Millaista oli ennen?

Väsynyt aamu taas (heh, koskas sitä ei nykyisin olisi?..) mutta koitetaan käynnistyä kahvin voimalla hieman ajattelemaan.

Luettuani ystäväni blogikirjoituksen innostuin tässä miettimään samaa aihetta omaa elämääni koskien. Millaista elämäni oli ennen nykyistä elämääni? Mitä oli ennen kaikkea tätä? Yksinkertainen kysymys kääntyikin yllättävän hankalaksi, ja menneisyyden muisteluja on pakko alkaa pilkkoa pienemmiksi osasiksi saadakseen edes jonkinlaisesta realiteetista kiinni. Kyllähän sitä pääpiirteittäin ehkä muistaakin "no toi aika oli ihan kivaa" ja "no silloin taisi ehkä olla vähemmän kivaa" ja niin poispäin. Mutta tarkempaa kuvaa menneistä hetkistä saadakseen aloin toden teolla muodostamaan konkreettisia kysymyksiä.

• Millaista oli lukioaikoina? Mitä silloin tuli tehtyä? Millaista musiikkia kuuntelin? Kenen kanssa vietin aikaa? Mikä oli lempi ruokani? Minkä tyylisesti pukeuduin? Mitä harrastin? Millaisilla nettisivuilla silloin kävin päivittäin? Mitkä olivat tulevaisuudensuunnitelmani?

• Millaista oli asua vanhempieni luona? Riideltiinkö me äitini kanssa paljon? Kuinka usein? Koinko kuuluvani perheeseen? Miksi halusin muuttaa omilleni jo 18-vuotiaana? Tapeltiinko me siskojeni kanssa? Tehtiinkö me pikkusiskoni kanssa paljon yhteisiä juttuja?

• Millaista oli ennen päivittäistä yhteydenpitoa nykyisiin lähimpiin ystäviini? Koinko olevani yksinäinen? Enkö kaivannut läheisiä ystäviä joille puhua päivittäin? Kenelle purkasin sydäntäni kun mieltäni painoi jokin? Keneltä sain kallisarvoista vertaistukea milloin mihinkin tilanteeseen, kun puolison miehinen näkökulma ei siihen riitä?

• Millaista oli olla ihastunut? Olinko jännittynyt? Miksi tunteistaan kertominen oli niin kamalan pelottavaa? Millaisia tuntemuksia ihastuneena koki? Mistä haaveilin?

• Millaista oli entisessä parisuhteessa? Mitä yhteistä meillä oli? Mitä me tehtiin? Olinko onnellinen? Miksi me erottiin? Riideltiinko me paljon? Olinko rakastunut?

• Millaista oli ennen vauvaa? Miten kulutin päivisin aikaani? Miten osasin valittaa väsymystä vaikka sain vapaasti nukkua kokonaisia öitä? Olinko erilainen mitä nyt? Olinko itsekeskeinen?

• Millaista oli opiskella? Luinko tentteihin? Otinko opiskelusta stressiä? Kiinnostiko opiskelemani aihe minua? Olinko tyytyväinen alavalintaani? Mistä sain opiskelumotivaatiota?

• Millaista oli asua Porissa? Miten viihdyttiin niin paljon kaksistaan ilman ystäviä? Miksei me käyty missään? Miten saimmekaan kaikesta huolimatta säilytettyä ystävyyssuhteemme kavereihin muilla paikkakunnilla? Miksi muuten me ei tykätty asua siellä?

Tässä näitä ihan muutaman mainitakseni. Osa kysymyksistä sijoittuu vuosien taakse ja osa aivan muutaman kuukauden. Kaikki nämä kysymykset ovat sellaisia, joihin on yllättävän vaikeaa vastata! Miten ihmeessä olen voinut unohtaa millaista oli silloin? Hassua miten esimerkiksi vauvattomaa aikaakaan ei tahdo enää oikein muistaa kunnolla. Puhumattakaan edes lapsuudesta! Kaikki lapsuusmuistot ovat päässäni vain yhtä suurta sumua, joista muistan vain satunnaisia kohtauksia randomeista tilanteista.

Olen itseasiassa äärimmäisen iloinen, että silloin jokunen vuosi takaperin päätin perustaa blogin! Siis tämähän on parasta aikamatkailua menneisyyteensä mitä ikinä kukaan voisi keksiä! Okei, videopäiväkirja voisi olla vieläkin tehokkaampi, mutta blogi!<3<3 Blogista pääsee lukemaan mitä silloin oli päälimmäisenä mielessä, kurkkaamaan miltä silloin näytin ja stalkkaamaan mitä silloin oikein tulikaan tehtyä! Ennen tätä blogia minullahan oli vielä toinen blogi, johon halutessaan pääsee klikkaamaan tästä.

Näissä mietteissä tänään. Hyvää viikon alkua sinne! VISKI.

Scary Music 2

Kuva

Olimme perjantaina rakkaan ystäväpariskuntani kanssa kolmistaan katsomassa huikeeta Scary Music 2 -kauhuelokuvamusiikki konserttia Turun Kårenin isossa salissa. Bongasin tapahtuman muutama viikko sitten facebookista, ja onneksi sen tein. Kokemus oli näin synkän musiikin ystävälle ja kauhuelokuvien suurkuluttajalle niin mieluinen, etten heti edes keksi minne parempaan kohteeseen olen viimeisten kuukausien aikana tuhlannut rahani.<3

Paikalla oli yhteensä seitsemän "vakimuusikkoa", joista suurin osa soitti puhaltimia ja kaksi pianoa sekä rumpuja. Näiden lisäksi lavalle kutsuttiin myös muutama muu erityisosaaja sähkäkiraran sekä viulun kesyttämiseen. Muusikot samoin tarvittaessa vaihtoivat soittimia ja siirtyivät hetkeksi esimerkiksi kellopelin, marakassin, tamburiinin tai muun erikoisemman soittimen äärelle. Tunnelma oli kauhuelokuvien omainen, mutta samalla kepeän humoristinen hauskoine ja hienosti suunniteltuineen välispiikkeineen.

Illan asuna toimi musta hame sekä uusi, H&M:lta ostamani ruusupaita. Minusta paidan kangas oli aivan ihana ja löydettyäni kaupan vaatetangon syöväreistä ainoan oikean kokoisen yksilön, tarrauduin siihen kynsin ja hampain, Hieman tosin masensi kun seuraavana päivänä törmäsin tismalleen samanlaiseen paituliin vastaan tulevalla mummolla... Noh, ei voi mitään. : D

Konsertti oli aivan uskomattoman energisoiva! On vaikeaa sanoin kuvailla miten mahtavalta tuntui kuulla livenä niin kauniita ja surumielisen melankolisia sekä toisaalta myös voimakkaita ja suurenmoisia kappaleita riipivistä kauhuelokuvakohtauksista.

Oltiin kaikki kolme illan päätteeksi niin fiiliksissä, että sovimme menevämme tulevaisuudessa enemmänkin tämän kaltaisiin kiinnostaviin kulttuuritapahtumiin! Jotenkin konsertit, teatteriesitykset ja muut näytökset vain tuntuvat aina niin kalliilta, että niistä pihistäminen on kaikkein helpointa :'S Kun rahaa on vain rajoitettu määrä, vaikuttaa elämyksen ostaminen materiaalista asiaa turhemmalta, sillä lopulta mitään ei tavaran ostamisen tavoin "jää käteen". Aina harvoin kun keikalla tai missä tahansa hyvässä live-esityksessä tulee käytyä tulee todettua, ettei tätä parempaa rahojen tuhlausta olekaan!

Torstain tuntemuksia, avautumista imetyksen epäonnistumisesta ja Taika 3kk

Kahvi on paras ystävä ja h&m:n seitsemän euron neule jo melkein erottamaton osa kehoani. Aamulla väsytti aivan suunnattomasti (kidnappaaja-uni ei auttamut asiaa), ja tällä kertaa aamupalakaan ei kyennyt herättämään minua virkeäksi uuteen päivään. Isi meni töihin kello yksi päivällä, ja äiti sai näin armoaikaa hetkelliselle välikuolemalle makkarin sängyssä. Kiva isi.<3

Jotenkin päiväunien ottaminen ei ollenkaan tahdo onnistua, vaikka tiedänkin Taikan nukkuvan vieressä sikeästi. Jokin siinä vain jatkuvasti painaa mieltä enkä pysty rentoutumaan tarpeeksi vaipuakseni uneen asti. Vaikka väsyttäisi. Valtavasti...

