Tallinnan reissu, sormiruokailua ja Taika 5kk

Heips! :) Taika täyttää tänään kokonaiset VIISI kuukautta! Wuhuu, onnea onnea!!<3 Pikkuinen vauvamme on jo melkein puolivuotias, hullua! :') Kehitystä on tapahtunut aika monessakin asiassa, mutta pienin askelin. Mitään varsinaista uutta ei olla lähiaikoina opittu, mutta vanhat taidot ovat parantuneet ja muuttuneet varmemmiksi. Tukea vasten istuminen on piece of cake, ja syöttötuolissa se on Taikan mielestä suorastaan parasta!

Esineiden pitely ja kädestä toiseen siirtäminen onnistuvat paljon kuukautta aikaisempaa paremmin. Samoin niiden tähtääminen kädellä suuhun. Ollaan jo kokeiltu sormiruokailuakin kuorettoman kurkun imeskelyn merkeissä. :'D Niin, ja eilen ostin ensi kertaa maissinaksuja, joiden mussuttelu vasta hauskaa olikin. >.<

Nukuttaminen on nykyisin (yleisesti ottaen) helppoa ja nopeaa ja yöunikin on toisinaan täydellisen yhteneväistä! :) Vauvakirjan "Nukuit kokonaisen yön" -kohta täyttyi 5.12.2014, vaikka kyllähän sitä on yhä sen jälkeen heräilty korjauttamaan tuttia suuhun melkein joka yö.

"Kattokaa osaan pitää sitä ilman käsiä!"

*Flop*

Viime viikonloppuna vietettiin Mikon iskän syntymäpäiviä matkustamalla koko poppoo Tallinnaan. Oli jännää ja hieman stressaavaa matkustaa Taikan kanssa ulkomaille, kun hän on vielä niin pieni, mutta onneksi kaikki sujui pääosin hyvin ja matkustaminen oli suhteellisen vaivatonta.

Kiertelimme vanhaa kaupunkia ja söimme fiineissä ravintoloissa. Hotellikin oli mielettömän hulppea, vaikka siihen liittyykin eräs omituinen ja epämiellyttävä kohtaaminen. :S

Istuessamme Mikon ja Taikan kanssa hotellin aulan sohvalla (ulko-oven viereisen baaritiskin lähettyvillä) random mies tuli luoksemme. Mies vaikutti ystävälliseltä, mutta oli selkeästi alkoholivaikutuksen alaisena. Hän oli suomalainen ja tuli juttelemaan nähtävästi huomattuaan meidänkin puhuvan keskenämme suomea.

Mies: Ooh miten ihana vauva! Mikä sen nimi on?
Minä: Öh, sen nimi on Taika.
Mies: Taika! Voi miten ihana ja suloinen! Voisinko mä pitää sitä sylissä?

Siis MITÄ HITTOA!? Tuntematon mies vaan tunkeutuu keskusteluumme ja pyytelee syliinsä tuntematonta pientä vauvaa! Minussa jo itsessään se riittää kummaksumisen aiheeksi, mutta että jestas sentään vielä HUMALASSA!? Oikeesti??

Menin tilanteessa täysin tolaltani! Teki mieli sanoa NO ET TODELLAKAAN, mutta ajattelin sen olevan epäsopivaa ja töykeää (vaikka miehen pyyntö mielestäni olikin juuri sellainen). En ollenkaan tiedä miten tuollaisissa tilanteissa pitäisi toimia, mutta jostain mieleni syöväreistä onnistuin keksimään mahdollisimman kiltin keinon sanoakseni ei.

Minä: Öhh...? Eeen mä oikeen uskalla antaa sitä kun se on vielä niin pieni....
Mies: Oi voi.. (pettyneen oloisena) Mutta voi että kun sä oot niin pikkuinen ja suloinen! Nauttikaa hei tästä pikkuvauva-ajasta! Mulla itelläni on 16- ja 17-vuotiaat lapset kotona, mut ei niitä enää pääse halimaan ja pitämään sylissä... Voi että jos sun äitis antais mun ottaa sut syliin, ni pusuttelisin sut läpikotaisin!

Siis MITÄ HEMMETTIÄ? Okei, tosi sulosta että miehellä on kaipuuta omien lastensa lapsuusaikaan ja Taika herätti hänessä lämpimiä muistoja, mutta WHAAT? Ei toisten lapsia voi noin vain pyydellä syliinsä??! Varsinkaan humalassa! Ja kun selkeästi kerran vastataan pyyntöön kieltävästi, asiaa EI tarvitse jäädä pyytelemään uudestaan! Ja vielä pusuttelisin läpikotaisin!? Onko lasten pusuttelu sitten hyväksyttävämpää kuin aikuisten? Jos noin puhuttaisiin minusta, ottaisin sen erittäin epämiellyttävänä seksuaalisena ahdisteluna!

Mitä ihmettä, enkö vaan tajua vai onko tämä teistäkin aivan järkyttävän outoa ja paheksuttavaa??