Ruokakuulumisia ja itsekeksimiä "reseptejä"

Lupailin ainakin omaksi ilokseni päivitellä tänne aika ajoin mitä ruokarintamallani (heh) kuuluu. Paljoakaan ei ole viime kertaiseen kirjoitukseen tai videoon verrattuna muuttunut, sillä pyrin yhä välttelemään turhia hiilareita ja tankkaamaan enemmän proteiineja. Vaikka toisaalta, ainahan sitä jotain pientä muuttuu ja kehittyy omalla painollaan eteenpäin.

Okei, jos ollaan rehellisiä niin lähiaikoina terveellinen ruokavalioni EI ole ollut aivan niin terveellistä. Kaikki mahdolliset pikkujoulut, ravintolaillalliset, laivaristeilyt sun muut ovat todellakin jyränneet ruokatottumuksia aika täysillä, vaikka kotikokkailu onkin onneksi pysynyt yhtä terveellisenä kuin ennenkin. Ongelma onkin se, että menoa on niin paljon ettei kotona ole melkein ehtinyt edes olemaan. :'D Kuntosalillekaan en ole päässyt niin usein kuin haluaisin, sillä joko olemme jossain suunnitellussa tapahtumassa tai sitten Mikko on iltavuorossa. Tulevaisuudessa (kun Taika on vanhempi ja uskallan jättää hänet tuntemattoman hoitoon) aijon hyödyntää kuntosalin lapsiparkkia ja päästä treenaamaan riippumatta Mikon työvuoroista. :) Mutta se ei nyt liittynyt ruokaan, joten palataanpas kuitenkin asiaan. >.<

Mmmm, salaatteja! Ihanan kevyttä, mutta ruokaisampien lisukkeiden kanssa myös täyttävää. :) Yllä näkyvät ovat nähtävästi kaikki tonnikalasalaatteja (eri päiviltä kylläkin, ehkä jopa eri viikoilta...) joiden täytteenä vaihdellen salaattia, kurkkua, tomaattia, fetaa, raejuustoa, porkkanaa, aurinkokuivattua tomaattia, avokadoa, paprikaa, oliiveja ja salaatinkastiketta.

Ruokakaupan HeVi-osastolla tulee yhä vietettyä hetki jos toinenkin haalien kaikkia mahdollisia kasviksia, joista saada terveellisiä aterioita sekä inspiraatiota ruoanlaittoon. Vaikka vihannesten kokkaaminen tuntuukin osittain työläältä, se on oikeasti hyvinkin yksinkertaista ja helppoa! Kun aikaa on enemmän käytössä , tuhlaa hetki vihannesten pilkkomiseen ja laita ne porisemaan kattilaan. Enempää työtä ei sillä hetkellä tarvikaan tehdä, koska jos juuri sillä hetkellä et ole aikomassa syödä, keitetyt vihannekset voi pakata jääkaappiin ja käyttää niitä helposti seuraavan ruoanlaiton yhteydessä. (Plus, yhtä yksinkertaisesti saat samalla keitettyä vauvalle vihanneksia soseiksi!)

Itse saatan pilkkoa esimerkiksi parsakaalin ja kesäkurpitsan, keittää ne samassa kattilassa ja käyttää kokkailuun sitten kun siltä tuntuu. Keitettyjä vihanneksia voi vaikka lisätä pannulle munakkaaseen, syödä sellaisinaan ruoan lisukkeena, tehdä niistä sose- tai tavallista keittoa, valmistaa kastiketta tai soveltaa omakeksimää mössöä. xD Itse käytän näitä kaikkia, ja erityisesti "Maria-mössöt" ovat kovassa suosiossa, joihin saa lisättyä melkein mitä vain, kunhan ensin miettii sopivatko maut keskenään yhteen. (Ja vaikka yhdistelmä kuulostaisikin ensiksi villiltä, kannattaa olla rohkea kokeilemaan uutta sillä kaikesta voi yllättyä. :) )

Salaattia ja paistettua lohta (mmmm, lohi<3<3<3) sekä kasviskeittoa! Keitto sisältää parsakaalia, kesäkurpitsaa, linssejä, tomaattimurskaa, tomaattisosetta, chili-kastiketta, mausteita ja vettä.