Vasemman alaleuan viisaudenhammasta särkee. Vastaavia hammassärkyjä on minulla ollut ennenkin, enkä siksi tiedä mikä niistä olisi se "hälyttävä" jolloin pitäisi varata aika lääkärille hampaan poistoon. Kyllä ne ovat aina ennenkin loppuneet muutaman päivän jälkeen. Ehkä tästäkään ei siis tarvitse huolestua. Toivottavasti...

Pidettiin kotona kahdestaan Taikan photoshootsit. Kaikki sujui hyvin, kunnes kuvaaja-äiti päätti tunkea mukaan kuvaan.

Käytiin eilen päivällä 3kk-neuvolassa (Taika täytti tänään 3kk!) ja saatiin rokotteet. :''( Voi apua miten muru itki! Vaikka en silti osaa sanoa kummalle teki oikeasti enemmän kipeää, vauvalle vai äidille. </3 Neukkutäti kehui kasvua kovasti, viime kerralla otetut mitat, paino: 5,480kg ja pituus: 57,8cm olivat nyt 6,210kg ja 62,0cm. Ei ihme, että 62-kokoiset bodyt alkavat olla vähän ahtaammanpuoleisia! Ihan kohta jo 68:n vaatteet siirtyvät jokapäiväiseen käyttöön. Voi että miten nopeasti se kasvaa! Q__Q

Taas piti selittää uudelleen miksi meillä ei enää imetetä. Ja vaikka viimeksi sama henkilö vaikutti ymmärtäväiseltä, tällä kertaa kaikki piti aloittaa alusta ja moneen kertaan hokea "olisin kyllä halunnut, mutta meillä kävi nyt näin". Ei minua varsinaisesti tuomittu, mutta kieltämättä olo oli kuin kuulustelussa. Ärsyttävää miten itseänikin harmittavaa asiaa joutuu jokaiselle "pahoittelemaan", vaikka mitenkään tilivelvollinen en kenellekään elämästämme ole! Imetin kuitenkin enemmän tai vähemmän kaksi kuukautta ja tein kaikkeni jotta imetys onnistuisi. Jossain vaiheessa on vain annettava elämälle periksi ja mietittävä sekä äidin että vauvan henkistä hyvinvointia ja jaksamista. Kun Taika hylkäsi rinnasta syönnin, aloin pumpata hänelle maidot pumpulla. Totuus vain kuitenkin on se, että jo muutenkin luonnostaan heikko maidonnousu ei pumppaamalla ainakaan parane.

Herumis-refleksin tekee parhaiten itse vauva, mutta miten ihmeessä voisin pakottaa vauvani rinnalle, kun tämä ei selvästikään sitä halua? Tiedä sitten kenen "syy" tämä kaikki on, mutta sanonpahan vain että jo synnärillä minulle taottiin päähän että vauvan on sitten erittäin tärkeää saada tarpeeksi nesteitä. Kai teillä sitten on sitä korviketta varmasti kotona valmiina?! Rintamaito ei todellakaan riitä näillä helteillä. Sitten sitä korviketta alettiin antamaan alusta saakka aina rintaruokinnan jatkeeksi. Ja hiljalleen vauvalle ei kelvannut kuin pullo. Loogista. Mutta teimme parhaamme ja koitimme noudattaa kaikkia annetuja ohjeita. Ja silti teimme nähtävästi väärin.

Huh, tulipas sitten purettua tätäkin aihetta ja kadotettua se tämänkin tekstin olematon punainen lanka. Heh. :'D

Otin Taikasta kotona muutamia "nätimpiä" otoksia, pitäen silmällä nimiäislahjaksi saatuja vauvakehyksiä. Jostain kumman syystä osa kuvista jäi ärsyttävän suttuisiksi, vaikka hyvällä järkkärillä niitä otinkin. Vauvan kuvaaminen on kyllä haastavaa! Katsotaan päätyykö yksikään kuva tilaukseen saakka vai päätämmekö hylätä kaikki.

Tällaisia kuulumisia meillä. Vauvajuttujen lisäksi ollaan nähty kavereita, siemailtu punaviiniä, katsottu koti-leffateatterissa 3d-elokuvia ja syöty terveellisesti. Viimeinen näistä ei muuten ollut sarkasmia! Ollaan (=minä) oikeasti ostettu ahkerasti kaupasta kasviksia ja tehty paljon vihannespainotteista ruokaa! Paprika, kesäkurpitsa, parsakaali, kukkakaali ja avokado niiden perinteisten salaatinainesten lisäksi. Nams! Ja ostin tässä pari päivää sitten jopa lohta! Voi että miten luksukselta sitä tuntuikaan syödä.<3 Toivottavasti painokin alkaisi todella tämän myötä tippumaan, vaikka erityisemmin en kaiken muun hulabaloon ohella siitä ole jaksanutkaan stressata.

Palaillaan ensi kerralla!

Ajatuksia tältä aamulta

"Mmmm... 

Aamupala on kyllä ehdottomasti päivän paras ruokailu! Jos muuten joudun vähähiilihydraattisen laihdutuskuurini vuoksi rajoittamaan leivän käyttöä, niin aamupalalla yksi kokonainen ruisleipä on sallittu. 

Ahh, ruisleipä, rakastan sinua!<3

Mutta aivan parasta on saada aamupalaksi paahdettu ruisleipä juustolla ja avokadolla! Sitä täydellisempää yhdistelmää ei olekaan! Ehkä lemppari ruokani! Paitsi että vuohenjuusto... Ja pesto... Ja paholaisen hillo... Ja se uusi lemppari aurajuusto... No mutta anyway!

Täydellisen aamupalan kruunaa täydellisten leipien lisäksi iso saavillinen kahvia! Maidolla! Ahh, tämä uusi Indiskan jättimuki on tähän tarkoitukseen aivan täydellinen! Ja uht-maito on kyllä kahvimaidoksi tavallista kevytmaitoa parempaa.

Pitihän sitä maitoa vielä olla jääkaapissa? Kyllä siellä nyt sen verran on, että se riittää aamukahviini. *Lori-lori-lori-...* Täh? Se loppui sittenkin kesken?! Ja minun täydellinen aamupalahetkeni on pilalla!? Ei käy! Eikö täällä jääkaapissa olisi edes JOTAIN mikä voisi korvata puuttuvan maitomäärän? Kermaa... Vaniljakastiketta... Hmmm.. ÄIDINMAITOKORVIKE! Tuutin 1. -maito saa luvan kelvata tähän tarkoitukseen!

*Lori-lori-lori* Noin! Maistetaanpas... Ei hassumpaa!"

"Hei mikäs muuten sitten olikaan se Taika-sarjan kaltainen jättimuki, jossa on se upea peura tai joku? Se muki kun olisi vieläkin täydellisempi mitä ne Taika-mukit, vaikka ihan kivojahan nekin on. 

Mutta se sininen peura, hmmm... Oliko se joku.. Satu...Metsä? Joo, Satumetsä se taisi olla! Googletan vielä! Hmm.. Joo tämä se on! Hiih, ihana! On kyllä niin kaunis ja minun näköinen tämä! Pitäisikö ruveta keräilemään tätä sarjaa? Joo, kerrankin sarja josta oikeasti tykkään! Tämä se on!

Maksaakohan sellanen muki saman verran kuin Taika-sarjan mukikin? Kurkataanpas täältä Iittalan verkkosivuilta... *Skroll, skroll, skroll, töks* Täh? Missä se täällä on?? Googletan uudestaan... 

EI OLE TODELLISTA! Tuote on poistettu valikoimasta?! ARRGGHH!! Tää on NIIN MUN TUURIA! Kun kerrankin ihastun johonkin, sitä ei ole enää saatavilla! Siis just tätä....."

Blääh! Ja kuulumisia.

Jotenkin energia tuntuu olevan nyt niin hiton kortilla, että rakas (ja helppo!) harrastukseni bloggaaminen tahtoo jäädä aivan unohduksiin. Tai eihän se nyt unohdu, mutta siirtyy prioriteettilistalla aika loppupäähän. Vaikka lähes joka päivä ajattelen haluavani tänään kirjoitella, jokin menee suunnitelmissani aina pieleen.

Taika on nukkunut nyt mystisen huonosti taas. Tai siis, eivät ne nukkumiset koskaan erityisen tähdellisiä olleet, mutta nykyisin neiti heräilee päikkäreiltä (ja eilen illalla jopa yöunilta, mitä ei ikinä normaalisti tapahdu) aivan liian aikaisin ja on pirteänä kuin peipponen vaikka vielä pitäisi tuhista tai enintään hörpätä unenpöpperöisenä pikamaidot tai haalia tutti. Nytkin muru juuri heräsi päikkäreiltä, vaikka normaalisti näihin aikoihin (klo 11.30) olisin saanut syödä rauhallisen aamupalan koneen äärellä. In your dreams, mom! I wanna play now! Siinä se marjainen rahka vieläkin nököttää edessäni. Katsotaan milloin saan sen syödyksi. Nyt oli pakko päästä kirjoittamaan.

Asukuviakin on kertynyt kameraan viikon aikana tasan NOLLA, niin hehs, tyydyn esittelemään näitä satunnaisia puhelinkuvia siis. Muutes meille kuuluu kyllä ihan hyvää. Viikonloppuna olimme koko perheen voimin Raumalla ja käytimme Mikon kanssa viime jouluna lahjaksi saamamme ravintolalahjakortin. KAHDESTAAN, ah-mitä-luksusta!! Bebe oli sillä välin hoidossa famulassa ja me ketkut päätimme vielä ottaa tilaisuudesta kaikki ilo irti. Soittelimme vanhalle kaverille ja kysyimme haluaisiko hän tulla istumaan iltaa jonnekin kuppilaan. Ja halusihan se! Oli niin outoa, tietyllä tapaa nostalgista ja ennen kaikkea vapauttavaa päästä yhdessä kiertämään vanhan kotikaupungin pubeja, vaihtaen samalla kuulumisia pitkän ajanjakson jälkeen yhteisen tuttumme kanssa! Sellaiset illat piristävät ja antavat puhtia jatkamaan!

Ravintolan ruuat. Otettiin alkupaloiksi molemmat jotain (kesä?)kurpitsakeittoa ja pääruuaksi otin vuohenjuustosalaattia. Oi NAM oli niin hyvää!!!<3 Mikko otti burgerin, jotta olin aluksi vähän kade, mutta salaattini olikin ihan täydellistä!<3

Okei, huijasin! Tällaiset teinipeili-asukuvat tuli raflan vessassa napattua. Mekko-KappAhl.

....jatkamaan ensi viikonloppuun! XD (Kyllä nyt menojalka vipattaa..) Lähdemme nimittäin rakkaan ystäväpariskuntamme luo juhlistamaan heidän suurta päivää!<3 Äää, olen niin julmetun innoissani etten osaa edes keskittyä!!! x3 Taikis lähtee silloin minun vanhemmilleni, eli babulan luokse. (Babula= venäjäksi mummunen, jollaiseksi äitini itsensä nimitti jo isosiskoni synnyttäessään tyttärensä) Tuntuu jotenkin kamalan kurjalta jättää pikkuinen vauvamme taas hoitoon ja vieläpä muutaman hassun tunnin sijaan reiluksi vuorokaudeksi! Q_Q</3 Lauantaipäivästä sunnuntai-iltaan. Huh huh...

Lähiaikoina perheemme velvollisuudet ovat jotenkin jakautuneet niin, että minä hoidan nykyisin lähes poikkeuksetta kaikki kauppareissut ja ruokaostokset. Tämä tapahtuu ensinnäkin siksi, että Mikko tulee töistä väsyneenä ja kaipaa kotona oloa, kun taas minä koko päivän kotona olleena kaipaan vaihteeksi muita maisemia. Oho, aika loogista... Ja toiseksi, minun kauppareissuni ovat yleisesti ottaen aina tuhannesti onnistuneempia kuin isännän, sillä (ei millään pahalla muru<3) Mikolla on aina tapana unohdella tyyliin PUOLET kauppalapun ostoksista kauppaan! XD Jotenkin kauppakasseja puratessa minä vain satun aina huomaamaan "Etkö ostanutkaan tätä? Eikö tuotakaan ollut kaupassa vai etkö vain muistanut?"

Uusi heikkouteni: aurajuusto ja punaviini

Noh, anyway! Eilen kävin taas perinteisellä kauppareissullani, ja sillä tarvetta oli ruokakaupan lisäksi käydä mm. apteekissa, alkossa, lahjaostoksilla ja vaateostoksilla, raahauduin jätti-ruokakaupan sijaan kauppakeskukseen. Noin viikko sitten huomasimme Taikan vaatekokon todella siirtyneen kaikista 50-alkavista 60-Alkavien puolelle ja jo nyt 62-kokoiset bodyt loppuvat aivan liian nopeasti (vaikka minusta tuntuukin että pesukone pyörii meillä 24/7). Samoin huomattiin, että seuraavaa kokoa, 68:aa ei ole juuri muuta kuin muutaman hassun bodyn verran, joten pikaisesti eilen päätin käväistä H&M:lla shoppaamassa neidille lisää pukinetta.

AI ETTÄ miten kivaa oli katsella ihan söpöjä ja suloisia vauvavaatteita ja valita niitä tyttärelleni ITSE!<3 Lähes kaikki vaatteemme kun ovat joko a) äitiyspakkauksesta saatuja, b) innokkaan äitini, eli babulan ostamia (ja joitakin muiltakin lahjaksi saatuja) tai c) satunnaisesti kirpparilta löydettyjä muutaman kymmenen sentin ihan-kiva -löytöjä. Tajusin, että ennen eilistä olin ostanut tyttärellemme tasan yhden vaatekerran kaupasta uutena (tämän), jolloin en edes tiennyt vielä onko lapsemme tyttö vai poika. En tarkoita että vauvavaatteiden (tai vaatteiden yleensäkään) täytyisi olla mitenkään sukupuolisidonnaisia, mutta AI ETTÄ miten maailman suloisimpia violetteja, sydämellisiä, pilkullisia ja kukallisia tyttöjen vaatteita ostinkaan!!!<3<3<3 Voisin ostaa samanlaiset vaikka itselleni!

Ja tiedättekö mitä, EI TUNTUNUT EDES PAHALTA jättää H&M:n kassalle lähes viisikymmentä euroa, koska tiesin että ne ovat käytetty minun rakkaalle tyttärelleni! Voi hitsit miten taisin hurahtaa lasten vaatteisiin... Ja voi että, miten lellitty pirpana meidän Taikasta kasvaa..... Äidin heikkouksia.

Nyt taidan siirtyä pikkumuruni ruokintaan. Hän nimittäin maisteli pari päivää jo ensimmäistä kertaa perunaa! (noniin, hus sitten täältä kaikki vauvapalstojen kukkahattutädit, jotka väitätte lähes kolmikuukautisen vauvan olevan aivan liian nuori teelusikallisen määrän perunan maisteluun) Potaatit hiekuu nyt kattilassa, ja taitavatkin juuri olla valmiita. Heippa, ja kivat viikonloput kaikille! : )

Virkistävää väriä

Eilen pitämämme ensimmäinen peli-ilta oli varsinainen menestys. :'3 Kaikki paikallaolijat olivat täysillä mukana pelin touhussa ja illlan tunnit menivät kuin siivillä. Jo nyt odottelen malttaamattomana ensi kertaa.: )

Halusin pukea ylleni iltaa varten jotain teeman mukaista, mutta sillä en omista mitään peleihin liittyviä vaatteita päätin olla muuten vain leikkisä. Päälle päätyi hassuttelusukkahousut ja punainen neule. Virkistävää käyttää vaihteeksi myös väriä! Taustalle piti kuitenkin pukea myös turvallista mustaa sekä kenkävalinnaksi pääsivät uutukaiset SkoPunktenista ostetut maiharimaiset nilkkurit.<3

Olen muuten jo useampaan otteeseen tykännyt letittää ylikasvaneet etuhiukseni sivuletille! Se vain on niin näppärää, sillä jostain kumman syystä ne eivät vain yksinkertaisesti suostu vieläkään pysymään sivulla itsenäisesti. :/ Lisäksi letti näyttää mielestäni kivalta ja tuo tavalliseen "hiukset auki" -lookiin jotain uutta. : ) Tosin se, että letistä saa hyvän näköisen ja siistin on sitten aivan asia erikseen. >.<' Lettikampauksissa minulla on vielä treenattavaa...

