Unohdin ihan tämän haasteen, mutta muistin onneksi kuitenkin ennen kuin oli kuukauttakaan ehtinyt vierähtää edellisestä. :') Tällä kertaa arkikuva kertoo äidin sijaan isästä ja lapsesta, mikä on toisaalta melko oikeutettua, sillä Mikko tekee aika pitkälle puolet kaikista hommista mitä minäkin ja on lähes yhtä oikeutettu tulla kutsutuksi the lastenhoitajaksi.
Nyt kun Taika on vähän isompi, isin on ollut huomattavasti helpompaa saada häneen kontaktia. Tytön ensimmäiset puoli vuotta oli aika pitkälti yhtäjaksoista äiti-aikaa, jolloin isän syli tai hoito ei vain jostain syystä kelvannut. Se oli tietysti raskasta Mikolle, sillä pitkään odotettu ihana yhteinen vauvamme olikin yhtäkkiä vain äidin vauva. Samalla tuo aika oli rankkaa myös minulle, sillä kaipasihan sitä edes joskus omaa tilaa ja hetkiä kun sai vain olla yksin ajatustensa kanssa.
Jos irtauduin lähtemään yksinäni kauppaan, koin jatkuvaa pientä nipistystä sydämessäni, että siellä kotosalla oleva mies yrittää epätoivoisesti viihdyttää äitiään ikävöivää narisevaa vauvaa. Välillä tuntui, että minä olin se ainoa lapsen hyväksymä vanhempi ja mies ainoastaan silloin tällöin pieneksi hetkeksi kelpaava apuhoitaja. Yritettiin kyllä vaikeuksista huolimatta tukea Taikan kiintymyssuhdetta Mikkoon alusta saakka pienin askelin, mutta väistämättä minusta kehittyi perheen virallinen vauvatietäjä, joka oli aina perillä vauvatarvikkeiden sijainneista, Taikan mielialan ennakoinneista sekä niistä "tempuista", joilla Taikan saa syömään tai pysymään hetken aikaa paikoillaan vaipanvaihdon ajaksi.
Tällä hetkellä ollaan kuitenkin jo melko tasavertoisessa asemassa. Mitä vanhemmaksi Taika kasvoi, sitä enemmän isä hyväksyttiin kuvioihin. Jotkut asiat onnistivat isiltä jopa äitiä paremmin, vaikka onhan minun varmasti vieläkin helpompi tulkita Taikan juttuja, ollessani hänen kanssaan kaikki päivät hoitovapaalla.
Ah, musta on nykyään ihanaa katsella tämmöisiä kuvia :D Tulee semmonen fiilis, ettei olla ainoita jolla lelut ja kampsut on levällään ja nimenomaan lattioilla! Toi on varmasti ollut rankkaa, itseäni kauhistutti alussa, että vauva kiintyisi vaan äitiin kun olin siitä lukenut. Onneksi tähän asti on selvitty ilman suosimisia, mutta voihan niitä tulla vielä hyvinkin. Taika on kyllä niin suloinen! :)
VastaaPoistaHahaa, joo todellakin! :'D Jossain vaiheessa päätettiin että "joojoo, siivotaan sitten joka ilta lelut takaisin koriin", mutta eihän siitä mitään tullut kun joka päivä typy ripottelee ne pisin kämppää uudestaan kaaokseksi. x) Lisäksi kirjat täytyy toki kaivaa hyllystä sekä dvd:t levittää lattialle ja avata kannet auki. Huoh! :D
PoistaMä en itseasiassa muistakaan enää minkä ikäisenä tarkalleen tuo äiti-vaihe tuli. : / Olisko joskus 5-6kk tienoilla? Meillä vaikutti myös jonkin verran Mikon vuorotyö, niin joinakin päivinä he näki Taikan kanssa hereillä ollessa vain parin tunnin ajan. :( Toivottavasti teille ei tulekaan tuollaista suosimista, koska siitä on vaikeaa päästä eroon. Helpompaa vaan sellasessa tilanteessa "hoitaa hommat nopeesti" ja antaa äidin tehdä ne isän puolesta, mutta oikeastihan se olisi nimenomaan äärimmäisen tärkeää antaa isän olla enemmän mukana eikä etääntyä entisestään. Hmmmhh..
Kiitos kommentista! ^^