maanantai 30. marraskuuta 2015

Kuulumisia ja merenneitotukka

No heipä hei taas!

Viikonloppu oli ja meni. Meillä ei tehty erityisesti mitään ihmeellistä. Lauantaina Mikko oli työporukansa pikkujouluissa ja lauantaiaamuna haettiin kirpparilta jäljelle jääneet vauvakamppeet pois. Saatiin viikossa myytyä melkein sadan euron verran, mikä ei vissiin ole mikään kovin hyvä saldo. Ottaen kuitenkin huomioon että lähes kaikki tavaramme maksoivat 50 senttiä /kappale, niin toisaalta olen melkoisen yllättynyt näinkin hyvästä tuloksesta.

Lauantai-iltana Mikko oli töihissä ja me Taikan kanssa uskallettiin käydä vain lähikaupassa ruokaostoksilla. Koko viikonlopun oli melkoisen karsea ilma, jäätävän kova tuuli ja vesisadetta. Kauppareissun jälkeen oli tarkoitus jäädä pihalle leikkimään, mutta tuulenpuuskat olivat niin kovia, että kärryt meinasivat lähteä käsistä useamman kerran. Taikakin pelkäsi tuulta, eikä tykännyt yhtään olla ulkona, kun olisi koko ajan halunnut vain syliin. :(

Sunnuntain ulkoilua. Löytäkää ylävasemmasta kuvasta kaksi oravaa!
Sunnuntainakin oli isin työpäivä. Ulkoiltiin Taikan kanssa aamupäivällä pihalla ja käytiin katselemassa oravia sekä juoksentelemassa nurmikolla. Koko perheen yhteinen loppuilta meni kaupassa käyden ja kotona ollen.

Alla vielä kuvia ulkoreissun jälkeisistä leikkihetkistä. ^^ Taikalla ja Kikillä näytti olevan niin hauskaa yhdessä! :') Ne nyt ovat muutenkin aina kuin paita ja peppu, mutta harvoin heidän leikkejään saa taltioitua kameralle. :D

Taikan päälle eksyi lämpökerrastoksi kaikki minun itsetekemäni kutomukset! :') Takki ja sukat mahtuvat yhä, vaikka niitä käytettiin jo viime vuonna. Pöksyt taas on kudottu vasta taannoin.


Eilen tuli myöskin värjättyä hiukset! Mysteerinen viime postauksen vihjailuni ei ollut lainkaan niin salaperäinen, jos on yhtään seurannut blogini tukkajuttuja viimeisten puolen vuoden sisällä. Tällä kertaa vuorossa oli nimittäin vihreä väri, jota pohdin jo silloin kun olin värjäämässä tukkaani violetiksi.

Kuten edellisen postauksen videossa mainitsinkin, mua arvellutti kovasti vihreän (tai minkä vaan luonnottoman shokkivärin) värjääminen. En tiedä miten tulen jaksamaan ylläpitää sitä, entä yhtään tykkää sellaisesta puoliksi kulahtaneesta homehtuneen sävyisestä riikinkukko-reuhkasta. Siitä huolimatta päätin että Perskeles! Nyt tai ei koskaan!!

Lopputuloksesta tuli aika erilainen mitä olin kuvitellut. Värjäsin tämän Splat-merkkisellä värillä, sävyssä Deep Emerald. Purkin kyljessä vihreän sävy näytti mielestäni tummemmalta ja vihreämmältä, kun taas hiuksissa mieleen tuli pikemminkin turkoosin sininen. :/ Lisäksi ekan värjäyskerran jälkeen osa tukasta jäi laikukkaaksi, ja joihinkin kohtiin väri ei tuntunut tarttuneen ollenkaan. Olin aluksi jopa hyvinkin pettynyt, mutta syön yli nukuttuani (=tänään) mieli oli jo paljon valoisampi.

On tämäkin sävy tosi kiva! :) Aijon todennäköisesti pistää piakkoin myös toisen purkin, ellen päädy tilaamaan jotain muun merkkistä vihreää väriä netistä ja testailemaan sitä tämän markettivärin tilalle.

Mutta mitä mieltä te olette tästä tai tämän kaltaisesta mermaid hair:sta? :-----)
Palaillaan!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Blondi Tukka ja Videokuulumisia

Heipä hei kaikki! Täältä tulee jälleen videokuulumisia. :)

Toivottavasti ette ole kyllästyneet näihin, koska mun mielestä elävän kuvan katseleminen ja kuunteleminen on mukavaa piristystä perinteisten tekstimuodossa tulevien löpinöiden rinnalla. Tuleehan sitä videolla helpommin jauhettua kaikkea turhaa, mutta toisaalta, se on juurikin sitä tosielämän aitoutta, joka tulee ulos sellaisena kuin se on. :'D


Muihin blogivideoihin pääset kurkistamaan näppärästi alatunnisteesta videohölinää tai tilaamalla YouTube-kanavani, jonka nimi on AmeMaria. Esiintymis- ja laulupätkiä löytyy myös kanavalta AnnaMariaHann.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Arkikuvahaaste 13 (ja tarina nerokkaasta pikkurikollisesta)

Kolmastoista siloittelematon kuva arjestamme. Äiti ja lapsi

Hahaa! Näistä "ottaisiks tässä äkkiä pari asukuvaa ennen lähtöä, kyllä Taika jaksaa hetken olla itsekseen" -tilanteista tulee aina ns. vahingossa otettua samalla myös arkikuvahaasteeseen sopivia arkikuvia. :''D Viimeksi vastaavanlaisia tuli kesällä, kun kuvittelin taaperon pärjäävän ihan hyvin hetken ilman äidin syliä ulkosalla. Hah, väärässäpä olin. >.<

Yllä olevassa otoksessa yritetään lavastaa asukuviin kelvollinen tilanne, jossa lapsi ei roikkuisi ihan koko aikaa jalassani. Se on oikeasti melko vaikeaa, sillä meidän riiviö kyllä ehtii juosta mistä tahansa kodimme nurkasta paikalle aina kun hänet jätetään hetkeksikin omiin oloihinsa. Näyttäisi myös vahvasti siltä, että nähtyään kameran, tyttö haluaa välittömästi päästä jomman kumman meistä syliin, jolloin yksinäisen (=jossa olisi pelkästään minä) asukuvan ottaminen on melkoisen hakemisen päässä. Lisäksi kaiken kuvaamiseen liittyvän rumban jälkeen ilmeeni ei yleensä enää ole huolettoman iloinen hymy vaan väkisin irvistykseksi väännetty naamari, joka suorastaan huutaa photoshopattua ajatuskuplaa tekstillä: Äkkiä nyt! Ota jo se hemmettin kuva, mä en jaksa enää tätä p*skaa.

Tämänkertaisessa otoksessa olen juuri istuttamassa Taikaa tuolille, jolla hän saattaisi viihtyä muutamaa sekuntiä kauemmin. Typy on kuitenkin sen verran taitava, että hän kyllä osaa kiivetä tuolilta pois alta aikayksikön. Mutta yrittänyttä ei laiteta, vai miten se meni?

Eteinen näyttää meillä aina hieman sotkuiselta, heti kun kenkäparit ja olkalaukku jäävät kotiintulon myötä lattialle. Minun laukkuni on tosin viimeaikoina päätynyt aina nätisti naulakkoon, sillä muuten se on väistämättömällä tulilinjalla lompakkoa etsivän pikkurikollisen kynsissä. Ennen suljettu vetoketju riitti takaamaan pankkikorttien koskemattomuutta, mutta nykyisin se ei ole enää tarpeeksi. Mikko ei ole tätä laukkupolitiikkaa vielä oppinut, ja onkin joutunut kärsimään siitä kantapään kautta.

Eräänä aamuna hän ei löytänyt laukussa olleita työavaimiaan, ja joutui lähtemään töihin ilman niitä. Hänen piti odotella osastonsa oven ulkopuolella ja pyytää osastonhoitajaa avaamaan tälle kaikki tarvittavat ovet päästääkseen sisään. Oli kuulemma mielenkiintoista hoitaa ihmisiä ulkokengissä työkenkien sijaan, ja viritellä liian isoihin hoitopuvun housuihin hiuslenkkiä, sillä työpaikan vyö oli arvatenkin pukukaapin lukkojen takana. Lopulta kahvitauolla herralla oli aikaa kölpätä kassiaan (kröhöm) perinpohjaisesti, jolloin hän lopulta löysi avainnippunsa nahkahansikkaidensa sisältä! Eli siis, Taika oli onnistunut jekuttamaan isiukkoa oikein kunnolla, kaivettuaan laukusta erikseen avaimet sekä hanskat, piilottamalla ensimmäiset jälkimmäisiin ja laittamalla lopuksi kaikki takaisin laukun pohjalle. Suorastaan nerokasta, sanoisinko?

Saimme myös Taikan huoneeseen uuden valkoisen karvamaton, jolloin tämä pienemmän kokoinen värikäs nappimatto päätyi hätäisesti tuohon eteiseen. Näyttäähän se siinä hieman hassulta ja lapselliseltakin, mutta tuskinpa se siihen kohtaan on jäämässä lopullisesti.

Sellainen arkikuvajuttu tällä kertaa.



Ps. Ainiin muuten! Kun eilen valitin täällä rankasta kirpparipäivästäni ja mietin meneeköhän myyntiin laittamamme kamat kaupaksi... Nyt, tasan vuorokausi kirpparilta lähdömme jälkeen kojumme on myynyt jo KOLMENKYMMENEN euron edestä!!! :----) Jopa 28 tuotetta on löytänyt perille uuteen kotiin, enkä voisi olla iloisempi, että meitä on lykästänyt näin hyvin!! ^^

Mikko toetysti sanoi, että olisi voinut varmaan hinnoitella tavaroita vähän kalliimmalla, kun pussillinen ehjiä tuttipullojakin (menivät siis jo kaupaksi) maksoi vain euron verran... "Niiii, no emmä tienny haluaako joku ostaa jotain käytettyjä pulloja.. Eiks ne oo vähän niinku myis käytettyä kuukuppia? Tai siis, kyllä mä ainakin haluaisin ostaa sellaset uutena, mut emmä tiiä... Nii, onhan ne keitetty ja silleen, mut ajattelin ettei kukaan nyt sellasia halua, ni pistetään vaan joku säälihinta, jos joku kuitenki haluais. Sitäpaitsi, eksä ite sanonu et pointti on hankkiutua eroon eikä saada siitä voittoa?? Ei mulla oo ennen ollu kirppispöytää, emmä osaa hinnotella!"

maanantai 23. marraskuuta 2015

Kirpparituskailua ja mekkokuolaamista

Huhhuh!! Toivottavasti mun ei enää koskaan (tai edes piiitkään aikaan) tarvitse varata pöytää kirpputorilta! Se oli nimittäin tus-kaa! Siis miten paljon vaivaa ja aikaa kaiken kaman järjestelemiseen tänään menikään!! @__@' Lisäksi kärsiviä osapuolia ei ollut vain yksi, eikä edes kaksi. Niitä oli kokonaiset kolme, sillä tavaraa oli niin paljon, että minun oli pakko pyytää Mikko (ja Taika) mukaani, jotta saisin kannettua kaikki perille. Auto oli kyllä käytössä, mutta siitä huolimatta roudaaminen vei tuhottomasti aikaa...

Hintalappuja kertyi reippaasti yli sata, joista osa tuotteista oli vieläpä sellaisissa useamman tavaran paketeissa. Hinnoittelin kaiken etukäteen netissä (jolloin sain paikan päältä valmiiksi tulostettavat hintatarrat) ja lajittelin vaatteet "helposti luokiteltavaan" järjestykseen. Tein siis mielestäni kaiken etukäteistyön minkä kykenin, jotta kirpparilla härdellin määrä olisi mahdollisimman pieni. Siitä huolimatta oikean tarran ja oikean tuotteen yhdistäminen vei aikaa ja hermoja, vielä kun halusin lajitella vaatteet kokojen perusteella erillisiin laatikoihin. Graahh!

Perillä huomasin miten paljon ihmisillä onkaan tavaraa myynnissä. Apua, toivottavasti nää meidän kamat menis edes kaupaksi... Koitettiin kyllä hinnoitella kaiken mahdollisimman halvalla, koska meillä ei ollut varsinaisesti tarkoituksena tehdä kirpparimyynnillä voittoa, vaan ennemminkin päästä turhasta tavarasta eroon. Olisihan se kivaa, että kaiken sähellyksen jälkeen jotain myös jäisi käteenkin, mutta mitään satoja euroja ei meidän viidenkymmenen sentin bodyilla tienata.

Jos joku Turussa tai lähikunnassa asusteleva, blogiani 48 -viikolla (vuonna 2015)  -lukeva, raskaana oleva tai vauvavaatteiden tarpeessa oleva ihminen siellä ruudun toisella puolella on, mene ehdottomasti Kaarinaan Seesamiin, paikka nro 22! :D Siellä odottelee läjä edullisia ja hyväkuntoisia vaatteita ostajaansa, eli juuri sinua, jota edellä mainittu kuvaukseni koski! :---)


Ja nyt kun pääsin vauhtiin, jatketaan samaisella vaateaiheisella asialla. Minun on nimittäin jo jonkin aikaa tehnyt mieli tehdä vanha kunnon mekkotarjonta-postaus, jossa nostan esille sen hetkisiä nettikaupoissa myytäviä mekkoihanuuksia. Vastaavia postauksia on mm. täällä, täällä, täällä ja täällä, ja minusta onkin ollut hauskaa katsella jälkikäteen, miten samanlaisena, mutta kuitenkin jatkuvasti hieman muuttuvana tyylini on  vuosien varrella ollut. On siis uuden mekkokollaasin aika, ja mikäs muukaan kauppa voisikaan olla tänään kyseessä kuin lemppariketjuliikkeeni H&M.

Ja tästä pesee: TSADAM!

Kuvan mekot H&M:n verkkosivuilta.
Kyseessä on tällä kertaa random-kategorioista valittuja mekkosuosikkeja, joista osa sopii paremmin juhlaan, kun taas toiset ovat enemmän arkisia tapauksia. Vasemman ylälaidan mekon omistaa pikkusiskoni, mutta olen katsellut kyseistä yksilöä jo lähes vuoden päivät ja kuolannut sitä heti ensi kohtaamisesta lähtien. >.<' Ultimaattinen lemppari on näistä kuitenkin musta-punainen, kukallinen mekko, jonka kuosi on yksinkertaisesti ihana! On toki kaksi eri asiaa miltä nämä koltut näyttävät kuvassa (tai laiheliinin mallin päällä), kuin se miten sellainen istuisi sitten omassa kropassa. Siitä huolimatta minusta nuo mekkoset näyttivät kauniilta ja lupaavilta (sekä kokeilemisen arvoisilta kun sitten taas joskus eksyn henkkamaukan nurkille).

Mutta tällaista vaatepohdintaa tänään. Voisin tehdä joku päivä kollaasin myös jonkin muun nettikaupan mekkotarjonnasta (tai miksei myös vaatteista ylipäätään), mutta palaillaan asiaan silloin. Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! :)


Ps. Tämän postauksen sekä muut tyylipohdintapostaukset löydät helposti alatunnisteista tai sivupalkin tunnisteista kohdasta tyyli.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kotona taas!

Paita, hame-Lindex
Home sweet home!<3 Ai että miten mukavalta tuntuukaan palata muutaman päivän kyläilyn jälkeen takaisin omaan kotiinsa. :') Jännää miten siihen miellyttävään palaamiseen tarvitaan aina se lähteminen...

Olin kuin olinkin siis viikonlopun (to-la) ajan tyttökavereideni kanssa Jyväskylässä viettämässä pidennettyä tyttöjeniltaa. ^^ Oli aivan mahtavaa saada lopulta sovittua kaikille sopiva yhteinen viikonloppu, joka voitaisiin viettää pitkästä aikaa (ellei ensi kertaa koskaan) intensiivisesti toistemme seurassa tyttöenergiaa ja voimaannuttavia vertaistukikeskusteluja tankaten.

Pääasiassa aika kului jutellen ja vaihtaen kuulumisia, mikä olikin koko reissun ja tapaamisen tarkoitus. Pitkästä aikaa pääsi vaihtamaan muutaman sanan sijaan kunnolla, miten kenenkin elämässä menee ja mitkä asiat ovat sydämen päällä.<3 Lisäksi reissuun mahtui pelaamista, shoppaamista, laittautumista, löhöilyä, herkuttelua, drinkkien tekoa sekä ensilumen näkemistä. ^^

Tyylikäs laastari sormessa. Kurpitsakeiton teko on joskus vaarallista.
Mikon ja Taikan piti alun perin olla matkani ajan kahdestaan kotona, mutta heidänkin päivät täyttyivätkin yllättäen sukuloinnista ja reissailusta toiseen kaupunkiin, haha. :D Pieni vaihtelu virkistää ja irtiotto arjesta antoi kyllä ainakin minulle aivan uutta boostia jatkaa ja innostua "vanhoista tylsistä jutuista" pienen tauon jälkeen uudestaan. :')

Tästä eteenpäin onkin tiedossa jos jonkinmoista pikkupuuhaa ja tapahtumaa. Tänään kestitään kotonamme toistataaperoperhettä, huomenna viedään tavaraa kirpputorille, torstaina on bänditreenit (sekä vauvan kävelytelineen ostajan tapaaminen) ja viikonloppuna ystävien järjestämä Thanksgiving-ruokailu. :> Lisäksi mukaan mahtuu ei-niin-kivoja juttuja, kuten terveyskeskus-asioimista, Kela-lomakkeiden täyttöä ja pankissa käymistä, jotka nekin kaikesta laiskuudesta ja ainiaisesta lykkäämisestä huolimatta pitäisi vissiin hoitaa pois alta. Täytyisi myös käväistä tänään taas kellarissa, hakemassa huomiseen kirpparitouhuun mukaan lähteviä vauvahärpäkkeitä, ja mietinkin hieman joko joulukoristeiden tuominen siinä samalla voisi jo olla sallittua? x) Haluaisin ainakin kokeilla sellaista koristenauhan tekoa, johon laittaisin osan joulupalloista ja ripustaisin sen ikkunaan. :3

tiistai 17. marraskuuta 2015

Onnea on juuri nyt


Onnea on juuri nyt
  • ...se, että huomenna on bänditreenit ja mulla on ekan biisin sanoitukset valmiina.
  • ...kahvikone, josta saa aina halutessaan ihanaisen herkullista jälkkärikahvia.<3
  • ...se, että flunssa alkaa olla selätetty.
  • ...se, että vaaka näytti aamulla vähemmän kuin koskaan ennen raskauden jälkeen!
  • ...tuleva tyttöjen ilta ja viikonloppuinen visiitti Jyväskylään. :)
  • ...hulvattoman mahtavat bändiläiset.
  • ...kutominen, joka rentouttaa ja tuottaa onnistumisen tunnetta.
  • ...tytär, joka ilahduttaa ja hämmästyttää joka päivä.<3
  • ...se, että opin ottamaan päivä päivältä rennommin.
  • ...naapurustoon perustettu kirpputori.
  • ...kauniit auringonsäteet, jotka tulvivat ikkunasta sisään.
  • ...se, että uusin (jo toinen) biisi-ideani on kuulemma "helvetin hyvä"!

maanantai 16. marraskuuta 2015

Ei enempää lapsia

Auts. Kieltämättä hieman kirpaisi tuon otsikon naputtelu kirjaimista sanoiksi.

Nyt se sitten tapahtui. Nimittäin sinetti siitä, ettei meille ole näillä näkymin tulossa enempää lapsia. Ainakaan lähivuosina, ainakaan pienellä ikäerolla. Onhan tästä jo puhuttu vuoden päivät, ja päätöskin on ollut tehty usea kuukausi sitten. Siitä huolimatta liian pienet vauvavaatteet on tähän asti vain kerätty laatikkoon ja viety kellariin. Jätetty tietäen tai tiedostamatta ilmaan sellainen pienen pieni ajatus "mutta ehkä kuitenkin vielä joskus niille voisikin olla käyttöä".

Muutama päivä sitten havahduttiin siihen, että vauvakamoja alkaa kertyä meille oikeasti aika paljon. Neljä laatikkoa vievät jonkin verran varastotilaa, varsinkin kun olemme päättäneet olla hankkimatta enempää lapsia. Eilen vihdoin päätimme varata ensi viikoksi itsellemme elämämme ensimmäisen kirppispöydän Seesamista. Teimme tunnukset nettipalveluun, ja varasimme hyllypaikan viikoksi ja maksoimme varausmaksun. Helppoa. Miksei olla tajuttu tehdä tätä aikaisemmin?

Mikko haki laatikot kellarista yläkertaan ja minä aloin avaamaan niiden teippejä katsoakseni mitkä vaatteista haluaisin jättää muistoksi Taikan vauva-ajasta. Yhtäkkiä jokin murtaa rautarouvan kylmän-neutraalin perusilmeen. Tippa tulee linssiin, kun katselen niitä pikkuruisia 50-kokoisia minivaatteita ja nuuhkaisen sitä ihanaisen suloista vauvatuoksua. Katselimme juuri edeltävänä iltana Mikon puhelimeen tallentuneita vauvakuvia Taikan ensi viikoilta. Eikä, sillä oli just tää body päällä kun menimme kaikki yhdessä ensi kertaa vaunulenkille! Ja näitä potkuhousuja käytettiin, kun menimme juuri muutettuamme ensi kertaa kävelylle aurajoen rantaan! Voi haikeus. Tuntuu ristiriitaiselta kaivata niitä aikoja, sillä juurihan minä olen huokaissut helpotuksesta, että vauvavuosi on takana päin. Jatkan vastahakoisesti laatikoiden läpikäymistä, vaikka syvällä sisimmässäni haluaisin viedä ne takaisin kellariin. Tekisi mieli jättää ne kaikki. Ei ehkä seuraavalle lapselle, mutta ihan vaikka vain muistoksi. Yllätyn itsekin, miten kurjalta tuntuu ajatus rakkaiden vauvabodyjen luopumisesta, nyt kun ne saa käsiinsä hypisteltäviksi ja muisteltaviksi. Ajatuksen tasolla kaikki oli tuhannesti helpompaa. En kokenut kaipaavani asian suhteen minkäänlaista surutyötä, onhan tätä mietitty ja pohdittu monen monta kertaa yhdessä ja erikseen.

Raskausvaatteita. Ei vitsit miten paljon käytinkään tätä äitini hankkimaa Anita-merkkistä tukivyötä, vaikka olinkin varma etten viitsi hankkia sellaista enää parille viimeiselle kuukaudelle, kauheaa rahan tuhlausta. Eikä, nää raskausfarkut oli ihan parhaat! Miten ne voikaan olla vieläkin näin hyvässä kunnossa, vaikka tuntuu että asuin niissä 24/7? Löydän säkillisen käyttämättömiä 2-koon vaippoja ja pistän fb:n Turku-mammojen ryhmään ilmoituksen, että olisin valmis antamaan ne jollekin tarvitsevalle ilmaiseksi. Yksi nainen ottaa yhteyttä, sanoo tekevänsä niistä piakkoin synnyttävälle ystävälleen vaippakakun. Mahtavaa! Menevät nämäkin hyötykäyttöön, ajattelen. Löydään lähes käyttämättömiä imetysliivejä. Voisikohan joku haluta tällaisia? Rintapumppu, maidonkerääjät, rintakumit. Tuntuu liian intiimiltä jaettavaksi, vaikka toisaalta pumppukin maksoi uutena reilu viisikymmentä euroa, ja joku voisi saada sen minulta vähäistä käyttöä kokeneena vain kympillä.

Alunperinhän olimme suunnitelleet kaksi lasta, mielellään pienellä ikäerolla. Tietysti mietimme, että suunnitelma oli lähinnä haaveilua ja todellisuus selkenisi vasta kun tietäisimme mitä vauva-arki tuo oikeasti tullessaan. Meidän vauva oli melko tyytyväinen tyyppi alusta saakka. Siitä huolimatta väsyimme, riitaannuimme ja aloimme kaivata omaa tilaa. Vaikka ajatuksen tasolla haluaisinkin Taikalle sisaruksen, järjellä ajatellen tiedän etten yksinkertaisesti jaksaisi toista lasta ainakaan muutamaan vuoteen. Haluan kouluun, työelämään, entistä syvemmälle bändijuttuihin sekä tekemään kaikkea sellaista mitä vain isomman lapsen kanssa pystyy tekemään. Haluan kerätä voimiani ja toteuttaa unelmiani, nauttien harrastuksistani ja intohimoistani. Rakentaa persoonaani yhä vahvemmaksi ja kasvaa sen myötä ihmisenä sekä yksilönä. Toinen vauvavuosi ei vain tunnu just nyt mitenkään otolliselta ajankohdalta. Eihän se tarkoita ettei sellaista tulisi ikinä, mutta kyseinen päätös kuitenkin sotii alkuperäistä pienen ikäeron -haavettamme vastaan.

Olen huomannut olevani todella ristiriitaisissa fiiliksissä koko toisen lapsen politiikan kanssa. (Yhä edelleen, vaikka samaa aihetta pohdinkin jo vuosi sitten tässä posauksessa.) Vaikka kaikki edellämainitut vahvat tiedostetut päätelmät ajautuvatkin siihen, ettei meille tosiaankaan ole tulossa toista lasta, silti  toisinaan löydän itseni suremasta "täydellisen perheen" -ideani murenemisesta. Olin muodostanut ja rakentanut sitä päässäni pienestä tytöstä saakka, sillä meillä on sisarusteni kanssa seitsemän ja yhdeksän vuoden ikäerot ja olin aina toivonut olevamme saman ikäisiä. Tiedättekö, kun jokin ajatus on kylvetty syvälle aivoihin  jo lähes kymmeniä vuosia sitten, siitä vain on todella vaikeaa päästää irti.

Vauvat ovat ihania ja mä mielelläni ihastelen ja hoidan niitä, vaikka juuri nyt en haluakaan uutta omaa sellaista syliini. Taaperon kanssa kädet on tarpeeksi täynnä, ja nautin siitä että yhä enemmän pääsen tekemään lapsenhoidon rinnalla myös omia juttujani. Siitä huolimatta joskus innostun haaveilemaan pienestä sisaruksesta. Sellaisesta, jonka kanssa Taikalla olisi ihan omat lasten väliset juttunsa. Sellaista, jonka kanssa Taika voisi liittoutua ja perustaa oman jengin, ja olisi lapset ja aikuiset. Sellaista, jonka kanssa Taikalla ei olisi tylsää lähteä vanhempien kanssa talouskauppaan, koska olisi joku jonka kanssa olla samassa veneessä. Sellaista, joka ymmärtäisi tasan tarkkaan miltä tuntuu olla meidän lapsi ja voisi olla läheinen ja läsnä koko elämän ajan. Sellaista, jonka kanssa Taikaa sitoisi muukin yhteys kuin ystävyys tai kumppanuus, joka olisi tehty samasta lihasta ja verestä.

Ensi maanantaina vauvatavarat lähtevät kuitenkin kiertoon. Kirpparipaikka on varattu ja maksettu. Asia on päätetty ja perusteltu. Kun pyysin Mikkoa eilen lohduttamaan minua, tämä vastasi että ainahan niitä uusia vaatteita saa kaupasta, jos tarve vaatii. Niiiin....