Blöbs!
Heipä hei taas kuulumisten parissa. :) Heti ensimmäiseksi hieman paremmanlaatuista kuvaa uudesta tukasta, joka päivä päivältä näyttää enemmän siniseltä kuin halutulta vihreältä. Ja tietysti kulahtaa jokaisen pesun yhteydessä enemmän. Oh well... Kyllähän minä tuota jälkimmäistä osasin odottaa, vaikken osaakaan olla ärsyyntymättä siitä silti. Tuo sinisyys kyllä häiritsee. Kuvassaki matchaa melkein silmieni väriin? :/ No mutta kumpaankin ongelmaan on sentään tulossa apua, minä nimittäin tilasin Black Street:ltä muutaman purkin Directions:in shokkiväriä, toinen sävyssä Alpine ja toinen sävyssä Apple Green. Ajattelin kokeilla niiden samanaikaista käyttöä, sekoittaen tai sitten värjäämällä osan tukasta toisella ja osan toisella värillä, saa nähdä. Jospa tuolla tavalla hiuksista tulisi vivahteikkaammat ja vihreämmät? :---)
Tein viimeksi tukkaa värjätessäni muuten aikamoisen mokan. Kun edellisen värini pakkauksessa oli sekä vaalentavaa värinpoistoainetta, että vihreää väriä (joita piti käyttää erillisinä värjäyskertoina, ei samaan aikaan), olin ajatellut säästäväni paketissa olleet suojakäsineet ensimmäisestä värjäyksestä toiseen värjäykseen. Kävi kuitenkin niin, että talouden toinen aikuinen asukki oli ajatuksissaan heittänyt hanskat roskiin, kysymättä minulta mahdanko niitä vielä tarvita. Noh, ymmärrän ettei sellainen välttämättä tulee mieleen, sillä itsekään en usein jää roskaa nähdessäni pohtimaan "hmm, jospa kuitenkin tätä käytettyä nenäliinaa tulisi vielä joku tarvitsemaan?" Tukanvärjäysinnostuksissani (tokalla kerralla) en kuitenkaan malttanut lykätä operaatiota siihen, että saisin hankittua menetettyjen käsineiden tilalle uusia, vaan päätin olla hurja (hah!) ja värjätä reuhkani ilman mitään hanskoja. xD
Voi huoh... Oppikaa ihmiset minun virheestäni, älkääkä ikinä tehkö samoin. :''D Eipä siinä mitään hengenvaarallista tai vahingollista sattunut, mutta näytti kieltämättä äärimmäisen typerältä kulkea seuraavat neljä päivää vihreän käden kanssa. XD Yritin kaikkeni saadakseni värin lähtemään, mutta mikään kynsiharja, kynsilakanpoistoaine tai saippua ei tuntunut auttavan kuin minimaalisen mahdollisen määrän, jonka jälkeen eroa ei juurikaan huomannut. Paras keino oli ehdottomasti aika, sillä nyt viidennen päivän tienoilla alkaisi väri olla pikkuhiljaa poissa. Mitä nyt sormien välissä on vielä, ja kynnetkin vihertävät... >.<'
 |
| Paita+Hame: H&M, Sukkikset: Lidl, Kengät:SkoPunkten |
Eilisistä asukuvista paljastuu paremmin, miten heikosti väri tarttui kiinni noihin alempiin latvoihin, joissa blondauskin onnistui juuria vaivaloisemmin. Mutta mikäs siinä, kohta sekin ongelma saadaan kuriin. Kärsiihän tässä varmasti tuo hiusten kunto, mutta tukkaahan se vain on, uusiutuva luonnonvara ja niin poispäin. : >
Kyseinen asu on eiliseltä, jolla lähdimme koko perheen voimin kauppaan. Voi JESTAS millainen reissu taas oli kaiken kaikkiaan... Ensinnäkin, emme meinanneet päästä edes autoon sisälle, sillä ovet ja lukot olivat jäätyneet kiinni. Mikko kiipesi takakontin kautta etupenkille ja sai auton käyntiin ja etuovet auki. =__=' Sieltä sitten Taika takapenkin turvaistuimeen etuovien kautta sekä etupenkille jäänyt vauvakaukalo Taikan viereen takapenkille myös (ei mennyt kaupaksi kirpparilla, joten otimme sen takaisin ja unohdimme autoon). Etupenkkien selkänojia ylös ja alas, erinäisiin asentoihin, joista kaukaloa ja taaperoa saisi jokseenkin oikeaoppisesti paikalleen. Itse istahdan etupenkille, koska en olisi kyllä enää osattut tunkeutua takakontin kautta takapenkille taikan viereen. Takakonttihan on tietysti täynnä samaisia kirpparilta takaisintulleita vauvatavaroita, sekä tietysti aina matkalla mukana olevat matkarattaat. Huooh! Mukavasti säätöä näin ihan pelkäksi autoon istuuntumiseksi! Lisäksi tietysti ikkunoiden skrapaamista ja pyyhkimien irroittamista, joihin niihinkään ei oltu vielä tajuttu ajallisesti varautua...
Huomattiin muuten parkkipaikkamme asfaltilla Taikan pudonneen lapasen. Meinasin ottaa sen siitä mukaani, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty! Lapanen oli nimittäin niin tiukassa jäässä, ettei sitä saanut irti edes avaimilla hakkaamalla (lol), eikä siinä härdellissä kyllä jääty enää yrittämään muita keinoja. Katsotaan sitä sitten keväämmällä tai jotain...