Olen vielä hieman arka vihannesten käyttäjä ja vasta opettelen vieraampien vihannesten tuomista osaksi arkiruokia. Osan vihanneksista saatan myös ostaa säilykepakattuna. Lempparivihanneksiani ovat tällä hetkellä kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, myskikurpitsa, munakoiso, bataatti (lähinnä Taikalle, mutta joskus myös itselle), sipuli, valkosipuli, porkkana, paprika, perus salaatinainekset, pakastepinaatti, pakastevihannesseokset, maissi, avokado, aurinkokuivattu tomaatti, pavunversot, oliivit, herkkusieniä sekä perinteiset salaatinainekset.

Myös kaupan Go Green -hippiruokaa ja muuta vastaavaa sisältävät hyllyt ovat alkaneet tuntua kiinnostavilta ja päädynkin nykyisin yhä useammin nappaamaan kärryyni jotain uutta! Vaikka olinkin yli kahdeksan vuotta elämästäni kasvissyöjänä, en ikinä oikein välittänyt niistä "oikeista" kasvisruokailijoiden käytämistä erikoisjutuista. Jos perus kasvikset alkavat hiljalleen tuntua helpolta ja suhteellisen vaivattomalta ruoan teolta, näissä kaikki on yhä silkkaa harjoittelemista! :'o Voisi koittaa selailla enemmän kyseisiä aineksia sisältäviä reseptejä saadakseen kokkailuun lisää intoa ja näkökulmia.

Näitä meillä tällä hetkellä löytyy kaapista. Soijarouhetta olen käyttänyt ennenkin, mutta muut ovat täysin uusia tuttavuuksia. Ainakin ruoanlaiton suhteen.

Vaikka toki ekologisuus, terveellisyys ja kasvivvyönti kiinnostavat jonkin verran, päälimmäinen tarkoitukseni oli saada näiden myötä ruokiin enemmän vaihtelua. Ensinnäkin liha on kallista, toiseksi se (tarkoitan sitä halvempaa lihaa johon raaskii käyttää rahaa) muuttuu aika nopeasti yksitoikkoiseksi ja kolmanneksi liha on mielestäni hiukan ällöttävää. xD Nojoo, viimeinen varmasti jakaa mielipiteitä, enkä minäkään nyt kaikkea lihaa ällöä, mutta kumminkin kaipaan lihan rinnalle vaihtelua.

Nyt olen siis panostanut yhä enemmän vegeruokiin ja niitä onkin tehty meillä kotona melkein päivittäin. Näin ollen proteiinien määrä on saattanut viime aikoina vähenyä, mutta noh katsotaan mitä tapahtuu. :)

Näyttää epäilyttävältä eikä oikein tahdo saada aineksista selvää, mutta tässä on sitä bulgur vehnää, parsakaalia, munakoisoa, sipulia, kookosmaitoa, chili-kastiketta ja mausteita.

Raejuustoa ja munakasta, jossa surimisuikaleita, tomaattia ja fetaa. Sekä ketsuppia, hehh..

Perus wokkivihanneksia, pakastepinaattia sekä härkäpapuja maustettuina chilillä sun muulla. Taidan olla nykyisin aikamoinen chilin kuluttaja...

Munakasta jossa pitkiä papuja

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tällä hetkellä ruokavalioon kuitenkin sisältyy terveellisten juttujen lisäksi mm. suklaa, joulupiparit ynnä muut mahdolliset jouluherkut... No mutta kun JOULU!!<3 Jumankauta, kai nyt sentään jouluna voi syödä vähän rennommin?? Tammikuussa ei ole sitten taas yhtään syytä olla herkuttelemassa, joten viimeistään silloin koitan petrata herkuttomuudessa paremmin. :'3 Vaikka ainahan sitä nyt joskus tulee vähän naposteltua. Ei kai se oikeasti ole niin vakavaa. ^^ Uskon että jos perus suokavalio on kunnossa, pieni herkuttelu ei sitä kaada. Ja onhan terveellinen ruoka nyt parempi kuin pikaruokien tai muiden kalorihirviöiden mässäily!

Wokki-vihanneksia ja jauhelihaa sekä raejuustoa.

Rurpitsaa, jauhelihaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Maustettu mm. kermalla. Tämä oli aluksi oudon makuista, koska kurpitsa on itsessään hieman makeaa, mutta hetken totuttelun jälkeen makuun tottui ja jopa ihan tykkäsi. ^^

Bataatti-jauheliha -muusia (makeuden vuoksi vähän sama homma kuin edellisellä ruoalla), salaattia ja raejuustoa.

Maria-mössöä, jossa munakoisoa, porkkanaa, kukkakaalia ja tomaattimurskaa/sosetta. Paljon mausteita sekä chiliä!

Salaattia ja kukkakaalia.

Kuten annoksista huomaa, ne kaikki ovat melko samanlaisia, lukuunottamatta noita muutamia joissa olen käyttänyt aikaisemmin mainitsemiani erikoisempia aineksia. Tulisiko teille mieleen jotain muita aineksia joilla saisi minulle sopivaan ruokavalioon vaihtelua? :)

Laivareissu

Moips!

Tänne kuuluu hyvää ja menoa on lähiaikoina riittänyt. :) Koska Mikon vanhemmat lähtevät jouluaatoksi ulkomaille, päätimme järjestää oman aikaistetun aaton vain meidän välille. Oli mitä ihaninta syödä herkullista jouluruokaa ja rentoutua yhdessä joulun nimissä (varsinkin kun oikea joulu on vielä tulossa! Joulu kahdesti vuodessa!!) mutta palakaamme tähän joskus myöhemmin kuvien kera.

Alkuviikosta pääsimme samoin juhlimaan vielä yksiä minipikkujouluja Taikan ollessa hoidossa, risteilyn merkeissä. :) Saimme käsiimme alekupongit Viking Grace:lle ja päätimme hyödyntää ne heti kun Mikolla sattuisi olemaan töistä kaksi vapaata arkipäivää. Ja mikäs sen parempi tapa viettää vapaita kuin pitää hauskaa ystävien seurassa? ;)

Uusi mekko ja korut, h&m :)

Päälimmäinen tavoite oli rentoutua ja juhlia ja totta puhuakseni kaikki onnistui täydellisesti! 8)) Oli ihan huippukivaa bailata porukalla, syödä herkullista ruokaa ravintolassa, shoppailla tax-freessä ja ihanasti vain lagailla hytissä typeriä tv-ohjelmia katsellen. :)) Siis niiiin onnistunut reissu ettei tosikaan! Parempaa ei olisi voinut edes toivoa!<3

Vielä joku aika sitten ajattelin risteilyjen olevan tylsiä eläkeläisten hupiajeluja, mutta jestas että oli hauskaa! ^-^ Niin, ja kuten kuvista huomaa, otsis tuli takaisin. En vain koe olevani sama leikkisä itseni ilman sitä. :'3

Pulled pork -purilainen, omnomnommm~

HAMPAITA!?

Muistatteko kun juuri kerroin siitä, miten meidän ihana vauvamme on nykyisin äärimmäisen hyväntuulinen ja helppo hoidettava? Miten hienosti hän nukahtaa ja nukkuu joskus jopa kokonaisia öitä ilman mitään ongelmia? Noh... Eilen asiaan tuli muutos.

Mikko oli aamuvuorossa töissä ja oli tulossa kotiin kolmen jälkeen päivällä. Sitä ennen Taika yleensä nukkuu yhdet jos toisetkin päikkärit, riippuen siitä mihin aikaan ollaan sinä aamuna satuttu heräämään. Kahden aikoihin tuli toisten päikkäreiden vuoro ja lähdin tottuneesti yläkerran makuuhuoneeseen nukuttamaan häntä. Olin ihan varma että toimenpide tulee olemaan nopea, joten en vaivautunut stoppaamaan edes Netflixistä (uudestaan aloittamaani) How I Met Your Mother -sarjan jaksoa. Palaisinhan aivan tuota pikaa takaisin. Ja kun olenhan minä nämä jo kertaalleen pari vuotta sitten nähnyt. Kuten arvata saattaa, asiat menivät kuitenkin toisin.

Yllätyksekseni väsyneestä vauvasta huolimatta nukutus kuitenkin kesti ja kesti. Taika torkahti syliini, mutta heti siirtäessäni hänet sänkyyn heräsi kiukkuisena ja sylki tuttinsa pihalle. Hmm kummallista, ajattelin. Ehkä se vain on tänään erityisen herkkäuninen tai jotain...

Otin murun syliini, tuuditin ja laitoin taas sänkyyn nukkumaan. BYÄÄÄÄÄ!! Täh, taas? Sitten uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Lopulta Taika ei meinannut edes nukahtaa syliini vaan itkeskeli ja heräili unestaan heti pienen torkahtamisen jälkeen. BYÄÄÄÄÄÄ!!! ÄÄÄÄÄÄÄ!!!

Alan jo itsekin herpaantua ja keinoni loppuvat kesken. Mieleen juolahtaa väistämätön deja-vu syyskuun aikaisista järkyttävää väsymystä aiheuttavista "koliikki-ajoista" mutta toivon hartaasti että nyt olisi kyse jostain aivan muusta. Mistä IHMEESTÄ voi olla kyse? Nyt on kyllä jokin pahatsi pielessä!

Lähden hakemaan alakerrasta maitoa ja rukoilen että muru rauhoittuisi sen avulla. Sillä aikaa yläkerta täyttyy yhä enemmän voimistuvalla huutoitkulla. Palattuani takaisin vastassa on raivosta punahehkuva itkuvauva. Annan maitoa, mutta muutamaa hassua siemausta lukuunottamatta pullo jää koskemattomaksi. BYÄÄÄÄÄ!!!! Ei oo todellista! Mitä hemmettiä oikeesti!? Tuntitolkulla vauvaansa nukuttanut äiti keinuttaa huutavaa muruansa sylissä ja odottaa itku silmässä epätoivoisena miestään palaavan töistä.


(Välihuomautus! Oikeasti valtavat respectit teille yksinäiset yh-äidit, joilla ei oikeasti ole sitä miestä auttamassa tai edes pientä toiveen murusta että jostain voisi saada apua ja taukoa huutavan vauvan hoitamiseen! :'( <3 Puhumattakaan heistä, joiden vauvoilla oikeasti on koliikki (tai jokin muu vastaava jatkuvaa huutoa ja stressiä aiheuttava vaiva), ja joudutte kestämään sitä päivästä toiseen! :''( Olette todellisia selviytyjiä!<3)


Sinä päivänä (tietysti) Mikko yllättäen päättääkin käydä töiden jälkeen pikaisesti autokorjaamossa näyttämässä takakonttimme takaluukun vaijeria, tai mitä lie. Varttia yli kolmen sijaan hän saapuukin kotiin vasta neljän maissa ja vauvaansa tuudittava äiti on jo lähes hirttäytymispisteessä (no ei nyt sentään, mutta you got the point). Isi ottaa vauvan ja äiti saa kahden huutotunnin jälkeen hetken rauhaa koota itsensä.

Mikko alkaa tuudittaa vauvaa. Menee ainakin puoli tuntia, kunnes päätämme toimia. Annamme murulle hänen elämänsä ensimmäistä kipulääkettä, jota olimme hankkineet varmuuden vuoksi jo ollessani raskaana. Lääkkeen antaminen sujuu hyvin ja käyn pikaisesti postissa hakemassa paketin ja postimerkkejä.

Palattuani Taika on selkeästi rauhallisempi ja meidän ajatukset vihdoin muutakin kuin "Mä en jaksa mä en jaksa aaaa!!!" Aletaan yhdessä Mikon kanssa miettiä mistä tässä voisi olla kyse.

- Hmm, onko Taika syönyt tänään jotain uutta ruokalajia? 
- Joo, itseasiassa annoin sille tänään ekaa kertaa viisi kuukautisille tarkoitettua kana-riisi -pilttiä. Luuletko että kyse vois olla vatsakivusta?
- Voi olla... Tai sitten sillä on korvatulehdus. Kato, nytki se vähän nykii tota oikeanpuoleista korvaansa.
- Nii, mut sillä on siinä korvan takana se pieni ihorikko... Mitä muuta se vois olla? Odotas, entäs jos...?

Jo jokunen viikko takaperin olin katsellut Taikan alaikeniä "sillä silmällä" ja olin näkevinäni niissä kummallisia valkoisia pisteitä. Epäilin niiden olevan tulevia hammasalkuja, mutta Mikko vakuutteli ettei kyse varmasti ole siitä. Muutkin ovat epäilleen runsaan kuolan erityksen vuoksi Taikan pian tekevän hampaita, mutta kun samaa kuolaamista jatkui kolme kuukautisesta saakka, asia jätettiin sikseen. Yleensä hampaat kun alkavat kuulemma kasvamaan vasta puolen vuoden jälkeen.

Eilen kuitenkin pohdintojemme päätteeksi menin taas pitkästä aikaa vilkaisemaan Taikan ikeniä ja KAPPAS! Pienien valkoisten pisteiden sijaan alaikeneen oli ilmestynyt SELKEÄ VALKOINEN VIIVA! HAMPAAN ALKU!!! Mikko ei ollut uskoa minua, mutta kurkattuaan itsekin Taikan suuhun oli minun tavoin vakuuttunut asiasta. Se oikeasti tekee hampaita! Tää kaikki on vaan tulevan hampaan syytä!

Tuntui järjettömän helpottavalta saada Taikan huudolle selitys! Kaikki ei ollut vain päätöntä mysteeri-itkeskelyä vaan ihan oikeasti täysin järkevillä perusteluilla selitettävää kipua. Voi muru raukkaa<3 Syötämme vauvalle tämän lempparia maissisosetta, joka uppoaa itkun jälkeiseen nälkään kuin veitsi voihin, ja lähden nukuttamaan häntä uudestaan.

Kyseessä on kuin eri vauva! Uni tulee melkein heti ja kulti nukkuu puolitoista tuntia putkeen! Herättyään Taika on pirteä ja hyväntuulinen. Tällainen on meidän vauva. Kaikki on taas hyvin<3

Tänään aamulla kurkkaan suuhun uudestaan ja kyllä, siellä se valkoinen hampaan alku yhä komeilee! Hampaita, jännittävää! Ja pelottavaa... Toivon mukaan elämä ei muutu tästä ainakaan kovin paljoa hurjemmaksi. :S Mahtaako olla hyvä idea ottaa huomenna neuvolassa taas rokotuksia?

Ruokaa ja elämänarvoja VIDEOLLA

Päädyin vahingossa kuvaamaan syöttämisvideon Taikasta ja ajauduin samalla saarnaamaan elämäni arvoista. XD Hups. Voisi joskus vähän paremmin suunnitella näitä videoita (tai edes meikata), mutta nääh mennään tälläkin kertaa samalla vanhalla ex-tempore -tasolla.

Pahoittelen epäedustavaa kuvakulmaa, yleistä sotkua sekä likaista tukkaa (ja edelleenkin sitä meikitöntä naamaa), mutta toivottavasti video välittää päälimmäisen viestinsä. Tai edes viihdyttää. :D

Tallinnan reissu, sormiruokailua ja Taika 5kk

Heips! :) Taika täyttää tänään kokonaiset VIISI kuukautta! Wuhuu, onnea onnea!!<3 Pikkuinen vauvamme on jo melkein puolivuotias, hullua! :') Kehitystä on tapahtunut aika monessakin asiassa, mutta pienin askelin. Mitään varsinaista uutta ei olla lähiaikoina opittu, mutta vanhat taidot ovat parantuneet ja muuttuneet varmemmiksi. Tukea vasten istuminen on piece of cake, ja syöttötuolissa se on Taikan mielestä suorastaan parasta!

Esineiden pitely ja kädestä toiseen siirtäminen onnistuvat paljon kuukautta aikaisempaa paremmin. Samoin niiden tähtääminen kädellä suuhun. Ollaan jo kokeiltu sormiruokailuakin kuorettoman kurkun imeskelyn merkeissä. :'D Niin, ja eilen ostin ensi kertaa maissinaksuja, joiden mussuttelu vasta hauskaa olikin. >.<

Nukuttaminen on nykyisin (yleisesti ottaen) helppoa ja nopeaa ja yöunikin on toisinaan täydellisen yhteneväistä! :) Vauvakirjan "Nukuit kokonaisen yön" -kohta täyttyi 5.12.2014, vaikka kyllähän sitä on yhä sen jälkeen heräilty korjauttamaan tuttia suuhun melkein joka yö.

"Kattokaa osaan pitää sitä ilman käsiä!"

*Flop*

Viime viikonloppuna vietettiin Mikon iskän syntymäpäiviä matkustamalla koko poppoo Tallinnaan. Oli jännää ja hieman stressaavaa matkustaa Taikan kanssa ulkomaille, kun hän on vielä niin pieni, mutta onneksi kaikki sujui pääosin hyvin ja matkustaminen oli suhteellisen vaivatonta.

Kiertelimme vanhaa kaupunkia ja söimme fiineissä ravintoloissa. Hotellikin oli mielettömän hulppea, vaikka siihen liittyykin eräs omituinen ja epämiellyttävä kohtaaminen. :S

Istuessamme Mikon ja Taikan kanssa hotellin aulan sohvalla (ulko-oven viereisen baaritiskin lähettyvillä) random mies tuli luoksemme. Mies vaikutti ystävälliseltä, mutta oli selkeästi alkoholivaikutuksen alaisena. Hän oli suomalainen ja tuli juttelemaan nähtävästi huomattuaan meidänkin puhuvan keskenämme suomea.

Mies: Ooh miten ihana vauva! Mikä sen nimi on?
Minä: Öh, sen nimi on Taika.
Mies: Taika! Voi miten ihana ja suloinen! Voisinko mä pitää sitä sylissä?

Siis MITÄ HITTOA!? Tuntematon mies vaan tunkeutuu keskusteluumme ja pyytelee syliinsä tuntematonta pientä vauvaa! Minussa jo itsessään se riittää kummaksumisen aiheeksi, mutta että jestas sentään vielä HUMALASSA!? Oikeesti??

Menin tilanteessa täysin tolaltani! Teki mieli sanoa NO ET TODELLAKAAN, mutta ajattelin sen olevan epäsopivaa ja töykeää (vaikka miehen pyyntö mielestäni olikin juuri sellainen). En ollenkaan tiedä miten tuollaisissa tilanteissa pitäisi toimia, mutta jostain mieleni syöväreistä onnistuin keksimään mahdollisimman kiltin keinon sanoakseni ei.

Minä: Öhh...? Eeen mä oikeen uskalla antaa sitä kun se on vielä niin pieni....
Mies: Oi voi.. (pettyneen oloisena) Mutta voi että kun sä oot niin pikkuinen ja suloinen! Nauttikaa hei tästä pikkuvauva-ajasta! Mulla itelläni on 16- ja 17-vuotiaat lapset kotona, mut ei niitä enää pääse halimaan ja pitämään sylissä... Voi että jos sun äitis antais mun ottaa sut syliin, ni pusuttelisin sut läpikotaisin!

Siis MITÄ HEMMETTIÄ? Okei, tosi sulosta että miehellä on kaipuuta omien lastensa lapsuusaikaan ja Taika herätti hänessä lämpimiä muistoja, mutta WHAAT? Ei toisten lapsia voi noin vain pyydellä syliinsä??! Varsinkaan humalassa! Ja kun selkeästi kerran vastataan pyyntöön kieltävästi, asiaa EI tarvitse jäädä pyytelemään uudestaan! Ja vielä pusuttelisin läpikotaisin!? Onko lasten pusuttelu sitten hyväksyttävämpää kuin aikuisten? Jos noin puhuttaisiin minusta, ottaisin sen erittäin epämiellyttävänä seksuaalisena ahdisteluna!

Mitä ihmettä, enkö vaan tajua vai onko tämä teistäkin aivan järkyttävän outoa ja paheksuttavaa??

Minä ennen blogia (överipitkä postaus!)

Ennen tätä blogia minulla oli toinen blogi, jota kirjoitin vuosina 2010-2012. Olisin mielelläni jatkanut kirjoittamista saman blogin pohjalle, mutta silloin teknisten ongelmien takia jouduin perustamaan uuden pohjan ja aloittamaan kaiken alusta. Harmi sinänsä, vaikka toisaalta väliäkös sillä pysyykö blogi samana vai vaihtaako muutaman vuoden välein osoitetta.

Kirjoittaessani joku aika sitten Millaista oli ennen? -postausta lähdin nostalgiaryöpyissäni selailemaan edellistä blogiani. Kuka tuo tyttö on? Minäkö? Olenko yhä sama ihminen, vaikka tuntuu että tuo tyttö tuolla on aivan jokin muu? Päätin tehdä vanhan blogin asukuvistani koosteen ja liittää sen tänne. Tällainen pieni ja viaton minä joskus olin!


Syksy 2010
Lukion abivuosi alkaa. Asun vanhempieni luona ja tulevaisuus on yhä auki. Haaveeni musiikin parissa opiskelusta ovat kuitenkin läsnä joka päivä. Kirjoitukset ahdistavat mieltä, mutta samalla elämä tuntuu vapauttavalta ja innostuksen täytteiseltä. Sinä syksynä täytän 18 ja aikuinen elämäni vasta alkaa. Eroan loppukesästä edellisestä parisuhteesta, mutta löydänkin rinnalleni uuden ihastuksen. Tunnetusti mikään ei paranna kipeää sydäntä paremmin kuin uusi rakkaus.

Vasemmanpuoleinen kuva on ihka ensimmäinen kuva minusta jonka olen koskaan laittanut blogiin!

Oikeanpuolinen otos napattiin hetkeä ennen kuin lähdin Mikon kanssa ensimmäiselle virallisille treffeille.

Löysin alehyllystä teinifeikki-lasit ja näytin niissä mielestäni coolilta. : D Oikeanpuoleisia supernais-saappaita minulla on vieläkin ikävä. ;(

Täysi-ikäistyttyäni tulee käytyä paljon baareissa. Vasemman puoleinen asu on päätynyt useammalle baari-illalle.

Tummia sävyjä ja hameita! Näistä kuvista on neljä vuotta, ja siltikin vaatemakuni on pysynyt samanlaisena. Omistan jonkin verran samoja vaatteitakin!

Kevät ja kesä 2011

Mikolla alkoi ammattikorkeakoulu Porissa keväällä 2011. Emme olleet vielä kunnolla keskustelleet miten suhteellemme käy, mutta aloimme hiljalleen mukautua ajatukseen kaukosuhteesta. Eräänä iltana ennen koulua riitelimme äitini kanssa keittiössä. Samaan aikaan Mikko odotteli minua huoneessani ja palattuani riitelyn jälkeen takaisin tokaisin hänelle kiukkuisest "En jaksa enää tapella äidin kanssa joka päivä! Tästä yhteiselosta ei vaan tule YHTÄÄN MITÄÄN! Mä niin olisin valmis muuttamaan omilleni! Vaikka Poriin sun kanssa!" Sitten kumpikin hiljenimme ja aloimme miettimään tätä vaihtoehtoa. Het-ko-nen, eihän mua pidä täällä enää mikään? Abi-vuotta on jäljellä enää puoli vuotta, ja sinäkin aikana ainoastaan kirjoitusten verran. Kaikki kurssini olivat kasassa (jopa enemmän kuin tarpeeksi) ja muutaman hassun "huvikseni" napatun lisäkurssin päätin jättää kesken.

Innostuimme kumpikin yhteisestä muutto-ajatuksesta toden teolla, eikä mennyt kuin vajaa viikko kun ilmoitimme vanhemmillemme muuttavamme Poriin yhdessä. Muutto meni hyvin ja löysimme aivan super ihanan ja meille sopivan kaksion! Mikolla alkoi koulu ja minä "luin kirjoituksiin" (=lagasin) kaikki päivät kotona. Omilleen muuttaminen oli kuitenkin ehkä paras päätös joka oli sillä hetkellä tehty. En ole katunut päivääkään että edettiin niinkin nopeasti. Vanhemmillani asuminen ei vain ollut enää mun juttu noin 16-vuotiaasta lähtien.

Tämän kevään aikana pyrin havittelemaani Palmgrenin konservatorioon. En kuitenkaan päässyt sisään. Varasimme samoin tulevat kissamme tutumme kissapentueesta ja valmistauduimme karvaisiin tulokkaisiin. Loppukeväänä minusta tuli ylioppilas.

Vasen: lähdössä abi-klubille, Oikea: viimeinen laulunäytön Rauman musiikkiopistolla.

Lakki päässä!

Syksy 2011 ja kevät 2012

Täydennyshaun kautta syksyllä 2011 eksyin Nakkilaan opiskelemaan animointia. Se oli varsin mielenkiintoista aikaa ja pääsin vihdoin olemaan ihannoimani taideihmisten ympäröimänä. Värjäsin tukkani oranssin punaiseksi ja ylähuulessani koreili madonna (jonka olisin halunnut säilyttää, mutta sh-koulussa sellaisia ei sallita).

