Rokkimutsi

Torstaipäivää kaikille! :) Täällä vointi on hieman viimekertaista parempi, vaikkakin  päätin kuitenkin jäädä harjoittelun sijaan lepäämään kotiin. Hemoglobiini on hieman tasaantunut, huimaus ja pahoinvointi ovat jättäneet minut enemmän rauhaan. Sen sijaan säryt ja supistelut ovat lisääntyneet ja voimistuneet päivä päivältä ja liikkuminen on käynyt entistä hankalammaksi. Jo yksi kauppareissu pistävät selkäni huutamaan hoosiannaa, eikä tukivyöstä ikävä kyllä ole apua siihen. Vyö kun tukee vain alavatsaa ja -selkää, mutta pahimmat kivut esiintyvät inhottavasti keskiselän seudulla. : / Myös viime yö oli pelkkää tuskaa täynnä, sillä pelkkä kyljen vaihtaminen on työn ja kivun takana. Tappava päänsärkykään ei erityisemmin auttanut asiaa...

Viimeinen niitti harjoittelun lopettamisen päätökseen tapahtui kuitenkin eilen illalla, kun kissaulkoiluttamisreissun päätteeksi otin ulkopostilaatikosta postit ja yhden mainoslehtisen pudottua maahan kumarruin nostamaan sen ylös. Hetkellisesti luulin että joko a) kuolen tai b) synnytän siihen paikkaan, sillä yllättävä vatsaan kohdistunut kipu oli niin suuri että todella säikähdin mitä seuraavaksi tapahtuu. Kipu meni onneksi ohi nojailtuani hetken seinään ja hengiteltyäni rauhallisesti.

Silloin kuitenkin tajusin, ettei palveluita tuottavassa Soteekki-harjoittelussa minulla ole tälläisella kunnolla mitään tekemistä. Miten ihmeessä muka voisin käydä suorittamassa palveluita jos en kykene suoriutumaan edes yksinkertaisista pikku liikkeistä omassa kehossani? Vaikka varmasti saisinkin koulutovereilta hyväksyntää ja ymmärrystä asiasta, tuntuisi ihan omasta itsestäni pahalta istua kaikki päivät toimistolla tekemättä mitään saaden "ilmaisia" harjoittelutunteja samalla kun toiset rehkivät hikihatussa erinäisissä tehtävissä. : ( Tuntuuhan tämä turhauttavalta, sillä en tiedä miten äitiyslomani jälkeen saisin Turusta käsin suoritettua kyseisen harjoittelun. Toisaalta siihen on vielä niin pitkä aika, että turha kai on sellaisia nyt miettiä ja murehtiä päätään puhki. Aika näyttää ja kaikella on tapana järjestyä.

Yllä näkyvä asuni on edellispäiväiseltä kauppareissulta. Laitettuani päälle talviunilla olleen tekonahkatakkini kokonaisuudesta tuli heti paljon normaalia "rajumpi". : D Nähdessään asuni kokonaisuuden Mikko tokaisi "Mitäs mun rokkimutsi?" jolloin vasta tajusin että päälläni ei tosiaan ollut muuta kuin mustaa ja tukkani oli kasarimaisella korkealla rokkiponnarilla. XD Noh, eipä se minua haittaa. Sitäpaitsi muuttumisleikit ovat kivoja. : 3

Näistä kuvista näkee myös kerrankin kunnolla, kuinka valtava mahani sivuprofiilissa todella on! Jotenkin sen muhkeus ei vain kunnolla välity edestä tai pelkistä sivusta otetuista vatsakuvista (kuten edellisessä postauksessa). Vasta kun mukana on muutkin kehonosat, tulee todellinen ymmärrys kuinka plussapallomainen olemus minulla onkaan. :'3 En silti malttaisi uskoa, että tänään tuli täyteen 33 raskausviikkoa ja laskettuun aikaan on 49 päivää, eli seitsemän viikkoa! Ja itseasiassa vauva on täysikasvuinen jo raskausviikolla 38, mikä tarkoittaa että bebe saisi halutessaan ilmestyä jo VIIDEN viikon päästä! Ääääää... :'oo