perjantai 6. maaliskuuta 2015

MIKSI VAUVOILTA PANTATAAN RUOKAA?

Olen aina kannattanut erilaisten lastenkasvatustapojen välistä tasa-arvoisuutta. Minusta jokainen äiti (ja vanhemmat ylipäätään tietysti) saa hoitaa ja kasvattaa lastansa juuri sillä tavalla kuin tämä kokee oikeaksi ja hyväksi omalle lapselleen. Arvostan kun minua neuvotaan ja kuulen toisilta äidiltä heidän tavoistaan toimia ja tehdä toisin kuin minä. Se että joku tekee toisin ei ole minulta pois, vaan päin vastoin saatan oppia siitä jotain uutta, tai verratessani eri tapoja mielessäni saada vahvistusta itse tekemilleni valinnoille. Hyvän henkinen keskustelu perheiden eroavaisuuksista muuttuu kuitenkin valitettavan helposti kinaksi kumpi tapa on parempi ja oikeampi. En ymmärrä tätä äitien välistä kilpajuoksua, sillä se ei johda yhtään mihinkään muuhun kuin mielen pahoittamiseen.

Uskon jokaisen tasapainoisen äidin toivovan lapselleen vain parasta ja tekevän äitiydessään sellaisia valintoja, joiden uskoo sopivan parhaiten koko perheen hyvinvoinnille. Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa hoitaa lastaan ja jokaiselle on annettava tilaa omien keinojensa toteuttamiselle omalla tyylillään. Pyrin olemaan arvostelematta muiden vanhempien toimia, mutta joskus kaikesta yrittämisestä huolimatta joitakin asioita minäkään en vain ymmärrä.

Törmäsin lähiaikoina vielä ennestään minulle kovin tuntemattomaan ilmiöön, nimittäin kummalliseen vauvojen ruoan panttaamiseen! Kuulostaa näin äkkiseltään varmasti oudolta, mutta antakaahan kun avaan hieman asiaa. Liityin facebookissa Sormiruokailijat-nimiseen ryhmään saadakseni lisää näkökulmia ja ehdotuksia lapseni ruokailujen monipuolistamiseksi. Olin aina pitänyt sormiruokailua itsestäänselvyytenä, sillä tottakai vauvan ollessa tarpeeksi vanha hänelle voi tarjota erinäisiä vauvoille soveltuvia ruokia sormin syötäväksi, käsiin sopivin palasin. Sormiruokailun avulla vauva pääsee parhaiten harjoittelemaan itsenäistä syömistä ja tutustumaan uusiin ruoka-aineisiin.

Se mikä tässä ryhmässä minut kuitenkin yllätti, oli joidenkin äitien asenne soseruokia kohtaan. Joidenkin äitien mielestä kun kiinteiden ruokien -ikäisen vauvan pitäisi pärjätä maidon lisäksi ainoastaan sormiruokailemalla. Ajatuskin tuntui minusta absurdilta ja luulinkin ymmärtäneeni sen ensiksi väärin. En väitä, että neuvolan ohjeita olisi aina orjallisesti noudatettava, mutta ainakin itselleni oli aina päivän selvää että vauvojen "kiinteiden maistelu" aloitetaan aina soseutetuilla vihanneksilla. En ymmärrä miten ja miksi soseiden syöttäminen ja sormiruokailut mitenkään poissulkisivat toisiaan tai millä tavalla soseet olisivat pahasta? Suurin huoleni aiheesta on kuitenkin se, miten tällaiset pelkällä sormiruoalla ja maidolla elävät vauvat saavat riittävästi ravintoa? Joillakin lapsilla ensimmäiset hampaat puhkeavat vasta kovin myöhään, jopa vuoden iässä, eikä niillä muutamalla ensihampaallakaan nyt vielä mitään kunnollista pureskelua saa aikaiseksi. Sormiruokailu yleisemmin onkin pelkkää ruoan palasten imeskelyä ja pientä jyrsimistä, jolloin loppupelissä vatsaan asti päätyy ehkä viides osa tarjotusta ruoasta.

Tarkoittaako tämä että vauva saisi koko ensimmäisen elinvuotensa aikana vatsansa täyteen pelkällä maidolla (korvike- tai rinta-) ja satunnaisilla vatsalaukkun asti eksyneillä ruoan palasilla? Kunnon ruoka-annoksia kun sormiruokailun muodossa tuskin tulee syötyä siihen saakka että lapsella on ruoan pilkkomiseen soveltuvat kunnon poskihampaat ja purukalustot.

Toinen vauvojen syömistä koskeva minua ihmetyttävä asia on yliampuva imetysihannointi. Tiedän viimeistään nyt sohaisevani ainakin joidenkin muurahaispesää, mutta yritän nyt parhaani mukaan perustella kantaani ymmärrettävästi. Rintamaito on parasta ravintoa vauvalle, ja jos imetys ei jostain syystä onnistu, tyytydään äidinmaitokorvikkeeseen.WHO:n suositusten mukaan vauvaa tulisi täysimettää ensimmäiset puoli vuotta, jonka jälkeen aloitetaan kiinteiden maistelu. Kuitenkin koko ensimmäisen vauvavuoden ajan rintamaito (tai korvike) on pääasiallinen ravinnon lähde vauvalle. Jos rintamaito ei riitä pitämään vauvaa kylläisenä ja turvaamaan tämän terveellistä kasvua ja kehitystä, sen ohella käytetään myös korviketta. Jälkimmäisessä tapauksessa (tai jos vauva elää pelkällä korvikkeella) kiinteiden, eli soseiden, aloittamista suositellaan noin neljän kuukauden iässä.

