Treeniasu ilman sitä treeniä

Minun piti päästä eilen jumppaan, mutta sen sijaan pääsinkin vain valokuvaamaan treeniasuani.

Olen päättänyt nyt yrittäväni käydä ryhmäliikuntatunneilla enemmän, tai ainakin pyrkiä päästä niille silloin kun Mikko on töissä. Näin Mikon vapailla hetkillä meille jäisi enemmän yhteistä aikaa ja onnistuisin lapsiparkin ansiosta pääsemään liikkumaan useammin kuin kahdesti viikossa. Minä kuitenkin pidän eniten juurikin mainitsemistani ryhmäliikuntatunneista, ja ongelmaksi ovatkin muodostuneet Taikan päiväunet! Ne kun sattuvat olemaan harmillisen usein juuri siihen aikaan kun nämä haluamani tunnit ovat käynnissä tai kestävät niin pitkään, etten enää millään ehtisi syöttää murun ennen lähtöä, kulkeutua bussilla keskustaan ja olla vielä sen verran ajoissa, että tytön jättäminen hoitoon onnistuisi lempeästi.

Eilen oli yksi tällaisista päivistä, kun optimistisesti ajattelin Taikan nukkuvan ihan varmasti vain tunnin pituiset päikkärit, enintään puolitoista tuntiset, jolloin kerkeisimme aivan loistavasti salille puoli kuudeksi. Typy vetelikin sikeitä reilut kaksi tuntia ja heräsi onnellisena vasta hieman yli viisi! =__=' Niinpä niin... Kun lapsiparkkiin ei myöskään saa viedä lasta syötettäväksi, vaan hän tulee olla juuri syönyt ja nukkunut, paikalle pääseminen ei tällaisen päivärytmien suurkuluttajan kanssa ole aina niin helppoa.

Taikan herättyä päätin kuitenkin menevämme salille joka tapauksessa heti kun hän saa syötyä, ja minä menisin vaikka juoksumattoilemaan tai kuntoilemaan cross trainerilla. NOH, sittenhän TIETYSTI sattuikin olemaan juuri sellainen päivä ettei Taika sitten _millään_ suostunut syömään! : ( Lounaskin oli onnistunut vähän kehnosti, eikä aamupalallakaan mennyt kuin muutama vaivainen puurolusikka normaalin lautasellisen sijaan. Pakko sitä on siis yrittää tarjota ruokaa vähän intensiivisemmin, että edes jotain menisi päivän aikana pieneen masuun asti.

Taikan syötyä kello on jo kuusi ja alan miettiä että kun pukemisessa ja busseillessakin menee vielä oma aikansa, tullaan pääsemään perille luultavasti vasta seitsemän tienoilla. Ja se on jo aika myöhä, kun puoli yhdeksältä pikkuneidin pitäisi mennä jo nukkumaan. Argh. Kiva suunnitelma, mutta toteutus ei vain oikein onnistu. No mennään sitten edes ulkoilemaan tai jotain, ajattelen. Siellä on niin kaunis auringonpaistekin! Sitten kurkkaan ikkunasta ja huomaan liikehtiviä vesilätäköitä maassa. Ei oo totta! Siellä paistaa aurinko ja SATAA samaan aikaan! Eikä mikään pikkutihku, vaan oikein kunnolla. Huoh. Miten voi olla niin huono tuuri?

Kun olin kuitenkin jo pukenut treenivermeet valmiiksi päälle, päätin kuvata ne tänne postaukseksi. Tässä siis minun eilen käyttämättä jäänyt jumppa-asuni:

Pöksyt ovat H&M:n urheiluosastolta ja paita Lidlin urheilumallistoa. En siis omista varsinaisesti mitään ns. oikeita merkkivaatteita, mutta minusta nämä "b-luokan" jumppavaatteet ajavat asiansa aivan yhtä hyvin!

Ja tuo pikkuinen treenisabotoija on kummallisesti innostunut tuteista! Aina hän löytää jostain yhden ja laittaa sen näppärästi suuhunsa. :'D Sitten tulen poimimaan sen häneltä pois, ettei tottuisi siihen liikaa, kun taas hetken päästä vastaan konttaa tuttisuinen sankari! >.<

Jalassa Seppälän höyhenkuvioiset nilkkasukat. En ymmärrä miksi salilla kaikki käyttävät AINA nilkkasukkia! Kenelläkään (paitsi minulla) ei ikinä näy tavallisia pitkävartisia sellaisia, eikä ne nilkkasukat edes ole mitään uuu-urheilusukkia! Olen kyllä hankkinut itselleni kaksi paria Lidlin juoksusukkia, ja kyllähän ne tukee jalkaa aika kivasti eikä sukka pääse mitenkään kierimään lenkkarin alla.

Taidan olla kuitenkin hieman aivopeseytynyt nilkkasukalliseen salikulttuuriin itsekin, koska kun olen valitsemassa salille sukkia (jos olen vaikka päivällä pitänyt sukkahousuja tai paksuja kotisukkia), valitsen kyllä nilkkamalliset. Mutta MIKSI? Kertokaa onko paljaisiin nilkkoihin joku oikeasti hyvä selitys salille???

(Ai mitenniin olen tuijotellut ihmisten jalkoja...)

Paidan alla täytyy tietysti olla urheilurintsikat, sillä ilman niitä ei kuntoilusta tule yhtään mitään! (jopa minun pienehköllä varustuksella :'D) Ne on vaan niiiin kätevät ja mukavat ja tukevat selkää kivasti. Lidlistä nämäkin, heh. XD

Koska nappasin kyseiset housut joskus kiireellä, kymmenellä eurolla aletangosta, en jaksanut erityisemmin sovittaa niitä vaan ajattelin koon olevan minulle hyvä. Heti ensimmäisen jumppakerran jälkeen turhauduin kuitenkin niiden jatkuvaan valahtamiseen, joten päätin korjata tilanteen tällä tavalla kumilenkin avulla. : DD

Taustalla näkyy myös aikaisemmin mainitsemani "hot shaper" -vyö, jota yhä edelleen pyrin pitämään säännöllisesti ja melkein joka päivä. Itseasiassa tilasin ebaysta lisää sen kaltaisia kapistuksia, ja puenkin tuon vanhan ja kuluneen enää treeneihin. Kiinalainen laatu kun ei arvatenkaan ollut järin ihmeellistä, ja vyön reunatikkaukset repesivät jo ensimmäisen käyttökerran aikana. :/ Mutta se ei periaatteessa ole kuin kosmeettinen haitta, jota ei kukaan muu kuin minä (ja ehkä Mikko) ikinä edes näe. ^^

Sellainen päivän treeniasu oli mulla eilen. Ja loppuun vielä vähän ikävämpi kuva. :(

Oman selän kuvaaminen on yllättävän vaikeaa..

Edellisyönä mulle ilmestyi TAAS lisää luteen puremia!! :'(( Oli näköjään niin kiukkunen itikka, että päätti purra jopa VIISI kertaa!!?! Oli ollut taas niin mukavasti taukoa viime kerrasta, että ehdittiin taas toivoa niiden mystisesti kuolleen itsestään. Ja vielä SELKÄÄN? Huooh! Kutisevat arvatenkin ihan perhanasti.... Tiistain ötökkämiestä ja myrkytystä odotellessa. : ((

Meikkaamisesta

Luin tänään ystäväni kirjoituksen meikkaamisesta ja päätin tarttua jälleen siveltimeen. Koin monta vuotta samankaltaista epävarmuutta ja jopa ahdistusta siitä, etten vain yksinkertaisesti OSAA meikata. Ensimmäiset meikkikokeiluni alkoivat joskus kuutos-luokalla ripsivärin ja peitepuikon muodossa ja pakko myöntää vielä tänäkin päivänä päivittäisen pikameikin noudattavan samaa kaavaa. Puikko on tosin vuosien varrella vaihtunut Clearasilin finnipuikosta yläasteella löytämääni kestosuosikkiin, Maxfactorin Pan Stick:iin. Ripsarina toimii taas milloin mikäkin ulkomailta lahjaksi tuotu "kalliimpi merkki" tai marketista reilulla kympillä ostettu perus maskara. Nyt muutaman vuoden ajan kaava on tosin muuttunut pyhäksi kolminaisuudeksi, sillä kulmakynästä on tumman hiusvärin myötä tullut yksi pakollisista naamavärkin kulmakivistä.

Peitepuikko, ripsari ja kulmakynä, niillä pärjää jo aika pitkälle. Tai no okei, taivutan myös ripseni taivuttimella ennen värjäämistä, mutta sehän ei varsinaisesti ole itse meikkaamista? Joskus kun aikaa tai viitsimistä löytyy hitusen enemmän, sipaisen poskipäihin ja yläluomiini ikivanhaa Avonin aurinkopuuteria ja/tai laitan kasvoihin bb-voidetta. Ja jos olen juhlavalla tai muuten vain leikkisällä tuulella, ryhdyn villiksi ja vetäisen jopa eye linerit! Huulipuna ja luomiväri jäävät melkein aina hyllylle ja jaksankin alkaa säätämään niillä vain aniharvoin. Kuten tänään.

Laiskuudesta ja saamattomuudesta huolimatta koen nykyisin olevani jopa ihan ok meikkaaja. Pari vuotta sitten otin härkää itseäni sarvista kiinni ja päätin aloittaa tietoisan meikkaamisen harjoittelemisen. Kirjoittelin siitä useampaan kertaan blogiinkin ja ikuistin jopa kuvia niistä enemmän ja vähemmän onnistuneista laittautumisyrityksistä. (Sellaisia postauksia esim. tämä, tämä ja tämä.) Vaiken olisikaan silloin meikkiurani alussa uskonut, niin taidan olla ihan oikeasti kehittynyt tässä! Ystävääni lainatakseni, laineria laittaessa käsi tärisi kuin milläkin satavuotiaalla mummelilla, mutta uskokaa tai älkää, jossain kohtaa se LAKKAA TÄRISEMÄSTÄ! 8----) Toki vieläkin minulla on ajoittain vaikeuksia tehdä rajauksista tasaiset ja symmetriset (ja miksi toinen silmä on aina niiiiin paljon helpompi meikattava kuin toinen??), mutta enää se ei ole niin järkyttävä pandasilmä-katastrofi mitä joskus.

Vaikka pahin meikkaus-ahdinkoni onkin jo ohi, yhä vieläkin minulla olisi paljonpaljonpaljon kehittämisvaraa... En edelleenkään osaa tehdä hienoa smokey eye -meikkiä tai muutenkaan levittää luomille mitään erityistä värien ja varjostusten kanssa leikittelevää taidepläjäystä. Naamapohjustuksenikin on aika kämäinen, enkä ole ikinä edes kokeillut esimerkiksi valokynää. :( Onneksi ihoni on suhteellisen tasainen ja finnitön luonnostaan, niin amatöörimeikkailuni eivät yleensä näytä totaalisen fiaskoilta. En ole ikinä oppinut käsittelemään silmän alaluomea, enkä todellakaan osaa tunkea siihen mitään luomiväriä tai lineria. Joskus kokeilin vesirajan värittämistä mustalla kajalikynällä, mutta lopputuloksesta tuli aina jotenkin tunkkainen. Olisi myös äärimmäisen jännittävää oppia millaiset jutut sopisi juuri omille kasvoilleen ja millä tavoin sitä saisi korostettua omia hyviä piirteitä.

Eräs asia on muuten pysynyt yhtä muuttumattomana kuin vuosiakin sitten. Nimittäin se, ettei minulla vieläkään ole kunnollisia meikkausvälineitä! Kaikki siveltimeni (paitsi se yski aurinkopuuterin kanssa lahjaksi saatu sivellin) ovat tilattu ebaysta parin euron pakettihintaan. Samoin eye linerini, jonka merkkiä en kiinalaisen kirjoituksen vuoksi yritä edes lukea. Luomivärinikin ovat joko h&m:n alekorista repäistyjä tai iki-iki-iki vanhoja ties mistä p-reijästä saatuja yksilöitä. Yleisesti ottaen muutenkin meikkitarvikkeeni ovat vuosia vanhoja, eivätkä varmasti läpäisisi enää mitään parasta ennen -testejä. Ostan uuden peitepuikon vuoden-kahden välein ja uuden ripsarin noin puolen vuoden välein. Muita yhtä "tiheään tahtiin" kuluvia naamatarvikkeita minulla ei olekaan, sillä loput omistamistani meikeistä eivät vain ikinä lopu. (Kertonee kai jotain meikkaustottumuksistani...)

Juttelin joskus samalla kesätyöpaikalla olleen koulukaverini kanssa meikeistä, selaillessamme samalla Oriflamen kuvastoa. Hän hihkui innokkaana miten hän joka vuosi tilaa kyseiseltä puljulta samanlaisen aurinkopuuteripönikän, ja se kestää sen KOKONAISEN VUODEN AJAN. Joo, mäkin käytän aurinkopuuteria! Se on kyl tosi hyvää ja tekee kasvoista mukavan eläväiset, selitin. Mun omani on kyllä Avonilta. Sisko tilasi sen mulle lahjaksi kun oli siellä joskus kauneuskonsulttina! Siitä on kyllä jo... Ööh.. Ainakin viisi vuotta... Tuosta keskustelusta on nyt pari vuotta aikaa. Käytin kyseistä tuotetta silloin päivittäin, ja arvatenkin sama purkki on siis mulla vieläkin käytössä. :'D Niitä aurinkopuuteri-helmiäkin on siinä vielä aika paljon! Niin runsaasti, etten kyllä varmaan seuraavaan KYMMENEEN VUOTEEN tule tarvitsemaan uutta. XD

Olen kyllä jo pitkään haaveillut tietyistä meikkituotteista. Esimerkiksi uudesta hyvästä nesemäisestä tai geelimäisestä kajalista, useamman sävyisistä pimenttisistä huulipunista (esim. M.A.C.:lta), laadukkaasta monivärisestä luomiväripaletista (muistatteko, sellaisesta mitä jokunen vuosi takaperin oli jokaisella bloggaajalla?) sekä mahdollisesti jostain hyvästä puuterista (jollaista en siis ole koskaan vielä omistanut). Jotenkin mitään näistä en vain ikinä raaski ostaa. Emmää nyt kuitenkaa niiiin paljoo meikkaa et tarvitsisin. Tuleekohan sellasta sit OIKEASTI käytettyä... Ja niin edelleen. u__u' Asiaa ei auta melko pihi miehekkeeni, jonka mielestä meikkien kaltaisia "hömppätavaroita" täytyy ostaa vain pakollisen minimin verran ja tietysti halvimpaan mahdolliseen hintaan... Noh, sain mä sentään eilen uuden ripsivärin, kun vanhan jämät alkoi rapista silmien alle jo muutaman tunnin käytön jälkeen. Vihaan sellaisia kumisia ripsariharjoja, joten hipelöin kaupassa aina kaikkien ripsivärien harjasnäytteitä varmistaakseni että ostan itselleni vasmasti sellaisen pörröisen. Päädyin tällä kertaa L'Orealin Miss Manga Mascaraan, joka tekee ripsistä nukkemaisen "paksut". Katsotaan millaisen ripsarin tulen valitsemaan ensi kerralla, joskus joulun aikoihin varmaan.

Osa rakkaista meikeistäni, kuten iki-ihana roosan punainen poskipunani, on tosin vielä jossain purkaamattomien pahvilaatikoiden jemmassa. Jep, sellaisissa jotka ovat täysinä vielä viime kesän muuton jäljiltä! :''D En minä niitä nyt ENÄÄ viitsi tyhjentää, kun kohta aletaan kuitenkin taas muuttopuuhiin. Saa nähdä millaisia löytöjä tulen tekemään uudessa kodissa noista vuoden verran salaisuuksia kätkenneistä mysteeri-bokseista! x3

Haluaisin ehdottomasti jaksaa ja viitsiä harjoitella meikkaamista (ja tietysti muutenkin meikata) enemmän! En näe meikkaamisessa mitään väärää. Minusta kevytkin nätti meikki piristää ja raikastaa kasvoja sekä tekee ulkoisen olemuksen kokonaisuudesta helposti hieman huolitellumman näköisen. Ulkonäön lisäksi se kuitenkin myös nostattaa itsetuntoa ja saa ainakin minut tuntemaan oloni itsevarmemmaksi ihmisten ilmoilla liikkuessa. Persoonallinen meikki tekee henkilöstä lisäksi mielenkiintoisemman oloisen. Sellaisen, joka on tehnyt tietoisan valinnan näyttääkseen tietynlaiselta. Luonnon ja geenien tekemille ulkonäöllisille tekijöille kun emme kauheasti mitään mahda.

Erityisesti vauvavuonna on äitinä helppoa vain jäädä vauvansa varjoon. Siirtää hyvältä näyttämisen paineet sitten kun-mappiin ja jämähtää tähän välitilaan vahingossa aivan liian pitkäksi aikaa. Päätin jo raskaana haluavani näyttää ja tuntea oloni kauniiksi myös raskauden jälkeen, sillä vaikka olenkin ensisijaisesti lastaan hoitava äiti, olen myös nainen joka haluaa pitää itsestään huolta. Haluan näyttää itseltäni enkä nuhjuiselta kotiäidiltä joka vetoaa jatkuvaan kiireeseen ja väsymykseen. Onhan sitä toki kiirettä ja väsymystä minulla nytkin, mutta oikeanlaisella ajankäytöllä ja priorisoinneilla kykenee kyllä yksinkertaiseen laittautumiseen, jos ja kun sellaista vain kaipaa.

Olen päättänyt sutaisevani ainakin kevyen (pyhän kolminaisuuden) meikin aina kun lähden pois kotoa, ellei kyseessä ole joku megahätäinen mini-kauppareissu tai hikinen juoksulenkki. Postilaatikollekaan en meikkaa saatikka silloin kun käyn vain nopeasti viemässä roskat. :'D Mutta tiedättehän, jonkinlainen sääntö vain on keksittävä, jottei kaiken mammailun touhussa koko elämä mene pelkäksi periaatteistaan lipsumiseksi. Eikä siinä mitään jos joku toinen äiti (tai nainen ylipäätään) ei halua/tykkää/jaksa meikata tai laittautua! Itselleni vain edes lievä sotamaalaus on osa tärkeää identiteettiäni. ^^

Mitä meikkaaminen tarkoittaa sinulle?

Symboli-mekko

Iltaa!

Tänään esittelen teille äitienpäiväviikonlopun asuni, joka sisälsi (ja kulminoitui) uuden facebookin goottikirppiksen kautta tilatun mekon. 8) Kyseiseen vaatekappaleeseen liittyy useampi pohdintanäkökulma, sillä vaikka tykästyinkin mekkoon aika paljon, sen tilaaminen ja pukeminen vaati pitemmänpuoleista harkitsemista.

Olen jo pitkään katsellut noita "uskonnallisvibaisia" printtejä ja kuoseja, joissa on milloin mitäkin pentagrammia, ristiä, silmää sun muuta symbolia, joiden kaikkien merkitystä en tottapuhuakseni edes tiedä. Joskus kun tällaiset vaatteet vasta tulivat muotiin, vierastin niitä enkä oikein tiennyt mitä niistä pitäisi ajatella. Hmmm.. Nojoo, tavallaan kyllä jännän näköisiä. Toisaalta en kyllä kannata tai usko noihin juttuihin, niin tuntuisi typerältä pitää niitä päällä. Vaikka kyllähän noista tulee kieltämättä sellaiset shamaani-noita -vibat, mitkä on pukeutumisessa vain hyvä juttu...

Nyt silmän ja mielen totuttua näihin kuvioihin alan pikkuhiljaa, näin jälkijunassa tietysti, lämmetä niille. Mietin kuitenkin millaiset symbolit ovat enemmän ja vähemmän minulle sopivia, sillä en halua provosoida ihmisiä turhaan jos minulla ei ole käytökselleni kunnollisia perusteluja. Esimerkiksi pentagrammit väärin päin ovat melko hyökkääviä ja voidaan yhdistää liiankin helposti satanismiin tai saatanan palvontaan. Kun kumpaakaan näistä en kerran harrasta ja pukeudun muutenkin joidenkin mielestä hieman "provosoivasti" (=paljastavasti ja oudosti), päätin jättää sellaiset väliin. Vaikka olisihan niitä kaikenmoisia vaikka kuinka. Ja oikeasti ihan hyvänkin näköisiä!

Noihin kuvassa oleviin printteihin verrattuna omani on itseasiassa aika lame. xD Tuollainen ouija-mekko olisi kyllä aika kova! 8---)

Mutta niin. Epäröintiä aiheuttavan kuosin lisäksi myös tilaamani mekon malli arvellutti. Äääh kauhee makkarankuori! Kehtaako tällasta muka oikeesti pitää?... Sitten kuitenkin päätin että KEHTAA! Vaikka näytinkin ehkä raskauden toisella kolmanneksella olevalta, tunsin kerrankin itseni minuksi. Ei telttoihin naamioituvaksi mammaksi vaan omaksi vanhaksi Mariaksi! :)

Voisin hankkia tämän kaltaisia vaatekaapin piristäjiä enemmänkin. Varsinkin jos niitä tulee vastaan omistamani yksilön kaltaisin tavoin käytettyinä. Maksoin tästä postineen noin kympin, joten hinta ei sinänsä liikoja kirpaissut kukkaroa.

Muuten tänne kuuluu melko tavallista, kaikkien niiden sekoiluista ja vastoinkäymisistä johtuvien selvittelyjen lisäksi. Ensi viikolla meille tulee luteiden myrkyttäjä ja toivon vain ettemme joudu heittämään enempää tavaroita menemään. Tällä hetkellä meillä kun ei ole enää sänkyä ja ollaan jo parin viikon ajan nukuttu sellaisella isolla puhallettavalla patjalla (selkä ei tykkää). Puremiakin on taas tullut, vaikka ehdittiinkin jo uskoa että ne olisivat kuolleet Raidin avulla. Noh, helpottavaa silti tietää että asiaan on oikeasti tulossa varma muutos jo muutamien päivien päästä.

Sain ystävältä lainaksi uuden Zelda-pelin 3ds:lleni (vanha loppui noin kuukausi sitten </3) ja olenkin koukkuuntunut siihen taas pahemman kerran! Hups. :'D Konsolin hakkaamisen ohella olen käynyt kahdesta kolmeen kertaan viikossa salilla, nähnyt hieman kavereita ja käynyt viikonloppuna sukuloimassa.

Tuleville viikoille ei näillä näkymin ole onneksi erityisemmin menoja, sillä on ihan mukavaa saada hetken aikaa vain olla ja prosessoida kaikkea ympäröivää stressiä. Varaakaan ei tällä hetkellä juuri mihinkään ylimääräiseen ole, niin eipä tarvitse kahta kertaa miettiä keksiäkö jotain ekstraa vai ei.

Rentouttavaa viikon alkua teillekin!



JA KYSYMYS! 

Mitä mieltä te olette tämän kaltaisista uskonnollis-vibaisista kuoseista vaatteissa? 

Hot or Not?

Ratkaisujen Ratsastusta

Hyvää perjantaita! :) Meillä on tänään siivouspäivä ja illalla, jos ehdimme, lähdemme käymään Taikan kanssa Lastenmaailmassa Mehukatissa. Tyttö rakastaa siellä oloa, kun pääsee ryömimään ja telmimään vapaasti, sillä kaikki esineet ovat pehmustettuja ja vauvaturvallisia. :D Hänelle ensisijainen syy taitaa kuitenkin olla paikan värikkyys ja monipuolisten vempeleiden määrä: karuselleja, liukumäkiä, pallomeriä, suuria palikoita, leikkimökkejä, potkuauto ja niin edelleen. ^^

Huomenna lähdemme pariksi päiväksi Raumalle viettämään äitienpäivää. Jälleen sama jokavuotinen haaste, miten nähdä kaikki tarvittavat sukulaiset samalla kerralla. Niitä kun mellä on riittämiin, ihan vain vanhempiamme ja isovanhempiammekin ajatellen. Onneksi minun vanhemmilleni ei ollut niin tarkkaa vietämmekö äitienpäivää oikeana päivänä vai sitä edellisenä, lauantaina. Ennen sitä poikkeamme kuitenkin aamupäivällä vielä kaverin kakkukesteillä täällä Turussa! Hihii kakkua, omnomm!

Kävimme muuten eilen ensi kertaa Taikan kanssa yhdessä kuntosalillani! :) Taika ei arvatenkaan treenannut (heh), vaan pääsi kyseisen paikan lapsiparkkiin tunnin ajaksi. Olin arastanut Taikan hoitoon jättämistä vieraille tyypeille, mutta nyt vihdoin päätin kokeilla sitä Taikan ollessa nyt kuitenkin jo suhteellisen vanha. Ajattelin myös että mikään ei oikeastaan voi mennä pieleen, kun typyn vie sinne juuri päikkäreiltä heränneenä ja syötettynä. Hän ei myöskään juurikaan vierasta muita ihmisiä, joten äidin hetkellinen poissaolo ei tulisi olemaan enää tämän ikäisenä maailmanloppu.

Sinne minä hänet sitten jätin, 45 minuutin Easy Cycling -ryhmätunnin ajaksi. Joka hetki ajattelin miten hänellä siellä menee ja vilkuilin kelloa "joko kohta voin jo mennä hakemaan?" Palattuani lapsiparkkiin näin kuitenkin huojentavan näyn; Taika leikki rauhallisen ja kiinnostuneen oloisena petshopeilla (vai mitä ne sellaiset isopäiset muovielukat on?) yhdessä toisen pienen lapsen kanssa. Sitten lastenhoitaja tuli puhumaan minulle.

- OI JA TAIKA! En oo ikinä nähnyt moista!

Hämmennyin hetkeksi ja pelästyin jo hänen sanovan murulla menneen huonosti. Sitten hän kuitenkin jatkoi:

- En oo koskaan hoitanut niin hymyileväistä ja rauhallista lasta! Se ei vierastanut yhtään ja oli niin sosiaalinen! Leikki hienosti muiden lasten kanssa ja oli niin kivasti! Käykö hän jo hoidossa vai ootko hänen kanssa kotona? 

Vastasin että olen hänen kanssaan kotona, mihin hoitaja totesi entistä hölmistyneempänä: Siis ei ole todellista, sekin vielä! Ihan uskomaton lapsi!

T___T Yhyy, niin liikuttavaa kuulla että meidän pieni tyttönen on muidenkin mielestä ihana! Ehkä me tosiaankin ollaan onnistuttu (ainakin tähän asti) kasvattamaan hänestä hyvän ihmisen? :'')

Postauksen asukuvat ovat muuten vappupäivältä. Kuten kerroin aikaisemmin, Taika oli vappuna mummilassa ja meille oli tarkoitus tulla kavereita grillaamaan. Noh, loppujen lopuksi kukaan ei tullutkaan meille silloin vappupäivänä, joten lähdimmekin Mikon kanssa leffaan. Joululahjaksi saadut Finnkino-liput olisivat menneet kuudes päivä vanhaksi (emme tosin tajunneet sitä kuin vasta leffateatterissa), joten onneksi päätimme hyödyntää yllättävän kahdenkeskeisen illan kyseisellä tavalla. :) Tarjolla olevista vaihtoehdoista scifi-jännäri Ex Machina kuulosti eniten meidän tyyliseltä, eikä onneksi hieman ennalta arvattavasta juonesta huolimatta elokuvakokemukseen tarvinnut pettyä. ^^

Leffateatterista päästyämme päädyimmekin kotisohvan sijaan yksille huurteisille lasillisille. Woah! Olipas outoa ja virkistävää... Pitäisi kai enemmänkin viettää tämän kaltaisia kahdenkeskeisiä treffi-iltoja.

Kukkapaita-H&M, Neule-Lidl, Hame-H&M (2nd hand), Kengät-Spirit(2nd hand), Kaulakoru-Itsetehty

Niin ja loppuun vielä pari uutista. Ensin se huonompi.. Nimittäin niistä edellisessä postauksessa mainitsemistani tuholaisista selvisi, että meillä tosiaan on luteita. Ja niiden lisäksi myös joitakin museokuoriaisia? O_o Jälkimmäiset taisivat eksyä tänne erään vanhan peililipaston myötä, mutta luteiden alkuperä on yhä täysin mysteeri. Ruiskutettiin pari päivää sitten Raidia, mutta eilen ilmoitettiin asiasta myös talomiehelle. Viimeisestä puremasta on tosin jo useampi päivä aikaa, mutta siitä huolimatta lähiaikoina tänne saapuu jokin tuholaispartio. Saapi nähdä millaisia ohjeita he antavat ja millaisin toiminpitein mahdolliset loput ötökät aijotaan karkoittaa...

Ja lopuksi kiva uutinen. ME SAATIIN TOIVOMAMME KÄMPPÄ! ^-^ Nyt on siis varmaa että tosiaankin muutamme ennen heinäkuun alkua ja asiat alkavat vihdoin järjestyä. Olisi vielä jokunen paperihomma sekä joitakin järjestelyjä tehtävänä asian tiimoilta, mutta ollaan silti aika innoissamme että hommat alkaa hoitua ja edetä. :')

Huonoa Aikaa - Kuulumisvideo

Pahoitteluni huonolaatuisesta kuvasta, mutta toivottavasti saatte selvää! :)

Ps. Laske montako tota ja niinko -sanaa videolla.....

Vappu - Home Alone

Moikkamoi ja hyvää vappua!

Tuntuu äärimmäisen oudolta olla kotona yksin. Taika haettiin eilen mummilaan hoitoon vapuksi ja Mikko tekee tänään vielä aamuvuoroa. Suorastaan villiä herätä vasta yhdeksältä kissan vierestä ilman että kukaan herättää...

Käytiin eilen illalla kaverin järjestämissä grillijuhlissa. Paistettiin makkaraa sun muuta ja hypittiin Tigeristä löytämälläni viiden metrin hyppynarulla isolla porukalla! Mä niin arvasin että jengi innostuu moisesta, koska meidän kamut on ihan super hauskaa sakkia! ^-^ Sään kylmetessä siirryttiin pikkuhiljaa sisätiloihin ja jatkettiin kekkereitä siellä. Ennen puolta yötä tultiin jo Mikon kanssa kotiin, kun herralla oli tänään aikainen herätys.

Italiassa kuukauden seikkailleet Taikan isovanhemmat olivat niin innostuneita ottamaan tyttö hoitoon, että tullaan hakemaan hänet vasta sununtaina. Siksi siis myös ehkä tänään ja ainakin huomenna tänne meidän kulmille olisi tulossa läjä kavereita.<3

Yksin olo tuntuu silti hirmu kummalliselta, joten oli pakko järjestää tällekin aamulle jotain menoa. Alan vetää treenivaatteita niskaan ja suuntaan salille Cardio Energyn sekä Coren merkeissä. Kivaa vappua myös teille! ^^

Aarteita ja Aatteita

Kirjoitin juuri jokin aika sitten tekstin, miten kirpputoreilta ei koskaan löydy mitään järkeviä tai meidän tarpeisiin sopivia vauvavaatteita tai -tavaroita. Joudun kuitenkin (ainakin osittain) nyt syömään sanani, sillä pari päivää sitten kävimme aivan huipussa lastentarvike-kirpputorissa Seesamissa! 8) Tiesin kyllä lastenvaate-kirppareista ennestään, mutta kerran yhdessä (huonossa) sellaisessa käytyäni en jaksanut innostua asiasta sen enempää. Facebokin kautta törmäsin kuitenkin edellä mainittuun lupaavalta vaikuttaneeseen kirppikseen Kaarinassa ja päätin järjestää perheemme visiitille sinne.

Saavuttuamme paikalle aloin hihkua ilosta heti tultuamme sisään. Wou, niin paljon tilaa! Niin paljon vaatteita! Valinnanvaraa riitti ja jo ensimmäisestä vaatetangosta huomasin hintojenkin olevan pääosin kohdillaan. :) Pari euroa per vaate on minusta juuri oikea määrä kolikoita mitä käytetystä lasten vaatteesta voi minusta pyytää! Valikoimasta löytyi toki myös kalliimpiakin (merkki)vaatteita, mutta pääosin hinnat oivat edullisia. Mikko sanoi minun olevan kuin lapsi karkkikaupassa lappaessani hullun kiilto silmissä syliini kasoittain halpaa tavaraa. :'D Kassalla tuli kyllä pieni hupsista-fiilis kun yhteissummaksi tuli jopa 30 euroa, mutta kun loppujen lopuksi tätä tarpeellista tavaramäärää ajattelee, kyseinen luku ei ole yhtään paha. Tässä kaikkea ostettua.

Housut: 2e, punainen body: 1,5e, huppari: 3e ja tiikeripaita (taisi kyllä olla poikien puolelta, mutta who cares! :D) 1,5e.

Kaksi kevät-takkia. Alempi 2,5e ja vaaleanpunainen (Tommy Hilfiger!!) 7e.

Ihanan ihana tuleva synttärihame(!) 6e.

Sekä kirjoja: 2e/kpl, palapeli: 2e, pöllönaulakko: 1,5e ja Röllin parhaat laulut CD: 3e (Mikko halusi tämän :'D).

Olin jo pitkään toivonut löytäväni Taikalle lisää (hyvän hintaisia) lasten kirjoja ja nyt vihdoinkin sellaisia löytyi! :) Typy rakastaa istua sylissä ja kuunnella kun hänelle luetaan satuja! ^.^ Päivänsäde ja ihana aamu -kirjaa luettiin jo tänään ja kovasivuisen kirjasen kuvitus oli aivan ihanan valloittava väreineen ja keijukaispölyineen (glitteriä).

Erityisesti sydäntäni lämmitti kuitenkin tuo Pienen Harmaakanin kiireinen päivä -pop up kirja! Niin soma ja suloinen!<3 Ei ehkä vielä ihan ajankohtainen Taikalle, jos toivoo 3d-kuvituksen säilyvän ehjänä, mutta tulevaisuudessa varmasti hänkin osaa katsella sivuja nätisti. :)

Taika sensuroimassa nassuaan "Ei mitään yhteiskuvia äiti!"

Maanantaina oli kirpputori-reissun lisäksi muutenkin melko aikaansaava päivä, kun Mikolla oli vapaatakin. Saatiin vihdoinkin itsemme siistimään pikkuruinen takapihamme ylikasvaneista nurmikkoruohoista sekä kitkettyä pienistä "kukkapenkeistä" rikkaruohoja. Kyseinen projekti on ollut meidän to do -listalla siitä saakka kun olimme tänne viime kesän lopulla muuttaneet, mutta ikinä aika tai jaksaminen eivät tahtoneet riittää pihalle asti. Täällä sisätiloissakin on tarpeeksi paljon pintoja ja tavaraa siivottavana. Niin ja lisäksi vielä vauva...

Nurmikko siis pääsi melko huonoon kuntoon, kun sitä ei missään vaiheessa leikattu vaan annettiin rehottaa villisti koko loppukesän ja syksyn. Ruoho on siksi osittain mennyt huonoksi, mutta eiköhän se tuosta pikkuhiljaa palaudu. Pihamme pinta-ala on niin pikkuinen ettei olla raaskittu hankkia sinne mitään erityisiä ruohonleikkuu-välineitä. Tuota nurmikkoa siis lyhennettiinkin (melko alkeellisesti kylläkin) sellaisilla isoilla puutarhasaksilla. :D

Vähän sateisia kuvia, hehs. Tuon alemman otoksen oikeassa kulmassa oli järkyttävä oksaryteikkö kuihtuneen pensasläjän jäljiltä. Mikko pisti sen pieneksi ja aika tyhjältähän tuo pihapläntti nyt näyttää...


Samaisena päivänä päätimme myös lähteä koko perheen voimin vaunulenkille. Tai no "vaunu"lenkille, sillä olivathan ne vaunut kyllä mukana, mutta vauva kulki puolet matkasta sylissä. u___u' Taika ei vain sitten MILLÄÄN viihdy vaunuissa! Hetken aikaa ehkä, mutta jos reissu kestää yhtään pitempään hän alkaa itkeä ja rauhoittuu vain syliin päästyään. Ollaan yritetty huijata ja puijata, höpötellä, viihdyttää, lisätä vauhtia, tutittaa, antaa makupaloja, ottaa mukaan leluja sekä kääntää kasvot menosuuntaan päin. Mikään ei tunnu toimivan. :( Syliin on vain ihan pakko päästä tai muuten saamme nauttia raivona huutavasta kakarasta.

Ruokakaupassakin on nykyään ihan perus settiä että toinen päätyy jossain vaiheessa kantamaan muksua ja toinen työntää ostoskärryjä. Auta armias jos joskus mennään ajatuksissamme ottamaan mukaan kauppaan myös rattaat! ~.~ Silloin pitäisi olla mukana vielä kolmas käsipari joka työntäisi lopulta niitä rattaita... Huoh!

Vaikka suurimmalta osin Taikan kasvaessa myös hoitaminenkin helpottuu, niin jotkut asiat muuttivatkin yllättäen hankaliksi. Tyttö viihtyy nykyisin vallan loistavasti itsekseen lattialla lelujen parissa, kun taas ennen niin hyvin sujuneet kauppareissut ovat nyt täyttä soveltamista. Yksin ei ruokaostoksille voi vauvan kanssa ainakaan enää lähteä. :/


Mutta sellaista meidän elämään nyt kuuluu. Lähiaikoina on tapahtunut vähän muutakin kaikenlaista, mutta siitä en nyt jaksa tänne ainakaan tältä erää alkaa kirjoitella.

Viettäkäähän mukavaa vappua! Meillä ainakin on suunnitelmia vaikka millä mitalla, moi!