Taikis oppi lähipäivinä kierähtämään vatsalta selälleen, wuhuu! ^^ Lisäksi muru naureskelee äidin hölmöille jutuille entistä herkemmin ja se jos jokin tekee minusta entistä iloisemman.<3 X3

Mukavaa porskuttelua

No viimein saan aikaiseksi pommittaa blogini asukuvilla viime viikonlopulta, jotka muokkasin tosin jo jokunen päivä sitten. >.< Päätin hieman tälläytyä uuteen pihakirppikseltä ostamaani Indiska:n mekkoon, kun odotimme viime perjantaina kaveripariskuntamme illalliselle. Ikävä kyllä, toinen heistä peruuttikin sairastelun vuoksi tulonsa, mutta meni se ilta rattoisasti kolmistaankin. Erityisesti kun pikkumuru onnistuttiin saamaan sikeään uneen jo aikaisin (n.klo 20) ja mami sai siemailla rauhassa punaviiniä.<3

Ai että, kyllä sitä omaa aikaa arvostaa nykyisin niin paljon enemmän mitä ennen! Enkä väitä sen olevan ollenkaan huono asia, sillä nyt kun sellaisesta pääsee nauttimaan harvoin, tuntuu pienetkin asiat innostavilta muun vauva-arjen keskellä. :3 Vaikka vauvan hoito onkin maailman palkitsevinta työtä, on silti niin ihanaa päästä välillä rentoutumaan saunaan, katsoa illalla kullan kanssa elokuvaa, syödä rauhassa yhteinen päivällinen tai nähdä vapautuneesti ystäviä!

Perjantai-illan menussa oli grillattuja pihvejä, täytettyjä sieniä, täytettyjä paprikoita, Mikon maustamat paistinperunat, sienisalaattia, tuoresalaattia sekä jälkkäriksi omenapiirakkaa vaniljakastikkeella.

Mekko-2nd hand (Indiska), Vyö-Seppälä, Sukkikset-H&M, Kengät-DinSko, Koru-2nd hand

Mekko tosiaankin oli aivan hirmu ihana löytö syntymäpäivänäni käymällämme pihakirppari-torilla! Sain tämän kaunokaisen ainoastaan kolmen euron hintaan! Lisäksi yllä näkyvä kaulakorukin on sieltä. Olin jo muutaman vuoden halunnut hankkia tuon tyylisen taulumaisen "kehysriipuksen" (onkohan niille joku oma nimi?..) ja nyt sattumalta törmäsin kauniiseen sellaiseen kirpparilla. Hinnallakaan ei oltu korua pilattu, sillä sain sen vain 50 sentillä! x3

Oli muuten ensimmäinen tietoisen elämäni "livekirppis", jossa myyjät myivät ja hinnoittelivat tavaransa paikan päällä. Mukava kokemus! Vaikka kieltämättä tuntuikin oudolta hiplailla vaatteita ja vasta jossain vaiheessa rohkaistua kysymään niiden hintaa, Omalla tavallaan toisaalta myös hieman noloa laittaa hintatiedon jälkeen tavara takaisin paikoilleen tai kävellä joidenkin myyjien pöytien ohi pysähtymättä.. ~.~' Mutta sellaista se on ja kaipa he itsekin tiesivät mihin olivat ryhtymässä.

Hups, eipä näitä asukuvia sitten niin hullun monta ollutkaan! Jossain vaiheessa näköjään kyllästyin niiden muokkailuun ja suljin photarin erityisemmin ajattelematta. : D Minusta kokonaisuus oli kaiken kaikkiaan aika kiva ja nautin kun pääsin taas näyttämään lökövaatteiden sijaan itseltäni. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa! Kyllä minä vielä niihin kauniisiin vanhoihin vaatteisiini mahdun!<3 ^^

Nyt lähdenkin taas vaatehuoneelle, valkkaamaan tällekin illalle jotain spessumpaa (eli muuta kuin koti t-paita ja leggarit...) Tänään on nimittäin megasiisti peli-ilta! Miespuolinen asukki päätti samoin jäädä vapaaehtoisesti siksi ajaksi kotiin hoitamaan murua, joten lähden liikkeelle aivan yksin. Outoa... Taas yksiä ihanan innostavia asioita, joiden voimin jaksaa mukavasti porskutella eteenpäin! :>> Kivaa illan jatkoa myös sinne!