Paljonko tavaraa vauva tarvitsee?

Pikkuinen tipunen 20.3.2015.

Mietin joskus raskaana ollessa että meillä yritetään sitten AINA pitää koti siistinä leluilta ja niillä tullaan leikkimään AINOASTAAN lastenhuoneessa. Sitten muutimme tänne Turun ihanaan kaksikerroksiseen rivariin ja tajusin kaiken edellä mainitseman menevän melko automaattisesti pieleen. Iso ja avara alakerran olohuone on tuhannesti kivempi paikka leikkiä sekä lapselle että häntä valvovalle aikuiselle. Yläkerran lastenhuone taas on pikkuinen ja sinne mahtuu juuri ja juuri vaatekaapin ja sängyn lisäksi vain muutama lelulaatikko.

Okei, ehkä me sit voidaan joustaa siihen että olohuoneessa SAA leikkiä. Ainakin ensimmäisten vuosien ajan kun lasta täytyy vielä seurailla vierestä eikä sen ikäisenä portaidenkaan käyttö ole lapselle suotavaa.

Olin myös vakuuttunut ettei meille sitten OIKEASTI hankita tsiljoonia turhia leluja ja vauvahärpäkkeitä, jotka kuitenkin olisivat käytössä vain pienen ajan lapsen elämästä. Tämä tavoite on tavallaan pitänyt, mutta mieleni on kieltämättä alkanut punnitsemaan asiaa uudelta kantilta. Millainen lelu ON turha? Millaisilla leluilla minä tykkäsin pienenä leikkiä? Paljonko leluja lapsi tarvitsee viihtyäkseen? Entäs sitten ne jokaisen lapsen must-have jutut?

Ajattelin jossain vaiheessa välttyvämme lelujen ostamiselta kokonaan, koska ihan varmana niitä annetaan kilokaupalla lahjaksi koko ajan. Sitten lapsi syntyi ja ohoh, ei niitä niin paljon tullutkaan. Joululahjaksikin tuli vain muutama hassu lelu, ja loput lahjat olivatkin sitten autoistuinta, pulkkaa ja vaatteita. Hmm, ehkä sittenkin meidän on aika hankkia tyttärellemme leluja?

Ensiksi ostimme rakennuspalikoita, sitten puisen laatikon, jonka eri muotoisiin aukkoihin saa tiputeltua eri mallisia palikoita. Lisäksi hankimme kumisia kylpyeläimiä, muumipallon, puhuvan vauvanuken, pari muovista autoa, purulelun, autossa roikutettavan virike-kirahvin sekä hiekkaleluja. Pari päivää sitten innostuin ostamaan kaksi puista ensi-palapeliä, jollaisia tehdään käsittääkseni yksivuotis(?)neuvolassa. Niin, ja sitten jokin aika sitten hankimme murulle myös kävelykärryn. Uutena kaupasta, vaikka vannoinkin aikoinaan jättävämme tuollaiset isot ja kalliit turhakkeet kauppaan tai enintään ostavamme ne käytettyinä.

Tämä viimeisin mainitsemani hankinta on kuitenkin ollut aivan huippu juttu! Taika ra-kas-taa sitä, ja paketissa likemasta 12m+ -merkinnästä huolimatta se on ollut meille erittäin ajankohtainen jo nyt! Tyttö harjoittelee sillä kävelemistä, tykkää olla itse kyydissä ja asettelee sinne hienosti erinäisiä leluja. Sitä paitsi, kärryä pystyy käyttämään vielä pitkään, sillä kyseessä ei varsinaisesti ole mikään vauvalelu. Oliko siis tämä hankinta sittenkään turhake vai juurikin sellainen tärkeä ja kehittävä lelu pidemmälle ajalle?

Saatiin vanhemmiltani Taikan kolmekuukautis-lahjaksi kävelyteline ja puolivuotis-lahjaksi pinkki Minnihiiri-auto. Ajattelin kummankin näiden olevan melkoisia hömpötyksiä, mutta ainakin kävelyteline on kävelyvaunun tavoin ollut kovassa käytössä, ehkä jopa vielä ahkerammassa. Sen hyödyntäminen aloitettiin itse asiassa jo kuukausia sitten, heti kun Taika alkoi ottamaan hieman jaloilleen. Ja voi, mikä onkaan näppärämpää saada hetkeksi vapaat kädet esimerkiksi ruoan laittoon, kun vauvan saa lattialle "hylkäämisen" sijaan laitettua virikerikkaaseen ja pystyasentoa mahdollistavaan kävelytelineeseen! Eli siis melko kiva kapistus sekin, vaikka vannon etten itse olisi ikipäivänä sellaista "turhaa" vempainta suostunut hankkimaan kotiimme vapaaehtoisesti.

