Ajan kulkua ja odottelua

Tunnit tuntuvat pitkiltä ja päivät loputtomilta. Erityisesti nyt, kun Mikko on paljon töissä ja minä täällä yksinäni äitiyslomani alkutaipaleella. Toivottavasti edes lapsen kanssa saan päiviini sisältöä, sillä muuten äitiyslomasta tulee melkoinen vyöry tylsistymistä. =__=' Silloin pystyn ainakin liikkumaan, eikä kaikki tekeminen aiheuta väistämätöntä kipuilua. : (

 Aikani kuluu tv-sarjojen ja internetin voimin, mutten silti osaa ajatella muuta kuin vauvaa ja lähestyvää synnytystä. Kaikki tuntuu vain yhdeltä suurelta odotukselta ja kaikki muu muuttuu siinä ohessa harmaaksi sumuiseksi taustaksi. Toivoisin vain ajan kuluvan nopeammin tai minun pystyvän keksimään itselleni muuta ajateltavaa, jolloin synnytyksen käynnistyminen voisi tapahtua yllätyksen tavoin odottamatta. : >

Tänään supisteluja on taas ollut jonkin verran. Tulevat ja menevät, hiljempinä ja kovempina. Tekisi mieli juosta jokin maratoni tai hankkia jostain muualta jotain boostia, jotta supistukset kovenisivat ja kaikki lähtisi käyntiin kunnolla! : D Itseasiassa huomenna olisi aika hyvä päivä syntyä, vaikka en silti vieläkään osaa uskoa että se voisi tapahtua ennen laskettua aikaa. Minä niin tiedän, että täällä ollaan maha pystyssä vielä viikkoa lasketun ajan jälkeen...

Niin, ja mahasta puheenollen! Raskausvatsani on todellakin tainnut kunnolla laskeutua! :'o Huomasin pinkeän rantapallon muuttuneen näiden muutaman päivän aikana hieman löysemmäksi, ja navan alla olevan "pömppis-alueen" pehmentyneen normaalimman näköiseksi. ^^ Uskon vakaasti tämän kaiken tarkoittavan synnytyksen lähestymistä ja kohdun tilanteen edistymistä! Mitä pidemmälle paikat pehmenee ja valmistautuu, sitä helpommalta (ainakin oman logiikkani mukaan) itse ponnistamisen pitäisi tuntua! : 3

Meikittömät silmäkuvat tuli otettua kameran testausmielessä, ja aika kivojahan näistä sai muokattua. : ) Ehkä vielä joskus kun opin taitavaksi meikkaajaksi, voin ottaa laadukkaita meikkikuvia upeista luomivärimaalauksista ja ripsitaiteista. >.<