ainokaisen tehtävän reputtamisesta iski päälle vielä enemmän. Tämä on ensi kerta kun lääkelaskutenttini menee penkin alle ja tiedän että uusintamahdollisuuksia ja -kertoja on tarjolla vaikka millä mitalla, mutta jostain kummasta periaatesyistä halusin niiden kaikkien menevän kerralla nappiin. Pöh. : /
Muuten tänään ollaan järjestelty paikkoja ja siivottu kämppää. Makuuhuoneemme täytyy asetella kesäksi täysin uuteen uskoon saadaksemme mahdutettua sinne kaikkien entuudestaan olevien kamppeiden lisäksi pinnasänky. Sisustaminen on nykyisessä asuntomme kunnossa melko vieras käsite. Kyseinen aktiviteetti muistuttaa täällä lähinnä tetristä "Hmm, mihis tämä juttu saisi taas mahdutettua? Joko oot koittanut tunkea se säilöön sängyn alle? Eikun niin, sinnehän me justiinsa laitettiin ne koskettimet, hmmm...."
Nämä nykyiset 52,5 neliötä alkavat todella käymään melko ahtaiksi näin suurelle tavaramäärälle, puhumattakaan vielä tulevasta kolmannesta perheenjäsenestä. Onneksi tarkoituksena olisikin hankkia suurempi kämppä jo kesän lopulla tai viimeistään syksyn alussa.
Uskomatonta muuten, miten huomenna täyteen tuleva raskausviikko 30 todella tarkoittaa että laskettuun aikaan on jäljellä enää kymmenisen viikkoa. Itseasiassa jo kahdeksan viikon päästä vauva tulee olemaan jo täysikasvuinen ja valmis tulemaan maailmaan! :o Itsestäni kuitenkin tuntuu siltä, että synnytys menee yliaikaiseksi ja venyy peräti heinakuun alulle...
Ruokaa viikolta: kanaa, salaattia, nuudelia ja intialaista tomaattikastiketta
Heipä heii yli viikon kestäneeltä blogihiljaisuudelta! Meillä ollaan eleilty melko rauhallista viikkoa, vaikka kaikenmoista pientä ohjelmaa siihen onkin sattunut mahtumaan sekaan. : > Viikko sitten maanantaina saimme kotiimme yllätysvieraan, joka tarvitsi kipeästi yösijaa seuraavalle päivälle. Varautumattomuudesta huolimatta oli mukavaa nähdä vanhaa kaveria pitkästä aikaa ja päivittää kuulumisia teekupposen ääressä, vaikka päälimmäisenä mielessä olikin huoli tämän läheisestä, joka oli joutunut yöksi sairaalaan. :'( Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin, ja jo seuraavana päivänä molemmat pääsivät onnellisesti kotiin.
Meidän tiistaipäivämme sujui apuvälinelainaamossa, sovittaessani siellä kovasti kaipailemaani raskaustukivyötä. Sain mukaani mielettömän tukevan korsettimaisen alun perin selän vaivoihin suunnitellun tukivyön, joka kuitenkin sopi minun tarpeilleni enemmän kuin hyvin ja oli "perinteistä" tukivyötä paremman oloinen. : ) Samaisena päivänä kävimme keskussairaalamme synnytysvalmennuksessa, mikä oli kuin olikin meille yksi odotetuimpia tapahtumia vähään aikaan! Tilaisuudessa kerrottiin kaikkea synnyttämään tuleville tarkoitettua tietoa, käytiin läpi talon sääntöjä sekä kerrattiin synnytyksen kulkua. Vaikka harva asia tuli itselleni varsinaisesti uutena, niiden varmistaminen omakohtaisena kokemuksena tuntui tärkeältä. :'3 Tilaisuus oli kaikin puolin jännä, sillä ensi kertaa raskauteni aikana näin samaan aikaan niin monta muuta odottajaa! Tuntui mielettömältä katsoa ympärilleen, ja todeta, kuinka samassa paikassa voikaan olla peräti n. 30 kappaletta mahakkaita naisia. :''D Voitte vain kuvitella kuinka hulvattoman näköistä oli, kun tauolla vessaan jonottivat ainakin puolet tästä lukemasta, toinen toistaan suuremman masun kera. >.<' Lisäksi luentojen aikana oma sisuvauvamme meni aivan hulluksi ja saatoimme vain pidätellä Mikon kanssa naurua kun kesken diasarjojen mahani hyppi ja pomppi vimmatusti, näkyvästi paidan lävitse. xD
Illalla vielä menimme kirjuriluotoon kävelylle testailemaan samalla upouutta tukivyötäni. Ja hyvinhän se vyö kyllä tuki, vaikei ihan taikasauvamaisesti kaikkia kipuiluja täysin pois vienytkään. : < Kokeilut jatkuvat jälleen, mutta ainakin sen verran osaan sanoa sen toimivan, että ruokakauppareissut ovat sujuneet uuden kapistuksen myötä mukavasti. Ehkä minusta ei siis loppuraskauden urheilijaa saada tekemälläkään, mutta ainakin perus arki helpottuu tämän myötä kummasti. : )
Synnytysvalmennuksen myötä tuleva vauvelin tulo alkoi meistä kummastakin tuntua entistä todellisemmalta ja päätimme vihdoin aloittaa ennen hamaan tulevaisuuteen siirtämämme vauvavaatteiden pyykkäys-rumba! Saimme kerrankin aikaiseksi ostaa kaupasta herkälle iholle tarkoitettua hajusteetonta pyykki- ja huuhteluainetta ja pyöräytimme reilut neljä koneellista vauvapyykkiä kuntoon, odottelemaan käyttäjänsä saapumista. :') Hankimme myös pienen pieniä ensivaippoja (jotka näin vanhushoidon jälkeen tuntuvat oikeasti aivan pikkuriikkisiltä!!!) sekä vauvan ensimmäisen, siilikuvioisen tuttipullon! X3
Viikonloppuisella Rauma-visiitillämme saimme mukaamme vielä lisää vauvatavaraa. Mikon vanhemmat olivat tuoneet meille Ruotsin-matkan tuliaisiksi ihanan jäätelö-aiheisen vauvahaaarin sekä pirteän vihreän vauvahupparin. :''3 Iki-ihana pikkusiskonikin oli hankkinut taas tulevalle siskonlapselleen tämän elämänsä toisen tuttipullon, jossa komeilee tällä kertaa siilien tilalla Nalle Puh ja kumppanit. : )) Hihhih<3
Ja siinä ei ollut vielä kaikki! Eksyimme nimittäin viikonlopun aikana myös lasten kirpputorille ja löysimme sieltä tulevan pienokaisemme sängyn. :D Kuluneen ruskea pinnapeti maksoi kirparilla reilut parikymppiä, mutta oli nykypäivän puumössö-seosten sijaan tehty kunnollisesta kokonaisesta puusta. Hetken mielijohteesta innostuimme ajatuksesta sängyn uudelleen maalaamiseen, ja siihen oikeastaan nämä muutamat viimeisimmät päivämme ovatkin tässä kuluneet. Lauantai- ja sunnuntaiaamut menivät vanhempieni autotallissa hiotessamme vanhoja maalipintoja tiehensä, ja sunnuntai-illan sekä tämän aamun maalailimme kehikkoa uuteen uskoon. Kyllä, tulokkaamme sängystä tosiaankin tulee PUNAINEN, emmekä kaikista kuulemistamme kauhisteluista huolimatta ole vielä toistaiseksi kertaakaan katuneet päätöstämme! : D
Mahongin punaista maalia jäi aikoinaan yli edeltävästä lipaston maalaus -projektista, ja kyseisen maalin jälleenkäyttö tuntui meistä kummastakin aivan huipulta ajatukselta heti alusta lähtien. Kuinka siistiä olisi ollut itse pienenä omistaa punainen sänky!? Enkä todellakaan käsitä, miksei muka kyseinen väri olisi yhtä luonteva niin tytöllä kuin pojallakin?? (Terveisiä vaan kaikille teille kummastelijoille, jotka kyllä itsenne tästä tunnistatte)
Viikolla tehtyä ruokaa: lohisuikaleita, salaattia, papuja ja grilliruisleipää
Aamupala: Paahdettua paahtotyyny-leipää juustolla, kinkulla, suolakurkulla ja munalla sekä tietysti iso kupillinen herkullista maitokahvia
Vauvajuttujen lisäksi viikkoon on toki mahtunut muutakin, kuten auton hoitoa ja yhteistä tenttiinlukupiiriä. Uskomatonta, kuinka saatettiin kumpikin Mikon kanssa munata aikoinaan sama, ikäihmisten lääkehoitoa käsittelevä tentti, joka käytiin sitten yhdessä uusimassa viime perjantaina. : D Yhdessäluku on onneksi tavallista pänttäämistä hauskampaa ja asiatkin jäävät kummallakin meistä paljon elävämmin mieleen, kun niitä ensiksi pohditaan ja keskustellaan läpi yhteisesti. Saapa nähdä, kumman tentti meni paremmin! Toivottavasti päästään edes molemmat siitä tällä kertaa läpi. xDD
Lähiaikoina elämä on kieltämättä ollut lievähköä kahdenkeskeistä erakoitumista ja asioiden hoitoa. Mitään suurta ja ihmeellistä ei juuri nyt ole vähään aikaan tapahtynyt, mutta sen sijaan pieniä projekteja alkaa hiljalleen valmistua kokonaisuuksiksi.
Blogin puolesta postauksiin olisi tulossa muun muassa lupailemaani keramiikkatöiden esittelyä, kunhan saan aikaiseksi niiden kaikkien kuvaamisen ja kokonaisuudeksi organisoimisen. Asukuvia ei ole hetkeen taas täällä näkynyt, mutta eipä tässä kovin kummoisia vaate-comboja ole minunkaan päälle päätynyt. Nähdään taas ensi kerralla, heippa.
Heipps! Meidän viikonloppusuunnitelmamme menivät vähän uusiksi, kun yllättäen perjantaina Mikko soitettiinkin lauantaiksi, sunnuntaiksi ja maanantaiksi töihin sijaistamaan sairaslomalaista. Rahan tulo on todella jees, varsinkin kun nyt lähiaikoina sen puutteellisuudesta johtuen ollaan jouduttu hieman pinnistelemään. : / Sellaista se vain on, kun Mikko on ollut kahden kuukauden mittaisella loppuharjoittelujaksolla (=tehnyt muutenkin "ilmaiseksi" 8-tuntista työpäivää) ja meikä nyt on mitä on... -__-'
En todellakaan käsitä miten ihmeessä muka fyysisesti kykenisin tekemään jotain oikeita töitä vielä kahden kuukauden ajan (äitiysloma alkaa 1kk ennen laskettua aikaa), sillä jo nyt liikkuminen ja kaikenmoinen ketteryys on haavetta vain! Maha on tiellä KOKO AJAN, ja olenkin vain onnellinen ettei minulla ole kuin koululla istuskelua joidenkin raskaiden hoitotöiden sijaan! :'o
Lähiaikoina raskaus on myös tuonut mukanaan aivan uudenlaisia haasteita. Nimittäin itsessään hankalaa liikkumista maustavat nykyisin myös iki-ihanat takaisin palanneet alavatsakivut. : ( Muutama päivä sitten lähdimme Mikon kanssa pitkästä aikaa kävelylenkille, jolloin ensimmäinen kilometri vielä meni semi mukavasti, kunnes sen jälkeen ja erityisesti siinä 1,5km:n kohdalla alavatsasta alkoi särkemään niin pahasti että herranjumala onneksi sain vieritettyä itseni kotiin asti! T_T' Eilen taas lähdin yksin käymään pikaisesti lähikaupassa (matka n. 500m) ja uskokaa tai älkää, ensimmäiset kivut tuntuivat jo menosuunnan aikana! : ( Tuntui hirvittävän inhottavalta ja kaikin puolin väärältä yrittää kaikesta huolimatta jatkaa matkaa...
Kyseltyäni neuvoja facebookin odottajien vertaistukiryhmästä (:'''D) päätin sitten sortua itsekin hankkimaan tavalla tai toisella itselleni raskaustukivyön. Heti alkuviikosta voisin käväistä terveyskeskuksen apuvälinelainaamossa katsastamassa heidän tukivyötarjontaansa tai harkita sellaisen ostamista omaksi. Elämästä kun ei oikeasti tunnu enää tulevan yhtään mitään ja ainoa aktiviteettini onkin nykyisin kotioloissa oleskeleminen sillä kaikki muu on liian raskasta ja kivuliasta.
Mutta iloisena asiana eiliseltä on uusi havaitsemani juttu tälle keväälle! Nimittäin niinkin naurettava asia kuin juoksutakin mahtuminen päälle!!!! Wohooo!! 8----) On ehkä vaikeaa kuvitella kuinka masentavaa on kerta toisensa jälkeen pukea päälleen mahan kohdasta avonaiseksi jääviä takkeja ja löytää vihdoin joku oikeasti sopiva yksilö, jonka vetoketjun saa venytettyä mahan päälle asti! :'') Tai joo okei, yksi takki tämän lisäksi kyllä menee päälle, mutta kyseessä onkin jo aikaisemmin mainitsemani ylisuuri äidiltä lainaan saatu talvimöhkäle, joka roikkuu joka puolelta ja taitaakin olla näille keleille jo aivan liian kuuma. : P Tämä sukelluspukukangasta muistuttava juoksutakki saisikin toivottavasti mahtua ainakin niin pitkälle kevääseen, että ulkona tarkenisi jo paidalla. : >
Noita kuvia katsoessa maha jotenkin näyttää hirvittävän pieneltä! Ainakin minusta se tuntuu jo aivan mielettömän isolta enkä tiedä miten ihoni edes kestää enempää venymistä! :'o Onneksi toistaiseksi siihen ei ole muodostunut vielä yhtään raskausarpea (kunnia maharasvoille ja -öljyille!! o/), mutta jos se tätä menoa aikoo vielä kasvaa ja suurentua, taitaa ihon paukkuminen olla välttämätöntä.. Nyyh... Peukut pystyyn siis ettei näin kävisi!
Ja sitten vielä toinen uusi vaiva, joka on alkanut aivan tässä muutaman päivän sisällä. NÄRÄSTYS! :ooo Minulla ei ole vielä koskaan elämässäni ollut närästystä ja ihmettelinkin vielä pari viikkoa sitten kun valitin isosiskolleni nukkumaanmenon yhteydessä toisinaan ilmentyvää hengenahdistusta ja hän kysyi olenko varma ettei kyseessä ole närästys. Pari-kolme päivää sitten aloin ensi kertaa tuntemaan kurkunpäässäni hassua polttavaa tunnetta, jollaista en ollut vielä ennen tuntenut ja luokittelinkin sen aika varmaksi närästykseksi. Raskaana närästys on vissiin tosi yleistä ja "odottelinkin" jo milloin moisia tuntemuksia mahtaa minulle saakka tulla.
Ajattelin sitten yrittää pärjäillä oireiden ollessa lieviä ja vasta-alkaneita ensiksi ilman lääkkeitä, kunnes eilen illalla kurkkua alkoi todella poltella ja pahasti! :< Sh-koulussa ollaan puhuttu miten tärkeää närästyksen hoito on, sillä ruokatorveen menevät vatsahapot tekevät kaikin puolin vain hallaa ja on paljon parempi ottaa lääkettä kuin kärsiä poltteen tuntemuksia muka-sankarillisesti. Mikon tultua töistä lähdettiinkin saman tien apteekkiin ja apteekkarin avustuksella nappasin mukaani raskaana oleville sopivaa Rennie:tä. Otin heti autossa yhden tabletin ja jo tunnin päästä polttelu hävisi! : ) Tänään en ole ottanut vielä yhtäkään, mutta eipä poltteluakaan ole ollut.
Koitin tutkiskella mistä ruuista närästysoireet erityisesti tulevat, ja vastaus olikin että kaikki rasvainen ruoka, suklaa, kahvi, tomaattituotteet, hiilihappojuomat ja alkoholi (näin tärkeimpiä mainitakseni), sekä tietysti ylisyönti. En oikein tiedä mikä edellämainituista olisi omalla kohdallani se "ongelma", mutta juustoa nyt syön jonkun verran leivän päällä (kylläkin 17%:sta, eli ei hirvittävän rasvaista). Kahvia juon vain mukillisen aamuisin maidon kanssa ja suklaan syöpöttelynkin olen itseasiassa vähentänyt todella minimiin.
Eilen päivällä olin kyllä syönyt ensi kertaa maistamaani Ristoranten kanapizzaa, ja se saattoi kyllä olla yksi närästystä aiheuttava tekijä. :'S Luin muuten kyseisestä pizzasta kehuja ja suosituksia, mutta nyt sitä itse maistaneena voin kuitenkin sanoa ikisuosikkieni tonnikala- ja mozzarellapizzojen olevan yhä niitä parhaimpia!! : D (juustopizza tulisi hyvänä kolmosena) Ristoranten pakastepizzat vain ovat kaikkien pakastepizzojen aatelia ja niiden uskollisena sekä pitkäaikaisena fanina olen yhä edelleen! Nykyisin niiden syöminen jää kyllä melko harvinaiseksi touhuksi, mutta aina kun sellaisen saa eteensä niin elämä tuntuu pieneltä juhlalta. haha XD
Minä jatkan rauhallisen (ja yksinäisen) viikonloppuni viettämistä katsellen sarjoja ja kutoen yhä samaa vauvatakkia. Toivottavasti saan sen kohta valmiiksi ja pääsenkin esittelemään lopputulosta täällä saakka! : )) Kunhan päälanka ei vain loppuisi kesken, koska muuten sen metsästäminen alkaa käydä taas hermoille! -_-' (ei ole nimittäin eka kerta!)
Loppuun vielä joitakin uusimpia musiikkilöydöksiäni, enjoyy~