Minusta nämä ohjeet ovat enemmän kuin selkeät ja hyvin perustellut. Niitä ei toki ole pakko noudattaa täysin sokeasti, vaan soveltaa niin kuin tuntuu oman lapsensa kannalta parhaalta, kuitenkin pitämällä kiinni tärkeimmistä linjauksista. Edellä mainitun sormiruoka-dilemman lisäksi pistin silmääni myös seuraavanlaisen minua ihmetyttäneen asian. Joissain äiti-piireissä tuntuu olevan suuri saavutus ja tavoiteltava asia saada venytettyä kiinteiden aloittamisen mahdollisimman pitkään. Vauvantahtinen ja rauhallinen kiinteiden aloitus muuttuukin yllättäen "kuka pystyy panttaamaan ruokaa pitempään" -kilpailuksi. Yhtäkkiä paremman äitiyden merkiksi muodostui joidenkin äitien keskuudessa vauvojen nälässä pitäminen, uskotellen itselleen ja muille pelkän maidon riittävän.

Homma vedetään niin överiksi, että venytetään kiinteiden aloitusta jopa KAHDEKSAN kuukauden ikään, MIKSI? Kyllä, rinta- tai korvikemadon tulisi olla tärkeässä osassa koko ensimmäisen vuoden vauvan ruokailuja, mutta ei suinkaan ainoana sellaisena. Sitäpaitsi usean tutkimuksen mukaan liian myöhäinen kiinteiden aloitus lisää vauvan allergiariskiä.

Aiheeni ei tietenkään koske erikoistapauksia, joissa vauva itse kieltäytyy ruoasta, on syntynyt keskosena tai asiaan liittyy muita kiinteiden aloittamiseen liittyviä komplikaatioita. Puhun nyt nimenomaan vanhempien tietoisesta päätöksestä olla antamatta lapselleen ruokaa, vaikka siihen ei olisi mitään kunnollista syytä. Totta kai pienokaistaan on varjeltava kaikelta ikävältä, mutta mistä lähtien ikuisuuden käytössä olleiden ja jatkuvasti suosituksissa olevien soseutettujen vihannesten antaminen on pahasta?



Poikkean vähän aiheesta, mutta pohdittuani tämän ruokakäyttäytymisen syitä päädyin muutamaan mahdolliseen vaihtoehtoon, joihin haluaisin lisää perusteluja.

- "Meidän vauva on vielä niin pieni, ettei sen elimistö ole vielä tarpeeksi kehittynyt ruokiin" >Ensinnäkin, mistä TE tiedätte kuinka kehittyneet sisuskalut vauvallanne on? Totta kai oma vauva tulee vielä pitkään näyttämään vanhempien silmissä pieneltä, mutta se ei tarkoita sitä etteikö tämä tarvitsisi tietyn iän saavutettuaan ruokaa ja ravintoa kasvuun ja kehitykseen. Vauvatkin ovat ihmisiä ja mitä enemmän he alkavat liikkua itsenäisesti, sitä täyttävämpää ravintoa heidän tulisi saada.

- "En halua että vauvastamme tulee pullukka" >Okei, tämä on väite joka pistää vereni kiehumaan. Vauvojen KUULUU olla hieman pyöreitä! Heidän kehonrakenteensa on erilainen kuin aikuisten. On hyvin yleistä että aluksi vauvat ovat hieman pulleita ja pyöreäposkisia ja opittuaan konttaamaan/kävelemään he laihtuvat hoikemmiksi. On terveellisempää että vauva painaa hieman painon keskikäyrää enemmän kuin on alipainoinen. En tarkoita että vauvoista pitäisi syöttää liikalihavia sumopainijoita, mutta fakta on että lapsen kehityksen viivästyminen on todennäköisempää jos lapsi ei saa tarpeeksi ravintoa kasvaakseen.



Oletteko TE törmänneet johonkin edellämainittuun teitä ihmetyttäneeseen ruokakäytäntöön? Vai oletteko kenties eri mieltä kanssani? Miksi? Kertokaa mielipiteenne. :)


Linkkien takana on lähteitä tieteellisiin artikkeleihin ja yleisiin suosituksiin.

2 kommenttia:

  1. No meillä ei ainakaan oltaisi ikinä pärjätty pelkällä sormiruoalla, jos oltaisi lähdetty sille tielle. Ei meidän Pihvi edes aluksi tajunnut tunkea niitä porkkanatikkuja ääntä kohti. Niitä oli kiva puristella ja tiputella lattialle (muistattekos kuningas ja palvelija -leikin?).

    Mitä tohon imetykseen tulee, niin musta(kin) on hyvä imettää niin pitkään kuin mahdollista, mutta tottakai siihen on tuotava ne kiinteät rinnalle. Jos lapsi on terve ja kasvaa hyvin, niin miksei sitten vaikka sormiruokailemalla. En edes tiennyt tällaisesta panttaamisesta ilmiönä, enkä oikeastaan viitsi edes avata sanaista arkkuani aiheesta, koska en varmaankaan saisi aikaiseksi kovin kaunista tekstiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :) Ja juu, aivan samoin meillä. Ihan vasta nyt lähiaikoina Taikan ollessa 8kk hän alkaa oikeasti SYÖDÄ niitä käsissään pitämiä ruokia eikä vain heitellä ympäriinsä ja sutata paikkoja. :D Osa ruuista pysyy kädessäkin kunnolla vasta nyt, sillä ennen (oli ruoka ja suikale/pala millainen hyvänsä) ote ei vain ollut tarpeaksi tukeva pitääkseen sitä tiukasti kädessään. :o

      Poista