Olin hukassa enkä oikein tiennyt mitä haluan elämältäni. Unelmat lauluopettajan urasta tuhoutuivat ja tajusin ettei taidealalla ihan oikeasti saa töitä. Mikon opintoja sivusta seurattuani päätin itsekin hakea syksyn haussa sairaanhoitajaksi, ja pääsinhän minä. :)

Vessaotoksia. Vasemmanpuoleisen Porin Baarikaapista ja oikeanpuolimmainen Nakkilan Villilästä.

Keväällä aloitin sh-opinnot, edistyin yhteen muuton yhteydessä tulleiden kilojen karistamisessa ja värjäsin tukkani ruskeaksi.

Sellaista. Monta päivää tätä postausta tehtyäni (kuvia muokattuani) on harvinaisen mukavaa palata takaisin normaalin bloggailun pariin. :'D Mutta minusta muistelu oli kuitenkin mukavaa ja kivaa saada tämämänkin blogin puolelle vanhoja osasia itsestäni.

Mitäs tykkäsitte? :)

Taikan lempinimiä

Olen tunnetusti kova antamaan ihmisille ja esineille useita kummallisia kutsumanimiä ja niiden monenlaisia variaatioita. En osaa itsekään selittää miksi teen sitä, mutta niitä vain syntyy ex-temporesti päästäni itsestään minun erityisemmin sitä edes yrittämättä tai ajattelematta.

Meidän perheessä minä olenkin se "the nimien antaja", kun taas Mikko sopeutuu antamiini nimiin tai on toisinaan sopeutumatta. :D Jos keksimäni nimi on hänestä typerä, hän kapinoi sitä vastaan hetken, mutta yleensä kuitenkin antaa asian olla. Myös toisillemme annetuista nimistä huomaa kummalla meistä on enemmän lempinimi-luovuutta, kun Mikon minulle antamat lempinimet rajoittuvat pariin-kolmeen, joista yleisin on "Kulta", kun taas meikäläisen sanavarastosta on vuosien saatosta syntynyt useampi kymmen monenlaista hölöpölö-nimeä. Niin, juuri niitä ne ovat, hölöpölöjä, koska tässä asiassa määrä korvaa laadun. XD

Kohta viisi kuukautta täyttävä Taikamme on luonnollisesti saanut oman osuutensa lempinimi-pakkomielteisen äitinsä nimittelystä. Jo raskausaikana käytimme hänestä useampaa eri masuvauva-nimeä, ja haluaisinkin nyt ikuistaa myös nykyiset käyttämämme (=keksimäni) lempinimet tämänhetkisestä tilanteesta! :3

Taika, eli:
- Taikis
- Taikuri
- Taikuli
- Taikuliina

Muru, eli:
- Muruliina
- Murukka
- Muruska
- Muruliini
- Murmeli
- Murmeliina
- Mursu
- Mursukka
- Mussu
- Mussukka

Kulta, eli:
- Kulti
- Kulaliini
- Kultukka
- Kultinen

Vauva, eli:
- Vauveliina
- Vauvaliina
- Vaavis
- Vaaviska

Tyttö. eli:
- Tytsy
- Tytsykkä
- Tytsyli
- Typy
- Typykkä
- Typsy


Kuten huomaa, lähes poikkeuksetta nimet sikiävät jostain tavallisesta sanasta, johon kuitenkin lisään "persoonallisia" -liina, -liini, -kkä ja -kka -päätteitä. Usein käytössä ovat myös joitakin edellämainittujen yhdistelmiä, kuten Kulta-Vauva, Taikis-Muru ja niin edelleen. Toisinaan tilanteen mukaan kehittyy myös joitakin aivan toisenlaisia, kuten vaikkapa

- Kakkakone
- Vaippapylly (-kkä)
- Syöpötti
- Ahmatti
- Hymytyttö (-nen)
- Lempivauva
- Rakkausvauva

Tässä nyt ainakin osa nimistä, joita kykenin näin yhdeltä istumalta muistamaan. :'D Olivatko kaikki ihan pöhköjä ja onko siellä ruudun toisella puolen myös muita minun kaltaisia lempinimien superviljelijöitä? XD