Mutta ruokaostos-seikkailumme ei ollut vielä tässä! Nimittäin itse kaupassa koko tilanne vasta lähti käyntiin! En tiedä miten perehtyneitä lukijani ovat taaperon kanssa kaupassa käymiseen, mutta voin lyhyesti ja ytimekkäästi kiteyttää sen olevan täyttä helvettiä. Joinakin päivinä se on vielä jokseenkin siedettävää, mutta toisina kertoina (kuten nyt) meininki on täyttä hulabaloota. "Sirkus saapuu kaupunkiin! Hullut pakenivat mielisairaalasta! Alkuasukkaat tulivat ensi kertaa markettiin!" ja niin edelleen. Taika suostui istumaan kärryjen istuinosassa ehkä ensimmäiset viisi minuuttia. Jos sitäkään. Sitten alkoi huuto, riuhtominen ja korvia särkevä kiljuminen. Kaikki keinot olivat alusta saakka käytössä: tutti, lahjominen "heei, katopa täällä olis tämmönen kivan näkönen Hello Kitty -shampoo pullo!" , toisenlainen lahjominen "heei, ostetaanko tällasia ihania tonttuja, kato saat pidellä niitä käsissäs! Kato millanen parta tälläkin on!" , rauhotteleminen, jutteleminen, komentaminen, puhelimen pelien päälle laittaminen sekä ostoskärryn kanssa "kruisailu".
Jossakin vaiheessa kakara on vain pakko päästää kävelemään, vaikka sitä miten koittaisi välttää viimeiseen asti. Ja siitähän se kaikki vasta alkaa. Taapero ei pysy hetkeäkään paikoillaan. Hän juoksee kuin mikäkin duracel-pupu pitkin käytäviä, hyllyjen ympäri, sinne ja tänne. Häntä ei kiinnosta katoaako äiti näkyvistä, sillä hän ei tunne pelkoa eksyä tai joutua eroon vanhemmistaan. Hän vain menee hullun kiilto silmissään, juoksee ilkikurinen virne naamalla minne sattuu. Ensin minä olin hänen kanssaan ja Mikon oli tarkoitus hakea listan mukaisia ostoksia. Sitten totesin homman onnistuvat sata kertaa sutjakkaammin toisin päin, joten vaihdoimme tehtäviä päittäin. Vaikka Mikko olikin Taikan kanssa 85% kauppareissun ajasta, olimme molemmat aivan rättipoikki-väsyneitä päästyämme lopulta kotiin! Taaperolle ruokaa ja unille, jonka jälkeen vanhemmille iltapalaa sohvalla Netflixin ääressä. Huh-huh! Mikä päivä! Ja mä vielä meinasin et tänään olis voinu vähän jumpata illalla... Ei tuu KUULOONKAAN!
Ai mitenniin mun elämä on hektistä?
Rauhoittuminen ja tietynlainen zen-tilan saavuttaminen on ollut meikälle melko utopistinen ajatus, varsinkaan viimeisten puolentoista vuoden aikana. Jossain syvällä sisimmässäni niiden tarve on kuitenkin olemassa, ja yhtenä rentoutumisen keinona pidän esimerkiksi tämän blogin kirjoittamista sekä kutomista. Samalla kumpikin edellämainittu asia on myös mieluisa harrastus, josta pääsee kokemaan onnistumisentunnetta ja luomaan jotain uutta, omaa ja persoonallista.
Eilen kaupassa (niiden viiden ensimmäisen minuutin aikana) eksyimme ihastelemaan joulukoriste-osastoa. En erityisemmin ajatellut haluavani ostaa mitään erityisiä härpäkkeitä, mutta lumoissani innostuin ajatuksesta, että meidänkin kodista voisi saada ihanan kauniin jouluisen ja tunnelmallisen talven ihmemaan. :''DD En ehkä sentään toivo mitään feikkejä lumihankia tai liikkuvia valoporoja, mutta kuitenkin jotain, mikä loisi joulurauhan ja satumaan tunnelmaa. Päädyin haalimaan kärryymme valkoista "lumi"köynnöstä, tonttuja sekä ikkunaan ripustettavan tähden.
Köynnös ja tontut menivät keittiöön, Mikon vanhemmilta saadun kynttelikön sekä itse väkertämäni "kuusenkoristeita siimalla"-ikkunaroikuttimen kavereiksi. Ajattelin ensin tunkevani tuohon myös tähden, mutta sitten päädyinkin ripustamaan sen olohuoneeseen kuusen viereen.
Kas näin:
Tähti (siitä parempi kuva täällä) onnistui mielestäni ihanasti valaisemaan huonettamme viihtyisämmäksi ja kokonaistamaan yleisilmeen jouluisuutta. Pelkkä kuusi kun tuntui melko irralliselta osalta huonetta, jossa kaikki muu oli tavallisen arkista ja tylsää. Nyt yhdessä tähden kanssa tilasta tuli selkeästi juhlallisempi. :') Jospa vielä sotkut pysyisivät loitolla...
Joista puheenollen taidankin poistua siivoilemaan piakkoin tulevien perheystävien tieltä! :'D Taas sitä innostui fiilistelemään ja kirjoittelemaan turhanpäiväisyyksiä, vaikka olisi miljoona asiaa hoidettavana. Taikan päikkäriaika (=äidin oma aika) well spent. >.<'' Heippa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti