Paita, hame - H&M, legginssit - Lidl, sandaalit - pikkusiskon vanhat, huivi,aurinkolasit - Tiger |
Täällä ollaan taas eletty aika hulinaista arkea. Päälimmäisinä ajatuksina ovat olleen tulevan viikonlopun tuparisynttärit, Nanan lähteminen toiseen kotiin sekä Taikan kiukkujen selättäminen. Poskihampaita pukkaa kovaa vauhtia, ja niiden myötä ollaan heräilty öisin ja nukahdettu huonosti iltaisin. Panadoliakin on kulunut, sekä jännittänyt miten neidin kyläily isovanhemmilla mahtaa sujua. Tai hyvinhän se toki sujuu, kun on aina ennenkin sujunut. Viime kerrasta on tosin hetki aikaa, mutta kyseessä onkin vain yhden päivän ja kahden yön keikka.
Kaikkeen edellämainittuun ollaan yritetty valmistua huolella, miettiä ja puntaroida kaiken mahdollisen valmiiksi ja tehdä hankinnat etukäteen jotta hommat hoituisivat mutkitta. Listaneurootikko-Maria on päässyt jälleen valloilleen kirjoittamalla ylös kaikkea mahdollista mitä ei missään nimessä saisi unohtaa.
Kaiken hääräämisen ohella olen myös jumpannut, kutonut sekä soittanut pitkän tauon jälkeen koskettimia! Niiden roudaaminen olohuoneeseen oli todellinen jymy-juttu, koska näin ollen koskettimien ääreen on helppo istahtaa pimputtelemaan toviksi jos toiseksikin. :> Ollaan myös ulkoiltu jonkun verran ja koitettu ottaa "kaikki irti" näistä intiaanikesäisistä helteistä! Yksi päivä päätettiin lähteä jopa uimaan maauimalaan vielä viimeistä kertaa kesössö. Pistimme vaatteiden alle uikkarit ja raahauduimme koko lössin kanssa paikalle. Porttien edessä saatiin kuitenkin kokea lievät turhautumiset huomatessamme paikan vetäneen ovensa lukkoon. Kesä on vissiin sitten ohi, vaikka juurihan se vasta alkoi näin ilmojen sun muiden puolesta?
Eilen sentään saimme ex-tempore kutsun Ruissaloon (postauksen kuvat ovat juurikin sieltä!) Mikon vanhempien tultua sinne veneensä kanssa levähtämään. Nautittiin ihanasta meri-ilmasta ja aurinkoisesta säästä. Istuskeltiin jokin aika veneessä, kunnes lähdettiin ravintolaan syömään. Otin herkullista vuohenjuustosalaattia, josta osan (tuoreet mansikat ja kirsikkatomaatit) jouduinkin tosin luovuttamaan perheemme pienimmälle, lievän painostuksen alaisena. Neiti sai tällä reissulla ihan ensi kertaa oman annoksensa, joka oli suolattomat maalaisranskalaiset. Tarjoilian tuotua annoksen ja laitettua sen Taikan eteen tyttö oli niin häkeltynyt, että tuijotti vain ranskiskoria suurilla ihmettyneillä silmillään! "Tuo kaikkiko on MINULLE!?" Sitten alkoi kuulua onnen kiljahtelua ja riemukasta hyppelyä syöttötuolin penkissä. Tarjoilia-neidillekin vielä vilkuteltiin perään, vaikka tämä olikin jo siirtynyt jo toisiin pöytiin. x)) Aww, niin hellyyttävä näky!<3
Taikan kanssa muutenkin menee aika kivasti, mitä nyt nuo hampaat vaivaavat. Nautin tästä nykyhetkestä niin paljon enemmän neidin ollessa jo vähän vanhempi ja itsenäisempi ja päästessäni nyt touhuamaan hänen kanssaan vähän kaikenlaista. Tyyppi höpöttelee paljon, sanoo useita sanoja, oppii niiden tarkoituksia, osaa sanoa mitä pöllö sanoo, mitä lehmä sanoo sekä vanhat kissan ja koiran sanomiset tietysti myös. Tuntuu kyllä tosi kivalta että koko ajan pikkuhiljaa tytöstä tulee "yksi meistä" eikä hän ole enää mikään "pelkkä ulkopuolinen vauva". Onhan siinä vauva-arjessa ne omat ihanat juttunsa joita tulee joskus ikäväkin, mutta en kyllä palaisi ajassa taaksepäin, haha. :D
Sellaista meidän arkeen kuuluu. Mitäs teille? ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti