Huhhuh millaisia aikoja täällä huushollissa ollaan lähipäivinä eletty! @___@' Aloitan kertomukseni alusta, eli viime torstaista.
Viime torstaina ylitin itseni uskaltautumalla menemään tuntemattomien ihmisten kanssa vauvakutsuille. Olin suunnitellut tapaavani muita äitejä jo pitkään, pääsemättä ujouteni vuoksi koskaan itse asiaan. Päätin kuitenkin osallistua tapaamiseen torstaina sortumatta edes peruuttamaan tuloani viime hetken paniikissa. Menimme kutsuille kaksin Taikan kanssa ja epäröinneistäni huolimatta vietimme mukavaa aikaa. :') Leikimme muiden lasten kanssa ja Taika pääsi haltioissaan seuraamaan sivusta myös muiden itsensä kokoisten palleroiden touhuja.
Perjantaina kävimme ystäviemme kanssa saunassa ja vietettiin rentoa iltaa meillä. Samana iltana huomasin kurkkuni kutisevan ja muuttuvan pikkuhiljaa karseaksi hiomapapereiden täyttämäksi saharaksi. Heräsin seuraavana aamuna ennen kuutta kamalaan oloon tietäen heti olevani kipeä. Ihmettelin kovasti mistä ihmeestä olisin voinut saada itselleni flunssan, sillä olen vältellyt riskialttiita paikkoja parhaani mukaan jottei VAIN Taika sairastuisi näin pienenä takiani. Hetken päästä tajusin saaneeni tartunnan mitä todennäköisimmin kutsuilla, sillä yksi lapsista oli kovin räkäinen. :(
Siitä saakka täällä perheessä on sairasteltu. Yritin vältellä Taikaan lähestymistä, siirtämällä lauantaiksi pää-hoitovastuun Mikolle, kunnes saman päivän iltana huomasinne hänenkin sairastuneen. ;_; Kuumeisina, limaisina ja kipeinä olemme keskittyneet vain selviytymään päivistä (ja öistä!) hengissä. Apteekista on haettu vauvojen nenäsuihketta, strepsilsiä sekä särkylääkkeitä. Tälläkin hetkellä päässä tuntuu painetta eikä ajatus tahdo liikkua kunnolla. Graaaah kipeily on hanurista! xP
Meinasin jo kirjoittaa että tänään vointi on jo parempaan päin ja pian oltaisiin luultavasti parantumassa, mutta muutaman tunnin tauon jälkeen joudunkin sanomaan toisin. (Heh, joo yksi vaivainen postaus saattaa kestää minulta useamman tunnin verran kirjoittamisen koska joudun keskeyttämään kirjoitusprosessin milloin misäkin syystä, useimmiten Taikan.) Tänään illalla vointi on ollut paaaljon eilisiltaista huonompi ja Mikon ollessa iltavuorossa olen vain jotenkuten yrittänyt pärjätä. Ei tunnu ainakaan kovin turvalliselta kanniskella 9-kiloista vauvaa ympäriinsä. Rankkaa kun vanhempainvapaalla ei saa sairaslomaa... ~.~'
Jotain hyvää on kuitenkin tapahtunut. Lauantaina, kun Taika ei ollut vielä sairastanut, hän oppi istumaan! :)) Voi sitä onnen määrää, sillä tätä hetkeä oltiin odotettu jo pari viimeistä kuukautta. ^^
Viime torstaina ylitin itseni uskaltautumalla menemään tuntemattomien ihmisten kanssa vauvakutsuille. Olin suunnitellut tapaavani muita äitejä jo pitkään, pääsemättä ujouteni vuoksi koskaan itse asiaan. Päätin kuitenkin osallistua tapaamiseen torstaina sortumatta edes peruuttamaan tuloani viime hetken paniikissa. Menimme kutsuille kaksin Taikan kanssa ja epäröinneistäni huolimatta vietimme mukavaa aikaa. :') Leikimme muiden lasten kanssa ja Taika pääsi haltioissaan seuraamaan sivusta myös muiden itsensä kokoisten palleroiden touhuja.
Perjantaina kävimme ystäviemme kanssa saunassa ja vietettiin rentoa iltaa meillä. Samana iltana huomasin kurkkuni kutisevan ja muuttuvan pikkuhiljaa karseaksi hiomapapereiden täyttämäksi saharaksi. Heräsin seuraavana aamuna ennen kuutta kamalaan oloon tietäen heti olevani kipeä. Ihmettelin kovasti mistä ihmeestä olisin voinut saada itselleni flunssan, sillä olen vältellyt riskialttiita paikkoja parhaani mukaan jottei VAIN Taika sairastuisi näin pienenä takiani. Hetken päästä tajusin saaneeni tartunnan mitä todennäköisimmin kutsuilla, sillä yksi lapsista oli kovin räkäinen. :(
Siitä saakka täällä perheessä on sairasteltu. Yritin vältellä Taikaan lähestymistä, siirtämällä lauantaiksi pää-hoitovastuun Mikolle, kunnes saman päivän iltana huomasinne hänenkin sairastuneen. ;_; Kuumeisina, limaisina ja kipeinä olemme keskittyneet vain selviytymään päivistä (ja öistä!) hengissä. Apteekista on haettu vauvojen nenäsuihketta, strepsilsiä sekä särkylääkkeitä. Tälläkin hetkellä päässä tuntuu painetta eikä ajatus tahdo liikkua kunnolla. Graaaah kipeily on hanurista! xP
Meinasin jo kirjoittaa että tänään vointi on jo parempaan päin ja pian oltaisiin luultavasti parantumassa, mutta muutaman tunnin tauon jälkeen joudunkin sanomaan toisin. (Heh, joo yksi vaivainen postaus saattaa kestää minulta useamman tunnin verran kirjoittamisen koska joudun keskeyttämään kirjoitusprosessin milloin misäkin syystä, useimmiten Taikan.) Tänään illalla vointi on ollut paaaljon eilisiltaista huonompi ja Mikon ollessa iltavuorossa olen vain jotenkuten yrittänyt pärjätä. Ei tunnu ainakaan kovin turvalliselta kanniskella 9-kiloista vauvaa ympäriinsä. Rankkaa kun vanhempainvapaalla ei saa sairaslomaa... ~.~'
Jotain hyvää on kuitenkin tapahtunut. Lauantaina, kun Taika ei ollut vielä sairastanut, hän oppi istumaan! :)) Voi sitä onnen määrää, sillä tätä hetkeä oltiin odotettu jo pari viimeistä kuukautta. ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti