Blääh! Ja kuulumisia.

Jotenkin energia tuntuu olevan nyt niin hiton kortilla, että rakas (ja helppo!) harrastukseni bloggaaminen tahtoo jäädä aivan unohduksiin. Tai eihän se nyt unohdu, mutta siirtyy prioriteettilistalla aika loppupäähän. Vaikka lähes joka päivä ajattelen haluavani tänään kirjoitella, jokin menee suunnitelmissani aina pieleen.

Taika on nukkunut nyt mystisen huonosti taas. Tai siis, eivät ne nukkumiset koskaan erityisen tähdellisiä olleet, mutta nykyisin neiti heräilee päikkäreiltä (ja eilen illalla jopa yöunilta, mitä ei ikinä normaalisti tapahdu) aivan liian aikaisin ja on pirteänä kuin peipponen vaikka vielä pitäisi tuhista tai enintään hörpätä unenpöpperöisenä pikamaidot tai haalia tutti. Nytkin muru juuri heräsi päikkäreiltä, vaikka normaalisti näihin aikoihin (klo 11.30) olisin saanut syödä rauhallisen aamupalan koneen äärellä. In your dreams, mom! I wanna play now! Siinä se marjainen rahka vieläkin nököttää edessäni. Katsotaan milloin saan sen syödyksi. Nyt oli pakko päästä kirjoittamaan.

Asukuviakin on kertynyt kameraan viikon aikana tasan NOLLA, niin hehs, tyydyn esittelemään näitä satunnaisia puhelinkuvia siis. Muutes meille kuuluu kyllä ihan hyvää. Viikonloppuna olimme koko perheen voimin Raumalla ja käytimme Mikon kanssa viime jouluna lahjaksi saamamme ravintolalahjakortin. KAHDESTAAN, ah-mitä-luksusta!! Bebe oli sillä välin hoidossa famulassa ja me ketkut päätimme vielä ottaa tilaisuudesta kaikki ilo irti. Soittelimme vanhalle kaverille ja kysyimme haluaisiko hän tulla istumaan iltaa jonnekin kuppilaan. Ja halusihan se! Oli niin outoa, tietyllä tapaa nostalgista ja ennen kaikkea vapauttavaa päästä yhdessä kiertämään vanhan kotikaupungin pubeja, vaihtaen samalla kuulumisia pitkän ajanjakson jälkeen yhteisen tuttumme kanssa! Sellaiset illat piristävät ja antavat puhtia jatkamaan!

Ravintolan ruuat. Otettiin alkupaloiksi molemmat jotain (kesä?)kurpitsakeittoa ja pääruuaksi otin vuohenjuustosalaattia. Oi NAM oli niin hyvää!!!<3 Mikko otti burgerin, jotta olin aluksi vähän kade, mutta salaattini olikin ihan täydellistä!<3

Okei, huijasin! Tällaiset teinipeili-asukuvat tuli raflan vessassa napattua. Mekko-KappAhl.

....jatkamaan ensi viikonloppuun! XD (Kyllä nyt menojalka vipattaa..) Lähdemme nimittäin rakkaan ystäväpariskuntamme luo juhlistamaan heidän suurta päivää!<3 Äää, olen niin julmetun innoissani etten osaa edes keskittyä!!! x3 Taikis lähtee silloin minun vanhemmilleni, eli babulan luokse. (Babula= venäjäksi mummunen, jollaiseksi äitini itsensä nimitti jo isosiskoni synnyttäessään tyttärensä) Tuntuu jotenkin kamalan kurjalta jättää pikkuinen vauvamme taas hoitoon ja vieläpä muutaman hassun tunnin sijaan reiluksi vuorokaudeksi! Q_Q</3 Lauantaipäivästä sunnuntai-iltaan. Huh huh...

Lähiaikoina perheemme velvollisuudet ovat jotenkin jakautuneet niin, että minä hoidan nykyisin lähes poikkeuksetta kaikki kauppareissut ja ruokaostokset. Tämä tapahtuu ensinnäkin siksi, että Mikko tulee töistä väsyneenä ja kaipaa kotona oloa, kun taas minä koko päivän kotona olleena kaipaan vaihteeksi muita maisemia. Oho, aika loogista... Ja toiseksi, minun kauppareissuni ovat yleisesti ottaen aina tuhannesti onnistuneempia kuin isännän, sillä (ei millään pahalla muru<3) Mikolla on aina tapana unohdella tyyliin PUOLET kauppalapun ostoksista kauppaan! XD Jotenkin kauppakasseja puratessa minä vain satun aina huomaamaan "Etkö ostanutkaan tätä? Eikö tuotakaan ollut kaupassa vai etkö vain muistanut?"

Uusi heikkouteni: aurajuusto ja punaviini

Noh, anyway! Eilen kävin taas perinteisellä kauppareissullani, ja sillä tarvetta oli ruokakaupan lisäksi käydä mm. apteekissa, alkossa, lahjaostoksilla ja vaateostoksilla, raahauduin jätti-ruokakaupan sijaan kauppakeskukseen. Noin viikko sitten huomasimme Taikan vaatekokon todella siirtyneen kaikista 50-alkavista 60-Alkavien puolelle ja jo nyt 62-kokoiset bodyt loppuvat aivan liian nopeasti (vaikka minusta tuntuukin että pesukone pyörii meillä 24/7). Samoin huomattiin, että seuraavaa kokoa, 68:aa ei ole juuri muuta kuin muutaman hassun bodyn verran, joten pikaisesti eilen päätin käväistä H&M:lla shoppaamassa neidille lisää pukinetta.

AI ETTÄ miten kivaa oli katsella ihan söpöjä ja suloisia vauvavaatteita ja valita niitä tyttärelleni ITSE!<3 Lähes kaikki vaatteemme kun ovat joko a) äitiyspakkauksesta saatuja, b) innokkaan äitini, eli babulan ostamia (ja joitakin muiltakin lahjaksi saatuja) tai c) satunnaisesti kirpparilta löydettyjä muutaman kymmenen sentin ihan-kiva -löytöjä. Tajusin, että ennen eilistä olin ostanut tyttärellemme tasan yhden vaatekerran kaupasta uutena (tämän), jolloin en edes tiennyt vielä onko lapsemme tyttö vai poika. En tarkoita että vauvavaatteiden (tai vaatteiden yleensäkään) täytyisi olla mitenkään sukupuolisidonnaisia, mutta AI ETTÄ miten maailman suloisimpia violetteja, sydämellisiä, pilkullisia ja kukallisia tyttöjen vaatteita ostinkaan!!!<3<3<3 Voisin ostaa samanlaiset vaikka itselleni!

Ja tiedättekö mitä, EI TUNTUNUT EDES PAHALTA jättää H&M:n kassalle lähes viisikymmentä euroa, koska tiesin että ne ovat käytetty minun rakkaalle tyttärelleni! Voi hitsit miten taisin hurahtaa lasten vaatteisiin... Ja voi että, miten lellitty pirpana meidän Taikasta kasvaa..... Äidin heikkouksia.

Nyt taidan siirtyä pikkumuruni ruokintaan. Hän nimittäin maisteli pari päivää jo ensimmäistä kertaa perunaa! (noniin, hus sitten täältä kaikki vauvapalstojen kukkahattutädit, jotka väitätte lähes kolmikuukautisen vauvan olevan aivan liian nuori teelusikallisen määrän perunan maisteluun) Potaatit hiekuu nyt kattilassa, ja taitavatkin juuri olla valmiita. Heippa, ja kivat viikonloput kaikille! : )