Treeniasu ilman sitä treeniä

Minun piti päästä eilen jumppaan, mutta sen sijaan pääsinkin vain valokuvaamaan treeniasuani.

Olen päättänyt nyt yrittäväni käydä ryhmäliikuntatunneilla enemmän, tai ainakin pyrkiä päästä niille silloin kun Mikko on töissä. Näin Mikon vapailla hetkillä meille jäisi enemmän yhteistä aikaa ja onnistuisin lapsiparkin ansiosta pääsemään liikkumaan useammin kuin kahdesti viikossa. Minä kuitenkin pidän eniten juurikin mainitsemistani ryhmäliikuntatunneista, ja ongelmaksi ovatkin muodostuneet Taikan päiväunet! Ne kun sattuvat olemaan harmillisen usein juuri siihen aikaan kun nämä haluamani tunnit ovat käynnissä tai kestävät niin pitkään, etten enää millään ehtisi syöttää murun ennen lähtöä, kulkeutua bussilla keskustaan ja olla vielä sen verran ajoissa, että tytön jättäminen hoitoon onnistuisi lempeästi.

Eilen oli yksi tällaisista päivistä, kun optimistisesti ajattelin Taikan nukkuvan ihan varmasti vain tunnin pituiset päikkärit, enintään puolitoista tuntiset, jolloin kerkeisimme aivan loistavasti salille puoli kuudeksi. Typy vetelikin sikeitä reilut kaksi tuntia ja heräsi onnellisena vasta hieman yli viisi! =__=' Niinpä niin... Kun lapsiparkkiin ei myöskään saa viedä lasta syötettäväksi, vaan hän tulee olla juuri syönyt ja nukkunut, paikalle pääseminen ei tällaisen päivärytmien suurkuluttajan kanssa ole aina niin helppoa.

Taikan herättyä päätin kuitenkin menevämme salille joka tapauksessa heti kun hän saa syötyä, ja minä menisin vaikka juoksumattoilemaan tai kuntoilemaan cross trainerilla. NOH, sittenhän TIETYSTI sattuikin olemaan juuri sellainen päivä ettei Taika sitten _millään_ suostunut syömään! : ( Lounaskin oli onnistunut vähän kehnosti, eikä aamupalallakaan mennyt kuin muutama vaivainen puurolusikka normaalin lautasellisen sijaan. Pakko sitä on siis yrittää tarjota ruokaa vähän intensiivisemmin, että edes jotain menisi päivän aikana pieneen masuun asti.

Taikan syötyä kello on jo kuusi ja alan miettiä että kun pukemisessa ja busseillessakin menee vielä oma aikansa, tullaan pääsemään perille luultavasti vasta seitsemän tienoilla. Ja se on jo aika myöhä, kun puoli yhdeksältä pikkuneidin pitäisi mennä jo nukkumaan. Argh. Kiva suunnitelma, mutta toteutus ei vain oikein onnistu. No mennään sitten edes ulkoilemaan tai jotain, ajattelen. Siellä on niin kaunis auringonpaistekin! Sitten kurkkaan ikkunasta ja huomaan liikehtiviä vesilätäköitä maassa. Ei oo totta! Siellä paistaa aurinko ja SATAA samaan aikaan! Eikä mikään pikkutihku, vaan oikein kunnolla. Huoh. Miten voi olla niin huono tuuri?

Kun olin kuitenkin jo pukenut treenivermeet valmiiksi päälle, päätin kuvata ne tänne postaukseksi. Tässä siis minun eilen käyttämättä jäänyt jumppa-asuni:

Pöksyt ovat H&M:n urheiluosastolta ja paita Lidlin urheilumallistoa. En siis omista varsinaisesti mitään ns. oikeita merkkivaatteita, mutta minusta nämä "b-luokan" jumppavaatteet ajavat asiansa aivan yhtä hyvin!

Ja tuo pikkuinen treenisabotoija on kummallisesti innostunut tuteista! Aina hän löytää jostain yhden ja laittaa sen näppärästi suuhunsa. :'D Sitten tulen poimimaan sen häneltä pois, ettei tottuisi siihen liikaa, kun taas hetken päästä vastaan konttaa tuttisuinen sankari! >.<

Jalassa Seppälän höyhenkuvioiset nilkkasukat. En ymmärrä miksi salilla kaikki käyttävät AINA nilkkasukkia! Kenelläkään (paitsi minulla) ei ikinä näy tavallisia pitkävartisia sellaisia, eikä ne nilkkasukat edes ole mitään uuu-urheilusukkia! Olen kyllä hankkinut itselleni kaksi paria Lidlin juoksusukkia, ja kyllähän ne tukee jalkaa aika kivasti eikä sukka pääse mitenkään kierimään lenkkarin alla.

Taidan olla kuitenkin hieman aivopeseytynyt nilkkasukalliseen salikulttuuriin itsekin, koska kun olen valitsemassa salille sukkia (jos olen vaikka päivällä pitänyt sukkahousuja tai paksuja kotisukkia), valitsen kyllä nilkkamalliset. Mutta MIKSI? Kertokaa onko paljaisiin nilkkoihin joku oikeasti hyvä selitys salille???

(Ai mitenniin olen tuijotellut ihmisten jalkoja...)

Paidan alla täytyy tietysti olla urheilurintsikat, sillä ilman niitä ei kuntoilusta tule yhtään mitään! (jopa minun pienehköllä varustuksella :'D) Ne on vaan niiiin kätevät ja mukavat ja tukevat selkää kivasti. Lidlistä nämäkin, heh. XD

Koska nappasin kyseiset housut joskus kiireellä, kymmenellä eurolla aletangosta, en jaksanut erityisemmin sovittaa niitä vaan ajattelin koon olevan minulle hyvä. Heti ensimmäisen jumppakerran jälkeen turhauduin kuitenkin niiden jatkuvaan valahtamiseen, joten päätin korjata tilanteen tällä tavalla kumilenkin avulla. : DD

Taustalla näkyy myös aikaisemmin mainitsemani "hot shaper" -vyö, jota yhä edelleen pyrin pitämään säännöllisesti ja melkein joka päivä. Itseasiassa tilasin ebaysta lisää sen kaltaisia kapistuksia, ja puenkin tuon vanhan ja kuluneen enää treeneihin. Kiinalainen laatu kun ei arvatenkaan ollut järin ihmeellistä, ja vyön reunatikkaukset repesivät jo ensimmäisen käyttökerran aikana. :/ Mutta se ei periaatteessa ole kuin kosmeettinen haitta, jota ei kukaan muu kuin minä (ja ehkä Mikko) ikinä edes näe. ^^

Sellainen päivän treeniasu oli mulla eilen. Ja loppuun vielä vähän ikävämpi kuva. :(

Oman selän kuvaaminen on yllättävän vaikeaa..

Edellisyönä mulle ilmestyi TAAS lisää luteen puremia!! :'(( Oli näköjään niin kiukkunen itikka, että päätti purra jopa VIISI kertaa!!?! Oli ollut taas niin mukavasti taukoa viime kerrasta, että ehdittiin taas toivoa niiden mystisesti kuolleen itsestään. Ja vielä SELKÄÄN? Huooh! Kutisevat arvatenkin ihan perhanasti.... Tiistain ötökkämiestä ja myrkytystä odotellessa. : ((