Ei jumankauta!
Ah-dis-taaaaa.......
En jaksaisi valittaa samaisesta aiheesta uudestaan ja uudestaan, mutta minunpahan on blogini, joten jos läskiangstailut tursuavat jo korvista, skippaa tämä postaus kokonaan.
Karsean flunssan vuoksi en ole nyt viikkoon päässyt salille. Syömisetkin ovat olleet vähän mitä sattuu koska en ole kipeänä jaksanut laittaa kunnollista ruokaa. Kuiva kurkku ei ole innostanut rouskuvien salaattien syöntiin ja huono-oloisena kalorit ovat muutenkin viimeinen asia mikä oikeasti kiinnostaa. Laihduttaminen tuntuu samoin typerältä, sillä noudatan sitten dieettiä tai en, painoni tulee kuitenkin pysymään tismallen samana siihen asti että kilpirauhas-lääkitykseni asettuu paikalleen. Siihen voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia.
Koen itseni luuseriksi kun tiedän muiden katsoessa minua näkevän silmiensä edessä pullukan. Oksettaa, vaikka tiedän ettei syy olekaan varsinaisesti minun... Ensin hyväksyn tilanteen sellaisena kun se on, mutta muutaman minuutin jälkeen en kestäkään katsoa itseäni peilistä ja valokuvista. Kuvottaa. Miten saatoinkaan päästää itseni tähän pisteeseen? Eikö minulla ole ollenkaan itsehillintää?! Entäs jos olisin sittenkin voinut edistää laihduttamista, mutta en vain ole yrittänyt tarpeeksi kovasti?!!
Ystävä lisäsi facebookiin valokuvan noin puolentoista vuoden takaa. Kuvassa oleva minä on juuri muutama päivä sitten saanut tietää olevansa raskaana. Minä, niin hoikkana ja sirona että solisluutkin erottuvat selkeinä ja graafisina. Enkä ollut siinä edes pienimmilläni...
Ahdistaa lisätä blogiin asukuvia eiliseltä. En halua, en suostu näyttämään tältä! Tämä ei ole minä!! Mieleni valehtelee minulle et sinä nyt niiiin iso ole, mutta kuvia katsoessa hävettää.
Äh... Kauheeta narisemista. Mutta tiedättekö mitä, kiiltokuvaelämä ei vain ole mua varten.
Sentään sain vihdoin värjättyä tukkani... Ja muutama päivä sitten Mikko lahjotti minulle ex-temporesti kuvissa näkyvät violetit puiset helmet sekä niihin kuuluvat korvikset.<3
Ah-dis-taaaaa.......
En jaksaisi valittaa samaisesta aiheesta uudestaan ja uudestaan, mutta minunpahan on blogini, joten jos läskiangstailut tursuavat jo korvista, skippaa tämä postaus kokonaan.
Karsean flunssan vuoksi en ole nyt viikkoon päässyt salille. Syömisetkin ovat olleet vähän mitä sattuu koska en ole kipeänä jaksanut laittaa kunnollista ruokaa. Kuiva kurkku ei ole innostanut rouskuvien salaattien syöntiin ja huono-oloisena kalorit ovat muutenkin viimeinen asia mikä oikeasti kiinnostaa. Laihduttaminen tuntuu samoin typerältä, sillä noudatan sitten dieettiä tai en, painoni tulee kuitenkin pysymään tismallen samana siihen asti että kilpirauhas-lääkitykseni asettuu paikalleen. Siihen voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia.
Koen itseni luuseriksi kun tiedän muiden katsoessa minua näkevän silmiensä edessä pullukan. Oksettaa, vaikka tiedän ettei syy olekaan varsinaisesti minun... Ensin hyväksyn tilanteen sellaisena kun se on, mutta muutaman minuutin jälkeen en kestäkään katsoa itseäni peilistä ja valokuvista. Kuvottaa. Miten saatoinkaan päästää itseni tähän pisteeseen? Eikö minulla ole ollenkaan itsehillintää?! Entäs jos olisin sittenkin voinut edistää laihduttamista, mutta en vain ole yrittänyt tarpeeksi kovasti?!!
Ystävä lisäsi facebookiin valokuvan noin puolentoista vuoden takaa. Kuvassa oleva minä on juuri muutama päivä sitten saanut tietää olevansa raskaana. Minä, niin hoikkana ja sirona että solisluutkin erottuvat selkeinä ja graafisina. Enkä ollut siinä edes pienimmilläni...
Ahdistaa lisätä blogiin asukuvia eiliseltä. En halua, en suostu näyttämään tältä! Tämä ei ole minä!! Mieleni valehtelee minulle et sinä nyt niiiin iso ole, mutta kuvia katsoessa hävettää.
Äh... Kauheeta narisemista. Mutta tiedättekö mitä, kiiltokuvaelämä ei vain ole mua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti