Kesällä aijon...

Apua! Miten voi olla että kesä on jo puolessa välissä, juurihan se vasta alkoi? :'o En jaksaisi kerta toisensa jälkeen sortua jaarittelemaan Suomen sääolosuhteita ja vuodenaikojen tuomia mielianavaihteluja. Tuntuu että joka vuosi jauhetaan samaa shaibaa, siitä miten kesä on niin kylmä ja alkaa vasta heinäkuussa, jouluna ei ole lunta ja syksy tulee liian aikaisin. Joo joo, tiedetään...

Onhan toki säällä merkittäväkin vaikutus ihmisten elämään ja tekemiseen, sitä en kiellä, mutta jollain tavalla toivoisin itse pääseväni irtautumaan tuollaisista minusta riippumattomien tekijöiden "syyllistämisestä" ja alkaa vaan elää, säällä kuin säällä.

Tavallaan aina naureskelen hieman kaikenlaisille "summer bucket list"eille, sillä eihän mikään estä ketään tekemästä niitä asioita myös muina vuodenaikoina? Jäätelöä voi syödä talvellakin ja festarikäynnit voi korvata keikkakäynneillä. Rusketuksenkin voi nykypäivänä saada purkista.

Toisaalta taas ymmärrän sen jännityksen ja "taian", joka piilee samalla tavalla uudenvuoden lupauksissa ja joululahja-toivelistoissa. Annetaan mielikuvitukselle hetkellinen mahdollisuus laukata vapaana ja toivotaan elämälleen jotain, mitä ei tule ehkä koskaan saamaan. Siitä huolimatta toive jää eloon, vaikka se ei koskaan toteutuisikaan oikeasti.

Päätin siis aatteistani huolimatta itsekin listata mitä kaikkea minä haluaisin vielä tänä kesänä ehtiä tekemään:

- Syödä paljon tuoreita mansikoita
- Käydä uimassa meressä
- Käydä festareilla (iiik, ollaan menossa heinäkuun lopulla metsä festeille!!)
- Käydä paljon kirppareilla
- Mennä puistoon picknikille
- Asentaa parvekkeelle kissaverkko
- Juoda ulkona Fresitaa
- Käydä mökillä
- Lakata varpaankynnet
- Käydä uimassa Taikan kanssa
- Rakentaa hiekkalinnan
- Mennä ystävien kanssa baariin
- Puistoilla
- Joogata puistossa
- Ottaa aurinkoa
- Grillata paljon herkkuja


Ps. Muistatteko kun jossain postauksessa sanoin että minun on hankittava kesän aikana uusi maksihame? Löysin itselleni sellaisen heti seuraavana päivänä! x)

Juhannus 2015 (ja ystävän yllättäminen)

No nyt vihdoin niitä juhannuskuvia! :)

Tämän vuoden jussi tuli vietettyä melko perinteisellä kaavalla. Tosin, perinteisellä ja perinteisellä, sillä viime vuonna olin niihin aikoihin melkein synnyttämässä (jonka vuoksi päätettiin jättää kemuilut väliin). Sitä edeltävinä vuosina taas ollaan aina jompi kumpi minä tai Mikko oltu kesän vuorotöissä, jolloin juhlapyhien päivät ja illat nakitettiin lähes poikkeuksetta kesäsijaisille eli meille.

Perinteisesti juhlaa tuli kuitenkin vietetty siinä mielessä, että samaisella hyväksi todetulla porukalla ollaan menty jo jokuset juhlat ja illanistujaiset, joten oli tapahtuma mikä hyvänsä, sama jengi on yleensä koossa. ^^

Tällä kertaa juhannusjuhlinnat oli yhdistetty ystäviemme tupareihin sekä tosen heistä, rakkaan lapsuudesta saakka läheisen ystäväni, synttäreihin. Viimeisin näistä syistä teki muuten pippaloista astetta erityisemmät kun muutama viikko ennen kemuja päätin yllättää synttärisankarin junailemalla porukkamme kesken inan normaalia spessumman synttärilaulun! Koko idea syntyi siitä kun läpällä juteltiin jokunen viikko ennen d-day:ta kyseisen ystäväni kanssa siitä miten hänen, Disney-elokuvien fanina kuuluisi saada privaatin acapello-esityksen jostain piirettyjen kappaleesta lahjaksi synttäripäivänään. Koko keskustelu ajautui melko absurdeille raiteille ja lopulta vain maalailimme maisemia mitä kaikkea pitäisikään tehdä. Lopuksi naurettiin koko jutulle ja juttu oli siinä.

Paitsi että ei ollut...

Järkkäsin facebookiin ryhmän, jossa alkaisimme ihan oikeasti suunnitella ystävällemme synttärilaulua jonkun Disneyn elokuvan laulun pohjalta! :'D Tai alunperin ajattelin pistää ihmiset vain harjoittelemaan jonkin valmiin kappaleen sanoja, kunnes idea kehittyi siihen että päädyin sanoittamaan yhden Mulan-elokuvan biiseistä uudelleen tilanteeseen sopivampaan muotoon. xD Lisäksi tallensin uudelleen sanoitetun version videolle minun laulamana ja lähetin sen muille esitykseen osallistuville, jotta heidän olisi helpompi saada rytmityksistä sun muista kiinni.

Ryhmäläisten jännityksestä ja alkukankeudesta huolimatta yllätys onnistui täy-del-li-ses-ti !!!! Siis aivan mahtava esitys! Kaikki olivat täysillä mukana, ja vaikka olinkin henkisesti varautunut joutuvani mahdollisesti laulamaan yksin, jos muut olisivat päättäneet jänistää viime hetkellä, niin tulin vain mielettömän onnelliseksi miten upean rohkeasti kaikki lauloivat! :'') <3

Kyhäilin myös sankarille pikaisesti photoshopatun Mulan henkisen synttärikortin, johon kaikki vieraat kirjoittivat nimensä. ^^ Tämä osuus olikin koko projektin haastavin, sillä emme olleet nähneet ennen juhlia, ja nimet piti kerätä lappuun paikan päällä niin ettei päivänsankari huomaisi ja koko juttu paljastuisi liian aikaisin. :''D Hahaa!

En tiedä miksi päädyin selittämään tästä yllätyksestä näinkin yksityiskohtaisesti (kun alunperin ajattelin etten mainitse koko asiasta yhtään mitään), mutta olihan se kaiken kaikkiaan aika iso osa juhannuksen viettoamme. :'3 Ja voi, ihana ystäväni oli niiin liikuttunut että minuakin melkein alkoi itkettää siinä samalla! x) <3 En ollut ikinä ennen toteuttnut mitään tämän kaltaisia yllätysjuttuja, joten koko tilanne oli uusi ja jännä myös minulle itselleni. Näin jälkikäteen ajateltuna kaiken organisoiminen oli oikeasti melko vaivatonta ja tekisin sen todellakin uudelleen! Varsinkin kun kaikesta jäi niin hyvät muistot ja fiilikset, että eipä se ollut oikeastaan edes vaiva eikä mikään. :----)

Jos siis jollain muullakin ruudun toisella puolen heräsi innostus ystävänsä yllättämisestä, suosittelen erittäin lämpimästi sen toteuttamista!



Mutta niin, hups, niihin juhannuskuviin! x))

Olipa vaikeaa valita satojen otosten joukosta ne "julkaisukelpoiset", sillä suurin osa koostui kombosta sieraimet-kaksari, naamojen vääntely -maratoonin vuoksi. :''D

Aattoilta koostui lauleskelujen lisäksi aika pitkälsi grillaamisesta ja saunomisesta. Tarkoituksemme oli jäädä pariskunnan luo yöksi, mutta yllättävä ja ylitsepääsemätön päänsärkyni hieman pilasi illan omalta (ja ehkä vähän Mikonkin) osalta. Lähdimmekin siis kolmen aikoihin kotiin nukkumaan, kun minäkin olin jo ajokunnossa. Hmh. Olisin halunnut vielä jäädä (ja syödä enemmän kakkua!)... :(

Juhannuspäivänä lähdimme Raumalle. Liityimme Mikon vanhempien ja Taikan seuraan purjeveneen uumeniin, jossa vietimme aikaa, söimme ja nukuimme seuraavan yön. Kävimme myös saunomassa venesataman rantasaunassa, mutta viileän ilman vuoksi uiminen jäi osaltani nilkkojen kastamiseen. Hrrr! Sadettakin tuli jonkun verran, joten jussipäivänä ei erityisemmin ulkoiltu. :( Onneksi edes aattona aurinko paistoi.<3

Äidin pikku söpöliini<3



Millainen juhannus teillä oli? ^^

Ensiaskelia!

Uaaaah! Tänään se sitten tapahtui, kun lähes vuoden vanha taaperon alkumme otti elämänsä ensimmäiset askeleet! Itseasiassa pohdiskelin tätä jo eilen, lasketaanko ensi askeliksi sellaista puoliksi "kaatumisen" lomassa tapahtuvaa jalkojen liikuttamista. Ajattelin ettei se nyt vielä tätä kai ole, kun tänään sitten päätin että perkule, kyllä toi äskeinen ainakin viiden askeleen minujuoksu taisi olla luokiteltavissa ensiaskeleiksi!

Olimme siis jälleen ulkoilemassa (uudessa pihassa!) ja kerta toisensa jälkeen yritin saada Taikan innostumaan kävelyharjoituksista. "MJÄÄÄÄ!" tuli vain vastaukseksi, sillä jostain kumman syystä tytöllä on taas meneillään joku järjetön sylivauva-kausi. Ei pois sylistä! Ei lattialle! Ei AINAKAAN maahan! Ei keinuun! Ei nurmikolle! Ei hiekkalaatikkoon! Ei, ei, eiii!!!

Kiukutteluista huolimatta laskin typyä maahan ja kävellytin käsistä pitäen, itse edessä pakittaen "huijaten" hänet sillä tavalla kävellä syliini. :'D Yksi noista kerroista sitten meni aika nappiin, sillä Taikis onnistui kävelemään itsenäisesti ainakin metrin verran! >.< Yleisesti ottaen horjuva tallustelu onnistuu toisinaan paremmin ja toisinaan taas huonommin. Tuetta seisominenkin kestää joskus jopa useamman sekunnin. Nyt muutaman päivän ajan kävely on kehittynyt taas hieman paremmaksi, eikä tyttö mene paniikkiin kun häntä varovasti päästää irti käsistä. Enää lopputuloksena ei ole välitön pyllähtäminen, vaan hetken aikaa omillaan seisominen, jota seuraa hienostunut ja hallittu istuutuminen. : DD

Taika ei siis vieläkään osaa kävellä tai seisoa tuetta, mutta ensiaskeleet ja -seisoskelut taitavat olla tässä. ^^

Kävimme viikonloppuna taas Raumalla juhlistamassa Mikon sukulaisen kuusikymppisiä. Kemut menivät niin myöhään, että päätettiin jäädä Mikon vanhemmile yöksi, jottei Taikan tarvisi pilata unirytmejään jatkuvan matkustelun vuoksi. Juhlissa oli Taikan lisäksi kaksi muuta alle 1-vuotiasta vauvaa sekä yksi muutaman kuukauden päästä syntyvä masukaveri. ^^ Hauskaa, että Taika saa Mikon puolen sukulaisista saman ikäistä leikkiseuraa myös tulevaisuudelle, sillä minun sukuni on paljon pienempi ja noh, myös hieman nihkeämpi lisääntymään. :'D (<-kumpi sitten mahtaakin johtua kummasta?)

Minun juhla-asustani ei jostain syystä ehditty räpsimään kuvia, mutta tässä olisi muutama huonolaatuinen otos juhlien jälkeisen sunnuntain pukineista.

Uudessa kodissamme tilat alkavat näyttää jo melko hyviltä, vaikka paikoittain nurkissa pyöriikin yhä sitä sun toista. Uusiin tapoihin on toki vielä totuttelemista, ja toisinaan yksinkertaisenkin jutun löytämiseen saattaa mennä ikuisuus. Pikuhiljaa, pikkuhiljaa... Tänään olisi tarkoitus päästä mattopyykille, mutta katsotaan mihin päivän kujeet meidät vie.

Minä lähden laittamaan ruokaa, vielä kun tuo kolmatta tuntia päikkäreitä vetävä neiti nukkuu. Taitaa kävely olla rankkaa touhua!

Muuttoa!

Heipparallaa täältä muuton keskeltä!

Blogin puolella (ja muuallakin sosiaalisessa mediassa) on ollut osaltani melko hiljaista, kun ensiksi vietimme ihanaa juhannusviikonloppua ja heti sitä seuraavana maanantaina aloitimme muuton. Alkuviikon ajan kuljetimme asuntojen välillä pienempiä laatikoita sekä expedit-hyllymme osia. Kaiken sellaisen, minkä pystyimme kantamaan omin voimin, mikä tarkoittaa kahta aikuista ja (vielä tovin sellaiseksi luokiteltavaa) vauva. Kieltämättä kolmistaan muuttaminen oli äärimmäisen hidasta ja hankalaa, mutta halusimme tehdä kaikkemme heti siitä asti kun saimme käsiimme uuden kämpän avaimet.

Keskiviikkona Taika lähti pariksi päiväksi hoitoon isovanhemmille ja me puolestamme saimme tänne muuttoavuksi Mikon veljet. Huh, miten paljon nopeammin tavarat vaihtoivatkaan paikkaa! Aloitimme hommat kymmeneltä ja lopetimme seitsemän aikaan illalla, ruokatauot mukaan lukien. Eilen torstaina lähdimme kahdestaan Mikon kanssa vielä viimeisen kerran vanhalle asunnolle loppusiivouksen merkeissä ja saimmekin kuurattua kaiken suunnilleen neljässä tunnissa, plääh miten rasittavaa! ~_~' Kaikkina muina mahdollisina aamu- ja iltahetkinä purattiin tavaroita uudessa kämpässä, eikä hetkeäkään ollut tekemisen puutetta.

Lihakset ja erityisesti jalat ovat näiden päivien ajan olleet erityisen kovilla, mutta jollain kierolla tavalla olen jotenkin jopa nauttinut tämän kaltaisesta tekemisten rumbasta, vaikka toivonutkin tietysti koko ajan pääseväni köllöttelemään sohvan syöväreihin. Nyt kaikki suurimmat tavarat alkavat vihdoin olla paikoillaan, vaikka jokunen laatikko onkin yhä purkaamatta. Tärkein tehtävämme oli kuitenkin saada pakolliset jutut toimimaan (kuten hankittua pyykkikoneelle uusi liitin, asentaa lampuille tarvittavat koukut sekä itse lamput paikoilleen, raivattua kulkutilaa lattioille) ja tehdä asunnosta pikkulapsi-ystävällinen. Meidän neiti kun pääsee minne vain, joten MITÄÄN työkaluista lasiesineisiin ei saa lojua tämän saatavuus-alueella.

Aijon palailla tänne vielä juhannusjuttujen sekä muun raportoimatta jääneen merkeissä, mutta tällä kertaa kuulumiset jäävät tähän. Katsotaan miten paljon kaiken tämän yhä järjesteltävän ja siivottavan keskellä ehdin päivitellä. Joten nähdään taas joskus!

Lähdössä siivoamaan vanhaa asuntoa

Tuntuu lomalta

Miehen kesäloma alkoi viime viikonloppuna. Sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa ja laskettiin päiviä "sitten kun" -hetkeen. Odotukset olivat niin korkealla että minua alkoi jopa jännittää mitä siitä oikeesti tulee kun ollaan kaikki kuhisemassa saman katon alla 24/7?.. Mikkolla kun ei ole vielä tämän lopuillaan olevan vauvavuoden aikana ollut yhtä ainuuttakaan lomaviikkoa. Tai no okei, ehkä jonkun näköinen vapaapäivien peräkkäinen kertyminen aina välillä, mutta lomaa-lomaa ei ole ollut. Edes isyysvapaita, koska oltiin juuri muutettu Turkuun ja herra oli saanut töitä uudesta paikasta.

Lomaa on jäljellä vielä jopa puolitoista viikkoa, mutta ainakin toistaiseksi voin sanoa IHANAA! Kahden aikuisen ihmisen jatkuva läsnäolo todellakin tuntuu nahoissa ja koen ettei elämäni ole enää pelkkää vauvarumbailua! JAHUUU!

Taika täytti muuten reilu viikko sitten 11 kuukautta, hurjaa! :'o Tyttö muuttuu päivä päivältä vauvasta taaperoksi ja kehittää taitojansa enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä on menossa melko hulivili-vaihe, eikä typy malttaisi ollenkaan olla paikoillaan. Kävely ei ihan vielä suju, vaikka mielestämme Taikalla olisi siihen jo oivat mahdollisuudet ja kyvytkin. Rohkeus ja viitsiminen eivät kuitenkaan riitä ja tyttö harjoittelee mieluummin kiipeämistä sohvalle sekä äitiä pitkin, hehh. -.-' Ilmassa vaikuttaa muutenkin olevan vahvaa oman tahdon ilmaisua sekä toisaalta myös sitä, että mikään ei tunnu riittävän. Syliin! Ei syliin, lattialle! Ei lattialle, haluun syliin! Huoooh..

Muuten meillä ollaan aika pitkälle touhuttu muuton parissa, pakkailtu laatikoita ja täytetty jätesäkkejä. Lisäksi ollaan grillattu pihallamme aina kun mahdollista, ulkoiltu, katsottu sarjoja ja pelattu lauta- sekä konsolipelejä. 3DS:n Zeldan lisäksi aloitin muuten ystävien "mainostuksesta" netissä pelattavan fantasia-roolipelin Teran. Niin siistiä tappaa örkkejä yhdessä ystävän kanssa! Haha! :'D Käyn yhä myös kuntosalin ryhmäliikuntatunneilla ja pyrin käymään siellä kahdesti viikossa tai  ainakin lemppareissa latinotansseissa.

Kaiken kaikkiaan nämä päivät ovat minustakin tuntuneet tosi lomalta! Vaikka toki muuton tuoma jatkuva pitäisi pakata, pitäisi pakata -mantra aiheuttaakin lievää stressiä. Huomenna menemme tapaamaan uuden asuntomme vuokraemäntää (samalla Mikko pääsee näkemään asuntomme ensi kertaa) ja maanantaina saamme käsiimme uuden kämpän avaimet, iiikk! :D

Sitä ennen keskitymme kuitenkin viikonlopun juhannusviettoihin. :') Olemme kutsuttu perjantaiksi ystäviemme synttäri-tupareille saunomaan ja grillaamaan isolla porukalla, ja mikä voisikaan olla mainiompi tapa viettää jussia. ^^ Taikis lähtee aatoksi mummilaan ja juhannuspäivänä liitymme mökkeilijöiden seuraan.

Mites teidän juhannus? :-----)

Kirpparien Kammotukset, osa 1

Törmäsin jokin aika sitten hulvattomaan blogiin nimeltään Paskat Kirppislöydöt. Sen kuvat (tai ainakin osa niistä) sai minut ja satunnaisesti koneelle vilkuilevan mieheni hihittämään hulvattomasta typeryydestään tai vähintäänkin hymähtämään ääneen "mitksi oikeesti tuollaista on edes olemassa". Erään yhä tälläkin hetkellä mieltäni traumatisoivan postauksen linkitin jopa ystäville! :'D Kyseessä on siis paskojen kirpputorilöytöjen kuvaamista ja niiden kammottavan/nolottavan/järjettömän olomuodon aiheuttavan tunnetulvan jakamista muiden kanssaihmisten kesken.

Aloin miettiä miksen minäkin ryhtyisi taltioimaan kirpputoreilta löytyneitä kauheuksia muistiin, sillä jokusen sellaisen elämäni aikana nähtyäni on jälkeen päin harmittanut miksen tajunnut ottaa kyseisestä rumuuden perikuvasta otosta, muitakin ihmisiä viihdyttämään. Ja näinhän syntyi ajatus tästä, uudesta juttusarjastani nimeltään Kirpparin Kammotukset!

Tämän aihealueen kuvat tulevat tuskin koskaan sopimaan muun blogini sisältöön (toivottavasti ei!), mutta siitä huolimatta haluan piristää lukijoitani tällä nololla arjen huumorilla. :) Ei siis muuta kuin avosylit valmiiksi, sillä täältä pesee ensimmäinen törkeä löytö!

Siis OIKEASTI mitä helvettiä?? XD En ole oikein koskaan erityisemmin ymmärtänyt tuon kaltaisten härskien esineiden hienoutta, mutta tuo on kyllä aika jäätävä! Tavallaan käsitän että tämänkin persoonallisen teroittimen(?) on varmaan joku saanut lahjaksi, niinkuin pilke silmäkulmassa, mutta silti. En edes kehtaisi säilyttää tuollaista kotonani, vaikka se lojuisi jossain kaapin syöväreissä! Mietin myös hetken tämän tarkoitusta. Teroitin? Kynäteline?... Mmmikä?.. 

Kunnes käänsin sen toisin päin.

Okei, ei teroitin vaan kynäteline. Mutta mitä hittoa ÄÄNTELEVÄ??! O___O' Oh god... Ikävä kyllä (not!) mukanani ei ollut kynää jotta olisin voinut kokeilla millaisia ääniä tuosta hirvityksestä lähtee. Ja vielä tuo hinta _viisi_euroa_! Huoh....


Mitä mieltä olette tällaisesta löydöstä? Ja ymmärrättekö te tämän kaltaisten "vitsikkäiden" pervouksien päälle?

Entäs mitä tuntemuksia uusi juttusarjani teissä herättää? BUU/JEE? ^^ 

Rockabilly Summer

Toivottavasti tykkäätte asukuvista, sillä niitä tulee tänä kesänä riittämään! :D Tässä meinaan taas yksi tämän päivän looki.

Hameet ovat vahvassa osassa tämänkin hellekauden pukeutumistani ja huomaan taipuvani yhä useammin rockabillyn teeman saloihin. Kissarajauksista alkaa oikeasti tulla arkimeikin kulmakiviä ja puna pääsee koristamaan huulia aina kun on yhtään enemmän aikaa nähdä meikkiin vaivaa.

Tänään olisi tarkoitus lähteä koko perheen voimin keskustaan katselemaan ihmisvilinää ja inspiroitumaan aurinkoisesta ilmasta. ^-^

Vaatetus taitaa olla kokonaan hooändämmän talosta, vaikka osa siitä onkin ostettu toisen käden kautta. Paksupohjaiset lenkkarit ovat mahtava Vegabondin löytö kirpparilta muutaman vuoden takaa, jotka ovat ikävästi jääneet aivan liian vähäiselle käytölle. Sen asian aijon kuitenkin korjata ja onneksi kengät eivät voi jäädä pieniksi.<3

Illalla suunnitelmissa on katsoa yhdessä ystävän kanssa huikean Orange Is The New Black -sarjan uusinta kolmastuokkaria! 8---) Viettäkää tekin kiva päivä!