Hyvää kesän ensimmäistä päivää

Oltiin lauantaina serkkutyttöni valmistujaisissa sekä piipahdettiin perjantaina kaverilla onnittelemassa tätkin pitkään odotetun valkolakin johdosta. Nyt kun juhlinnat ovat takana päin ja on aika palata takaisin arkeen, tuntuu oudolta ja hieman jopa tyhjältä. (Jälkimmäinen tosin saattaa johtua kokeilemani 5:2 -dieetin paastoilun aiheuttamana, heh.) Ehkä kyseessä ei ole juhlien jälkeinen masis, vaan enemmänkin sellainen jännä kesän odotus? Tai oikeastaan sen puuttuminen.

Tiedättehän kun aina koululaisena lukukauden päättyessä puhkuaa intoa ja energiaa? Jotain uutta ja jännää on alkamassa ja kesän helteiden tuulet kutsuvat mukaansa pirskahtelevaan tanssiin! Tai jotain... Minulla kesät ovat tosin yläasteajoista saakka olleet järkyttävän työntäytteisiä, kunnes viime kesänä odotin jotain muuta. Vauvaa.

Tänä kesänä mikään ei ole muuttumassa. Minä olen ja pysyn hoitovapaalla, ja elämäni jatkuu oikeastaan tismalleen samanlaisena kuin kaikki edeltävät kuukaudet koko viimeisen vuoden ajan. Viikonlopun juhlahumun sumentamana aloin hetkellisesti elää noiden muiden opiskelijoiden mukana, odottaen muutosta ja uusia kujeita. Totuus kun on se, että olen kuin olenkin (kaikesta ihanuudesta huolimatta) hieman tylsistynyt tähän kotiäitiyteen. En olisi oikeastaan edes uskonut alkavani haikailla koulun penkistä ennen kuin tyttäreni on täyttänyt edes vuotta. Olenhan aina ollut sitä mieltä että haluan hoitaa lastani itse ainakin ensimmäisten parin vuoden ajan.

Asia ei myöskään ole niin yksinkertainen. Minä kun en vaan voi palata opiskelujen pariin heti kun haluan. Ensinnäkin, en edelleenkään halua pistää lastani kokopäivä-hoitoon vielä näin pienenä, kun hän tarvitsee vielä melko paljon henkilökohtaista huomiota ja apua monessa asiassa. Toiseksi, opinnoistani on jäljellä enää oppari sekä kolme viimeistä harjoittelujaksoa, mikä tarkoittaisi sekä minun että Mikon joutuvan tekemään yhtä aikaisesti vuorotyötä. Tämän myötä jouduttaisiin hakea Taikalle päiväkotia, joka olisi auki aamusta iltaan emmekä sen lisäksi saisi viettää pienen tyttömme kanssa kuin äärimmäisen vähän yhteistä perheaikaa. Olisi myös kamalan surullista hakea lapsi hoidosta ja kuulla vierailta tädeiltä miten tämä on oppinut sanomaan uuden sanan tai syönyt ensimmäistä kertaa haarukalla.

En halua luopua tyttäreni ensimmäisistä vuosista ja siitä huolimatta  odotan elämältäni jo seuraavaa kalenteriluukkua avattavaksi. Toivon saavani pysyä paikoillani ikuisesti ja samalla palan halusta pinkaista juoksuun kohti uusia jännittäviä seikkailuja! Miksi pitää olla niin ristiriitainen ihminen? Taas kerran...

Sailor Girl

Minusta on hauskaa teemapukeutua aina kuin mahdollista. Jos vaatekaapissani ei ole mitään tiettyyn teemaan suoranaisesti sopivaa, haluan kuitenkin laittaa tilaisuuksiin vähän nätimmän tai siistimmän kokonaisuuden. Yritän välttää sortumasta tavalliseen farkut + paita -yhdistelmään liian usein ja "panostaa" asuuni aina kun suinkin kykenen.

Taikan vaatekokonaisuuksiin on samoin ollut kivaa keksiä hauskoja yhdistelmiä, vaikka niiden kanssa otankin yleensä aika rennosti. Minusta lähes kaikki vauvavaatteet sopivat keskenään yhteen, mutta joskus tykkään miettiä Taikankin asua hieman enemmän. Tämä sailor-henkinen kokonaisuus puettiin tytölle viime merkinnässä kertomiini venemessuille. Ulkoilman vuoksi sitä ei tosin kukaan muu kuin minä ja Mikko tainnut nähdä. :'D

Tytön vaatteet ovat...

- Mekko: H&M
- Kauluksellinen body: Ciraf
- Sukkahousut: H&M

Purjehditaan Puistoissa

Liityin facebookissa Turun alueen facebook -kirpputoriin päästääkseni eroon kaapin perukoilla pölyyntyvistä kamppeistani. Kävin muunmuassa eilen ja edellispäivänä keskustassa tapaamassa eräitä naisia kaupanteon merkeissä. Niin, tai siis OSTAMASSA HEILTÄ vaatteita.... Hmm, hyvä suunnitelma Maria, mutta tämä ei nyt ihan mennyt nappiin.

2nd-hand -kärpänen on puraissut meikäläistä pahemman kerran, ja on vain toivottava ettei koko taloutemme kaadu siihen että innostun haalimaan käsiini kasoittain "uusia" edullisia vaatteita. Onneksi edes osa säilytystilasta vapautui tulvivien kamppeiden tieltä, huonosta face-kirppis onnesta huolimatta, eilen kämpillemme saapuneiden ystävieni toimesta. Nyt pinkkeihin roskapusseihin pakkaamiani vaatteita on taas hieman vähemmän. Loput taidan kuitenkin joutua roudaamaan vanhempiemme luokse pikkusiskolleni sekä samassa kaupungissa asuvalle isosiskolleni pengottaviksi. :)

On muuten jännää, että ensin vanhoista vaatteistaan ei millään malttaisi luopua ja ensimmäisten pois annettavien vaatteiden karsiminen joukosta on aina kova pala. Kuitenkin kun ensiaskel on jo otettu, tulee tietynlainen kilpailuvietti löytää kaapistaan mahdollisimman paljon myytävää! Myös sitten kun vaatteet ovat jo erillisessä myyntikassissa, niitä ei todellakaan voi enää kelpuuttaa takaisin omaan kaappiin. :'D Kun on jo kertaalleen käynyt surutyön läpi, hyvästien jälkeistä paluuta ei vain ole! >.<

Paita-GinaTricot, Vyö-2nd hand, Hame-H&M, Sukkahousut-H&M, Kengät-2nd hand (skopunkten), Arskat-Lidl

Asukuvat ovat sunnuntaiselta Naantalireissultamme. Oli ihanan aurinkoinen päivä, vaikka meren läheisyyden vuoksi tuuli olikin melko voimakas. Teki mieli laittaa jotain kesäistä ja naisellista, sekä yhdistää kokonaisuuteen myös uusi punottu vyöni. 8) Nuo mustat kiilakorkoiset tennarit muuten sopivat asuun kuin asuun! Meilestäni ne tekevät tästäkin, muuten melko asiallisesta lookista astetta rennomman ja leikkisämmän. Lopputulos kun voisi olla aika nukkemainen, jos tennareiden sijaan jalassani olisivat vaikkapa mustat kiiltonahkaiset korkkarit.

Lähdimme Naantaliin melko ex-temporesti Mikon vanhempien pyydettyä meidät mukaan perinteisille venemessuille. Taika ei oikein tykännyt reissusta, kun piti koko ajan istua vaunuissa. Aurinkolasitkin olivat aivan tyhmät, samoin hanskat, vaikka sormia alkoikin palella jossain vaiheessa kiertelyä. Onneksi oli monta sylittäjää, koska hermot vaunuissa istuskeluut menivät lopulta totaalisesti. Isin suunnittelemat autopäikkäritkään eivät onnistuneet kuin viideksi minuutiksi, mutta päivän mittaan neiti alkoi olla niin väsynyt, että kiukkutuokion jälkeen vaunut kelpasivat nukahtamiseen. Sinä aikana muu porukka suuntasi tunnelmalliseen Merisaliin vetämään vatsansa täyteen makoisaa buffet-pöytää.<3 Nam!!!

Mites teidän viikonloppu meni? Entäs onko tärpännyt uusien edullisten vaatelöytöjen saralla? :----)

Elämästä ja sen valinnanvaikeuksista

Olenko ainoa joka ei millään osaa päättää mitä ihmettä elämälleen haluaisi tehdä? Olen aiemminkin pohtinut tätä aihetta blogissani, mutta vieläkään en selvästi ole päässyt yksimielisyyteen usean eri minän välillä.

Olen niin kateellinen ihmisille, jotka pienestä pitäen tietävät haluavansa vaikkapa lentäjäksi. Yksi suunta jota kohti on mentävä ja yksi haave, joka pysyy kaiken muun ympäröivän muuttuessa. Minulla ei ole sellaista haavetta. Tai oli, halusin olla äiti. Nyt kun äitiys on pysyvä ja muuttumaton olotila, on keksittävä seuraava tavoite. Mutta mikä?

Miksi pitääkään olla tällainen multi-ihminen, joka periaatteessa kykenisi melkein mihin vain ammattiin tai työhön? Jos vain harjoittelen ja valmistaudun tarpeeksi, voin ryhtyä vaikka aivokirurgiksi tai bikini fitness -malliksi. Onhan se toki aivan mahtava juttu, mutta päätöksenteon kannalta asia on äärimmäisen monimutkainen. Minulla ei ole erityisemmin mitään rajoitteita mihinkään suuntaan ja jos vain yrittäisin tarpeeksi, voisin saavuttaa unelmani. Periaatteessa siis ainoa asia mikä estää minua tekemästä mitä tahansa on oma ainoa haluni.

Joidenkin haaveiden eteen olisi toki tehtävä enemmän töitä kuin toisten. Tietyn ammatin eteen olisi opiskeltava enemmän ja taas muusikon/taiteilijan uran vuoksi olisi osattava sitoutua kyseiseen elämäntapaan koko sydämensä pohjasta. Minun kohdallani ongelmana onkin ollut tietynlainen sitoutumiskammo, sillä en ole varma mitä ihmettä sitä haluaisin oikeasti tehdä?

On niin monia juttuja, jotka kuulostaisivat korviini arvokkaalta ja mielettömältä elämältä! Haluaisin olla laulaja-muusikko sekä maalari-keraamikko-graafikko -taiteilija. Haluaisin olla näyttelijä, kirjailija ja elokuvaohjaaja. Olisin loistava tatuoija, floristi, muotisuunnittelija, juontaja tai valokuvaaja. Haluaisin ison perheen ja paljon lapsia, remontoida ja sisustaa omaa taloa ja viettää kaikki päivät kotiäitinä. Minusta voisi kehittyä mahtava kokki, käsityömestari, pelisuunnittelija tai personal trainer. Sosiaaliset kykyni riittäisivät mainiosti mihin tahansa asiakaspalvelytyöhön, mutta samalla viihtyisin myös itsekseni omassa toimistossa tai ateliéssa ahertaen kaikki päivät. Voisin perustaa kahvilan, olla töissä vaatekaupassa, johtaa lastenkotia, lähteä hyväntekeväisyystyöhön afrikkaan, suunnitella Marimekon kangaskuoseja, rakennella pienoismalleja uusista rakennuksista, toimia hius- ja meikkitaiteilijana, sarjakuvapiirtäjänä tai koruseppänä. Voisin työskennellä juhlien ja tapahtumien järjestäjänä, media-alan monitoimi-tyyppinä, restauroijana, eläinten hoitajana, nukketaiteilijana, filosofina, kätilönä, jooga-ohjaajana, psykologina, seksuaaliterapeuttina, tanssijana, baarimikkona, burlesque- tai sirkustaiteilijana, mallina, sekä kondiittorina.

Niin uskomattoman paljon kaikkea mitä haluaisin tehdä! Ja valehtelematta joka ikinen edellä mainittu työ tai ammatti olisi mielestäni aivan loistava toimipaikka minulle. Miten ihmeessä osaisin valita vain yhden?

Tai no okei, onneksi pelkästään yhtä harrastusta tai työtä ei elämälleen tarvitsekaan valita, mutta tietyt alat ja ammatit vaativat enemmän uhrautumista kuin toiset. Samaan aikaan ei voi olla täysipäiväinen tatuoija, näytteliä, maailmanympäri matkailija sekä suurperheen äiti. Myöskään aika, jaksaminen, terveys tai ihan vaan elämä ei ole loputon. Jotain valintoja on ennemmin tai myöhemmin vain tehtävä ja priorisoitava mitkä jutut ovat itselleen muita tärkeämpiä. Minulle se on kuitenkin tuottanut äärimmäisiä vaikeuksia. Ihan pelkästään harrastuksienkin valitseminen, puhumattakaan sitten siitä elämäntyöstä.

Jotta tämä ei olisi vielä näin yksinkertaista (heh), lisään soppaan myös työn ja muun tekemisen ohelle sen tekemättömyyden! En halua viettää kaikki päiväni säntäillen paikasta toiseen, tehden vimmatusti töitä 24/7. Haluan myös ottaa rennosti, nauttia vapaa-ajasta ja nähdä ystäviä. Haluan viettää tärkeitä hetkiä rakkaiden ja läheisten ihmisten kesken ja jakaa heidän kanssaan elämäni parhaimmat muistot. Jos jokin minulle rakas ja varma asia pitäisi valita, niin se on ehdottomasti minulle rakkaat ihmiset. Ajasta heidän kanssaan minä en ole valmis tinkimään kuin pienimmän mahdollisen määrän verran.

Paras juttu olisi saada elää yhden elämän sijaan ainakin kymmenen erilaista elämää! Olla samaan aikaan useampi eri hahmo ja valita aina päivän mukaan ketä henkilöä haluaisit sillä hetkellä liikuttaa.

Kirpparilöytöjä ja hampaita

Hyvää lauantai-iltaa teille näin puskan takaisen tilannekuvan saattamana! :D

Täällä minä makoilen yksin kotisohvalla Taikan nukkuessa yläkerrassa yöunia ja Mikon lähdettyä näkemään kaveriaan kaupungille. Alkuperäinen suunnitelma tälle viikonlopulle olisi ollut lähteä ystävien luokse Jyväskylään, mutta eteen sattuneiden taloudellisten vaikeuksien vuoksi jouduttiinkin perumaan tulomme pari viikkoa sitten. Reissu olisi maksanut meille kaikkine bensoineen päivineen monen monta kymmentä euroa, joilla todellakin on väliä tämänhetkisessä tilanteessa, kun joka puolelta tuntuu tupsahtavan uusia maksettavia asioita. Ja vieläpä sellaisia suurempia summia, kuten tulevan kämpän takuuvuokraa, muuttoa, uutta sänkyä, kelakorvausten takaisinmaksua, autoremonttia ja niin edelleen. Tuntuu niin vieraalta taas varakkaamman kauden jälkeen olla p-a ja venyttää jokaista penniä, aivan kuin olisi jälleen tuilla elävä opiskelijapariskunta.

Säästöjä on onneksi pistetty sivuun pisin syksyä, ja sen vuoksi toistaiseksi ollaankin pärjätty yllättävistä rahamenoista huolimatta omillamme ilman että oltaisiin jouduttu turvautumaan lainan pyytämiseen. Onneksi vuokran pieneneminen tulevan kämpän myötä helpottaa tilannetta kummasti ja päästään taas elämään vähän vapaammin eikä mennä joka kuukausi kädestä suuhun. Kunhan ei nyt vain tulisi mitään uutta yllättävää ongelmaa. u_u'

Shoppailut ovat jääneet nyt lähes olemattomiin, vaikka ihania kesävaatteita onkin tehnyt mieli ostella vaikka kaksin käsin. Olin jo mielessäni sinetöimässä onnetonta kohtaloani, kunnes muistin etten olekaan vähään aikaan käynyt kirpputoreilla! Eilen suunnattiin nokkamme sinne ja mukaan tarttuikun muutama kiva löytö! 8---) Parasta niissä oli tietysti hinta, joka ei uusien vaatteiden tavoin tyhjennä kukkaroa.

Tällaisia juttuja löysin:

- Hieman liian iso sininen paita intialaisilla viboilla, 3e. Kyllä, SININEN! :'D Nappasin tämän vaaterivistä kauniin kukkakuosin vuoksi, mutta väri oli alusta saakka niin outo, etten olisi ikinä uskonut lopulta ostavani tämän itselleni! Jotain kummallista kuitenkin tapahtui, sillä ihastuin kovasti tähän paituliin aivan kokonaisuudessa eikä harmita yhtään että se päätyi kanssani kotiin saakka.<3

- Punottu mustaruskea vyö, 5e. Mielestäni viisi euroa on kirpparituotteesta aika paljon, mutta tämä vyö vain oli niiiin mielettömän upea! *-* Löysin ensiksi samasta loosista toisen tällaisen, saman mallisen mustan kiiltonahkaisen vyön. Sovitinkin sitä ja meinasin jopa ostaa, kun ei minulla kerran ole tällä hetkellä yhtään tuollaista sopivaa, leveää vyötärövyötä. Sitten huomasinkin tämän, ja toinen vyö sai automaattisesti pakit! I-h-a-n-a!

 - Herrrkullinen leijonan keltainen neule, 3e. Kyseinen väri on alkanut ihastuttaa minua jo jokin aika sitten ja harmistelinkin etten omista yhtään sen sävyistä vaatekappaletta. Tämän neuleen hinta, suloiset isot mustat napit ja tietysti se väri vain osuivat kaikki niin yhteen, ettei tarvinnut kauaa miettiä otanko vai jätänkö. Malli on tuollainen hieman lyhyempi, mutta vauhtelu virkistää, ja sopiihan tuo aika kivasti vaikkapa mekon tai korkeavyötäröisen hameen kaveriksi. ^^

- Jännän kaula-aukkoinen raitapaita, 3e. Oih, tämän puseron materiaali on sellaista miellyttävän venyvää ja arvasin heti että se myötäilisi kropan kauniisti, kuten se tekikin. Malliltaan tämä on aika pitkä, mikä on kyllä kiva ettei tarvitse olla koko ajan vetämässä paidan helmaa alas päin. Musta-harmaa -raita on erittäin minua, enkä oikeastaan keksikään juuri muuta yhtä hyvin raidoitukseen sopivaa väriyhdistelmää. :') Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin tuo hauska kaula-aukko, joka on muotoiltu melko alas päin meneväksi, ja tuollaiseksi "lerpattavaksi" ylimääräisen lisäkankaan avulla. Paita näyttää todella hyvältä päällä, ja varmasti imartelee melkein millaista tahansa kropan muotoa, tykkään! :3

Lisäksi mukaan päätyi pieni kehystetty peili-koriste täydentämään hullunkurista kehyslajitelmaamme, mutta muuten ostokset olivatkin siinä. : >



Tänään käytiin muuten Mikon kanssa kumpikin monen vuoden jälkeen ensi kertaa hammaslääkärissä! :'o Tai minähän olen kyllä käynyt pari vuotta sitten päivystyksen kautta paikkauttamassa kipeilevän reiän, mutta kunnon tarkastuksessa olin itsekin ollut viimeksi lukiossa, noin 16-vuotiaana. Mikko taas armeijassa, ja siitäkin on jokunen vuosi jo aikaa.

Herra meni aika itsevarmoin fiiliksin, kun hänellä ei ole kuulemma koskaan ollut yhtäkään reikää hampaissa. Minua taas jännitti, sillä kouluaikoina hammastarkastuksella löytyi aina yksi tai useampi paikattava kohta... (Vaikka olenkin aina harjannut hampaitani kahdesti päivässä!) Pienenä minulla oli myös muutamatkin hammasraudat, joten jouduin ravaamaan siellä säännöllisin väliajoin. En siis omista mitään hammaslääkärikammoa, mutta sanotaan niin etten kyllä erityisemmin nautikaan siitä. Varsinkaan jos kyseessä on hampaan paikkaaminen...

Sain yllätyksekseni kuulla että peloistani huolimatta hampaissani ei ollut YHTÄKÄÄN reikää! Wohoo! Ainoastaan hieman hammaskiveä, jonka vuoksi minun olisi hyvä käydä suuhygienistillä jossain vaiheessa. Lääkäri myös varmisti että kaikki viisaudenhampaani ovat jo kunnolla puhjenneet, ja ylärivistön yksilöt ovat jopa melko valmiin näköiset. Jälkimmäinen tieto oli minulle jokseenkin yllättävää, ja kysyinkin heti perään että täytyykö ne siis poistattaa kun ovat kerran jo täysikavuiset. Vastaukseksi sanottiin että ei tarvitse, ellei niissä ole särkyä. Huhh! Olin aivan turhaan huolissani. ~.~'' (Mikolta muuten löytyi yksi reikä, hahaa!)



Sellaisia kuulumisia tänne. :') Huomenna suuntaamme Mikon vanhempien seuraksi venemessuille Naantaliin ja katsotaan mihin kaikkialle päivä meidät vie. ^^ Hyvää viikonlopun jatkoa teillekin!

Mekkomaista asua ja kesäistä iltaa

Aaaaahh<3 Onko mitään parempaa päivän aloitusta kuin herätä itse vasta kello yhdeksän, normaalin puoli kasin sijaan? ^^ Taika oli kyllä samoin hereillä sängyssään, mutta oli selvästi juuri herännyt ja makoili vielä tyytyväisenä höpötellen itsekseen. Lisäksi nousta piiitkästä aikaa natisevan kumipatjan sijaan OIKEALTA SÄNGYLTÄ?! (Tästä lisää myöhemmin!)

Meille kuuluu aika hyvää, vaikka kyllä hieman uuvuttavaakin aikaa. Kuten aikaisemmin kerroin, tiistaina täällä visiteerasi ötökkämies myrkyttäjä ja jännitimme hieman mitä kaikkea hänen tulonsa tuo meille tullessaan. Pelättiin että tämä sanoo joutuvamme hankkiutumaan kaikista puisista huonekaluistamme eroon ja pistämään koko kämppämme muoveihin. Tätä ei onneksi kuitenkaan tapahtunut, vaan päin vastoin saimme kehuja ettei tilanteemme ole lainkaan niin paha mitä se voisi olla! :') Oltiin kuulemma fiksuja kun otettiin yhteyttä näinkin ajoissa, ja hoidettavana on vain yksi ainoa huone koko huushollin sijaan. Jee!<3

Ammattilainen teki huoneistotarkastuksen ja päätyi myrkyttämään ainoastaan makuuhuoneemme. Olimme valmistautuneet myrkytykseen hulluina, viemällä saunaan koko vaatehuoneemme sisällön ja saunottamalla niistä mahdolliset luteet ja luteiden munat pihalle. Siivosimme samoin koko huoneiston lattiasta kattoon ettei vain mikään menisi mönkään. Myrkytyksen jälkeen saimme ohjeet hankkia mahdollisimman pian uuden sängyn, sillä luteet pääsevät kiipeämään käyttämäämme ilmapatjan reunaa pitkin puremaan meitä yön aikana. Juttu siis on niin, että myrkyttäjä tappoi kaikki elävät luteet, mutta tulevat kuoriutuvat yksilöt syntyvät jossain vaiheessa. Munia kun ei voi tuhota myrkyllä, niin uusien tulokkaiden lisääntymistä estetään sillä etteivät he saa verta ravinnokseen. Sängyn jalat laitetaan myrkyttäjän antamiin myrkkyä sisältäviin kuppeihin, jotka toimivat ansoina mahdollisten tulevien kiipeilijöiden varalta.

Lähdimme eilen aamulla vimmatusti Ikeaan uuden sängyn ostoksille. Saavuimme perille jopa niin innokkaasti, että koko kauppa ei ollut vielä edes auki (9.30), haha! :D Tarkoituksenamme oli siis ostaa runkosänky ja uudet patjat. (Erillinen sängynrunko siksi, etteivät kissat raatelisi runkopatjaa vanhan sänkymme tavoin.) Olimme katselleet nettisivuilta valmiiksi sellaista mukavan reunatonta ja vähän tilaa vievää petiä tulevan kaksiomme tiloja ajatellen. Ettei se veisi liikaa tilaa ja että sen voisi mahdollisesti sijoittaa olohuoneeseen, jos päätyisimme kyseisen tilan jakamiseen. Ei siis mitään ylimääräisiä reunoja tai sivuista avattavia laatikoistoja, jotta sänkyyn pääsee jalkapäädyn kautta ja se voidaan sijoittaa mahdollisimman lähelle seinää.

Sitten saavuimme paikalle. Ja noh, lopputulos onkin tämä:

Huuups... Muttakun! Katsokaa miten älyttömän komea se on!!<3 Ihan kuin jostain Game Of Thrones:in linnasta! *o* Ja lisäksi tämä oli melko edullinen runko ja saimmekin säästettyä jokusen pennin alkuperäiseen katsomaamme sänkyyn verrattuna. :') Toivotaan siis vain että saamme tämän kaunottaren sijoitettua tulevaan kämppäämme ongelmitta...

Arvatkaa muuten kuka tämän sängyn kokosi? MINÄ! Ihan yksin, sillä aikaa kun Mikko oli töissä! :DD We can do it girls!

Ja tältä ansakupit näyttävät käytännössä.

Mutta niin, se siitä ludeongelmasta. Lisäksi täällä ollaan pakattu vaatteita säkkeihin muuttoa ajatellen. Talvitakkeja tai muita vastaavia kun ei kauheasti enää kesäkuun loppuun mennessä (TOIVOTTAVASTI) tarvita. ^^ Lisäksi rohkenin erottamaan osan vaatteistani pois myytäviksi. :'( Olen aina ollut huono luopumaan sellaisista, vaikka jotkut vermeet eivät olisikaan päätyneet ylle useampaan vuoteen. Erityisesti nyt, kun olen halunnut säilyttää vanhoja kamojani siihen saakka kunnes ne mahtuisivat taas päälleni.

Sitten eräänä päivänä Mikko ehdotti miksen myisi niitä kirpparilla. Olin ensiksi hieman tympääntynyt, mutta paremmin asiaa mietittyäni tajusin miten järkevää se olisi. Vaatteet pääsisivät uusiin koteihin, pois meidän nurkista pyörimästä ja saisivat ansaitsemaansa käyttöä. Sitäpaitsi, suuri osa niistä on ennestäänkin ostettu 2nd handina, joten suurta "tappiota" ei niiden edelleenmyynnistä tulisi. Suurin syy liian pienten vaatteiden panttaamiseen on kuitenkin se yhä sisimmässä elävä toivon kipinä että kyllä mä vielä joskus niihin mahdun! En ole vielä kokonaan heittänyt kirvestä kaivoon laihduttamisen suhteen, mutta tietyllä tapaa yritän nyt hyväksyä itseni juuri tämän kokoisena mitä olen. Fakta kuitenkin on, että tarvitsen uusia (=oikean kokoisia) kesävaatteita ja vanhojen pois myyminen auttaisi tyhjän tilan lisäksi myös mahdollisesti rahallisesti. :)

Eilen käytiin taas Taikan kanssa salilla ja ensi kertaa latino-tuntini päätyttyä Taika ei halunnutkaan lähteä lapsiparkista! :'D Minut nähtyään hän toki halusi syliini ja oli innoissaan että äiti tuli takaisin, mutta kotiin hän ei sieltä halunnut millään lähteä. Kun yritin pukea hänelle ulkovaatteita, hän kiemurteli sylissäni kuin mikäkin mato yrittäessään mennä takaisin leikkimään. Koko pukemis-sessio kesti varmaan kymmenen minuuttia, kun neiti vain halusi koko ajan lähteä pakoon! Apua, mikä uhmis-tuhmis hänestä on tullut! :o

Postauksen asukuvat ovat jo jokusen päivän vanhat, viime viikolla otetut kun kävimme koko perheen voimin katsomassa ystäviemme uutta asuntoa. Halusin laittaa päälle jotain naisellista ja löysin kaapista tuon uuden pitsireunuksisen paidan johon päädyin yhdistämään vähälle käytöllä jääneen a-linjaisen hameen. Molemmat vaatekappaleet ovat H&M:ltä, sillä muualta en vaatteita edelleenkään osaa ostaa. :D

Hiukset kaipasivat ainiaisen ponnarin tilalle vaihtelua, joten kieputin ne tuollaisiksi palleroiksi. Vähän lapsellinen kampaus ehkä, mutta minusta se on samalla söpö ja hauskakin. ^^

Minun on pakko myöntää sortuvani nykyään yhä useammin housuihin, vaikka hame on ja pysyy tyylillisesti sinä the ykkösjuttunani vieläkin. Toivottavasti ainakin kesällä hiostavasta "iho vasten ihoa" -jalkakontaktista huolimatta jaksaisin pitää hameita enemmän, sillä ne ovat niin osa kesää ja sitä tunnelmaa.<3 Niin ja sheivata, heh... Jokin maksihame olisi kyllä varsin ihana, kun ei tarvisi koko ajan miettiä vilkkuuko alushousut tai joko helma on karannut aivan liian lähelle vesirajaa. Olen tosin niin ikävän lyhyt ja persjalkainen, että pitkällä hameella tulisi entistä hobitimpi meininki. Vaikka kuka nyt sellaisesta välittää! Joo, tulevan kesän tavoitteeksi voisin asettaa uuden pitkän hameen hankinnan! Jospa sillä tavoin liehuvia helmoja tulisi pidettyä uutuudenviehätyksissäni ahkerammin. :)

Oli muuten mitä loistavin ulkoilukeli tänään! 8----) Käytiin koko poppoo ulkoilemassa ja leikkimässä naapuritalon leikkikentällä. Myös Nana seurasi mukaan, ja voi miten sikäläiset lapset olivatkaan innoissaan. >.< Lopuksi ajeltiin kauppaan ostamaan pari pakettia korviketta, omenia sekä klementiinejä. Niin, ja pakastealtaan jätskit (okei, mulla oli Twister-mehujää) kun oli niin kaunis auringonpaiste. Ennen kotiin paluuta syötiin vielä ostamamme herkut läheisellä uimarannalla istuen vihreällä nurtsilla. Taika nuolaisi jääpuikkoani hieman, mutta naama vääntyi kokemuksesta aivan nurin. x) Tyttö tykästyi enemmän kävelemään ympärilläni ja taputella äitiään päähän.

*tap tap tap* Äääää!! Äjtiko, äjtiko! *tap tap tap*

Aika kiva ilta.<3

Arkikuvahaaste 7

Seitsemäs siloittelematon kuva arjestamme. Äiti Isä ja lapsi.

Unohdin ihan tämän haasteen, mutta muistin onneksi kuitenkin ennen kuin oli kuukauttakaan ehtinyt vierähtää edellisestä. :') Tällä kertaa arkikuva kertoo äidin sijaan isästä ja lapsesta, mikä on toisaalta melko oikeutettua, sillä Mikko tekee aika pitkälle puolet kaikista hommista mitä minäkin ja on lähes yhtä oikeutettu tulla kutsutuksi the lastenhoitajaksi.

Nyt kun Taika on vähän isompi, isin on ollut huomattavasti helpompaa saada häneen kontaktia. Tytön ensimmäiset puoli vuotta oli aika pitkälti yhtäjaksoista äiti-aikaa, jolloin isän syli tai hoito ei vain jostain syystä kelvannut. Se oli tietysti raskasta Mikolle, sillä pitkään odotettu ihana yhteinen vauvamme olikin yhtäkkiä vain äidin vauva. Samalla tuo aika oli rankkaa myös minulle, sillä kaipasihan sitä edes joskus omaa tilaa ja hetkiä kun sai vain olla yksin ajatustensa kanssa.

Jos irtauduin lähtemään yksinäni kauppaan, koin jatkuvaa pientä nipistystä sydämessäni, että siellä kotosalla oleva mies yrittää epätoivoisesti viihdyttää äitiään ikävöivää narisevaa vauvaa. Välillä tuntui, että minä olin se ainoa lapsen hyväksymä vanhempi ja mies ainoastaan silloin tällöin pieneksi hetkeksi kelpaava apuhoitaja. Yritettiin kyllä vaikeuksista huolimatta tukea Taikan kiintymyssuhdetta Mikkoon alusta saakka pienin askelin, mutta väistämättä minusta kehittyi perheen virallinen vauvatietäjä, joka oli aina perillä vauvatarvikkeiden sijainneista, Taikan mielialan ennakoinneista sekä niistä "tempuista", joilla Taikan saa syömään tai pysymään hetken aikaa paikoillaan vaipanvaihdon ajaksi.

Tällä hetkellä ollaan kuitenkin jo melko tasavertoisessa asemassa. Mitä vanhemmaksi Taika kasvoi, sitä enemmän isä hyväksyttiin kuvioihin. Jotkut asiat onnistivat isiltä jopa äitiä paremmin, vaikka onhan minun varmasti vieläkin helpompi tulkita Taikan juttuja, ollessani hänen kanssaan kaikki päivät hoitovapaalla.