Kirjat ovat muuten vallan mainioita 9-kuisen vauvan viihdyttimiä! Lähinnä sellaiset paksu-pahvisivuiset ja värikkäästi kuvioidut. Sellaisia meidän taloudessa on kolme, yksi äitiyspakkauksesta saatu, yksi minikokoinen koukkukiinnityksen omaava muumikirja (joka roikkuu aina syöttötuolin pöydänreunasta ja harhauttaa vastahakoisen ruokailijan avaamaan suutaan lusikalle) ja yksi Libero-vaippojen pisteillä tilattu lorukirja Taikakissan värit. (<-Vähänkö makee nimi! Oikeastaan siksi mä sen tilasinkin x3)

Taika jaksaa hienosti istua useita minuutteja paikallaan ja kuunnella äidin lukemia loruja. Sivuilta on myös mitä jännittävintä osoitella sormella erilaisia kuvia äidin perässä ja taputtaa niitä koko kämmenellä. Jos lopetan hetkeksi lukemisen, Taika alkaa taputtaa kirjaa vaativammin ja sanoa kovaäänisesti "Äita! Äita!"

Sorruin viikko sitten tilaamaan Taikalle e-baysta kiinalaisia kangaskirjoja, joissa kussakin kirjassa on oma aihe. Minun valitsemissani on kuvia eri hedelmistä ja toisessa vihanneksista.

Taikis kävelytelineessä tammikuussa 2015.

Kirpputorien hyödyntäminen ja tuttavien vanhojen esineiden kierrättäminen on hienoa! Erityisesti se pätee lasten tarvikkeissa, joiden käyttöaika jää uutena ostettua kauppahintaa nähden yleensä mitättömän lyhyeksi. Ostimme monet isommat hankinnat Taikalle käytettyinä: vaunut, kaukalon sekä pinnasängyn, jonka maalasimme uuden väriseksi itse. Aina sitä etsimäänsä esinettä ei kuitenkaan nettihauista ja kirppispöytien kiertelyistä huolimatta löydy, tai tarjolla on vain lähes uuden tavaran hintaisia puhkikulahtaneita juttuja. Tai sitten käy niinkuin meidän käytetyille vaunuille pari viikkoa sitten. POKS ja työntöaisan muovinen osa halkesi kahtia. Kiva, nyt tarvitaan sitten TAAS uudet vaunut, kun ei superliimallakaan tehdyistä korjausyrityksistä tullut yhtään mitään.

Vaatteitakin halusin ostaa pelkästään 2nd hand:na, kunnes jo raskaana totesin hyväkuntoisten ja -näköisten sellaisten olevan todella vähissä. :< Ne ovat aina joko rumia, rikkinäisiä, kulahtaneita, väärän kokoisia tai ylihintaisia! Kaupan aletangosta (tai ihan vain H&M:sta) saa uusia lähes samaan hintaan, mutta koon ja värin voi valita itse.

Entäs sitten se syöttötuoli? Selasimme kyllä tori.fi:n tarjontaa, mutta lopulta löysimme uuden ja hienon tuolin samassa hintaluokassa pöytineen kaikkineen Ikeasta. Ei ehkä kovin ympäristöystävällistä, mutta mieluummin ostan uuden, hyvänkuntoisen ja meidän tarpeisiin vastaavan tavaran uutena, kuin pyrin väkisin tyytymään huonoon ja loppuunkulutettuun ihan vain maailmanpelastamis-mielessä.

Viimeisin hankinta, jota vastaan yritin kovasti ja pitkään taistella, on uudet ensikengät. En KÄSITÄ miten vauvojen piiikkuruisista kengistä voidaan pyytää niin paljon! Uudet Ecco:t maksavat jopa KAHDEKSANKYMMENTÄ euroa!! En osta edes itselleni niin kalliita kenkiä, puhumattakaan vauvasta, joka tulee käyttämään niitä enintään muutaman kuukauden. Olin satavarma, ettei uusia kenkiä meille hankita, ja löysinkin kirpparilta käytetyt Ecco:n sandaalit vain kuuden euron hintaan. Heei, just hyvä -ajattelin, kunnes tajusin että ne sopivat meille (sekä koonsa että mallinsa puolesta) vasta kesällä. Mutta entäs nyt kun Taika osaa jo tosi hyvin tallustella käsistä pitäen ja nousee sujuvasti seisomaan tukea vasten? Selasin taas tori:n tarjontaa, mutta MITÄÄN järkevää ei taaskaan löytynyt. Joko puhkikäytettyjä tai 20-30 euroa (!!??) maksavia.

Kyllästyin niiiiiin suunnattomasti näihin turhauttaviin ekologis-rahansäästö-yrityksiini, että pari päivää sitten marssimme Click Shoes:iin ja ostettiin Taikalle 36 euroa maksaneet ensikengät. Ei sentään kahdeksaakymppiä, mutta iso raha tuo minusta kuitenkin oli. Noh, voidaanpahan sitten ainakin lähteä murun kanssa kunnolla ulkoilemaan!

Nätit kuin sika pienenä<3 Vai miten se meni?

Mitä mieltä te olette lasten tavaroihin kohdistuvasta materialismista? Ostatteko kaiken uutena tai vaihtoehtoisesti pelkästään käytettynä? Oletteko te joutuneet kääntämään periaatteenne nurin, kun hommat eivät vain ole toimineet toivomallanne tavalla?