Tätä kysymystä kuulee usein niiltä hieman etäisimmiltä ihmisiltä, joiden kanssa nähdään silloin tällöin, eikä jaeta elämän syvällisimpiä kuulumisia sen kummemmin tai useammin. Ensimmäisenä hyvän päivän rupattelun merkeissä tulee tietysti mieli vastata kysymykseen "hyvinhän tässä on mennyt", samalla tavalla kuin normaalisti small talkissa kysymykseen "mitä kuuluu" täytyy vastata "ihan hyvää". Välillä kun tuohon kliseisen lausahduksen olen kuitenkin lisännyt perään jotain muuta, kuten: "onhan tässä toki ollut vähän kaikennäköistä pientä vaivaa mitä raskauteen nyt kuuluu", ihmiset ovat hämmentyneet ja tuijottaneet minua pitkään.
Toisten reaktioiden myötä olen itsekin alkanut miettiä onko tämä raskaus sitten mennyt hyvin vai huonosti? Olen mielestäni voinut päällipuolen hyvin. En ole kertaakaan joutunut sairaalaan tarkkailuun, tiputukseen, vuodelepoon, raskausmyrkytysepäilyyn tai mihinkään vastaavanlaiseen huolta aiheuttavaan toimenpiteeseen raskauteni aikana. Kaikki mitatut arvoni ovat tähän asti olleet hyviä, ja ainoat hieman poikkeavat osat niistä ovat olleet tavallista suurempi painonnousu, alentunut hemoglobiini (joka korjautui lisäraudalla) sekä luultavasti lyhyehköstä 162cm-pituudestani johtuva normaalia suurempi sf-mitta (=kohdun koko vatsan päältä mitattuna). Viimeinen näistä selvisi viimeisimmällä lääkärinkäynnilläni, jonka vuoksi olen lähipäivinä menossa sikiön painoarvioon äitiyspolille. (Vielä yksi lisäultra ja kurkkaus pikkuisesta vatsani sisälle, jeii<3) Nopea kohdun kasvu selittäisi loogisesti myös sen, miksi niin pitkään hyvänä ja sileänä pysynyt raskausvatsani iho yllättäen pamahti pari viikkoa sitten arville. :'<
- Painonnousu
- Raskausarvet
- Kuppikoon kasvaminen
- Maitotahrat paidassa, hehheh...
- Selkäsäryt
- Supistukset
- Alavatsakivut
- Madaltunut hemoglobiini-> huimausta ja heikotusta
- Alkuraskauden pahoinvointi
- Hengenahdistus, hengästyminen
- Närästys
- Jatkuva pissahätä ja jano (vaikka sokerit ovatkin kunnossa)
- Lievää turvotusta sormissa ja pitkän päivän jälkeen myös nilkoissa
- Väsymys, uupuminen, suurentunut unentarve
- Ajoittainen päänsärky (jota minulla on tosin ollut muutenkin kuin raskaana suhteellisen usein)
-Kylkisäryt
Viimeisin näistä, kylkisäryt, on uusin lähiaikoina ilmennyt vaiva! En olisi koskaan arvannut myös tällaisten kuuluvan raskauteen, mutta sillekin löytyi täydellisen selkeä selitys juuri näille viimeisimmille raskausviikoille: "Tämä on ajankohta, jona kohtu on korkeimmillaan, aivan ylhäällä rintalastan alapuolella. Lapsen ja kohdun paino painavat rintakehää ylöspäin, ja alimmat kylkiluut työntyvät ulospäin." Lähde: Vau.fi.
Mutta siis, takaisin asiaan! Oirelista näyttää pitkältä ja ahdistavalta, mutta totuus on että näitä kaikkia minulla on esiintynyt yli kahdeksan kuukauden aikavälillä, joista osa on tullut vasta lähipäivinä, osa hävinnyt alkuaikojen jälkeen kokonaan ja osa vaivaa enää vain silloin tällöin. Mikään näistä ei ole millään tavalla outo tai erikoinen oire ja olen todella onnellinen, että olen pärjännyt läpi raskauden näinkin pienellä määrällä ja näinkin helpoilla vaivoilla! Aikaisemmin mainitsemiani vakavimpia komplikaatioita mukaanlukien minulla ei samoin ole myöskään ollut istukasta tai muista syistä aiheutuvia verenvuotoja, suonikohjuja, peräpukamia, ummetusta, läpi raskauden kestävää pahoinvointia tai oksentelua. Minun ei ole kertaakaan tarvinnut oikeasti huolestua sikiön voinnista, kasvun hidastumisesta, vammaisuudesta tai minkäänlaisesta poikkeavuudesta. Tietäen mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, pidän raskauttani melkoisena lottovoittona enkä mitenkään osaa kutsua sitä erityisen raskaaksi tai huonosti eteneväksi! : ))
En ole koskaan ajatellut, etteikö raskaaksi tultua naiselle ilmentyisi minkäänlaisia epämukavia fyysisiä ja psyykkisiä erikoisuuksia. Vaikka niin ei saisikaan kuulemma sanoa, niin minusta listaamani vaivat suorastaan "kuuluvat" raskauteen! Ei tietenkään kaikkien tarvitse kokea niitä kaikkia, mutta mielestäni ne kaikki voi kuitenkin luokitella normaaliksi raskaudeksi. Jos kysyttäisiin esimerkiksi parisuhteen toimivuudesta, pitäisikö sitä automaattisesti kutsua huonoksi, jos pariskunta toisinaan riitelee tai puolisot ovat joistakin asioista eri mieltä? Eivätkö erimielisyydet, riidat ja "huonommat ajat":kin kuuluvat hyvään parisuhteeseen? Kunhan riidat sovitaan, ongelmista selvitään eivätkä kummatkaan niistä aiheuta puolisoille liikaa harmia, kaikenhan pitäisi olla ok? : > Tästä päästäänkin takaisin alkuperäiseen kysymykseen, onko raskauteni siis mennyt hyvin vai huonosti???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti