Minä täällä hei! Kello on 5.38, enkä minä vessahätäni vuokseisen yöherätyksen jälkeen malta enää jännityksissäni nukkua. Ai mikäkö tässä jännittää? No kuulkaas se että muutaman vaivaisen tunnin sisällä minun on tarkoitus lähteä sairaalaan ja palata sieltä kotiin vasta pieni nyytti sylissäni!<3
Käytiin siis eilen maanantaina minulle varatussa äitiyspoliklinikan yliaikaiskontrollissa. Kaiken sanottiin toimivan edelleen mainiosti, istukan tuottavan verta ja vauvan olevan liikkuvainen ja hyvänvointinen. Kohdunsuu oli sormelle auki, mutta kohdunkaula ei ollut vielä lyhentynyt yhtään. Kerroin lääkärille lähes jokailtaisista supisteluistani sekä irronneesta limatulpasta(!!!), mikä kaikki vaikutti hänen korviinsa erittäin lupaavalta ja viittaisi vahvasti synnytyksen omin päin, luomusti käynnistymiseen. Kaikesta huolimatta tänään tiistaina raskausviikkoja tulee täyteen jo huimat 41+5, ja aletaan olemaan melko lähellä todellista yliajalle menon -vaaraa.
Lääkäri toivotti että synnytys käynnistyisi saman päivän tai viimeistään tulevan yön aikana, ja käynnistäminen voitaisiin näin jättää välistä. Sitä mekin toivoimme ja aloimme illan mittaan melkein uskomaankin että näin meille pääsee tosiaanki tapahtumaan. Noin viiden aikaan illalla minulla alkoi lempeät ja aaltoilevat supistukset alavatsassa. En ensiksi osannut yhdistää niitä yhtään "normaalista poikkeaviksi", mutta tiheän välinsä (n.5-20min) sekä voimistuvat kipunsa vuoksi aloin todella uskoa tämän olevan menoa nyt!
Kellotettiin supistuksia koko illan. Vielä kahdeltatoista yöllä niitä tuli muutama pikkuinen kipale, mutta sitten ne loppuivat kuin seinään. Ei mitään, ei supistuksia, ei lapsivettä, ei edistystä. Päätimme siis mennä nukkumaan ja toivomaan että kesken unien heräisin johonkin näistä.
Tässä sitä kuitenkin ollaan, aamuviideltä hereillä pirteänä ja kivuttomana kuin peipponen. Ei kai auta muu kuin lääkkeelliseen emätin-tabletin avulla käynnistykseen meneminen. Toivottakaahan minulle onnea, sillä käynnistämisiin liittyy aina "tavallista" synnytystä enemmän riskejä, esimerkiksi repeämiseen, tavallista suurempaan kipuun, verenvuotoihin sekä lapsen hapensaantiin. :'( En voi olla pelkäämättä kaikkia näitä, mutta tähän ratkaisuun oli lääkärini mielestä päädyttävä.
Hyvää tiistaita teillekin. Ainakin minulle se tulee olemaan vähintäänkin jännittävä ja uusi kokemus!
Käytiin siis eilen maanantaina minulle varatussa äitiyspoliklinikan yliaikaiskontrollissa. Kaiken sanottiin toimivan edelleen mainiosti, istukan tuottavan verta ja vauvan olevan liikkuvainen ja hyvänvointinen. Kohdunsuu oli sormelle auki, mutta kohdunkaula ei ollut vielä lyhentynyt yhtään. Kerroin lääkärille lähes jokailtaisista supisteluistani sekä irronneesta limatulpasta(!!!), mikä kaikki vaikutti hänen korviinsa erittäin lupaavalta ja viittaisi vahvasti synnytyksen omin päin, luomusti käynnistymiseen. Kaikesta huolimatta tänään tiistaina raskausviikkoja tulee täyteen jo huimat 41+5, ja aletaan olemaan melko lähellä todellista yliajalle menon -vaaraa.
Lääkäri toivotti että synnytys käynnistyisi saman päivän tai viimeistään tulevan yön aikana, ja käynnistäminen voitaisiin näin jättää välistä. Sitä mekin toivoimme ja aloimme illan mittaan melkein uskomaankin että näin meille pääsee tosiaanki tapahtumaan. Noin viiden aikaan illalla minulla alkoi lempeät ja aaltoilevat supistukset alavatsassa. En ensiksi osannut yhdistää niitä yhtään "normaalista poikkeaviksi", mutta tiheän välinsä (n.5-20min) sekä voimistuvat kipunsa vuoksi aloin todella uskoa tämän olevan menoa nyt!
Kellotettiin supistuksia koko illan. Vielä kahdeltatoista yöllä niitä tuli muutama pikkuinen kipale, mutta sitten ne loppuivat kuin seinään. Ei mitään, ei supistuksia, ei lapsivettä, ei edistystä. Päätimme siis mennä nukkumaan ja toivomaan että kesken unien heräisin johonkin näistä.
Tässä sitä kuitenkin ollaan, aamuviideltä hereillä pirteänä ja kivuttomana kuin peipponen. Ei kai auta muu kuin lääkkeelliseen emätin-tabletin avulla käynnistykseen meneminen. Toivottakaahan minulle onnea, sillä käynnistämisiin liittyy aina "tavallista" synnytystä enemmän riskejä, esimerkiksi repeämiseen, tavallista suurempaan kipuun, verenvuotoihin sekä lapsen hapensaantiin. :'( En voi olla pelkäämättä kaikkia näitä, mutta tähän ratkaisuun oli lääkärini mielestä päädyttävä.
Hyvää tiistaita teillekin. Ainakin minulle se tulee olemaan vähintäänkin jännittävä ja uusi kokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti