Voimattomuus

Heipä hei täältä toipilaan vuoteesta, heh.. No ei minulle oikeasti niin kurjaa kuulu, mutta harjoittelun sijaan lepäilen tänään kotona. :'< Viime viikon neuvolakäynnillä selvisi, että aina ennen niin hyvinä olleen hemoglobiiniarvoni olivatkin nyt romahtaneet hurjasti alaspäin. Silloin minulta kysyttiinkin olenko ollut väsynyt tai voinut lähiaikoina huonosti. "No joskus, kai?..." oli vastaukseni silloin, kunnes muutama päivä sitten koin mitä väsymys ja voimattomuuden tunne oikeasti tarkoittavat. Niiden lisäksi vielä huimausta ja pyörrytystä, sellaista ettei uskalla lähteä yksin edes viemään ulos roskia.

Jotenkin viimeisen viikon ajan raskaus on tuntunut menevän vain alamäkeä. Edellämainittujen oireilujen lisäksi koen nykyisin päivittäin kivuliaita supistuksia/tuntemuksia vatsan alueella, milloin missäkin kohdassa. Aiemmin kuvioissa olleet rasitusten yhteydessä esiintyvät alavatsakivut ovat muuttuneet satunnaisiksi ajasta tai paikasta riippumattomiksi kipuiluiksi koko vatsan alueelta, joskus jomottavana ja toisinaan taas hyvinkin pistävänä särkynä. Selkävaivatkin ovat olleet tavallista arkea, mutta niissä nyt ei varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä.

Henkilökohtaisesti lamaannuttavimmilta ovat tuntuneet ne alusta asti pelkäämäni raskausarvet, jotka ovat vihdoin ilmestyneet ahkerista rasvailuistani huolimatta alavatsalle ja kylkeen. Arpia on nyt noin viisi kappaletta, ja suurin niistä on ehkä 2cm pitkä. Vaikka tiedänkin niiden varmasti haalistuvan ajan myötä, minua silti kiukustuttaa niiden tulo!!! Olen tehnyt KAIKKENI jottei iholleni tulisi yhtäkään arven arpea, ja siitä huolimatta siinä ne nyt ovat ja koristavat kehoani. ;__; Tuntuu niin turhauttavalta tuntea nytkin vatsallani kutinaa tietäen, että siinä se iho on taas repeytymässä. Bephancare:n ja BioOil:in lisäksi levittelen vatsalleni jatkuvasti päivän mittaan myös tavallista emulsioa. Eihän se enää mitään ehkäise tai paranna, mutta rauhoittaapahan edes kutinaa...

Vaikka tiedän ettei kaiken kaikkiaan minulla VIELÄKÄÄN mene kovin huonosti ja raskauteni on oikeasti sujunut pääpuolin hyvin, en voi olla surkuilematta näitä ylimääräisiä vaivoja joista olisin voinut välttyä. Toivottavasti edes rautalisä (jee, lisää pillereitä minulle...) auttaisi ja lisäisi minuun energisyyttä. Niin ja antaisi hieman iholleni väriä.

Tuntuu että luovuttaisin, jos nyt jättäisin harjoitteluni kesken. Olenhan sentään jaksanut siellä jo kokonaisen viikon?! Mikon mielestä asioille periksi antaminen ei tässä tapauksessa ole luovuttamista vaan järkevää toimintaa. Kyllähän minäkin ymmärrän vointini ja vauvan olevan nyt tärkeysjärjestyksessä ennen koulua ja alusta saakka suunnitelmana oli suorittaa harjoittelu vain JOS vointini sitä sallii. Mutta silti... u__u' En haluaisi missata yhtäkään tilaisuutta, koska mitä jos kuitenkin vielä pystyisin pinnistelemään hieman enemmän?