Hahaa! Näistä "ottaisiks tässä äkkiä pari asukuvaa ennen lähtöä, kyllä Taika jaksaa hetken olla itsekseen" -tilanteista tulee aina ns. vahingossa otettua samalla myös arkikuvahaasteeseen sopivia arkikuvia. :''D Viimeksi vastaavanlaisia tuli kesällä, kun kuvittelin taaperon pärjäävän ihan hyvin hetken ilman äidin syliä ulkosalla. Hah, väärässäpä olin. >.<
Yllä olevassa otoksessa yritetään lavastaa asukuviin kelvollinen tilanne, jossa lapsi ei roikkuisi ihan koko aikaa jalassani. Se on oikeasti melko vaikeaa, sillä meidän riiviö kyllä ehtii juosta mistä tahansa kodimme nurkasta paikalle aina kun hänet jätetään hetkeksikin omiin oloihinsa. Näyttäisi myös vahvasti siltä, että nähtyään kameran, tyttö haluaa välittömästi päästä jomman kumman meistä syliin, jolloin yksinäisen (=jossa olisi pelkästään minä) asukuvan ottaminen on melkoisen hakemisen päässä. Lisäksi kaiken kuvaamiseen liittyvän rumban jälkeen ilmeeni ei yleensä enää ole huolettoman iloinen hymy vaan väkisin irvistykseksi väännetty naamari, joka suorastaan huutaa photoshopattua ajatuskuplaa tekstillä: Äkkiä nyt! Ota jo se hemmettin kuva, mä en jaksa enää tätä p*skaa.
Tämänkertaisessa otoksessa olen juuri istuttamassa Taikaa tuolille, jolla hän saattaisi viihtyä muutamaa sekuntiä kauemmin. Typy on kuitenkin sen verran taitava, että hän kyllä osaa kiivetä tuolilta pois alta aikayksikön. Mutta yrittänyttä ei laiteta, vai miten se meni?
Eteinen näyttää meillä aina hieman sotkuiselta, heti kun kenkäparit ja olkalaukku jäävät kotiintulon myötä lattialle. Minun laukkuni on tosin viimeaikoina päätynyt aina nätisti naulakkoon, sillä muuten se on väistämättömällä tulilinjalla lompakkoa etsivän pikkurikollisen kynsissä. Ennen suljettu vetoketju riitti takaamaan pankkikorttien koskemattomuutta, mutta nykyisin se ei ole enää tarpeeksi. Mikko ei ole tätä laukkupolitiikkaa vielä oppinut, ja onkin joutunut kärsimään siitä kantapään kautta.
Eräänä aamuna hän ei löytänyt laukussa olleita työavaimiaan, ja joutui lähtemään töihin ilman niitä. Hänen piti odotella osastonsa oven ulkopuolella ja pyytää osastonhoitajaa avaamaan tälle kaikki tarvittavat ovet päästääkseen sisään. Oli kuulemma mielenkiintoista hoitaa ihmisiä ulkokengissä työkenkien sijaan, ja viritellä liian isoihin hoitopuvun housuihin hiuslenkkiä, sillä työpaikan vyö oli arvatenkin pukukaapin lukkojen takana. Lopulta kahvitauolla herralla oli aikaa kölpätä kassiaan (kröhöm) perinpohjaisesti, jolloin hän lopulta löysi avainnippunsa nahkahansikkaidensa sisältä! Eli siis, Taika oli onnistunut jekuttamaan isiukkoa oikein kunnolla, kaivettuaan laukusta erikseen avaimet sekä hanskat, piilottamalla ensimmäiset jälkimmäisiin ja laittamalla lopuksi kaikki takaisin laukun pohjalle. Suorastaan nerokasta, sanoisinko?
Saimme myös Taikan huoneeseen uuden valkoisen karvamaton, jolloin tämä pienemmän kokoinen värikäs nappimatto päätyi hätäisesti tuohon eteiseen. Näyttäähän se siinä hieman hassulta ja lapselliseltakin, mutta tuskinpa se siihen kohtaan on jäämässä lopullisesti.
Sellainen arkikuvajuttu tällä kertaa.
Ps. Ainiin muuten! Kun eilen valitin täällä rankasta kirpparipäivästäni ja mietin meneeköhän myyntiin laittamamme kamat kaupaksi... Nyt, tasan vuorokausi kirpparilta lähdömme jälkeen kojumme on myynyt jo KOLMENKYMMENEN euron edestä!!! :----) Jopa 28 tuotetta on löytänyt perille uuteen kotiin, enkä voisi olla iloisempi, että meitä on lykästänyt näin hyvin!! ^^
Mikko toetysti sanoi, että olisi voinut varmaan hinnoitella tavaroita vähän kalliimmalla, kun pussillinen ehjiä tuttipullojakin (menivät siis jo kaupaksi) maksoi vain euron verran... "Niiii, no emmä tienny haluaako joku ostaa jotain käytettyjä pulloja.. Eiks ne oo vähän niinku myis käytettyä kuukuppia? Tai siis, kyllä mä ainakin haluaisin ostaa sellaset uutena, mut emmä tiiä... Nii, onhan ne keitetty ja silleen, mut ajattelin ettei kukaan nyt sellasia halua, ni pistetään vaan joku säälihinta, jos joku kuitenki haluais. Sitäpaitsi, eksä ite sanonu et pointti on hankkiutua eroon eikä saada siitä voittoa?? Ei mulla oo ennen ollu kirppispöytää, emmä osaa hinnotella!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti