Herkkukeittoa Myskikurpitsasta

Syksy ja alkutalvi ovat oivaa aikaa hyödyntää ruoanlaitossaan edullisia ja herkullisia kausivihanneksia, kurpitsoja. Jos ette ole vielä tähän asti uskaltaneet ottaa sellaista omaan kokkausmenuunne, tässäpä teille yksinkertainen ja helppo ohje kokeiltavaksi! :) Myönnän, en ole itsekään mikään ruoanlaittaja-mestari, mutta ehkä juuri siksi tämän reseptin arkipäiväisyys sopisi myös muille alotteleville kokeille.

Olen lukenut useampia myskikurpitsakeitto-ohjeita, päätyen lopulta aina oman "jotain sinne päin" -version tekoon. Siitä huolimatta tämä keinoni on aina toiminut, ja sillä saa takuulla maistuvaa ja helppoa sosekeittoa vain muutamaa ainesosaa käyttäen.

(3-4 annosta)

Tähän keittoon tarvitset:

- Yhden keskikokoisen myskikurpitsan
- Noin puolikkaan paketillista tuorejuustoa
- Pari valkosipulinkynttä
- Chilimaustetta, pippuria, suolaa
- Kaksi kasvisliemikuutiota

Lisukkeeksi raejuustoa.

Ihan ensiksi leikkasin kurpitsasta päät. Sitten halkaisin möhkäleen kahtia ja kaivoin siitä siemenet (joita muuten voi myös hyödyntää, mutta siitä en tällä kertaa sen enempää). Kun kurpitsa on puolitettu, sitä on helpompi alkaa kuoria. Minä käytän kuoriessani kuorimaveistä, joka yleensä sopii tähän tarkoitukseen loistavan hyvin.

Joskus syksyn puolivälissä, kun kurpitsat olivat nähtävästi vasta juuri ja juuri kypsiä, kuoriminen oli aivan käsittämättömän tuskallista! Tuntui ettei kuoret lähteneet millään irti ja jouduinkin taistelemaan niiden kanssa useamman kymmenminuutin. Tällä kertaa ne kuitenkin irtosivat nätisti, eikä kyseiseen vaiheeseen mennyt kauaa. :)

Sitten aloitetaan pilkkominen. Ensin vedin puolikkaan kurpitsan suikaleiksi ja sitten isohkoiksi kuutioiksi. Koolla ei tässä vaiheessa ole juurikaan merkitystä, sillä soseeksihan se loppujen lopuksi menee.

Kaikki palaset kattilaan, sinne silmämääräisesti sopivan verran keitinvettä ja liesi täysille. (Meidän liesi on tosin niin kämäinen, että siitä syystä saattavat nämä voimakkuudet ja keittämisen kesto -ajat hieman poiketa, jos teillä kotona asustaa tehokkaampi yksilö.) Pistin heti perään myös lorauksen öljyä.

Jätetään kurpitsat kypsymään noin 30-40 minuutiksi kannen alle.

Noin kahdenkymmenen minuutin keittymisen jälkeen kannattaa mennä tarkistamaan tilanne. Kurpitsapalojen kypsyyttä voi testailla tökkimällä yksittäistä palasta haarukalla. Jos se tuntuu pehmeän lohkeilevalta, kurpitsa on kypsää. Jos haarukka taas tuntuu uppoavan vähänkin nihkeämmin, kurpitsan kannattaa jättää tulille vielä toviksi ja tarkistaa tilanne uudelleen.

Kun palaset alkavat olla kypsiä, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Valuta ylimääräinen keitinvesi pois. Tämä "ylimääräinen vesi" on hieman suhteellinen käsite ja sen määrä riippuu täysin siitä, miten paksun keiton haluaa tehdä. Itse jätin sitä keittoon melko reilusti, sillä minua ei haittaa jos keitto on ennemmin vetistä kuin puuromaista.

Sen jälkeen aloita pikkuhiljaa lisäämään joukkoon makua tuovia ainesosia. Minä aloitin liemikuutioista, jonka jälkeen rikoin palat sauvasekoittimella. Sen jälkeen lisäsin tuorejuuston, mausteet ja vielä lopuksi valkosipulit (<-valkosipuli-puristimen läpi murskattuina). Ja eikun sauvaa pärisemään!

Meidän jääkaapista löytyi tuollaista savulohen ja piparjuurin makuista tuorejuustoa, mutta todellisuudessahan sillä maulla ei juurikaan ole väliä. Parhaiten voisin kuvitella tähän keittoon sopivan jokin yrttinen, pippurinen, chilinen tai aurinkokuivattuja tomaatteja sisältävä tuorejuusto, vaikka oikeastihan sitä pienen pientä makuvivahdetta ei valmiin keiton seasta juurikaan taida maistaa.

Jos jotain olen näiden itsenäisten ruoanlaittovuosieni aikana oppinut, on ehdottomasti ruoan maistaminen! Se on nimittäin oikeasti tärkeä osuus kokkaamista, jos haluaa sapuskan todella maistuvan erityisen hyvälle eikä yltävän vain sinne ihan ookoo, mutta jotain tää kaipais -tasolle. Vaikka miten tuntuisi, että "juujuu, varmaan ihan hyvän määrän mausteita laitoin", niin lähes aina maistaessa tajuaakin ruoan tarvitsevan vähän jotain lisää. Inan suolaa, yhden valkosipulinkynnen, vähän pippuria tai vielä hiukan chiliä, jotta siihen tulisi se juuri oikeanlainen potku! Mitä milloinkin.

Ja uskokaa tai älkää, se pikkuruinen lisämäärä chiliä tai yksi valkosipulin kynsi saattaa oikeasti joskus tehdä ihmeitä! Puuttuvan palasen loksahdettua kohdalle makunautinto on huikea! :) Ainakin itse olen tällaisena suomalaisen ruoan mittapuussa mausteisen ruoan ystävänä, huomannut usein jonkun muun (tai miksei joskus omaakin) tekemää ruokaa maistaessani, että annos voisi olla selkeästi maukkaampi yksinkertaisia mausteita lisäämällä. Alkaa oikein ärsyttää, kun tajuaa miten pienellä vaivalla makuelämyksestä olisi tullut täydellisyyttä hipova, jos vain kokki olisi viitsinyt hieman korostaa makuja enemmän... Mutta noh, tämä on vain minun mieltymyksieni ongelma.

Kun maut ovat kohdillaan, sitten vaan tarjolle! :) Tuosta tekemästäni kattilasta tuli kaksi isoa lautasellista, yksi Taikan maistiaislautanen, yksi (juuri hetki sitten syömäni) iltapala-annos sekä vieläkin jääkaapissa majaileva jämäliru.

Itse tykkään lisätä keittoon myös (rasvatonta) raejuustoa, josta kylkiäiseksi saa sitten myös vähän proteiineja. Hapankorppukin sopii tähän kombinaatioon mainiosti. :)

Minun keitostani tuli pehmeän tulinen ja maistuvan valkosipulinen. Juuri sellainen, mistä meillä tykätään! ^^ Mausteiden kanssa kannattaa kuitenkin toimia omien mieltymysten mukaan, ja maustaa sen verran kuin itse tykkää, luonnollisesti.

Maistuipas muuten hyvältä myös kylmänä, niinkuin sosekeitoilla on vissiin muutenkin tapana? Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos kurpitsojen makumaailma ei ole omassa keittiössä vielä tullut tutuksi. 8)