Masismongerrusta

Heipä-hei taas!

Viime päivityskerrasta tuntuu olevan taas ikuisuus (heh, viikko..) mutten siltikään oikein tiedä mitä kertoisin. Alkuviikko meni hujauksessa, kun vietimme kaksi Mikon vapaapäivistä (ma-ti) sukuloimassa Raumalla ja kolmannen extra-vapaapäivän Taikan ensimmäisellä hammaslääkärireissulla. Sukulointi oli mukavaa. Käytiin tosiaan moikkaamassa pitkästä aikaa isosiskoani, jonka luona Mikko oli käynyt viimeksi silloin kun olin vielä raskaana. Itsekin olen käynyt siellä vain yhden kerran enemmän, viime syksynä kun siskon tytöllä oli syntymäpäivä. Ollaanhan me niitä nähty mun vanhemmillani, mutta oli jotenkin ihan eri meininki mennä heidän kotiin ja vaihtaa kuulumisia kunnolla ajan kanssa ilman miljoonia ihmisiä ja muita häiriötekijöitä ympärillä. Hengailtiin rennosti ja syötiin siskon laittamia herkkuruokia. ^_^ Saman päivän iltana Mikko kävi tapaamassa vanhaa kaveriansa baarissa ja minä jäin katsomaan hänen veljensä kanssa heille leffaa. Tiistaina käväistiin kauppareissulla ja Taikan päikkäreiden jälkeen nähtiin vielä minun vanhempiani. Sitten lähdettiinkin taas kohti Turkua ja kotia.

Keskiviikkoinen hammaslääkärikäynti meni ihan hyvin. Mitä nyt sählättiin odotustilassa, kun tarvittiinkin odottamatta hätäistä vaipanvaihtoa, mutta sellainen oli tietysti jäänyt sillä kertaa kotiin. Huups.. Ei muuta kuin soveltamaan käsipaperien kanssa (thank god päästiin sentään pienen nurkan taakse piiloon katseilta) ja samalla hetkellä tultiin kutsutuksi sisään lääkärin huoneeseen. Aaargh! TuT' Onneksi oli ymmärtäväinen lääkäri, joka huomasi meillä olevan juuri pieni tilanne päällä. Noh, eipä siinä kauaa kestänyt, sillä pikkuneiti oli jo kovaa vauhtia juoksemassa luotani pois kohti lääkärin avaamaa ovea. Säästän teidät yksityiskohdilta, mutta loppujen lopuksi onnistuin taltuttaa pahimman katastrofin melko hyvin. =_=' Vastaanotto kesti uteliaan pikkupotilaan kanssa vain viisi vaivaista minuuttia, jonka aikana todettiin hampaiden voivan hyvin. Puuttuu kuulemma enää yhdet hampaat (tarkottaakohan se yhteensä neljä hammasta, eli yksi per nurkka?), mutta niiden tulo saattaa venyä kolmeenkin ikävuoteen saakka. Onni on myös asua aivan terveyskeskuksen naapurissa, joten kaikki mahdolliset vaippaongelmat saatiin ratkaistua heti muutaman minuutin lääkäriltä pääsyn jälkeen kotona. :')

Loppuviikko tuntui alkuviikkoa vastoin kuin valuvan käsistä. Jotenkin en saa mistään kunnolla otetta ja tavallinen perusarki maistuu suoraan sanoen puulta. Mikään ei erityisemmin innosta. Mitä nyt ehkä ensi viikonloppuinen ystävänpäivä ja sen tuomat ystävien suunnittelemat juusto-viini-suklajaiset (hihi<3). Päivät vain kuluvat zombiemaisessa rutiinien hoitamisessa, joilla ei tunnu olevan alkua eikä loppua. Ne ovat vain yhtä suurta loputonta massaa. Kuin suota, jossa on vaikeaa kävellä ja paksua sumua jota on vaikeaa hengittää. Menipäs melankoliseksi... Mutta sellaiselta minusta on lähiaikoina hieman tuntunutkin.

Tekee mieli löytää mielekästä tekemistä, nähdä ihmisiä ja pitää hauskaa. Toisaalta samalla kauvautua pieneen koloon ja olla yksin, ilman että kukaan tai mikään häiritsee minun ja ajatusteni kahdenkeskeistä synkronointia ja vaellusretkiä maailman ääriin.

Jotenkin taidan olla vieläkin toipumisvaiheessa bändin hajoamisesta, sillä toisinaan on todellakin tuntunut tyhjältä ja merkityksettömältä. Se sama päämäärätön ajelehtija -fiilis, joka mulla oli syksyn alussa, taitaa hieman tehdä paluuta pääköppani sisälle. Odotan todella jo sitä hetkeä että pääsen takaisin työn touhuun, opiskelujen ja harrastusten pariin. Vaikka tavallaan haluaisin vain olla Taikan kanssa kotona, leikkiä ja ihmetellä tyttäreni kasvua kaikessa rauhassa, suuri osa minusta kaipaa myös jotain muuta. Tiedän että olen parhaimmillani pienessä kiireessä. Sellaisessa, että puuhaa riittäisi, mutta jonka ohella voi myös hyvillä mielin pysähtyä hengähtämään ja nauttimaan elämän kulusta sellaisena kuin se sillä hetkellä on. Bändi taisi olla minulle se pieni kiire, jota kaipasin. Nyt kun sitä, eikä sen tuomia pikku deadlineja enää ole, tunnen olevani merkityksetön. Vaikka tiedän etten tietenkään ole, sillä onhan mulla tyttäreni. Ja kaikki muu.

Mutta silti..

Mekko-2nd hand (H&M), kaulakoru-Kelttikorut.com

Tänään meillä kävi kylässä eräs kaveriperhe kahvittelemassa ja maistamassa perinteisesti tekemääni omenapiirakkaa. Sen saa mukavasti taiottua helpolla ohjeella muutamassa hetkessä ja se on jumalaisen hyvää vanilijakastikkeen kanssa. Muksut saivat toisistaan seuraa ja vanhemmat pääsivät vaihteeksi rupattelemaan muullekin kuin puolisolleen, hah. :'D

Asuksi päätyi tänään yksi lemppareita mekkojani, kesällä kirpparilta haettu musta puuvillainen yksilö, jonka kaveriksi ripustin kaulaani intialaisen keltti-norsun. Löysin myös vetolaatikon pohjalta ikuisuuden vanhan nahkaisen lettipannan, joka näytti sopivan kivasti oranssin tukan kaveriksi päähän.

Mutta yleisiin kuulumisiin palatakseni, lähipäivinä olen lähinnä vain kutonut, hoitanut typyä, tehnyt ruokaa, siivonnut, leikkinyt ja katsellut sarjoja sekä pelivideoita (<-viimeisimpään liittyen tarkemmin sanottuna yhtä tiettyä pelisarjaa, johon olen aivan koukussa!).

Lisäksi olen kuolannut verkkokauppojen uusia vaatteita, joista päätin tehdä myös pienen kollaasin tänne saakka. :)

Raitamekot sekä off shoulders -paidat ovat Gina Tricot:in nettisivuilta, loput kamppeet H&M.

Kuten huomaa, muhun ovat todellakin napanneet nuo olkapäät paljaiksi jättävät yläosat Lisäksi ikuisessa suosiossani ovat ruudut ja raidat, tummat ja murretut värit sekä tietyn tyyppiset kuviolliset vaatteet. Kaikissa näissä taitaa olla osittain pientä nostalgia-arvoa, mutta toisaalta olen aina tykännyt tämän tyyppisistä vaatteista eikä voi oikein sanoa että olisin hurahtanut nykymuodin tuomiin trendeihin.

Sellaista masis-painotteista mongerrusta tänään. Toivottavasti ensi kerralla olisin liikkeellä innostuneemmissa merkeissä. Moikka!