Arkikuvahaaste 1

En useinkaan innostu netissä törmäämistäni haasteista, mutta tämä Lähiömutsilta lukemani arkikuvahaaste osui ja upposi. Ei sitä etteikö täällä blogissani muutenkin olisi melko arkisia kuvia ja meininkejä, sillä useinkaan en jaksa välittää mahdollisesta taustalla näkyvästä sotkusta tai meikittömyydestä. Silti jollain tasolla kaipaisin tänne blogiin enemmän realismia ja kosketusta itse elämästämme.

Lähes poikkeuksetta kuvat ovat aina enemmän tai vähemmän lavastettuja, poseerauksineen ja järjestelyineen sekä viimeistään photoshopin leikkaus-, väri-, ja valomuokkauksineen. Niitä oikeita tosielämän tilannekuvia tulee ikuistettua melko harvoin, sillä jostain kumman syystä todellisen arkielämän näkyminen puutteineen ja virheineen on meistä noloa. Kaikki sen kuitenkin tietävät, ettei koti ole aina siivottu, kaapin ovet suljettu tai tukka harjattu. Kotipaidassa voi olla reikiä, neuleessa eilisiltaista puklua ja collareissa venyneet polvipaikat.

Yllä näkyvä otos on tältä aamulta, parin tunnin takaa. Siinä kiteytyy kaikki aamuinen tunnelma mitä meidän perheessämme on.

- Mustikkaisen aamupalapuuron syöttämistä pyörivälle suttunaamaiselle vauvalle.
- Beben kädet eksyvät aina suuhun, minkä vuoksi hihat on käärittävä ylemmäs, ja äidillä aina oltava vierellä (tässä tapauksessa kädessä) pala talouspaperia.
- Aikuisten leivät on sulatettu pakkasesta, mutta odottavat yhä vuoroaan tulla loppuun asti tehdyiksi.
- Kahvipannu porisee, sillä vaikei isi itse juo kahvia, hän tietää äidin olevan sen myötä paremmalla tuulella. Äitin jätti kahvimuki odottaa pöydällä malttaamattomana.
- Pöydässä istuu hyvistä unista huolimatta väsynyt, kilpirauhaslääkkeitä odotteleva äiti. Aamut ovat erityisen rankkoja...
- Astianpesukone on täynnä puhtaita edellisiltana peseytyneitä astioita, mutta siitä huolimatta tasoilta löytyy jo uusia likaantuneita yksilöitä.
- Tyhjiä maito- ja korvikepurkkeja taitellaan ahkerasti pahvikeräykseen, mutta silti niitä tulee lisää koko ajan.

Pyrin toteuttamaan arkikuvahaasteen tasaisin väliajoin, vaikkapa viikon välein niin pitkään kuin muistan. Arki kun on kuitenkin sitä todellisinta siloittamatonta elämää joka päivältä, mikä on kaiken muun erikoisuuden ja juhlan perusta. Ilman tavallista ei ole erikoista, ilman tylsää ei ole jännää. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei toinen olisi toista parempi tai tärkeämpi ja ainakin itse toivoisin osaavani nauttia ja nähdä kauniina myös ne arkiset tilanteet ja päivät jolloin mitään kummoista ei tapahdu.