Hahaa, oivoi! Tällä kertaa on jotenkin hirmu surullisen oloinen arkikuva, vaikka ihan normaalia tyytyväistä elämää tässä vietetäänkin. ^^' Taika katselee televisiota ja äiti vilkuilee molempia ruutuja. Tämä on aika yleinen näky meillä, sillä olen kuin olenkin vähän liiankin kiintynyt läppäriin. Taika viihtyy nykyisin melko paljon itsekseen. Hän tykkää leikkiä yksin, eikä useinkaan tarvitse ns. "opastusta" miten milläkin lelulla leikitään. Uusimpana hittinä mm. sellainen kaksipuolinen vasaran hakkuu -lelu, jossa ne pienemmät puiset osiot hakataan alas päin, kunnes pinta on tasainen, ja sitten käännetään koko komeus ylösalaisin ja aloitetaan hakkaaminen alusta.
Äidin tai isin luokse tullaan yleensä vain tuomaan kirjaa, mikä tosin on hyvinkin suosittua toimintaa ja saattaa helposti tapahtua useaan kertaa päivässä, monta kirjaa samalta istumalta. :D Kuvien osoittelu sormella on vain niin kivaa, ja parasta on se kun äiti/isä kertoo kuvassa esiintyvän olennon nimen lisäksi vielä sen miten se ääntelee. "Lammas - Lammas sanoo BÄÄÄ!"
Tuleehan sitä toki joskus myös ihan vain leikittyäkin yhdessä. Varsinkin kun Taika löytää jonkun uuden tai unohtuneen lelun, hän usein toivoo ensin esimerkkiä mitä kyseisellä kapistuksella tehdään. :')
Muuten kuvassa näkyy hieman paremmin meidän olohuone-makkarin huonekalujärjestystä, pientä sotkua, sohvalle unohtuneita vaatekappaleita, housuttomia asukkaita, joista toisella päällä vain vaippa ja toisella sukkahousut sekä pöytälamppu ilman sitä itse lamppua. Viimeisin näistä johtuu siitä, että jokunen viikko sitten Taika hajotti tuon kauniin pöytälampumme lasikuvun, :< Harmiteltiin sitä aika kauan, sillä meistä molemmista Mikon kanssa tuo klaffipöytä ja pöytälamppu kuin kuuluivan yhteen juuri tuohon nurkkaukseen! Hetken aikaa pidettiin valaisimen rungossa pelkkää hehkulamppua, mutta jossain vaiheessa todettiin sen olevan vielä entistä vaarallisempaa, sillä hehkulampun lasiseinämät ovat paljon kuvun paksuja lasiseinämiä ohuempia, ja tällöin luonnollisesti myös huomattavasti herkempiä rikkoutumaan sirpaleiksi.
Mutta sellaista arkijuttua tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti