Olenko ainoa joka ei millään osaa päättää mitä ihmettä elämälleen haluaisi tehdä? Olen aiemminkin pohtinut tätä aihetta blogissani, mutta vieläkään en selvästi ole päässyt yksimielisyyteen usean eri minän välillä.
Olen niin kateellinen ihmisille, jotka pienestä pitäen tietävät haluavansa vaikkapa lentäjäksi. Yksi suunta jota kohti on mentävä ja yksi haave, joka pysyy kaiken muun ympäröivän muuttuessa. Minulla ei ole sellaista haavetta. Tai oli, halusin olla äiti. Nyt kun äitiys on pysyvä ja muuttumaton olotila, on keksittävä seuraava tavoite. Mutta mikä?
Miksi pitääkään olla tällainen multi-ihminen, joka periaatteessa kykenisi melkein mihin vain ammattiin tai työhön? Jos vain harjoittelen ja valmistaudun tarpeeksi, voin ryhtyä vaikka aivokirurgiksi tai bikini fitness -malliksi. Onhan se toki aivan mahtava juttu, mutta päätöksenteon kannalta asia on äärimmäisen monimutkainen. Minulla ei ole erityisemmin mitään rajoitteita mihinkään suuntaan ja jos vain yrittäisin tarpeeksi, voisin saavuttaa unelmani. Periaatteessa siis ainoa asia mikä estää minua tekemästä mitä tahansa on oma ainoa haluni.
Joidenkin haaveiden eteen olisi toki tehtävä enemmän töitä kuin toisten. Tietyn ammatin eteen olisi opiskeltava enemmän ja taas muusikon/taiteilijan uran vuoksi olisi osattava sitoutua kyseiseen elämäntapaan koko sydämensä pohjasta. Minun kohdallani ongelmana onkin ollut tietynlainen sitoutumiskammo, sillä en ole varma mitä ihmettä sitä haluaisin oikeasti tehdä?
On niin monia juttuja, jotka kuulostaisivat korviini arvokkaalta ja mielettömältä elämältä! Haluaisin olla laulaja-muusikko sekä maalari-keraamikko-graafikko -taiteilija. Haluaisin olla näyttelijä, kirjailija ja elokuvaohjaaja. Olisin loistava tatuoija, floristi, muotisuunnittelija, juontaja tai valokuvaaja. Haluaisin ison perheen ja paljon lapsia, remontoida ja sisustaa omaa taloa ja viettää kaikki päivät kotiäitinä. Minusta voisi kehittyä mahtava kokki, käsityömestari, pelisuunnittelija tai personal trainer. Sosiaaliset kykyni riittäisivät mainiosti mihin tahansa asiakaspalvelytyöhön, mutta samalla viihtyisin myös itsekseni omassa toimistossa tai ateliéssa ahertaen kaikki päivät. Voisin perustaa kahvilan, olla töissä vaatekaupassa, johtaa lastenkotia, lähteä hyväntekeväisyystyöhön afrikkaan, suunnitella Marimekon kangaskuoseja, rakennella pienoismalleja uusista rakennuksista, toimia hius- ja meikkitaiteilijana, sarjakuvapiirtäjänä tai koruseppänä. Voisin työskennellä juhlien ja tapahtumien järjestäjänä, media-alan monitoimi-tyyppinä, restauroijana, eläinten hoitajana, nukketaiteilijana, filosofina, kätilönä, jooga-ohjaajana, psykologina, seksuaaliterapeuttina, tanssijana, baarimikkona, burlesque- tai sirkustaiteilijana, mallina, sekä kondiittorina.
Niin uskomattoman paljon kaikkea mitä haluaisin tehdä! Ja valehtelematta joka ikinen edellä mainittu työ tai ammatti olisi mielestäni aivan loistava toimipaikka minulle. Miten ihmeessä osaisin valita vain yhden?
Tai no okei, onneksi pelkästään yhtä harrastusta tai työtä ei elämälleen tarvitsekaan valita, mutta tietyt alat ja ammatit vaativat enemmän uhrautumista kuin toiset. Samaan aikaan ei voi olla täysipäiväinen tatuoija, näytteliä, maailmanympäri matkailija sekä suurperheen äiti. Myöskään aika, jaksaminen, terveys tai ihan vaan elämä ei ole loputon. Jotain valintoja on ennemmin tai myöhemmin vain tehtävä ja priorisoitava mitkä jutut ovat itselleen muita tärkeämpiä. Minulle se on kuitenkin tuottanut äärimmäisiä vaikeuksia. Ihan pelkästään harrastuksienkin valitseminen, puhumattakaan sitten siitä elämäntyöstä.
Jotta tämä ei olisi vielä näin yksinkertaista (heh), lisään soppaan myös työn ja muun tekemisen ohelle sen tekemättömyyden! En halua viettää kaikki päiväni säntäillen paikasta toiseen, tehden vimmatusti töitä 24/7. Haluan myös ottaa rennosti, nauttia vapaa-ajasta ja nähdä ystäviä. Haluan viettää tärkeitä hetkiä rakkaiden ja läheisten ihmisten kesken ja jakaa heidän kanssaan elämäni parhaimmat muistot. Jos jokin minulle rakas ja varma asia pitäisi valita, niin se on ehdottomasti minulle rakkaat ihmiset. Ajasta heidän kanssaan minä en ole valmis tinkimään kuin pienimmän mahdollisen määrän verran.
Paras juttu olisi saada elää yhden elämän sijaan ainakin kymmenen erilaista elämää! Olla samaan aikaan useampi eri hahmo ja valita aina päivän mukaan ketä henkilöä haluaisit sillä hetkellä liikuttaa.
Olen niin kateellinen ihmisille, jotka pienestä pitäen tietävät haluavansa vaikkapa lentäjäksi. Yksi suunta jota kohti on mentävä ja yksi haave, joka pysyy kaiken muun ympäröivän muuttuessa. Minulla ei ole sellaista haavetta. Tai oli, halusin olla äiti. Nyt kun äitiys on pysyvä ja muuttumaton olotila, on keksittävä seuraava tavoite. Mutta mikä?
Miksi pitääkään olla tällainen multi-ihminen, joka periaatteessa kykenisi melkein mihin vain ammattiin tai työhön? Jos vain harjoittelen ja valmistaudun tarpeeksi, voin ryhtyä vaikka aivokirurgiksi tai bikini fitness -malliksi. Onhan se toki aivan mahtava juttu, mutta päätöksenteon kannalta asia on äärimmäisen monimutkainen. Minulla ei ole erityisemmin mitään rajoitteita mihinkään suuntaan ja jos vain yrittäisin tarpeeksi, voisin saavuttaa unelmani. Periaatteessa siis ainoa asia mikä estää minua tekemästä mitä tahansa on oma ainoa haluni.
Joidenkin haaveiden eteen olisi toki tehtävä enemmän töitä kuin toisten. Tietyn ammatin eteen olisi opiskeltava enemmän ja taas muusikon/taiteilijan uran vuoksi olisi osattava sitoutua kyseiseen elämäntapaan koko sydämensä pohjasta. Minun kohdallani ongelmana onkin ollut tietynlainen sitoutumiskammo, sillä en ole varma mitä ihmettä sitä haluaisin oikeasti tehdä?
On niin monia juttuja, jotka kuulostaisivat korviini arvokkaalta ja mielettömältä elämältä! Haluaisin olla laulaja-muusikko sekä maalari-keraamikko-graafikko -taiteilija. Haluaisin olla näyttelijä, kirjailija ja elokuvaohjaaja. Olisin loistava tatuoija, floristi, muotisuunnittelija, juontaja tai valokuvaaja. Haluaisin ison perheen ja paljon lapsia, remontoida ja sisustaa omaa taloa ja viettää kaikki päivät kotiäitinä. Minusta voisi kehittyä mahtava kokki, käsityömestari, pelisuunnittelija tai personal trainer. Sosiaaliset kykyni riittäisivät mainiosti mihin tahansa asiakaspalvelytyöhön, mutta samalla viihtyisin myös itsekseni omassa toimistossa tai ateliéssa ahertaen kaikki päivät. Voisin perustaa kahvilan, olla töissä vaatekaupassa, johtaa lastenkotia, lähteä hyväntekeväisyystyöhön afrikkaan, suunnitella Marimekon kangaskuoseja, rakennella pienoismalleja uusista rakennuksista, toimia hius- ja meikkitaiteilijana, sarjakuvapiirtäjänä tai koruseppänä. Voisin työskennellä juhlien ja tapahtumien järjestäjänä, media-alan monitoimi-tyyppinä, restauroijana, eläinten hoitajana, nukketaiteilijana, filosofina, kätilönä, jooga-ohjaajana, psykologina, seksuaaliterapeuttina, tanssijana, baarimikkona, burlesque- tai sirkustaiteilijana, mallina, sekä kondiittorina.
Niin uskomattoman paljon kaikkea mitä haluaisin tehdä! Ja valehtelematta joka ikinen edellä mainittu työ tai ammatti olisi mielestäni aivan loistava toimipaikka minulle. Miten ihmeessä osaisin valita vain yhden?
Tai no okei, onneksi pelkästään yhtä harrastusta tai työtä ei elämälleen tarvitsekaan valita, mutta tietyt alat ja ammatit vaativat enemmän uhrautumista kuin toiset. Samaan aikaan ei voi olla täysipäiväinen tatuoija, näytteliä, maailmanympäri matkailija sekä suurperheen äiti. Myöskään aika, jaksaminen, terveys tai ihan vaan elämä ei ole loputon. Jotain valintoja on ennemmin tai myöhemmin vain tehtävä ja priorisoitava mitkä jutut ovat itselleen muita tärkeämpiä. Minulle se on kuitenkin tuottanut äärimmäisiä vaikeuksia. Ihan pelkästään harrastuksienkin valitseminen, puhumattakaan sitten siitä elämäntyöstä.
Jotta tämä ei olisi vielä näin yksinkertaista (heh), lisään soppaan myös työn ja muun tekemisen ohelle sen tekemättömyyden! En halua viettää kaikki päiväni säntäillen paikasta toiseen, tehden vimmatusti töitä 24/7. Haluan myös ottaa rennosti, nauttia vapaa-ajasta ja nähdä ystäviä. Haluan viettää tärkeitä hetkiä rakkaiden ja läheisten ihmisten kesken ja jakaa heidän kanssaan elämäni parhaimmat muistot. Jos jokin minulle rakas ja varma asia pitäisi valita, niin se on ehdottomasti minulle rakkaat ihmiset. Ajasta heidän kanssaan minä en ole valmis tinkimään kuin pienimmän mahdollisen määrän verran.
Paras juttu olisi saada elää yhden elämän sijaan ainakin kymmenen erilaista elämää! Olla samaan aikaan useampi eri hahmo ja valita aina päivän mukaan ketä henkilöä haluaisit sillä hetkellä liikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti