Pesto-Vuohenjuusto -Pydamidit

Eilen Mikon lähtiessä töihin menin vahingossa möläyttämään kysymyksen "Haluaisitko että tekisin jotain ruokaa illaksi kun tulet kotiin?" Ja näin lupauksen annettua oli siis tartuttava tuumasta toimeen! Ei kuitenkaan kiinnostanut tyyliin keittää nuudeleita, ole hyvä kulta näin tosi paljon vaivaa... Vaan halusin sen sijaan kokeilla pitkästä aikaa jotain uutta tai toisaalta taas sellaista, mitä ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan.

Minun itseni oli tehnyt jo muutaman päivän kamala mieli vuohenjuustoa! Ja missä vuohenjuusto, siellähän pestokin. ;) Niiden kahden kanssa tomaatinhan on jo lähes poikkeuksetta oltava aina messissä! Näistä kolmesta lähdettiin, mutta päämäärä ei ollut vieläkään selvä. Ajattelin, että ruoan olisi  hyvä olla pienissä erissä, sillä jos ei illalla jaksa syödä kovin paljoa, loput jämät voi pakata helposti jääkaappiin ja ottaa vaikka seuraavana päivänä evääksi töihin. En myöskään halunnut käyttää ateriassani turhia hiilareita kuten leipää, vaikka ensimmäinen ajatushan kävi patonkisiivuista pestolla, joiden päälle laitetaan tomaattia ja vuohenjuustoa.

Tästä ajatuksesta oli kuitenkin hyötyä, sillä silloin aloin miettiä jotain leivän korviketta. Googletin vuohenjuustoa ja selailin internetin ehdottamia valokuvia vuohenjuustoruuista. Piirakoiden ja leipien yli hyppiessäni silmiini lopultakin osui jotain kohtalokasta. Kesäkurpitsa! Ja näin kehiteltyä kaavaa päässä lähdin saman tien kohti ruokakauppaa.

Pesto-Vuohenjuusto -Pyramidit

Ainekset (noin 20 pyramidia)

- Yksi iso kesäkurpitsa

- Paketillinen (=pötkylä) vuohenjuustoa

- Kaksi isoa tomaattia

- Purkki pestoa

- Öljyä

- Mustapippuria

Pohjan on oltava pyramidin kestävin ja tukevin osa. Kesäkurpitsasiivu soveltuu sellaiselle mainiosti! Siivuta siis kesäkurpitsaa n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi, laita paistinpannulle öljyä (itse käytin oliiviöljyä) ja esipaista.

Kääntele pannulla puolelta toiselle, kunnes pinnasta tulee rapea. Asettele sitten valmiit siivut uunipellille (tai tuollaiselle ritilälle) leivinpaperin päälle. Tämän vaiheen voi tehdä jo etukäteen ja lisätä loput aineet vasta myöhemmin, jos on illan mittaan tiukka aikataulu. Ei siis haittaa, jos kesäkurpitsat hieman jäähtyvät.

Kun kaikki siivut on paistettu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Levitä pestoa makusi mukaan kaikille kesäkurpitsasiivuille. Itse pidän pestosta _paljon_, joten siitä vähemmän välittävälle riittää varmasti pienempikin määrä. Omille siivuilleni meni kuitenkin hieman siivun koosta vaihdellen noin yksi teelusikallinen pestoa.

Leikkaa tomaatista suhteellisen paksut siivut ja asettele ne sopivan kokoisille kesäkurpitsojen palasille.

Ja viimeisempänä, muttei vähäisempänä, itse vuohenjuusto. Omista juustosiivuista tuli melkoisen paksut, joten viimeisimpiin ja pienimpiin pyramideihin riitti enää puolikkaat siivut. Sillä ei kyllä toisaalta ole mitään väliä. Ehkä vain ulkonäöllisesti olisivat näyttäneet hieman paremmalta kaikkien ollessa samaa muotoa, mutta nääh kelpaavat näinkin! 8)

Ja sitten pullat uuniin!  Uunissa juustot pääsevät hieman sulaamaan ja viileät makupalat muuttuvat näin lämpimiksi. ;) Itse pidin uunissa noin puolisen tuntia vaihdellen lämpötilaa parista sadasta - sataan, odotellen Mikon kotiintuloa.

Ja tadaahh!! Valmista tuli. 8) Maistoin yhtä pyramidia uunista, ja päädyin ripottelemaan muihin vielä hiukan mustapippuria. Pesto ja vuohenjuusto ovat itsessään jo niin suolaisia, että suolaa en lisännyt yhtään. Tällaiset näistä kuitenkin lopulta tuli ja hyviähän ne olivat. :P~~

Ja vielä bonusreseptinä lisukkeeksi tekemäni tonnikalasalaatti:

- 6 keitettyä munaa

- kaksi vajaata purkkia tonnikalaa (paloina öljyssä)

- kevytmajoneesia oman silmän mukaan

 Pilko kulhoon munat ja sekoita tonnikalojen kanssa tasaiseksi seokseksi.

Ja sitten vain majoneesia sekaan. Itse en mittaile majoneesia muuta kuin silmällä ja laitan sitä mukaan kun näyttää hyvältä. Tykkään seoksen muuttuvan majoneesin myötä tahnamaiseksi, ettei mihinkään jäisi esim kuivia möykkyjä.

Sitten vain tarjoilemaan! En lisännyt tähänkään suolaa, enkä edes pippuria. Tonnikalassa ja majoneesiaa on jo niin paljon makua itsessään, ettei muuta mielestäni tarvittu. Kannattaa kuitenkin aina hieman maistella ja testailla ennen tarjoilua, sillä esimerkiksi majoneesien maut ja suolaisuudet saattavat vaihdella merkin mukaan.

Mutta jos joku ihmettelee, miksi tonnikaloista meni salaattiin vajaat kaksi purkkia, niin tässäpähän on vastaus:

Meidän perheessämme tonnikalapurkin avaaminen tarkoittaa välitöntä kerjääjäjoukon saapumista. En oikeastaan edes tiedä miten ihmeessä nuo katit haistavat sen tonnikalat samalla sekunnilta toiselta puolelta kämppää, sillä samanlaista reaktiota ei tapahdu esimerkiksi papupurkin kanssa. 8/ 

Siihen ne kuitenkin aina ilmestyvät ja onhan sitten pakko antaa vähän maistiaista. :'3

Tällaista reseptipostausta tänään! 8) Toivottavasti on ihan kivaa vaihtelua asu- ja lärvikuvien joukossa. Tänään IHAN OIKEASTI vikaa kertaa töihin iltavuoroon. Toivottavasti pomo ei tule pyytämään lisäsijaistamaan kun joku on kuitenkin taas sairastunut. Minä kun olen niin mielettömän huono sanomaan ei. -______-''