Zombie Walk 2015

Yeaah! Vihdoin minäkin pääsin osallistumaan jo monta vuotta haaveilemaani Zombie Walkiin! ^^ En edes muista milloin kuulin kyseisestä tapahtumasta ensimmäistä kertaa, mutta useana vuonna harmittelim etten taaskaan onnistunut saapumaan paikalle, sekä luvannut itselleni vielä jonain kertana pääseväni itsekin räyhäämään kalman kalpeana kuolemanjoukon kanssa pitkin kaupungin katuja! Tänä vuonna se sitten vihdoin toteutui!!

Ystäväni bongasi Turun Zombiewalk -facebooksivuston jokunen viikko ennen itse tapahtumaa, ja päätimme menevämme sinne tänä vuonna hinnalla millä hyvänsä. :) Valmistelut jäivät suunnitelmista huolimatta perinteisesti viimetippaan, ja aloimmekin miettiä asujamme vasta samana päivänä kun kaupungin valloituksen oli tarkoitus tapahtua. Meinasin ensin pukeutua viisi vuotta vanhaan (hui kauhia!) sisäkkö-asuuni ja muokata siitä zombie-version, mutta sitten laiskistuin lähteäkseni etsimään sitä halloweenkamojen seasta ja päädyin matchailemaan Tirpan party/casual -tyyliä. Päätettiin olevamme bileissä tartunnan saaneita zombeja, joiden aluksi niin siistit olemukset muuttuivat kuoleman jälkeen suttuisen sotkuisiksi. :'D Naamat valkeiksi, harmaalla luomivärillä silmänaluset tummiksi ja verta kaikkialle!

Aivan mieletöntä miten hienoja asuja joillakin osallistujilla oli! *u* Jäi jopa vähän harmittamaan, miksei itse viitsinyt panostaa asuunsa tämän enempää, kun vaikka piilareillakin olisi saanut niin paljon riipivämmän lookin... Mutta ensi kerralla sitten! ^^ Oli myös ilo nähdä, että ne "pienemmän budjetin" zombitkin osallistuivat kävelyyn, sillä suurena laumana teimme vaikutuksen! Ja eihän tuo nyt muutenkaan mikään pukukilpailu ollut, vaan osallistuminen oli kaikkein tärkeintä. ^-^ <3 Laahustimme zombiejoukkona pisin Turun katuja tunnin ajan, Tuomiokirkolta kauppatorille, kävelykadun kautta jokirantaan ja sieltä takaisin kirkolle. Oli aivan mahtavaa nähdä ihmisten reaktiot, kun kuoleman joukot yllättivät heidät keskellä kirkasta päivää! >.<

Mutta nyt vihdoin niihin kuviin! Iik!!

Otoksia kertyi illan aikana niin paljon (kiitos niistä Akselille!), että oli pakko karsia niistä vain murto-osan blogiin ja muualle someen jaettaviksi.

Toisiksi viimeisessä kuvassa muuten näkyy, miten nappasin Taikan viime metreillä syliini! :'D Hän oli fiilistellyt koko tapahtumaa Mikon kanssa sivusta, ja seurasi meitä koko kulkueen ajan rattaiden uumenista. Tyttöä ei pelottanut sitten YHTÄÄN! Enintään nauratti ja ihmetytti "mitä se äiti siellä taas touhuaa?" x)

Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille! Sekä erityisesti ihanalle "bile-avecilleni" ja mainiolle kuvaajalle. Ensi vuonna uusiksi, eiks niin? ;)