Ensiaskelia!

Uaaaah! Tänään se sitten tapahtui, kun lähes vuoden vanha taaperon alkumme otti elämänsä ensimmäiset askeleet! Itseasiassa pohdiskelin tätä jo eilen, lasketaanko ensi askeliksi sellaista puoliksi "kaatumisen" lomassa tapahtuvaa jalkojen liikuttamista. Ajattelin ettei se nyt vielä tätä kai ole, kun tänään sitten päätin että perkule, kyllä toi äskeinen ainakin viiden askeleen minujuoksu taisi olla luokiteltavissa ensiaskeleiksi!

Olimme siis jälleen ulkoilemassa (uudessa pihassa!) ja kerta toisensa jälkeen yritin saada Taikan innostumaan kävelyharjoituksista. "MJÄÄÄÄ!" tuli vain vastaukseksi, sillä jostain kumman syystä tytöllä on taas meneillään joku järjetön sylivauva-kausi. Ei pois sylistä! Ei lattialle! Ei AINAKAAN maahan! Ei keinuun! Ei nurmikolle! Ei hiekkalaatikkoon! Ei, ei, eiii!!!

Kiukutteluista huolimatta laskin typyä maahan ja kävellytin käsistä pitäen, itse edessä pakittaen "huijaten" hänet sillä tavalla kävellä syliini. :'D Yksi noista kerroista sitten meni aika nappiin, sillä Taikis onnistui kävelemään itsenäisesti ainakin metrin verran! >.< Yleisesti ottaen horjuva tallustelu onnistuu toisinaan paremmin ja toisinaan taas huonommin. Tuetta seisominenkin kestää joskus jopa useamman sekunnin. Nyt muutaman päivän ajan kävely on kehittynyt taas hieman paremmaksi, eikä tyttö mene paniikkiin kun häntä varovasti päästää irti käsistä. Enää lopputuloksena ei ole välitön pyllähtäminen, vaan hetken aikaa omillaan seisominen, jota seuraa hienostunut ja hallittu istuutuminen. : DD

Taika ei siis vieläkään osaa kävellä tai seisoa tuetta, mutta ensiaskeleet ja -seisoskelut taitavat olla tässä. ^^

Kävimme viikonloppuna taas Raumalla juhlistamassa Mikon sukulaisen kuusikymppisiä. Kemut menivät niin myöhään, että päätettiin jäädä Mikon vanhemmile yöksi, jottei Taikan tarvisi pilata unirytmejään jatkuvan matkustelun vuoksi. Juhlissa oli Taikan lisäksi kaksi muuta alle 1-vuotiasta vauvaa sekä yksi muutaman kuukauden päästä syntyvä masukaveri. ^^ Hauskaa, että Taika saa Mikon puolen sukulaisista saman ikäistä leikkiseuraa myös tulevaisuudelle, sillä minun sukuni on paljon pienempi ja noh, myös hieman nihkeämpi lisääntymään. :'D (<-kumpi sitten mahtaakin johtua kummasta?)

Minun juhla-asustani ei jostain syystä ehditty räpsimään kuvia, mutta tässä olisi muutama huonolaatuinen otos juhlien jälkeisen sunnuntain pukineista.

Uudessa kodissamme tilat alkavat näyttää jo melko hyviltä, vaikka paikoittain nurkissa pyöriikin yhä sitä sun toista. Uusiin tapoihin on toki vielä totuttelemista, ja toisinaan yksinkertaisenkin jutun löytämiseen saattaa mennä ikuisuus. Pikuhiljaa, pikkuhiljaa... Tänään olisi tarkoitus päästä mattopyykille, mutta katsotaan mihin päivän kujeet meidät vie.

Minä lähden laittamaan ruokaa, vielä kun tuo kolmatta tuntia päikkäreitä vetävä neiti nukkuu. Taitaa kävely olla rankkaa touhua!